Kesä on taivaasta maahan asti yhtä väriloistoa: sineä, kultaa ja vehreyttä. Minä taas olen kasvanut kiinni siniharmaisiin ajohaalareihini, mutta tänään poikkeuksellisesti muistutan erehdyttävästi naista päivänkakkarahameessani. Seuratoverini huomioivatkin oitis ennennäkemättömät ulokkeeni. Pitkät sääret ja kiusoittelevasti pilkistävät rinnat.
- Kuka tuo naikkonen oikein on? Timo, seuramme vanhin kuljettaja, ihmettelee aidon hämmästyneenä. - Sinä oletkin siis nainen. Ja sinulla on nuo tuollaisetkin. Mikä niiden nimi sitten ikinä olikaan. En enää jaksa muistaa, kun muija ei ole vilauttanut niitä vuosiin.
Timo leipoo omaa luisevaa rintamustaan kaipaavan oloisena.
- Hah, haa, naureskelen kahdentoista silmän paisteessa. Kaikkien kuuden äijän tuntosarvet ovat jumittuneet rintavakooni.
- Totta se on, Tare. Minä olen aina ajatellut, että sinullakin killuvat munat haarojen välissä. Tämä oli karmiva sokki, Janne valittaa. - Miten minä voin enää kisata kanssasi, kun tulee aina nuo sokeriset munkit mieleen. Nyt sinulla on rinnat, huomenna joudun availemaan sinulle ovia ja ylihuomenna päästämään kohteliaasti radalla ohitseni.
- Äläs nyt sekoile. Koska sinä muka olet ajanut minun edelläni?
- Ainakin ensi yön kuumissa unissani, mies nauraa loukkaantumatta. - Voit kyllä koska vain tulla ajelemaan kanssani. Autossani on pehmeä ja iso takapenkki. Ja muista, tämä tarjous on aina voimassa.
- Sillä takapenkillä sinä kuljettelet niitä kolmea tenavaasi. Se penkki on kuitenkin täynnä sulanutta suklaata ja tahmaista hattaraa. Kiitos vain, myös tämä ehdoton ei on aina voimassa.
Näillä isokokoisilla miehillä on teini- ikäisten poikien puheet. Jos todella liimaantuisin Jannen kylkeen kiinni, tämä juoksisi uudella 100 metrin maailmanennätyksellä minua karkuun. Se on varmaa!
Vaikka olenkin kilpatiimimme ainoa nainen, tietynlainen kummajainen, en suinkaan ole mikään täytepala tai keulafiguuri. Olen porukan ainakin toiseksi paras kuski. Ja tämän kisakauden jälkeen olen kaasuttanut jo sen nopeimmankin ohitse. Katselkoot miehet perävalojani. Niin totta kuin nimeni on, mikä se sitten milloinkin on. Tertuksi pappi minut valeli, mutta näissä piireissä minua kutsutaan Tareksi. Nimi juontaa ykköskammotuksesta, Tare Karvasesta. Hirmuisen suuresta sinisestä ja karvaisesta kummituksesta. Eikö tuo nimi jo osoita arvoani? Miehet pelkäävät minua, pitävät painajaismaisena kilpakumppanina, siis vaarallisena, voittamattomana.
- Ehkä tämä biologian tunti loppui nyt tähän, veistelen. - Toki olen iloinen, että saatoin auttaa teitä, pojat. Ainakin näitte naisen, vaikka ette koskaan sellaista saakaan. Tekniikkanne on jumissa kuin Datsunin vaihdelaatikko.
- Jos nyt vain vallataan tämä vuokramökki ja ruvetaan viettämään saunailtaamme, Timo huokaisee. - Tässä poikaporukassamme nyt vain sattuu olemaan myös kuuluisa poika nimeltä Päivi, ei kun Tare. Se on sitä tasa- arvoa. Naisten pitää päästä nykyisin joka paikkaan. Paitsi keittiöön.
Näytän Timolle kieltä ja taputan vihjailevasti tämän ylensyönyttä vatsakumpua.
