Tämä kysymys on "pöllitty" tuolta urheilumaailmasta:
"miltä nyt tuntuu"? Mutta ihan asiallisesti... "tuntuuko" ja jos niin miltä?
"miltä nyt tuntuu"? Mutta ihan asiallisesti... "tuntuuko" ja jos niin miltä?
Miltä "tuntuu" olla yli 50v?
CannedHeat
592510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
tällä palstalla hillun, jos hillun jossain. Täytin just 49v.
Olen onnellinen, että vanhenen. Mulla on muutakin tekemistä ku meikata ja shoppailla.
KOTINI ON LINNANI!
"esileikkiä" viisikymmisyyteen:)?
sinnepäin kai sit vissiin, mut ei minun nuori sieluni miksikään muutu.
juuri sen kummemmalta kuin olla yli 5v. Vain siinä mielessä tuntuu, että se elämän päätepiste alkaa olla enemmän ajatuksissa. 5-vuotiaana elämän päättymistä ei edes ymmärtänyt ja tiedostanut.
Ei tosiaan tunnu "miltään" minustakaan, tosin seitsemän vuotiaana, kun minulle kerrottiin, että tulen joskus kuolemaan, niin se tuntui järkyttävältä. Ei niinkään oman elämäni puolesta, vaan ennemminkin sen, että "kaikkien on kuoltava"
Miksi? Miksei joku saisi elää "aina"? :)
valtaa mieleni.
Nuorena neitona odotteli aikuisuutta ja perheen perustamista. Se tuntui mahdottoman hienolta elämänjaksolta. Viisikymppisä katseli säälien ja ajatteli, miten vanhoja ne onkaan, voi voi.
Nuoruus oli hienoa aikaa odotuksineen. Siitä odotuksesta siirryttiin perheen perustamiseen ja sen tuomiin "haasteisiin". Kumma kyllä, tuo aika on jotenkin mennyt juoksujalkaa. Oli työt ja lapset ja koti ja puutarhatyöt. Monia asioita ei edes muista. Lasten syntymät olivat kohokohtia, uuden elämän pienet nyytit.
"Miltä nyt tuntuu", kysyt :) Nyt tuntuu oikeastaan ihan hyvältä. Aivan kuin olisi maaliin päässyt ja saa jatkaa matkaa, kiiruutta.
Viisikymppisenä on jo aikaa katsella asioita suopeammin ja hyväksyvämmin, ei ole enää nuoruuden tavoin kriittinen. Ei yhtään hassunpi ikä. No minä nyt jo täytän pian 50 ja monta vuotta yli.
Kaunniisti kerrot... samankaltaisia tunnelmia...
kilometrimittarissa "käyten auton" lukemat, mutta
tunnelma on leppoisa:)
kun miehet vielä tyrkyttävät itseään. Pojat, jotka parikymppisenä olivat mielestäni uljaita adoniksia ja tavoittelemisen arvoisia, ovat nykyisin mielessäni surkimuksia. Luonto on kai tehnyt tehtävänsä.
timantilta.
* :) *
Loista Pirre!.... ja sinähän loistat...tiedän sen!
Näkee asiat, menneet, olevat ja tulevat, muut ihmiset ja itsensä selkeämmin, laajemmin ja syvemmin, rehellisemmin. Ihan nuorekas, menevä, ennakkoluuloton olo. Ajan rajallisuus on todellisempaa. Siitä haikeutta. Jokainen elämän hetki on arvokas ja ainutlaatuinen, ja ne tulisi käyttää hyvin, seesteisen rohkeasti, tiiviisti, tunteella.
Nuorekas olo... juuri niin, näkö selkeytyy ja havaitsee, että ON olemassa. Omana itsenään... juuri sellaisena kuin on...pyrkimättä... yrittämättä.
Järjellä on kyllä taipumus liikaakin vielä analysoida.
