peliäkö vain?

Kertokaas kanssasisaret viisaita neuvojanne pulmaani :)..Siis...
Minulla on ollut hieman juttua erään naisen kanssa (suutelua, treffailua). Ihastuin...mutta hänestä en tiedä. En enää. Kerran häneltä jo pakit sain ja tyydyin siihen, mutta nyt hän on alkanut lämmittää tätä juttua uudelleen. Tekiköhän ensimmäisen päätöksen hieman hätäillen...?! Vai mitä tämä on. Olen mennyt osittain mukaan, mutta en oikein tiedä mitä ajatella tästä kaikesta. Hän saa minut raivostumaan käyttäytymisellään (en tiedä enää mitä uskoa hänen puheistaan), mutta toisaalta haluan vain hänet, kuitenkin. Emme ole puhuneet asioista suoraan... pitäisi varmaan. Kun en saa häntä avautumaan millään... Vai pitäisikö jo unohtaa koko juttu. Olen sekaisin hänen takiaan. Onko muilla tällaisia "ongelmia"?
122473
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

juttu toi "Hän saa minut raivostumaan käyttäytymisellään (en tiedä enää mitä uskoa hänen puheistaan)". Niinhän se meni itsellänikin. Nykyisen naiseni kanssa oltiin ties kuinka ja kauan on-off ja hän jos kuka sai raivot pintaan ;-). Osasi muuten tosissaan olla ärsyttävintä mitä tiedän! Mutta rakkaushan siellä takana vain piileskeli ja suhdehan siitä ajan saatossa sitten kehittyikin, kun päästiin tutustumaan ihan kunnolla. Viha ja rakkaus tosiaan kulkee käsi kädessä, uskoo sen tai ei.

Äänestä
  • ... suhde on itsellekin tuttu juttu. Tosin tämä toinen osapuoli ei tuota nimitystä hyväksyisi. Joka tapauksessa, ihminen, joka pääsee toiseen hyvin syvälle, onnistuu näköjään ärsyttämäänkin niinkuin kukaan muu ei voi.

    Äänestä

Ihan kuin olis kysymyksessä sama nainen, joka pelasi peliään mun kanssa. Oli suutelua, treffailua, lopulta seksiäkin. Vaihtoi mielipiteitään ja ajatuksiaan mun suhteen koko ajan, pomputti edestakaisin. Välillä halusi mut itselleen ja vaati seurustelua, sitten päinvastoin, sitten lämmitti taas...

Olin ihan sekaisin, yritin keskustella, en saanut hänestä mitään selvää enkä saanut häntä avautumaan. Yritin suhtautua tilanteeseen jotenkin järkevästi, miettiä mitkä asiat voisivat olla käyttäytymisen taustalla... Olin niin sinisilmäinen, etten vaan kyennyt heti uskomaan mistä oli kysymys. Jälkeenpäin olen nähnyt ja kuullut hänen jatkavan samaa peliään muiden naisten kanssa.

Mun mielestä, olipa kysymys sitten mistä tahansa (leikitteleepä hän sulla tai on oikeasti ja aidosti kiinnostunut), asia mikä vaaditaan on keskusteluyhteys. Se että asioista voidaan puhua . Itse en alkais enää yhtään mitään naisen kanssa, joka ei ole kykenevä kommunikoimaan.

Äänestä
  • pelailua? En paljasta liikoja itsestö ennen kuin tuntuu siltä. Yleensä ei tunnu. Ja toisestapa tuntuukin ja minut on ajettu seinää vasten. Pakko vetäytyä.

    Äänestä

  • muiden mielestä kirjoitti:

    pelailua? En paljasta liikoja itsestö ennen kuin tuntuu siltä. Yleensä ei tunnu. Ja toisestapa tuntuukin ja minut on ajettu seinää vasten. Pakko vetäytyä.

    kun tuntuu siltä, ettei halua paljastaa itsestä liikoja (esim. huonoja kokemuksia taustalla) heti aluksi, vois olla syytä informoida tästä asiasta toista. Eli sanoa ihan suoraan, vaikka että "Olen pahoillani, mun on vaikeaa luottaa ihmisiin ja menee aikaa että avaudun. Eli syy ei ole sussa enkä pelaa mitään pelejä, tässä vaan nyt kestää."

    Ylipäätään antaa toiselle joku selitys omasta käyttäytymisestä, jos toinen siitä kärsii tai on selkeästi ymmällään tai ihmettelee. Ei kai se ole liikaa vaadittu? Itse ainakin ilmaisin monin tavoin ja suoraan tälle toiselle osapuolelle sen, että mulla on paha olla ja olen tosi sekaisin hänen käyttäytymisestään.

    En mä ainakaan siitä toista tuomitse, jos luottaminen tai avautuminen on aluksi vaikeaa. Kunhan mulle annetaan joku selitys. Epävarmuus on kaikkein pahinta, ja edestakaisin pomputtelu.

    Äänestä

  • Sillonkin kirjoitti:

    kun tuntuu siltä, ettei halua paljastaa itsestä liikoja (esim. huonoja kokemuksia taustalla) heti aluksi, vois olla syytä informoida tästä asiasta toista. Eli sanoa ihan suoraan, vaikka että "Olen pahoillani, mun on vaikeaa luottaa ihmisiin ja menee aikaa että avaudun. Eli syy ei ole sussa enkä pelaa mitään pelejä, tässä vaan nyt kestää."

