Vaakamies

Vaakamieheltä puhuu asiaa!! Itse koin juuri tuon tunteen epävarmuuden,kunnes päätin uskaltaa ja olla rohkea,ajatellen etten menettäisi mitään edes kasvojani jos kiinnostukseni näytän ja raotan oveani... :) tein oikein hän pääsi näkemään minut minuna ja uskaltautui itsekkin.Loppujenlopuksi jommankumman se aliotus on tehtävä,jotta nähdää mihin se johtaa.Yhdessä asumme nyt!! :))

Kyse on oikkumiehestä,joten ei välttämättä helpoimmasta päästä,mutten ole minäkään ;)),mutta rakkautta riittää ja se näkyy!!!

Taas elämän filosofiaa kerrakseen. Hyvä että joku jakaa ohjeita mutta onneksi niitä tarvitse noudattaa. Hauska lukea kuitenkin, varsinkin kun tietää taustaa....hmmmm

että jos vaikka kun kirjoitti:

Taas elämän filosofiaa kerrakseen. Hyvä että joku jakaa ohjeita mutta onneksi niitä tarvitse noudattaa. Hauska lukea kuitenkin, varsinkin kun tietää taustaa....hmmmm

on aina pakko pistää tyhjä mielipiteensä joka paikkaan?

Huvinsa kai kullakin, mutta toisten lukijoiden mielestä nämä mitäänsanomattomat kirjoitukset eivät välttämättä ole "hauskaa luettavaa".

näiden kirjoitti:

on aina pakko pistää tyhjä mielipiteensä joka paikkaan?

Huvinsa kai kullakin, mutta toisten lukijoiden mielestä nämä mitäänsanomattomat kirjoitukset eivät välttämättä ole "hauskaa luettavaa".

Lue lisää

Ihan samaa olen miettinyt, miksi kertoa sama juttu eri sanajärjestyksessä!

Mikäli mä yhtään vaakamiehiä tunnen (ja tunnen montakin) ennemmin ne ovat poltelleet naistensa siipiä kuin

loppu elämän sitä, ettei ole jotain suhdetta "yrittänyt". Enpä usko, että kovin moni, sillä aina löytyy vaihtoehto suhteelle kuin suhteelle.
Niin kuin "Vaakamieheltä"kin omasta takaa tiedät, naisia tulee ja menee. Kyllähän se tietty kismittää ja saa antamaan tuollaisia lausuntoja "uskalla yrittää", kun saa kerrankin itse pakit.

abcde kirjoitti:

loppu elämän sitä, ettei ole jotain suhdetta "yrittänyt". Enpä usko, että kovin moni, sillä aina löytyy vaihtoehto suhteelle kuin suhteelle.
Niin kuin "Vaakamieheltä"kin omasta takaa tiedät, naisia tulee ja menee. Kyllähän se tietty kismittää ja saa antamaan tuollaisia lausuntoja "uskalla yrittää", kun saa kerrankin itse pakit.

Lue lisää

..niin menevä mies, ettenkö olisi saanut pakkeja, useitakin : ))

Mutta olen nähnyt myös pidätetyt kyyneleet ystävän silmissä, kun kerroin löytäneeni rakkaan.. ja toisenkin kyyneleet. Olen nähnyt myös tunteistaan irti repimisen heittäytymällä niin huonoksi, etten haluaisi.. alkoholistiksi lieveilmiöineen.. se tapahtui yli 20 vuotta sitten. Hän nousi omin voimin ylöskin, mutta edelleen hänen sydämensä on kiinni minussa. Siitä hän ei silti päässyt, kovasta yrityksestä huolimatta. Se on surullista, myös minusta.. "sillä aina löytyy vaihtoehto suhteelle kuin suhteelle" ..kuten mainitset.

Jokaisella heistä olisi aikanaan ollut tie sydämeeni. En osaa sanoa olisiko yksikään niistä toteutuessaan toiminut tai kestänyt jos he olisivat uskaltaneet. Eivät hekään tiedä, mutta yhdessä eletty arki olisi kuitenkin tuonut minusta esille ne huonotkin puolet. Silloin mahdollinen ero olisi ollut helpompi kestää ja siitä olisi joskus päässyt ylikin. Nyt mielessä elää vain unelma minusta.. sadun prinssistä valkealla ratsullaan.. karauttamassa jonkun muun akkunan alle.

Minulle nuo kokemukset toivat oppia, että itse uskaltaisin luottaa enemmän omiin tunteisiini. Että osaisin olla sitä mitä nyt olen, mies joka osaa katsoa pintaa syvemmälle. Mies, joka ei anna katteetomia lupauksia, mies joka ei halua kenenkään sydämen enää itkevän vuokseen.

Siksi, omasta mielestäni aivan perustellusti, kehoitan muitakin seuraamaan sydämensä ääntä.

Vaakamieheltä kirjoitti:

..niin menevä mies, ettenkö olisi saanut pakkeja, useitakin : ))

Mutta olen nähnyt myös pidätetyt kyyneleet ystävän silmissä, kun kerroin löytäneeni rakkaan.. ja toisenkin kyyneleet. Olen nähnyt myös tunteistaan irti repimisen heittäytymällä niin huonoksi, etten haluaisi.. alkoholistiksi lieveilmiöineen.. se tapahtui yli 20 vuotta sitten. Hän nousi omin voimin ylöskin, mutta edelleen hänen sydämensä on kiinni minussa. Siitä hän ei silti päässyt, kovasta yrityksestä huolimatta. Se on surullista, myös minusta.. "sillä aina löytyy vaihtoehto suhteelle kuin suhteelle" ..kuten mainitset.