Armoliaasti vain luvan tehdä sitä? Ihmisen älyhän on kuitenkin vain "älyä", eli suuren Suomalaisen ajattelijan Matti Nykäsen sanoin: "So not?!"
vaan se kovuus.., ei vaiskaan....kovan puristuksen, ja hionnan tulostahan ne timantit :)
*tässäkö muka loistas vielä, ha sanon mie..:)*
Jos puristetaan ja sitten hiotaan, niin eikö senjälkeen loisteta... vai enkö ole ymmärtänyt mitään?
..kyllä vaan. ;)
"se" tuntuu?;)
50 9v,nuoruus jatkuu viisaus lisääntyy että silleen!
Mitä on viisaus? Onko se jotain mitä "kannattaa" tavoitella?
elämällä mahdollisimman oikein ketään loukkaamatta, mutta paremmin sanottu, ku tehty.
Viisas ihminen on yleensä jo vanha, mutta kun, tai niin luulin, tulin tänne palstalle, on toikin teoria uhattuna.
..kuin, hiekkaa varpaiden välissä,..;)
sulla menee vähän hitaammin kyssäri perille,vai?
..tää palsta ole elämäni.
kENEN SIT LUULET, ETTÄ ON? mINUN VAI?
Jos näin olisikin, niin saisin aikaan ihan mitä haluaisinkin. Olispa helppo elämä. Jäin ihan haaveilemaan.....
...jos mittaisi jotain saavuttamatonta..., jonka
on jo saavuttanut ja unohtanut ja ymmärtänyt uudelleen? Päämäärätöntä löytämistä?
vois hyvinkin olla, tuntuu ainakin todelliselta saavuttaa, jos ripaus onnea ois viel matkassa.
Päämäärätöntä löytämistä on kyl hyvä, tiedän mitä ajat takaa, mut eikö se voisi olla päämäärällistä, koska viisautta etsitää etsimällä, tarkoituksellisesti.
.."hän", niinkuin haaveilee vaan, mie se imuroin
paketteja "uuteen" käyttikseen.(debian=tuo käyttis)
Mulla muuten on, nyt jo neljä eri käyttistä tässä koneessa,
ja laskin että kyllä kuusi olis sopiva, kun yhtä saa kuitenkin kerralla käyttää.
mutta silloin pitäisi olla tavoite. Jos on tavoite, niin silloin se pitää määritellä... ja määrittely itsessään jo rajoittaa...:) Varsinkin tarkoitukseellisesti... silloinhan tietää mitä etsii... eikö?
niitä "debiksiä", sillaikaa ku mä duunaan tas YLÄpäässäni jotain simppeliä. Mä oon hyvä koordinoija ja debikseen kyllä taipuvainen.
Olisikohan se jotain kaikkeuden ykseyden täyteyden, olevaisen, elämänvirtaa ja sen kaaoksen järjestyksen oivaltavaa ymmärrystä, elämää ja ennakointia siinä.
Mitä ennakointi takoittaisi tässä aivan konkrettisesti?
VIISAUTTA ETITÄÄN! Siispä kaikki vaiheet, jotka luettelit, on mentävä läpi. Mulle sopii etsiä viisautta, mutta entä voima ja kauneus?
Tarkoitatko kokemuksesta viisaaksi oppimista?
sitä ei ennätä saavuttaa yhden elämän aikana.
LASKELMOINTIA JOKA SUUNTAAN JA TAKASKIN VIELÄ.
Vaan jotain sellaista kuten "vahingossa" viisastumista tai Zen:ssä sanottua Satoria... hmmm
puhun nyt asiasta, josta en mitään tiedä:)
Pelkäsinkin!
TIEDÄN!
vanha veikkosein. Kyl me se tavotetaan vielä......j...o....s....k....u....s
itseasiassa en näe mitään syytä...
