jotenkin alistavaa kun vanhin siskoni sanoo tämänikäsinä minua pikkusiskoksi vaikka en ole edes nuorin.
Hän on muutenkin varsinainen terrori sukulaisia kohtaan eli olettaa muiden elävän hänen normien mukaan ja kaikki mitä sanoo sille hän muuttaa kuin hänellä olisi siihen joku lupa.
Sitten ihmettelee kun pidän taukoa koska hän latistaa joka kerta minua.
Olenko yksin tämän ongelman kanssa vai onko tämä ongelma mielestänne?
Hän on muutenkin varsinainen terrori sukulaisia kohtaan eli olettaa muiden elävän hänen normien mukaan ja kaikki mitä sanoo sille hän muuttaa kuin hänellä olisi siihen joku lupa.
Sitten ihmettelee kun pidän taukoa koska hän latistaa joka kerta minua.
Olenko yksin tämän ongelman kanssa vai onko tämä ongelma mielestänne?
Vastaukset 11
Vanhimmat
yksin muista se.
olet jauhanut täällä ties kuinka monta kertaa!
Vaihda jo levyä.
isosisko eli laitat muille luut kurkkuun heti!
Jauha nyt sitten yksin mitä lystäät!Vahtija!
Itselläni on pari vuotta vanhempi sisko, mutta koska en kunnioita hänen ikäänsä, enkä häntä muutenkaan, niin annan piut paut koko muijalle.
Tapaamispakkoa ei ole ja kemiat eivät kertakaikkiaan pelaa. Tein päätöksen joka pitää: Tervehdin kadulla vastaan tullessa, ei muuta.
vanhempi ja väittää olevansa ikänsä puolesta jokin neuvoja elämässä.
Hän jotenkin vaatii että pitää olla yhteydessä vaikka en halua,vetoamalla että hän isosisko.
Hyvä tietää että muillakin on samoja fiiliksiä ja en anna hänen enää puuttua elämääni.
vanhempi ja väittää olevansa ikänsä puolesta jokin neuvoja elämässä.
Hän jotenkin vaatii että pitää olla yhteydessä vaikka en halua,vetoamalla että hän isosisko.
Hyvä tietää että muillakin on samoja fiiliksiä ja en anna hänen enää puuttua elämääni.
Voi tutulta tuntuu!Määrää,höösää ja huolehtii kaikkien pikkusiskojen asiat.Olen miten päin tahansa aina olen väärinpäin.Mutta on hänessä paljon mukaviakin puolia enkä halua sanoa itseäni irti hänestä.Siskot ovat tärkeitä elämässäni enkä halua vihanpitoa keskuuteemme.Puhisemme ja otamme etäisyyksiä,annamme mennä toisesta korvasta ulos:isosisko on isosisko ja sinä pysyy vaikka olisi satavuotias.Hänelle on jo lapsena annettu tehtäväksi pitää nuoremmistaan huolta.Se on melkoinen taakka kantaa läpi elämän.Jospa me pikkusiskot yhdessä jaksamme kantaa tämän isosiskotaakan.
kyllä ole pikkusiskoista huolta pitäny,vaan me nuoremmat joudumme sitä auttamaan.
Eikä edes lapsena vaan hän juuri teki kaikkea pahaa että koko porukka kärsi.
Kun hän huolehtisikin itsestään olis ihan hyvä olla kaveri.
En minäkään välejä poikki laita mutta etäisyyyyyyyyttä on pakko ottaa välillä.
kaksi naista keskusteli tähän tapaan;
"taas minä ootan lasta vaikka on jo kuudes, mutta en antaisi yhtäkään pois"
Toinen siihen;
"kuinka ihana, minä olisin antanut vaikka mitä että mulla olisi ollut sisko tai veli" ja pyyhki kyyneleitä silmistään.
En ole kaivannut sisaruksia. Tyttökaverini sisar on ollut koko ikänsä varsinainen riivinrauta. Hänen terroriansa ei rajoittunut vain sisareen, vaan siskonsa ystäviinkin. En tahtonut mennä tyttökaverini kotiinkaan juuri siitä syystä kun siellä oli tuo pahansuopa ystäväni sisar joka haukkui minut ja koko minun perheeni jo ovella. Vanhempansakaan eivät voineet hänelle mitään.
Vasta nyt aikuisena olen saanut tietää, että hän on persoonallisuushäiriöinen, joka ei tule yleensä toimeen kenenkään kanssa.
Tälläiset tapaukset eivät onneksi ole kovin yleisiä, ja luonnevika voi naamioitua, eikä sitä huomaa ennenkin on liian myöhäistä. Eli psykopaatti saa otteen lähimmäisistään, jotka uskovat hänen tarkoittavan hyvää, vaikka kyseessä on lähimmäistensä tunteeton alistaminen. Luin kirjan "Naamona terve mieli" ja tuo kirja oli aivan kuin lapsuudenystävästäni kirjoitettu. Suosittelen kaikille "pikkusiskoille" tuon kirjan lukemista, sillä sen kautta oppii ymmärtämään persoonallisuushäiriöisen ihmisen tapaa manipuloida, kontrolloida ja alistaa lähimäisiään. Olen hoitotyössäni joutunut kohtaamaan persoonallisuushäiriöisten uhreja, ja haluaisin ketjun aloittajalle ja muille sanoa lohdutukseksi, että itseään ei ainakaan tarvitse syyllistää jos suhde johonkin sisareen tai veljeen ei ole kunnossa, vaikka itse kokee toimineensa oikein, eikä tiedä tehneensä mitään väärää ihmissuhteessa. Onneton sattuma vain on antanut riipaksi elämään "epäkurantin" sukulaisen.
Päästäkseni alistussuhteesta muutin jopa asuinpaikakuntaa.
Jos tuon tyyppiselle henkilölle antaa valtaa ja oikeuden määrätä elämästään, niin ruokahalu vain kasvaa syödessä.
Itse asiassa, jos kuusikymppistä sanotaan pikkusiskoksi, niin se olisi mielestäni lähinnä imartelevaa, mutta kohdallasi taitaa olla kyse vakavammasta, eli siskosi tyrannisoi sinua ja muutakin sukuanne.
Tyranniaa ei saa sietää! Tulkoon sitten vaikka välirikko loppuelämäksi. Kuinka paljon elämäsi energiaa itsekäs, omaa etuaan ajava sisaresi vie?
Kerro hänelle, ettet alistu hänen puuttumiseensa jokaiseen asiaan. Ota etäisyyttä! Ihminen se isosiskokin vain on, ja tapansa suhtautua kanssaihmisiinsä kielii jopa heikosta itsetunnosta. Jos ei tasa-arvoinen kansakäyminen passaa, niin välit ainakin joksikin aikaa "jäihin"!