Jokaisella heistä olisi aikanaan ollut tie sydämeeni. En osaa sanoa olisiko yksikään niistä toteutuessaan toiminut tai kestänyt jos he olisivat uskaltaneet. Eivät hekään tiedä, mutta yhdessä eletty arki olisi kuitenkin tuonut minusta esille ne huonotkin puolet. Silloin mahdollinen ero olisi ollut helpompi kestää ja siitä olisi joskus päässyt ylikin. Nyt mielessä elää vain unelma minusta.. sadun prinssistä valkealla ratsullaan.. karauttamassa jonkun muun akkunan alle.

Minulle nuo kokemukset toivat oppia, että itse uskaltaisin luottaa enemmän omiin tunteisiini. Että osaisin olla sitä mitä nyt olen, mies joka osaa katsoa pintaa syvemmälle. Mies, joka ei anna katteetomia lupauksia, mies joka ei halua kenenkään sydämen enää itkevän vuokseen.

Siksi, omasta mielestäni aivan perustellusti, kehoitan muitakin seuraamaan sydämensä ääntä.

Lue lisää

"mutta edelleen hänen sydämensä on kiinni minussa"

Jos nämä naiset, jotka mielestäsi haaveilevat valkean ratsun selässä karauttavasta prinssistä edelleen, ovat kiinni sinussa... asia on myös niin, että sinäkin olet. Vieläpä jos he ovat ystäviäsi, olet "vain peilikuva" heidän tunteilleen, sinussa elää ne kaikki samat riippuvaisuuden halun tarpeet kuin heissäkin... Siitä kumpuaa myös surun tunteesi HEIDÄN puolestaan, joka todellisuudessa on omaa suruasi OMASTA puolestasi.

Meidän on niin helppo naamioida halumme ja tarpeemme toisiimme, surullista mutta totta. Jos olisit itse todella vapaa, nuo naiset olisivat kadonneet elämästäsi... jos olisit ITSE myös kyennyt päästämään vapaapsi, hekin olisivat vapautuneet ja löytäneet paremman mahdollisuuden kuin sinä.

On niin vaikea joskus myöntää, että joku toinen on entisillemme (tai jopa nykyisen rakkautemme kohteelle) parempi kuin minä itse.

Sen kun uskaltaa nähdä ja myöntää, ei enää olekaan mitään menetettävää, eikä mitään haettavaa, vaan kaiken saa kuin "itsestään".

...mutta yksi pointti... kirjoitti:

"mutta edelleen hänen sydämensä on kiinni minussa"

Jos nämä naiset, jotka mielestäsi haaveilevat valkean ratsun selässä karauttavasta prinssistä edelleen, ovat kiinni sinussa... asia on myös niin, että sinäkin olet. Vieläpä jos he ovat ystäviäsi, olet "vain peilikuva" heidän tunteilleen, sinussa elää ne kaikki samat riippuvaisuuden halun tarpeet kuin heissäkin... Siitä kumpuaa myös surun tunteesi HEIDÄN puolestaan, joka todellisuudessa on omaa suruasi OMASTA puolestasi.

Meidän on niin helppo naamioida halumme ja tarpeemme toisiimme, surullista mutta totta. Jos olisit itse todella vapaa, nuo naiset olisivat kadonneet elämästäsi... jos olisit ITSE myös kyennyt päästämään vapaapsi, hekin olisivat vapautuneet ja löytäneet paremman mahdollisuuden kuin sinä.

On niin vaikea joskus myöntää, että joku toinen on entisillemme (tai jopa nykyisen rakkautemme kohteelle) parempi kuin minä itse.

Sen kun uskaltaa nähdä ja myöntää, ei enää olekaan mitään menetettävää, eikä mitään haettavaa, vaan kaiken saa kuin "itsestään".

Lue lisää

Tuota noin..

En roiku kenessäkään entisessä, olen vain vaivaantunut jos joku sanoo vieläkin välittävänsä. Olen varmasti tehnyt selväksi, ettei minulla ole olemassa tunteita heitä kohtaan. Siksi onkin niin helppo myöntää, että joku toinen olis ehdottomasti parempi, kuin minä. Myös nykyiselle jos niin ajattelee.

"On niin vaikea joskus myöntää, että joku toinen on entisillemme (tai jopa nykyisen rakkautemme kohteelle) parempi kuin minä itse."

Tuo on toisaalta totta, jos näkee toisen olevan onnellisen jonkun toisen kanssa, mitäpä sitä sen koommin enää roikkumaan. Mutta toivon vain, ettei kukaan menisi asioiden edelle, eikä erehtyisi ajattelemaan, että itse olisi liian huono rakkauden kohteelleen. Siksi kehoitan olemaan rohkea ja tuntemaan arvonsa. Että antaa sille "itsestään" tulemiselle mahdollisuuden : ))))

Vaakamieheltä kirjoitti:

Tuota noin..

En roiku kenessäkään entisessä, olen vain vaivaantunut jos joku sanoo vieläkin välittävänsä. Olen varmasti tehnyt selväksi, ettei minulla ole olemassa tunteita heitä kohtaan. Siksi onkin niin helppo myöntää, että joku toinen olis ehdottomasti parempi, kuin minä. Myös nykyiselle jos niin ajattelee.

"On niin vaikea joskus myöntää, että joku toinen on entisillemme (tai jopa nykyisen rakkautemme kohteelle) parempi kuin minä itse."

Tuo on toisaalta totta, jos näkee toisen olevan onnellisen jonkun toisen kanssa, mitäpä sitä sen koommin enää roikkumaan. Mutta toivon vain, ettei kukaan menisi asioiden edelle, eikä erehtyisi ajattelemaan, että itse olisi liian huono rakkauden kohteelleen. Siksi kehoitan olemaan rohkea ja tuntemaan arvonsa. Että antaa sille "itsestään" tulemiselle mahdollisuuden : ))))

Lue lisää

"eikä erehtyisi ajattelemaan, että itse olisi liian huono rakkauden kohteelleen."

Kuinkahan moni loppujen lopuksi noin ajattelee. Kyllä ihmisellä on taipumus ajatella just päinvastoin.:)

Ja lopulta, kohtaloaan ei voi kääntää. Siksi on aivan turhaa surra tai miettiä, että joku tilaisuus on jäänyt käyttämättä. Jos se *jäi*, sen pitikin jäädä! ja antaa tila toisille mahdollisuuksille. Siksi jättäisin pois tuollaiset kehotukset, että "tee, ettet kadu" -> ne ovat turhia kohtalon suuressa kulussa.

Vaakamieheltä kirjoitti:

Tuota noin..

En roiku kenessäkään entisessä, olen vain vaivaantunut jos joku sanoo vieläkin välittävänsä. Olen varmasti tehnyt selväksi, ettei minulla ole olemassa tunteita heitä kohtaan. Siksi onkin niin helppo myöntää, että joku toinen olis ehdottomasti parempi, kuin minä. Myös nykyiselle jos niin ajattelee.

"On niin vaikea joskus myöntää, että joku toinen on entisillemme (tai jopa nykyisen rakkautemme kohteelle) parempi kuin minä itse."

Tuo on toisaalta totta, jos näkee toisen olevan onnellisen jonkun toisen kanssa, mitäpä sitä sen koommin enää roikkumaan. Mutta toivon vain, ettei kukaan menisi asioiden edelle, eikä erehtyisi ajattelemaan, että itse olisi liian huono rakkauden kohteelleen. Siksi kehoitan olemaan rohkea ja tuntemaan arvonsa. Että antaa sille "itsestään" tulemiselle mahdollisuuden : ))))

Lue lisää

"eikä erehtyisi ajattelemaan, että itse olisi liian huono rakkauden kohteelleen"

Vielä lisää saivartelua.
Varo holhoojan roolia, aurasi sykkii niin, että otat sen liiankin helposti. Miksi?

Miksi kehottaa toista ihmistä olemaan rohkea ja tuntemaan arvonsa? Tämä saattaa tuntua kylmältä, mutta ei ole tarkoitettu sellaiseksi. Toinen ei voi kehotuksellaan muuttaa toista ja jos niin onnistuukin tekemään, muutos ei valitettavasti ole aitoa. Tie tulee löytää itse. Arvonsa tulee löytää itse. Jos arvonsa löytää toisen eli ihmissuhteen kautta, suhde jää hyvin vajavaiseksi, jos yleensä onnistuu.

Mistäkö tiedän nämä, tai kuvittelen tietäväni?:-) En tiedä, intuitio, vaisto, pitkä vaellus...

Vaakamieheltä kirjoitti:

Tuota noin..

En roiku kenessäkään entisessä, olen vain vaivaantunut jos joku sanoo vieläkin välittävänsä. Olen varmasti tehnyt selväksi, ettei minulla ole olemassa tunteita heitä kohtaan. Siksi onkin niin helppo myöntää, että joku toinen olis ehdottomasti parempi, kuin minä. Myös nykyiselle jos niin ajattelee.

"On niin vaikea joskus myöntää, että joku toinen on entisillemme (tai jopa nykyisen rakkautemme kohteelle) parempi kuin minä itse."

Tuo on toisaalta totta, jos näkee toisen olevan onnellisen jonkun toisen kanssa, mitäpä sitä sen koommin enää roikkumaan. Mutta toivon vain, ettei kukaan menisi asioiden edelle, eikä erehtyisi ajattelemaan, että itse olisi liian huono rakkauden kohteelleen. Siksi kehoitan olemaan rohkea ja tuntemaan arvonsa. Että antaa sille "itsestään" tulemiselle mahdollisuuden : ))))

Lue lisää

Toinen voi auttaa hiukan toista, näyttämällä kuin muinainen matkamies "tuohon suuntaan". Mutta liiallinen auttaminen kääntyy yleensä auttajaa vastaan. Paras teko samarialaiselta sen lisäksi, että huolsi piestyn majataloon, oli se, että poistui jälkiä jättämättä. Hän kyllä lupasi palatessa maksaa, jos enemmän kuluu... mutta hän jätti tarpeeksi ja tiesi sen.

Holhoamalla teet rakkauden kohteesta vangin. Silloin voit saada osaksesi rakkaudelta kuolettavan iskun, sillä harva tahtoo olla vanki.

saivartelua kirjoitti:

"eikä erehtyisi ajattelemaan, että itse olisi liian huono rakkauden kohteelleen."

Kuinkahan moni loppujen lopuksi noin ajattelee. Kyllä ihmisellä on taipumus ajatella just päinvastoin.:)

Ja lopulta, kohtaloaan ei voi kääntää. Siksi on aivan turhaa surra tai miettiä, että joku tilaisuus on jäänyt käyttämättä. Jos se *jäi*, sen pitikin jäädä! ja antaa tila toisille mahdollisuuksille. Siksi jättäisin pois tuollaiset kehotukset, että "tee, ettet kadu" -> ne ovat turhia kohtalon suuressa kulussa.

Lue lisää

..mielipiteeseesi, kuten minullakin, mutta älä sillä yritä kertoa, että se olisi ainoa oikea mielipide "kohtalon suuressa kulussa"!!!

Minulla on kokemuksia ennustuksista.. siis omakohtaisia sisältä tulleista.. Tiedän, että ne toteutuvat jos niin on tarkoitettu, sitä ei pysty estämään mikään.. paitsi : ))) Ennustus tulevaisuudesta, näky jostakin tapahtumasta.. kohtalon kulusta, voi olla myöskin varoitus!