Ennakointi voisi olla pyrkimystä elämänvirrassa
harmoniaan, sopusointuun, toimivuuteen, hyvään oloon, havainnoimalla, sopeutumalla virtaan ja itseen, löytämällä itselle hyvä paikka virrassa, ja siten myös löytää se harmonia.
Tuli mieleen, että ihminen saastuttaa luontoa, eikä ole sen kanssa hyvässä sopusoinnussa. Näin elämänvirran harmonia kärsii.
Elämänvirrassa, luonnossa, elämässä täytyy siis olla yhteinen äly, järki, viisaus.
viisaus, voima ja kauneus!
kiinnostaa kun näin lyhyitä kommentteja mitä täällä oikein halutaan kertoa?
Kyllä... nimenomaan yhteinen... ja ehkäpä pitäisi olla myös yhteisöllinen?
myös kauneutta ja positiivista voimaa...
Yhteisellä tarkoitin luonnonmukaista, kaiken elävän elämänvirtaa, viisutta, ei ihmisten
keinotekoisia kehitelmiä, ratkaisuja. Pieni yhteisöllinen viisaus olisi enimmäkseen nurkkakuppikuntaista ja kapea-alaista manipulointia, riippuen manipuloijasta ja voisi olla ristiriidassa äärettömän elämänvirran kanssa. Mutta ei välttämättä. Joskus voi olla jopa päin vastoin. Tarvitaan siis yleensä laajempia, luovia kontakteja, kokemusten ja älyn tuomaa laajaa viisautta. Kaikkea viisautta ei tarvitse silti itse kokea, vaan älyllä luovasti päätellä, arvostaa sitä ja antaa niille mahdollisuudet toimia harmoonisesti elämänvirran kanssa. Siihen ne pyrkivätkin, hakeutuvat, harmoniaan.
:))) Minäkään en tarkoittanut yhteisöllisyydellä
mitään "viisastelua" joissain kabineteissa yms
Ennemin aitoa, avointa läsnäoloa, jolloin minusta
noille asioille mitä sanot on enemmän "tilaa".
Juu-u. Jotenkin näin se varmaan menee. :) Että, avoin, valpas, skarppi, luova, rento, kiva, olotila meininki, jalat maassa, aisti- ja älyantennit joka suuntaan pitkällä ja pää poutapilvissä, niin voi jokin ahaa-kokemus tai jonkinlainen "flow"-tila tullakin, jolloin harmoonisesta virrasta oivaltaa monenlaista. Ja kyllä muutoinkin. :)
kaikessa... yksinäisyydessäkin välillä...
No minulla on iso rakkaus ja ehkä en ole kauhean objektiivinen... tarvitsiko tunteilla olla "objektiivisuutta"?
Kertoisitko näistä mainitsemistasi asioista tarkemmin, mitä itse tarkoitat?
Se on sitä,sanoi äiti ja vei tikulla pois.
ei tule ajateltua päivittäin olevansa yli 50 v ja pitäiskö johonkin "muottiin" kuulua. Sehän on luku vain.
Huomenna lähdetään Tallinnaan.Eka yö laivassa sit hotelli.Kun kummatkin ollaan ylitetty tuo 50,mie tänä vuonna.Sen jälkeen ei olla käyty.Kokeillaan kuinka pitkään jaksetaan laivalla olla ja nauttia.Tallinnassa alkoi tuo joulumyyjäistori.Raatihuoneen aukiolla.Päivä aikaa.Meillä ei muuta olekkaan kuin aikaa.Ei tarvi ajatella että täytys yli 500 km ajaa.Bussi vie Bussi tuo.
Hyvin on pikkutyttömäinen olo, mutta ei kannata katsoa peiliin, ja jäsenet on myös jäykemmät, kuin silloin, eli tunnen olevani ihan kakara. Omat lapsetkin tuntuvat aikuisemmilta.
Kuulostavat aina silloin tällöin aikuisemmilta, mutta näyttävät nuoremmilta.
Mulla on just samanlainen fiilis, ihan kakara vielä.