Viimein, melkein vuoden jännittämisen ja tuskailun jälkeen uskalsin ottaa mieheni kanssa puheeksi lapset.
Hän otti asian todella rauhallisesti. En nyt sanonut sitä, että päivästä toiseen pompin kaikenmaailman vauvasivuilla. Sehän on kumminkin vaan omaa hölmöyttäni, kun sillä tavalla itseäni "kidutan"
Mieheni perusteli hyvin fiksusti miksi haluaa lapsia vasta vuoden ehkä parin jälkeen. Ymmärrän hänen kantansa.
Hän on hyvinkin "vanhanaikainen". Haluaa raha-asiat vielä hiukan vakaammalle pohjalle ja haluaa sen oman talon jossa lapsen hyvä olla.
No katsotaan saanko tartutettua vauvakuumeen myös häneen, mutta kyllähän minä nyt ihan hyvin voin vielä odottaa. Mikäs kiire tässä olisi.
Tuli todella hyvä mieli, kun tajusin kuinka tyhmää moinen jännittäminen tästä asiasta sitten syntyikään. Totta se vaan on että keskustelu on parasta. :)
Hän otti asian todella rauhallisesti. En nyt sanonut sitä, että päivästä toiseen pompin kaikenmaailman vauvasivuilla. Sehän on kumminkin vaan omaa hölmöyttäni, kun sillä tavalla itseäni "kidutan"
Mieheni perusteli hyvin fiksusti miksi haluaa lapsia vasta vuoden ehkä parin jälkeen. Ymmärrän hänen kantansa.
Hän on hyvinkin "vanhanaikainen". Haluaa raha-asiat vielä hiukan vakaammalle pohjalle ja haluaa sen oman talon jossa lapsen hyvä olla.
No katsotaan saanko tartutettua vauvakuumeen myös häneen, mutta kyllähän minä nyt ihan hyvin voin vielä odottaa. Mikäs kiire tässä olisi.
Tuli todella hyvä mieli, kun tajusin kuinka tyhmää moinen jännittäminen tästä asiasta sitten syntyikään. Totta se vaan on että keskustelu on parasta. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä tuskailen edelleen saman asian kanssa, jo pitkälti toista vuotta :/ Tiedän miehenkin tahtovan lapsia (jossain vaiheessa), mutta SILTI on niin vaikeaa saada sanotuksi, että joko nyt.
Monesti pohdin sitäkin, että enkö sitten itse olekaan velä valmis kun aihe tuntuu vaikealta (kaikesta muusta puhutaan kyllä todella avoimesti) vaikka tuntuu että aika olisi jo täysin kypsä :)
Meillä on rakennusprojekti kesken, eikä nykyiseen asuntoon edes lasta mahtuisi kun tiukkaa tekee kahdellekin. Pankki on nykyään paras ystävämme, suhde on kestänyt jo useita vuosia jajajaja.. Aina on jotakin..
Pitäisi vain saada jotenkin aloitetuksi, varmasti sitten itsekin huomaisin miten helppoa, ja helpottavaa olisi saada kerrotuksi mitä on sydämellä. Jotenkin se vain todellakin jännittää (ehkäpä se, että siitä lauseesta koko elämä voisi muuttua), vaikka toinen on tuttu ja turvallinen. Vinkkejä, kiitos?!
Olin aivan samassa tilanteessa, kaikesta muusta pystytään puhumaan, mutta lapsista ei.
Tiesin myös miehestäni, että hänkin haluaa lapsia, mutta ei välttämättä nyt vielä.
Siksi rohkaisinkin itseäni. Aloitin sen oikeastaan parin viikon projektilla. Ensin aloin puhumaan työkavereiden lasten kommelluksista ja naureskelin avoimesti kaupassa kuinka suloisia vauvanvaatteet ovatkaan. Tämä on pientä valmistautumista ja samalla näki miten mies reagoi kyseiseen aihepiiriin. Mieheni lähinnä naureskeli hömpöttämiselleni. Mutta parin viikon päästä ihan kuin ohimennen sanoin miehelleni, että - tuli tuossa mieleen, että kun on kaikki talon rakennukset, velat ja sun muut. Entäs jos mä tulisinkin yhtäkkiä raskaaksi? Sen lauseen jälkeen kuulin mitä mieltä mieheni oli asiasta.
Kokeile. Rohkaise itsesi. Se on kumminkin tärkeä asia ja muista että nauru on hermostumisen merkki ja tarkoittaa melkein aina hyvää.. :) Tämän asian voi selkeästi ottaa rennosti.
kuulosti niinkuin olisin itse ollut sinä kertomassa ja kuulemassa vastausta.
minulle kävi myös niin, että täytyi ihan miettiä kuinka asian saisi sanotuksi. minua kuitenkin jännitti/pelotti kertoa asiasta, ehkä juuri siksi, jos tulisi täysi kieltäytyminen. se on varmaan syy,miksi pelkää.
otin asian puheeksi rauhassa, hyvin perustellen, enkä tarkoittanutkaan että juuri sillä hetkellä täytyisi alkaa yrittämään. hänkin sitten perusteli oman kantansa, ja aika samankaltaisia vastauksia, taloudellisesta tilanteesta ja omasta asunnosta. myös vastaus tuli sinne parin vuoden päähän. ehkä joskus silloin. pillerit lopettaisi aiemmin,jotta kierto ehtisi hieman tasaantua. mutta,kuka tietää jos plussaammekin vaikka samoihin aikoihin :)
neuvoksi muille vain, että asiat hyvin perustellen, ja jonkinlaista faktaa tiedossa ja rauhassa keskustellen, lapsi on aikuisista miehistä iso asia,niinkuin tietysti pitääkin :)