- Niinpä. Ja se tarkoittaa myös sitä, että te väsäätte iltapalan kokoon, vastaan topakasti. - Eli siis avaatte niiden muovilaatikoiden kannet.
Iltapalapöydässä katselen arvioiden laumamme sonnia, valioyksilöä. Kosti on omituinen luojan luoma. Hän on ollut paikalla ainakin silloin, kun on jaettu nopeutta, ketteryyttä ja raamikasta ulkomuotoa. Ykköskuskimme on yllättäen sinkku. Eli joko todella kranttu tai sitten katselee sillä silmällä lajitovereitaan. Kostin salaperäisyyttä lisää epärehvakas, suorastaan ujohko luonne. Mieleni tekisi tupeerata tämän tummaa ja puolipitkää tukkaa, mutta nolaisin sillä meidät molemmat, joten tyydyn vain kaluamaan herkullista kananrintaa.
- Ei kun saunaan huuhtomaan kaasareita, Seppo, innokas autosuunnistaja, hehkuttaa. - Ja mukaan otetaan tummia virottaria ja vähän vaaleampaa tsekkiläistä.
Mies puhuu oluista.
- Sinä sen sijaan saat jäädä tänne, Seppo törkkii minua olutpulloillaan. - Voit vain unelmoida miehekkäistä vartaloistamme.
- No voi, nyt minua kyllä harmittaa. Olen aina halunnut tietää, miten saat itsesi ujutettua noihin housuihin. Rasvalla?
Seppo häipyy mutisten jotain käsittämätöntä hävyttömistä nykynaisista. Minä vain tiedän kokemuksesta, että näille miehille pärjää ainoastaan antamalla samalla mitalla takaisin. Sillä aikaa, kun miehet saunovat, minä otan torkut. En siivoa pöytää, en vie astioita tiskikoneeseen, vaan oikaisen pitkäkseni hirsisen olohuoneen kuluneelle vuodesohvalle. Maassa maan tavalla. Huomenna kukonlaulun jälkeen joudumme tappelemaan siitä, kuka siivoaa sotkut. Mutta se on vasta huomenna, kaukana tulevaisuudessa. Kuka sellaista viitsii nyt murehtia?
- Onko se sammunut? Eikö noi naiset kestä yhtään mitään?
Kuulen uneeni asti, miten Seppo kauhistelee tolkutonta tilaani.
- Joo, veti sitten kännit täällä sillä aikaa, kun me saunottiin, vakuuttaa Timokin pirullista mielihyvää äänessään.
- Niinhän te toivotte, kuumakallet.
Hyppään yhdellä gasellimaisella loikalla seisomaan.
- Minä tiedän. Olisitte varmana kurkistaneet oitis hameeni alle.
- Voi olla, Seppo nyökyttelee nöyränä. - Olisi ollut mielenkiintoista tietää, pitääkö tuollainen poikatyttö ruskeita mummokalsonkeja vai sellaisia pelkkiä naruja peppuvälissään.
- Voi pappaa, kujerran.- Niitä naruja kutsutaan stringeiksi. Haluatko, että ostan sinulle ensi jouluna lahjaksi sellaiset, niin voit itse koittaa, miltä ne siellä tuntuvat?
Jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä onnistun hämmentämään Seppo- ressun.
- Teillä on pojat vielä paljon opittavaa, vinkkaankin kisakumppaneilleni.
- Menes siitä, tyttö, saunaan, Timo murahtaa. - Joskus tuntuu kuin sinulla olisi kielen tilalla myrkkyhammas. Niin on hävyttömät puheet.
- Minulla on ollut erityisen hyvät opettajat, nauran osoittaen kaljapullojaan helliviä miehiä.
Saunarakennukseen mennään alasviettäviä, jyrkkiä kiviportaita. Se on järven rannalle pystytetty suomalaiskansallinen puhdistautumisen ja uudistumisen pyhättö. Ai, että minä rakastan saunomista. Pojat ovat jättäneet ulos kiven viereen minulle oikein oman vihdankin ja sen eteen nojalleen kaksi pullollista olutta.