Näin kerran unessa, miten työkaverini oli kanssani kiinnittämässä kattotuoleja paikalleen. Hän alkoi vääntää lankulla sitä paremmin paikoilleen ja käännyin häneen selin naulatakseni kattotuolin kiinni omaan paikkaansa. Kuulin unessa katkeavan lankun äänen, ryminän ja hetken hiljaisuuden kuluttua mätkähtävän äänen. Kun käännyin katsomaan, kaveri makasi selällään jäisessä maassa, noin kolmen metrin korkeudelta tipahtaneena. Seuraavana päivänä olimme tekemässä juuri tuota hommaa. Muistin unen, mutta en osannut ottaa sitä vakavasti, joten tyydyin vain sanomaan, että varo, ettet tipahda. Käännyin naulaamaan, kun hän ryhtyi vääntämään lankulla. Selän takaa kuului sama lankun murtumisääni, ryminä ja jäykistyin hetkeksi kuuntelemaan sitä seuraavaa ääntä.. ei kuulunut, käännyin katsomaan. Kaveri oli jäänyt katkeneen lankun päälle kainaloiden tasolta roikkumaan, siten että lankku oli vajavaisen sentin vielä kattotuolin alapaarteen päällä. Autettuani hänet ylös, kerroin uneni.. hän sanoi, miksen varoittanut.. noh olinhan sanonut, että varoisi tipahtamasta. Meni puolisen vuotta tapahtumasta ja ryhdyin eräässä kohdassa epäilemään koko ennustuksia.. siis koskien uutta saamaani isompaa juttua, ettei sekään pitäisi paikkaansa, kuten ei se aikaisempikaan. Ei mennyt montaa tuntia, kun samainen kaveri tipahti toisella rakennustyömaalla katon rajasta kolmen metrin korkeudesta selälleen jäiseen ja kiviseen maahan.. oli sairaslomalla kolmisen viikkoa.

Tämä tarina siksi, ettet voi milloinkaan tietää, mikä asia on tarkoitettu tapahtuvaksi ja mikä ei.. ja ennenkaikkea miksi!!!

Nyrkkisääntönä pitäisin, omiin kokemuksiini edelleen verraten, että sisäinen paha olo on monesti viite siitä, ettei kulje sillä oikealla tarkoitetulla tiellä, vaan taistelee syystä tai toisesta sitä vastaan. Monesti luullen, että yritys omien haaveiden tai toiveiden väkinäisestä toteuttamisesta olisi itselle se paras tie. Sellaisia ihmisiä kuolee päivittäin, jotka ovat pettyneitä elämäänsä ja parisuhteeseensa. Johtuisiko se sitten "kohtalon suuresta kulusta" vai vain omien valintojen surkeudesta.

voi toki auttaa kirjoitti:

Toinen voi auttaa hiukan toista, näyttämällä kuin muinainen matkamies "tuohon suuntaan". Mutta liiallinen auttaminen kääntyy yleensä auttajaa vastaan. Paras teko samarialaiselta sen lisäksi, että huolsi piestyn majataloon, oli se, että poistui jälkiä jättämättä. Hän kyllä lupasi palatessa maksaa, jos enemmän kuluu... mutta hän jätti tarpeeksi ja tiesi sen.

Holhoamalla teet rakkauden kohteesta vangin. Silloin voit saada osaksesi rakkaudelta kuolettavan iskun, sillä harva tahtoo olla vanki.

Lue lisää

..uskaltautumisesta rakkauden mukaan on holhoamista, mutta kehotus jättää kaikki kohtalon huomaan yrittämättäkään mitään, kuulostaa kyllä enemmänkin heitteillejätöltä : )))

Vaakamieheltä kirjoitti:

..uskaltautumisesta rakkauden mukaan on holhoamista, mutta kehotus jättää kaikki kohtalon huomaan yrittämättäkään mitään, kuulostaa kyllä enemmänkin heitteillejätöltä : )))

Lue lisää

Yritän siirtää tonnin painuista kiveä tässä.:)

Heitteille jätetään vain lapsia ja muita puolustuskyvyttömiä. Itsenäinen ihminen etsii itse tiensä ja voi siinä samalla löytää kumppanin löytöretkilleen.

Tien löytäminen voi olla vaikeaa ja joskus sen tuleekin olla, että oppii jotain. Sanotaan vaikka näin: aloittaja ei luota itseensä ja sen vuoksi tulee kenties pettymään. Sama toistuu niin kauan, että hänessä tapahtuu sisäinen muutos. Sisäinen muutos ei tule sitä kautta, että tämä vaakamies osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen, vaan oman löydön kautta.

höpsis kirjoitti:

Yritän siirtää tonnin painuista kiveä tässä.:)

Heitteille jätetään vain lapsia ja muita puolustuskyvyttömiä. Itsenäinen ihminen etsii itse tiensä ja voi siinä samalla löytää kumppanin löytöretkilleen.

Tien löytäminen voi olla vaikeaa ja joskus sen tuleekin olla, että oppii jotain. Sanotaan vaikka näin: aloittaja ei luota itseensä ja sen vuoksi tulee kenties pettymään. Sama toistuu niin kauan, että hänessä tapahtuu sisäinen muutos. Sisäinen muutos ei tule sitä kautta, että tämä vaakamies osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen, vaan oman löydön kautta.

Lue lisää

Kun parisuhteessa toista kohtaa vastoinkäyminen.. konkurssi, raajan menettäminen, rintasyöpä vie rinnan, läheinen kuolee, lapsi kuolee, tulee pahoinpidellyksi ja/tai raiskatuksi, joutuu vuoteen omaksi sairauden vuoksi pitkäksi aikaa... jne. Silloin ei teistäkään ole mitenkään hyväksyttävissä, että toinen osapuoli maksaa laitokselle riittävästi hoidosta, mutta häipyy itse tavoittamattomiin, ilmoittaen, että kun olet päässyt itse omin voimin taas kuntoon, niin soittele!

Miksi alkavassa suhteessa olisi asia jotenkin toisin?? Miksi ei saisi olla tukena ja lohduttamassa asioissa, jotka ovat tapahtuneet jo aikaisemmin? Miten se silloin onkin yht'äkkiä holhoamista, mitä ei saisikaan tehdä? En tarkoita tällä mitään hyysäämistä, vaan oikeaa tukea silloin kun toinen tarvitsee. Tai, että pitäisin itseäni jotenkin heikkona jos joskus tunnen tarvetta painaa pääni toisen kainaloon, entisten asioiden vuoksi. On asioita, joita ei ole tarkoitettu kannettavaksi yksin, miksi niissä ei saisi antaa tukea jos ne ovat tapahtuneet ennen kohtaamista? Mikä sääntö velvoittaa yksinään elävän olemaan vahvemman, kuin parisuhteessa jo elävän? Miksi hänen pitäisi selvitä kaikesta yksin, ennen kuin olisi kelvollinen uuteen suhteeseen?

Vaakamieheltä kirjoitti:

Kun parisuhteessa toista kohtaa vastoinkäyminen.. konkurssi, raajan menettäminen, rintasyöpä vie rinnan, läheinen kuolee, lapsi kuolee, tulee pahoinpidellyksi ja/tai raiskatuksi, joutuu vuoteen omaksi sairauden vuoksi pitkäksi aikaa... jne. Silloin ei teistäkään ole mitenkään hyväksyttävissä, että toinen osapuoli maksaa laitokselle riittävästi hoidosta, mutta häipyy itse tavoittamattomiin, ilmoittaen, että kun olet päässyt itse omin voimin taas kuntoon, niin soittele!

Miksi alkavassa suhteessa olisi asia jotenkin toisin?? Miksi ei saisi olla tukena ja lohduttamassa asioissa, jotka ovat tapahtuneet jo aikaisemmin? Miten se silloin onkin yht'äkkiä holhoamista, mitä ei saisikaan tehdä? En tarkoita tällä mitään hyysäämistä, vaan oikeaa tukea silloin kun toinen tarvitsee. Tai, että pitäisin itseäni jotenkin heikkona jos joskus tunnen tarvetta painaa pääni toisen kainaloon, entisten asioiden vuoksi. On asioita, joita ei ole tarkoitettu kannettavaksi yksin, miksi niissä ei saisi antaa tukea jos ne ovat tapahtuneet ennen kohtaamista? Mikä sääntö velvoittaa yksinään elävän olemaan vahvemman, kuin parisuhteessa jo elävän? Miksi hänen pitäisi selvitä kaikesta yksin, ennen kuin olisi kelvollinen uuteen suhteeseen?

Lue lisää

Jos parisuhde alkaa siitä, että hoidetaan toista tai molempia, sehän ei ole todellinen parisuhde vaan terapiasuhde. Parisuhdetta ei kannata aloittaa, jos on vahvasti hoidon tarpeessa. Se ei toki sulje pois sitä, että voidaan ystävinä vaikkapa "terapoida" toisia ja vaikkapa kokeilla sitä jotain syvempääkin.

Mutta valitettavasti harvoin ne onnistuu sellaiset suhteet, joissa on vahva hoivavietti mukana.

Kun parisuhteessa kohtaa vastoinkäyminen, asia on ERI. Silloin voidaan yrittää puhaltaa yhteen hiileen, mutta suhteen alussa vahva halu auttaa, nou nou... niitä on nähty, tuhoon tuomittuja. Sitten yleensä se, joka on leikkinyt ritaria, onkin osoittautunut suuremmaksi avuntarvitsijaksi.

Yks' mielipide vaan, niin kuin itse tuumit, kullakin mielipiteensä. Minä pidän omani ja sinä omasi, ja molemmat olemme tyytyväisiä.:D

näinpä... kirjoitti:

Jos parisuhde alkaa siitä, että hoidetaan toista tai molempia, sehän ei ole todellinen parisuhde vaan terapiasuhde. Parisuhdetta ei kannata aloittaa, jos on vahvasti hoidon tarpeessa. Se ei toki sulje pois sitä, että voidaan ystävinä vaikkapa "terapoida" toisia ja vaikkapa kokeilla sitä jotain syvempääkin.

Mutta valitettavasti harvoin ne onnistuu sellaiset suhteet, joissa on vahva hoivavietti mukana.

Kun parisuhteessa kohtaa vastoinkäyminen, asia on ERI. Silloin voidaan yrittää puhaltaa yhteen hiileen, mutta suhteen alussa vahva halu auttaa, nou nou... niitä on nähty, tuhoon tuomittuja. Sitten yleensä se, joka on leikkinyt ritaria, onkin osoittautunut suuremmaksi avuntarvitsijaksi.

Yks' mielipide vaan, niin kuin itse tuumit, kullakin mielipiteensä. Minä pidän omani ja sinä omasi, ja molemmat olemme tyytyväisiä.:D

Lue lisää

naisen, jolla on ollut paljon kaikenlaista ongelmaa menneisyydessään. Hän on selvinnyt paljosta esim. oikeilla terapioilla ja ennen kaikkea sen vuoksi, että hänellä on ollut vahva tahto selvitä. Hän kertoi, että vaikeassa paikassa hänen elämäänsä pyrki koko ajan miehiä, jotka halusivat painaa tämän kärsineen kauniin naisen rintaansa vasten, olla helliä ja "antaa sen kaiken mistä oli jäänyt paitsi". Eivät onnistuneet ne suhteet.

Mutta, tänä päivänä nainen on TASAPAINOSSA, eikä edes edesmennyt äitinsä arvaisi samaksi ihmiseksi. Hänellä ei ole tarvetta puhua menneisyydestä koko ajan ja jauhaa kärsimyksestään. Harva ihminen selviää kolhuitta, mutta joillakin on paha tapa miltei palvoa toisten kärsimystä ja tehdä kärsineistä jotain ihme enkeleitä... palvottavia ja korjattavia.

Kertomukseni nainen elää nyt tasapainoisessa parisuhteessa onnellisena ja tapasi miehensä silloin, kun hänellä ei enää ollut tarvetta terapoida itseään ihmissuhteissa.

tälleesti kirjoitti:

naisen, jolla on ollut paljon kaikenlaista ongelmaa menneisyydessään. Hän on selvinnyt paljosta esim. oikeilla terapioilla ja ennen kaikkea sen vuoksi, että hänellä on ollut vahva tahto selvitä. Hän kertoi, että vaikeassa paikassa hänen elämäänsä pyrki koko ajan miehiä, jotka halusivat painaa tämän kärsineen kauniin naisen rintaansa vasten, olla helliä ja "antaa sen kaiken mistä oli jäänyt paitsi". Eivät onnistuneet ne suhteet.

Mutta, tänä päivänä nainen on TASAPAINOSSA, eikä edes edesmennyt äitinsä arvaisi samaksi ihmiseksi. Hänellä ei ole tarvetta puhua menneisyydestä koko ajan ja jauhaa kärsimyksestään. Harva ihminen selviää kolhuitta, mutta joillakin on paha tapa miltei palvoa toisten kärsimystä ja tehdä kärsineistä jotain ihme enkeleitä... palvottavia ja korjattavia.

Kertomukseni nainen elää nyt tasapainoisessa parisuhteessa onnellisena ja tapasi miehensä silloin, kun hänellä ei enää ollut tarvetta terapoida itseään ihmissuhteissa.

Lue lisää

..kulkevan äärimmäisyyksissä.. jommalla kummalla reunalla. Aivan, kuin yrittäisin keskustella neitsyen kanssa ; ) Te ette huomaa sitä tietä siinä välissä, josta yritän kertoa. Pahoista asiosta jää aina, onnistuneista terapioista huolimatta, jotakin jäljelle. Vain se minullekin näissä keskusteluissa tarjottu lobotomia saisi unohtamaan kokonaan. Sitä hetkeä varten, kun sieltä muistoista tunkee kipu, on hyvä olla olemassa se ymmärtävä kumppani!

Onneksi on enää viisi päivää jäljellä 11 kuukauden täyttymiseen.

Vaakamieheltä kirjoitti:

..kulkevan äärimmäisyyksissä.. jommalla kummalla reunalla. Aivan, kuin yrittäisin keskustella neitsyen kanssa ; ) Te ette huomaa sitä tietä siinä välissä, josta yritän kertoa. Pahoista asiosta jää aina, onnistuneista terapioista huolimatta, jotakin jäljelle. Vain se minullekin näissä keskusteluissa tarjottu lobotomia saisi unohtamaan kokonaan. Sitä hetkeä varten, kun sieltä muistoista tunkee kipu, on hyvä olla olemassa se ymmärtävä kumppani!

Onneksi on enää viisi päivää jäljellä 11 kuukauden täyttymiseen.

Lue lisää

Ei se ole äärimmäisyyttä, hyvä-ihminen. Ja muuten
"Pahoista asiosta jää aina, onnistuneista terapioista huolimatta, jotakin jäljelle."

Jäljelle jää VAIN TIETO, ei kipua ei tuskaa, JOS terapia on onnistunut. Tiedän kokemuksesta. Olen itsekin menettänyt lapsen ja tänä päivänä hymyillen muistelen yhteisiä hetkiämme. Oli aika itkeä ja tuskasta huutaa, mutta sen ajan voi voittaa. Ne joilla on joskus kuollut lapsi, tietävät tuon tuskan, mutta hyvin moni myös tietää miten kuollutta voidaa alkaa myös palvoa. Tehdään ikään kuin ikoni, jonka alttarilla koko loppuelämä uhrataan. Tämä on.kovaa puhetta monelle, mutta se murheen elättäminen on turhaa. Tottakai suru tulee elää ja varsinkin kysyä, mitä suree. Usein pitkittynyt suru on egoistin nyrkin puistelua elämälle: mitäs otitte MINULTA, MINULLE kuuluuvaa. Eli minä, minä, minä, loputtomiin.

Rakkaani on muistoissani kauniina ja tunge kipuna muistoistani. En tarvitse olkapäätä TÄSSÄ asiassa, muita kyllä sitten saattaa riittää.;-)

Jos et itse ole koskaan käynyt, en voi tietää, toimivassa terapiassa, säästä mielipiteesi sellaisilta.:-)

Tässä ei ole neitsyt, sori.

Mikä lie sinulla täyttyykään pian, pitkä odotus tms., onnea sille.

abcde kirjoitti:

Ei se ole äärimmäisyyttä, hyvä-ihminen. Ja muuten
"Pahoista asiosta jää aina, onnistuneista terapioista huolimatta, jotakin jäljelle."

Jäljelle jää VAIN TIETO, ei kipua ei tuskaa, JOS terapia on onnistunut. Tiedän kokemuksesta. Olen itsekin menettänyt lapsen ja tänä päivänä hymyillen muistelen yhteisiä hetkiämme. Oli aika itkeä ja tuskasta huutaa, mutta sen ajan voi voittaa. Ne joilla on joskus kuollut lapsi, tietävät tuon tuskan, mutta hyvin moni myös tietää miten kuollutta voidaa alkaa myös palvoa. Tehdään ikään kuin ikoni, jonka alttarilla koko loppuelämä uhrataan. Tämä on.kovaa puhetta monelle, mutta se murheen elättäminen on turhaa. Tottakai suru tulee elää ja varsinkin kysyä, mitä suree. Usein pitkittynyt suru on egoistin nyrkin puistelua elämälle: mitäs otitte MINULTA, MINULLE kuuluuvaa. Eli minä, minä, minä, loputtomiin.

Rakkaani on muistoissani kauniina ja tunge kipuna muistoistani. En tarvitse olkapäätä TÄSSÄ asiassa, muita kyllä sitten saattaa riittää.;-)

Jos et itse ole koskaan käynyt, en voi tietää, toimivassa terapiassa, säästä mielipiteesi sellaisilta.:-)

Tässä ei ole neitsyt, sori.

Mikä lie sinulla täyttyykään pian, pitkä odotus tms., onnea sille.

Lue lisää

lapsen kuolema ei tunge kipuna enää pintaan, ei tee minusta mitenkään kylmempää ihmisenä. Säälin sekaista auttamista kavahdan. Yleensäkin hyvä auttaminen on hiljaista. Kun sitä lähdetään turuille ja toreille, tai vaikka nettipalstoille julistamaan, julistuksen ydin on vain: katsokaa miten hyvä ihminen olen. Ehkä siinä ostetaan jotain, tai maksetaan jotain ikivanhaa velkaa, josta ei edes tiedä, kenelle se kuuluu.

En ole velkaa kenellekään elämässäni tulleelle auttajalle, eikä kukaan minulle. Joskus tuntuu, että nämä "rintaansa vasten painavat" miehet, joita omassakin elämässäni riitti, halusivat vain varmistaa "antamisellaan" sen, että tässä on nainen joka ei lähde. Kun annan hänelle näin paljon ymmärrystä, hän on minun, MINUN, loppu elämäni. Huuuh.... tuollaisista tilanteista selvisin äkkiä pois, onneksi. Ihmissuhdevankiloita.

Tzemee.;-)

abcde kirjoitti:

lapsen kuolema ei tunge kipuna enää pintaan, ei tee minusta mitenkään kylmempää ihmisenä. Säälin sekaista auttamista kavahdan. Yleensäkin hyvä auttaminen on hiljaista. Kun sitä lähdetään turuille ja toreille, tai vaikka nettipalstoille julistamaan, julistuksen ydin on vain: katsokaa miten hyvä ihminen olen. Ehkä siinä ostetaan jotain, tai maksetaan jotain ikivanhaa velkaa, josta ei edes tiedä, kenelle se kuuluu.

En ole velkaa kenellekään elämässäni tulleelle auttajalle, eikä kukaan minulle. Joskus tuntuu, että nämä "rintaansa vasten painavat" miehet, joita omassakin elämässäni riitti, halusivat vain varmistaa "antamisellaan" sen, että tässä on nainen joka ei lähde. Kun annan hänelle näin paljon ymmärrystä, hän on minun, MINUN, loppu elämäni. Huuuh.... tuollaisista tilanteista selvisin äkkiä pois, onneksi. Ihmissuhdevankiloita.

Tzemee.;-)

Lue lisää

..olisi enää lisättävää. Ehkä sen, että tiedän mitä eroa on myötätunnolla ja säälillä ; )

Olet mielipiteissäsi tiukka, koska näet ne omasta näkövinkkelistä ja pohjaat ne omiin kokemuksiisi. Kunnia sille ja vahvuudellesi, olen aina ihaillut ihmisiä, jotka voittavat vaikeutensa yksin. Mutta on olemassa ihmisiä, jotka eivät selviä omin voimin.. ja mistä tulee lievä katkeruus tai vihanpoikanen joka kuultaa sanojesi välistä? Vain pelkästään minun typeryydestänikö?

"Huuteli" mies.. tai kai poikanen sinun näkökulmastasi..

Vaakamieheltä kirjoitti:

..olisi enää lisättävää. Ehkä sen, että tiedän mitä eroa on myötätunnolla ja säälillä ; )

Olet mielipiteissäsi tiukka, koska näet ne omasta näkövinkkelistä ja pohjaat ne omiin kokemuksiisi. Kunnia sille ja vahvuudellesi, olen aina ihaillut ihmisiä, jotka voittavat vaikeutensa yksin. Mutta on olemassa ihmisiä, jotka eivät selviä omin voimin.. ja mistä tulee lievä katkeruus tai vihanpoikanen joka kuultaa sanojesi välistä? Vain pelkästään minun typeryydestänikö?

"Huuteli" mies.. tai kai poikanen sinun näkökulmastasi..

Lue lisää

Ymmärrät helposti väärin, koska olen joissakin asioissa eri mieltä kuin sinä. Mutta mitäpä siitä, mielipiteitä mahtuu tähän maailmaan.

Mitä tulee tuosta katkeruudesta sanojeni välissä, mielenkiintoista! Tiesitkö, että poimimme toistemme viesteistä hyvin herkästi juuri sen, joka asuu omassa sydämessämme?

abc... kirjoitti:

Ymmärrät helposti väärin, koska olen joissakin asioissa eri mieltä kuin sinä. Mutta mitäpä siitä, mielipiteitä mahtuu tähän maailmaan.

Mitä tulee tuosta katkeruudesta sanojeni välissä, mielenkiintoista! Tiesitkö, että poimimme toistemme viesteistä hyvin herkästi juuri sen, joka asuu omassa sydämessämme?