    Ylipäätään antaa toiselle joku selitys omasta käyttäytymisestä, jos toinen siitä kärsii tai on selkeästi ymmällään tai ihmettelee. Ei kai se ole liikaa vaadittu? Itse ainakin ilmaisin monin tavoin ja suoraan tälle toiselle osapuolelle sen, että mulla on paha olla ja olen tosi sekaisin hänen käyttäytymisestään.

    En mä ainakaan siitä toista tuomitse, jos luottaminen tai avautuminen on aluksi vaikeaa. Kunhan mulle annetaan joku selitys. Epävarmuus on kaikkein pahinta, ja edestakaisin pomputtelu.

    toisen turhautumisesta tunnen itseni entistä surkeammaksi. Eikä mieletön ujouteni helpota tilannetta yhtää.

    Äänestä

Kannattaa ehkä miettiä tältä kannalta: jos nainen ei osaa/ pysty/ halua olla sinua kohtaan suora nyt, niin minkälainen suhde mahtaisi olla edessä?
Miten sinä itse haluat, että sinua kohdellaan? Kohteleeko hän sinua niin?
Ellei, jatka eteenpäin. Kyllä hän tulee ruikuttamaan perääsi, jos sinut todella haluaa.

Äänestä

Olen kokenut saman kahdesti ja suosittelisin unohtamaan koko ihmisen. Tuollainen käytös kielii mahdollisesta luonnehäiriöstä, eikä sellaisen ihmisen pompoteltavana ole herkkua olla. Rikot vain itsesi miettiessä mikä on vika. Tasapainoisempiakin kumppaneita varmasti löytyy.

Äänestä

oli kerran nainen jonka kanssa oli peliä. Hän kuitenkin oli suhteellisen haluton suhteeseen niin kauan kuin olin itte aktiivinen. Mutta kun lakkasin soittelemasta ja viestittelemästä niin hän kiinnostui. Kun ittekkin innostuin niin hänen into taas laantui. Kai se oli jotain päättämättömyyttä tai jotain kiinnostusta vaan "valloittamiseen"..

Omien sanojen mukaan hän oli rakastunut ulkonäkööni mutta muuten mun luonne tökki vastaan. Kai oon liika peevo tai jotain :)

No oon aika tunne ihminen ja välillä ailahteleva ja haluan toisen olevan vahva ja päättäväinen vähän munkin puolesta. Se rassaa monia.

Äänestä

harrastaa jo aikojen takainen tyttöystäväni kanssani. Kuvauksesi on tuttua minullekin. Tavanomaiselta asteikolta löytyvää kommunikointia ja yhteyden pitoa ei oikein löydy hänen kanssaan. Nyt seurustelusuhteen ollessa jo kauan sitten ohi tavallaan on-off-suhde jatkuu yhteyden pidossamme. Siinä missä se ainoastaan voikaan näkyä. Jos olemme pitempään kuulematta toisistamme sujuu parhaiten mutta se johtaa jonkinlaiseen rajoittavaan uteliaisuuteen hänen suunnaltaan. Vaikka elämme kumpikin eteenpäin suunnillamme ja tilanne tulee tälläisena pysymään. Kovin usein emme edes kuule toisistamme, se vain saisi aikaan lisää uteliaisuutta ja ahdistusta. Ystävinä kuitenkin voisimme mielestäni hänenkin kanssaan jatkaa. Samaa periaatetta pyrin noudattamaan kaikissa muissakin ihmissuhteissani.

Äänestä
  • parhaiten. Omaa kokemusta myös pelaamisesta. Aiemmin oli niin että jos minä en soittanut tai kuunut minusta mitään niin kyllä hän aina tietyn ajan päästä kyseli kuulumisia. Sitä jatkui parisen vuotta, ja flirttiä ja muutakin.

    Kyllästyin sitten koko pelikenttään ja lopetin yhteydenpidon kokonaan ja nyt en halua kuulla enkä todellakaan nähdäkään koko tyyppiä. Se oli sellaista juttua ja lupausta toisaalta minun suuntaan, muttei mitään sen enempää sitten.

    Äänestä

Mun viimeisimmässä tapauksessani nainen ei vaan voinut päästää mua menemään, vaan roikkui kiinni sisukkaasti aina kun itse olisin halunnut lopettaa koko jutun, lopullisesti. Katteettomia lupauksia tuli vaikka miten paljon, ja sitten taas suhteen viileneminen, yhtäkkiä. Kuulin että kyseisellä naisella olisi paljonkin näitä vastaavia juttuja ollut meneillään.

Nykyään hän ottaa yhteyttä vain jos haluaa minulta jotakin, kuten lainata rahaa tai autoa, huomiota jne. Onneksi voi olla vastaamatta puhelimeen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mietinvain kirjoitti:

Kertokaas kanssasisaret viisaita neuvojanne pulmaani :)..Siis...
Minulla on ollut hieman juttua erään naisen kanssa (suutelua, treffailua). Ihastuin...mutta hänestä en tiedä. En enää. Kerran häneltä jo pakit sain ja tyydyin siihen, mutta nyt hän on alkanut lämmittää tätä juttua uudelleen. Tekiköhän ensimmäisen päätöksen hieman hätäillen...?! Vai mitä tämä on. Olen mennyt osittain mukaan, mutta en oikein tiedä mitä ajatella tästä kaikesta. Hän saa minut raivostumaan käyttäytymisellään (en tiedä enää mitä uskoa hänen puheistaan), mutta toisaalta haluan vain hänet, kuitenkin. Emme ole puhuneet asioista suoraan... pitäisi varmaan. Kun en saa häntä avautumaan millään... Vai pitäisikö jo unohtaa koko juttu. Olen sekaisin hänen takiaan. Onko muilla tällaisia "ongelmia"?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu