Yhteyis vs yksinhuoltajuus

pitää olla hyvät perusteet,siis jos toinen vanhempi on erimieltä.

Pitää olla näyttöä siitä,et toinen huoltaja vaikeuttaa asioita tahallaan jne Toki jos lähi on se joka aiheuttaa ongelmia (yhteishuoltajuudessa kun lähin on helpompi tehdä kiusaa etälle,kuin etän lähille) on asia vähän hankalampi.


Ja muistathan,et tapaamisiin ja elareihin huoltajuusmuoto ei vaikuta..

(paitsi tietysti jos on kyse väkivaltaisesta ihmisestä,mut silloinkin tapaamiset järjestetään valvottuina)

Jos vanhempien kiistat ovat jatkuvia, ja etenkin, jos kiistaa on sellaisista asioista, joista huoltajien pitäisi päättää yhdessä (lapsensa nimestä, passista, asuinpaikasta, uskontokunnasta, koulutuksesta, terveydenhuollosta ja lapsen omaisuuden käytöstä), yksinhuolto saattaa rauhoittaa lapsen elämän.
Tässä tietenkin katsotaan kumpi ja miten on näitä yhdessä päätettäviä asioita riitauttanut.

Yksinhuolto on useimmiten paras ratkaisu vanhemmille, joiden suhteessa on esiintynyt henkistä tai fyysistä väkivaltaa, päihdeongelmia, sairalloista mustasukkaisuutta, työnarkomaniaa tai muita addiktioita.

Kiistatilanteissa kuitenkin yksinhuolto osoittaa selkeästi kumman vanhemman näkökulma toteutuu.
Vanhempien pitkä välimatka voi myös olla käytännöllinen syy yksinhuoltajuuteen. Jos toinen vanhemmista asuu ulkomailla, yksinhuolto tai työnjakoyhteishuolto on lapsen turvallisuudenkin kannalta järkevä huoltomuoto.