Lue lisää

No silloinhan sinun pitäisi ymmärtää mitä tarkoitan, sillä sen ei pitäisi olla mitenkään ristiriidassa sinun mielipiteidesi kanssa.

Oletetaan, että menet lapsesi haudalle, sinulla on mukanasi oma rakas. Kun kumarrut haudan äärellä laittamaan vaikkapa kukkasia, niin muistot palaavat mieleesi. Sinulle tulee surullinen hetki.. tai liikuttunut kumminkin. Sinun rakkaasi laskee kätensä olkapäällesi.. Sanotko hänelle, että mene pois, et kumminkaan ymmärrä, eikä sinua tarvitse sääliä? Vai otatko sen vastaan, painaudut hänen syliinsä ja annat hänen kietoa hiljaa käsivarret ympärillesi ja silittää sinua hellästi hiuksista?

Sinun tekstisi ovat olleet sen verrän ärtyneitä ja silleen "kyllä minä itse tiedän paremmin, kuin sinä" tyyppisiä, että sen perusteella valitsisit ensimmäisen vaihtoehdon. Mutta sanoit, että poimimme herkästi toistemme sanoista sen, joka asuu omassa sydämessämme. Siksi voisin olettaa, että valitsisit sittenkin sen toisen vaihtoehdon. Sen mikä on myöskin osa minua, eikä sillä minun mielestä ole merkitystä, onko menetys tapahtunut parisuhteessa vai sitä ennen. Läheisyys, välittäminen ja toisen tunteista huolehtiminen sekä niiden molemminpuolinen tunteminen ja kunnioittaminen on silti samanlaista.

abcde kirjoitti:

Ei se ole äärimmäisyyttä, hyvä-ihminen. Ja muuten
"Pahoista asiosta jää aina, onnistuneista terapioista huolimatta, jotakin jäljelle."

Jäljelle jää VAIN TIETO, ei kipua ei tuskaa, JOS terapia on onnistunut. Tiedän kokemuksesta. Olen itsekin menettänyt lapsen ja tänä päivänä hymyillen muistelen yhteisiä hetkiämme. Oli aika itkeä ja tuskasta huutaa, mutta sen ajan voi voittaa. Ne joilla on joskus kuollut lapsi, tietävät tuon tuskan, mutta hyvin moni myös tietää miten kuollutta voidaa alkaa myös palvoa. Tehdään ikään kuin ikoni, jonka alttarilla koko loppuelämä uhrataan. Tämä on.kovaa puhetta monelle, mutta se murheen elättäminen on turhaa. Tottakai suru tulee elää ja varsinkin kysyä, mitä suree. Usein pitkittynyt suru on egoistin nyrkin puistelua elämälle: mitäs otitte MINULTA, MINULLE kuuluuvaa. Eli minä, minä, minä, loputtomiin.

Rakkaani on muistoissani kauniina ja tunge kipuna muistoistani. En tarvitse olkapäätä TÄSSÄ asiassa, muita kyllä sitten saattaa riittää.;-)

Jos et itse ole koskaan käynyt, en voi tietää, toimivassa terapiassa, säästä mielipiteesi sellaisilta.:-)

Tässä ei ole neitsyt, sori.

Mikä lie sinulla täyttyykään pian, pitkä odotus tms., onnea sille.

Lue lisää

..palatakseni tuohon viiteen päivään.. minulla sattui siihen laskuvirhe :(

Aloin kirjoittaa tänne skooppeihin tammikuun toisen päivän iltana, jos oikein muistan. Koska olen aikas tyypillinen vaaka ja päätöksen tekeminen varsinkin tärkeissä asioissa on vaikeaa, niin tavallaan hain apua täältä. Olen aikaisemmin huomannut, että tosi isojen asioiden päättämiseen minulla menee aikaa 11 kuukautta, siksi asetin sen tälläkin kertaa tavoitteeksi.

Päätökseni on kyllä jo valmis, mutta odotan, kunnes aika on täysi, ennen selän lopullista kääntämistä menneelle. Lisäksi lisään siihen vielä yhden päivän, koska yksi huone, jonka tein tähän taloon täyttää silloin vuoden. Sen tekeminen oli miellyttävintä, mitä kohdalleni on sattunut.

En usko näiden kolmen päivän tuovan mitään muutosta asiantilaan, kuinka voisikaan, mutta elämän taitekohtana sunnuntai-ilta on mitä sopivin. Sytytän kynttilöitä ja tuikkuja, kuten vuosi sitten ja annan menneiden tapahtumien virrata ulos mielestäni. Muistelen niitä hyviä asioita, mutta myöskin tulee varmasti tasapainon vuoksi ajatelluksi niitä vähemmän hyviä, niin itse tehtyjä, kuin toisenkin.

Tottakai olen jo suunnitellut elämää eteenpäin. Joku ehdotti tässä aikaisemmin, että pitäs ottaa kunnon känni ja nollata kaikki entinen. Se ei ole ollut ensimmäisenä mielessä, sillä elimistöni ei oikein suvaitse suuria määriä alkoholia. Nyt olen jo alustavasti sopinut hoitoalan ihmisen kanssa, että hän tulee valvomaan tätä ylen tärkeää toimenpidettä. Ehkäpä saan elämääkin talooni, toisen kerroksen tyhjillään oleviin huoneisiin. Aion käydä myöskin treffeillä, tutustua uusiin mahdollisuuksiin ja silleen.. kääntää uuden sivun elämässäni.

On ollut todella mukava tutustua näin kirjoittelemisen kautta monenlaisiin ihmisiin. Kiitos tästä matkasta teille kaikille.