- Karhua, murisen ääneen. - Eivät sitten muuta raskineet antaa. Nyt en kyllä tunne enää sääliä ohi kaasuttaessani.
Ensimmäisenä näkökenttääni osuu lihaksikas takapuoli, sitten V:n muotoinen selkä.
- Jestas, pääsee minulta.
Kauhistuksesta vai ihastuksesta? En menisi lyömään vetoa kummankaan vaihtoehdon puolesta. Vielä tässä vaiheessa. Parahdukseni pelästyttämä mies kääntyy tarjoten minulle samalla etupuolensakin arvioitavaksi. Rintakehä kuin antiikin veistoksella. Ja, niin, aikaisempi vertaus sonniin oli osuvampi kuin silloin arvasinkaan. Kyllä, Kostia on muistettu myös miehuuden pituuksia jaettaessa.
- Ah, joudun toteamaan tässä yhteydessä.
Ja nyt voi lyödä jo vetoakin. Kaikki irtoavat rahat peliin ja rasti kiihottuneisuuden kohtaan.
Kosti seisoo jähmettyneenä uskaltamatta liikkua mihinkään suuntaan. Sitten tämä peittää peniksensä käsillään. En voi vastustaa kiusausta.
- Ähäkutti, myöhäistä jo. Näin sen!
Kosti etsii hetken oikeita sanoja. Tavailee niitä tummilla silmillään minun kiiluvista iiriksistäni.
- No, sitten on vain oikeus ja kohtuus, että minullekin näytetään.
Protestoin äänekkäästi.
- Itsehän aina ruikutat käheyteen asti tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Ai, et seisokaan itse sanojesi takana. Sinä vain saarnaat niistä meille.
- Mutta, mitä se nyt tähän liittyy?
- Kuka se huusikaan viime viikolla Krouvinnummen kisoissa, että kaikki liittyy kaikkeen.
Kostilla on norsun muisti. Tästä lähin pitää olla tarkempi sanomisissaan.
- Niin mutta, aloitan äänellä, jonka tarkoituksena on vakuuttaa aikuisuudellaan ja tyyneydellään.
- Älä yritä selittää itseäsi tästä ulos.
- Mutta... yritän kiellon päälle.
- Vaatteet pois! mies karjaisee niin, että kikkeli heiluu puolelta toiselle. Se on kuin hypnoottinen heiluri, jolla ajetaan nainen edesvastuuttomaan tilaan. Kaiken huipuksi, tuo taikakillutin nostaa päätään. Aste asteelta kalu muuttuu edustavammaksi. Mielessäni pyörii vain ajatus, etten ole koskaan saanut tuollaista. Olen toki saanut, mutten tuollaista. Eikä komeinkaan partnereistani ole ollut edes pilkkopimeässä kolmasosaksikaan niin valloittava kuin Kosti.
- Toimintaa, nainen! Yleensä olet niin vauhdikas. Mikäs nyt on?
Pilkkaakin vielä. Tämähän kostetaan. Yllytyshullu minussa heräilee kesän kutsuun. Odotahan vaan.
Joku keksiköön lopun.
- Kuka tuo naikkonen oikein on? Timo, seuramme vanhin kuljettaja, ihmettelee aidon hämmästyneenä. - Sinä oletkin siis nainen. Ja sinulla on nuo tuollaisetkin. Mikä niiden nimi sitten ikinä olikaan. En enää jaksa muistaa, kun muija ei ole vilauttanut niitä vuosiin.
Timo leipoo omaa luisevaa rintamustaan kaipaavan oloisena.
- Hah, haa, naureskelen kahdentoista silmän paisteessa. Kaikkien kuuden äijän tuntosarvet ovat jumittuneet rintavakooni.
- Totta se on, Tare. Minä olen aina ajatellut, että sinullakin killuvat munat haarojen välissä. Tämä oli karmiva sokki, Janne valittaa. - Miten minä voin enää kisata kanssasi, kun tulee aina nuo sokeriset munkit mieleen. Nyt sinulla on rinnat, huomenna joudun availemaan sinulle ovia ja ylihuomenna päästämään kohteliaasti radalla ohitseni.
- Äläs nyt sekoile. Koska sinä muka olet ajanut minun edelläni?
- Ainakin ensi yön kuumissa unissani, mies nauraa loukkaantumatta. - Voit kyllä koska vain tulla ajelemaan kanssani. Autossani on pehmeä ja iso takapenkki. Ja muista, tämä tarjous on aina voimassa.
- Sillä takapenkillä sinä kuljettelet niitä kolmea tenavaasi. Se penkki on kuitenkin täynnä sulanutta suklaata ja tahmaista hattaraa. Kiitos vain, myös tämä ehdoton ei on aina voimassa.
Näillä isokokoisilla miehillä on teini- ikäisten poikien puheet. Jos todella liimaantuisin Jannen kylkeen kiinni, tämä juoksisi uudella 100 metrin maailmanennätyksellä minua karkuun. Se on varmaa!
Vaikka olenkin kilpatiimimme ainoa nainen, tietynlainen kummajainen, en suinkaan ole mikään täytepala tai keulafiguuri. Olen porukan ainakin toiseksi paras kuski. Ja tämän kisakauden jälkeen olen kaasuttanut jo sen nopeimmankin ohitse. Katselkoot miehet perävalojani. Niin totta kuin nimeni on, mikä se sitten milloinkin on. Tertuksi pappi minut valeli, mutta näissä piireissä minua kutsutaan Tareksi. Nimi juontaa ykköskammotuksesta, Tare Karvasesta. Hirmuisen suuresta sinisestä ja karvaisesta kummituksesta. Eikö tuo nimi jo osoita arvoani? Miehet pelkäävät minua, pitävät painajaismaisena kilpakumppanina, siis vaarallisena, voittamattomana.
- Ehkä tämä biologian tunti loppui nyt tähän, veistelen. - Toki olen iloinen, että saatoin auttaa teitä, pojat. Ainakin näitte naisen, vaikka ette koskaan sellaista saakaan. Tekniikkanne on jumissa kuin Datsunin vaihdelaatikko.
- Jos nyt vain vallataan tämä vuokramökki ja ruvetaan viettämään saunailtaamme, Timo huokaisee. - Tässä poikaporukassamme nyt vain sattuu olemaan myös kuuluisa poika nimeltä Päivi, ei kun Tare. Se on sitä tasa- arvoa. Naisten pitää päästä nykyisin joka paikkaan. Paitsi keittiöön.
Näytän Timolle kieltä ja taputan vihjailevasti tämän ylensyönyttä vatsakumpua.
- Niinpä. Ja se tarkoittaa myös sitä, että te väsäätte iltapalan kokoon, vastaan topakasti. - Eli siis avaatte niiden muovilaatikoiden kannet.
Iltapalapöydässä katselen arvioiden laumamme sonnia, valioyksilöä. Kosti on omituinen luojan luoma. Hän on ollut paikalla ainakin silloin, kun on jaettu nopeutta, ketteryyttä ja raamikasta ulkomuotoa. Ykköskuskimme on yllättäen sinkku. Eli joko todella kranttu tai sitten katselee sillä silmällä lajitovereitaan. Kostin salaperäisyyttä lisää epärehvakas, suorastaan ujohko luonne. Mieleni tekisi tupeerata tämän tummaa ja puolipitkää tukkaa, mutta nolaisin sillä meidät molemmat, joten tyydyn vain kaluamaan herkullista kananrintaa.
- Ei kun saunaan huuhtomaan kaasareita, Seppo, innokas autosuunnistaja, hehkuttaa. - Ja mukaan otetaan tummia virottaria ja vähän vaaleampaa tsekkiläistä.
Mies puhuu oluista.
- Sinä sen sijaan saat jäädä tänne, Seppo törkkii minua olutpulloillaan. - Voit vain unelmoida miehekkäistä vartaloistamme.
- No voi, nyt minua kyllä harmittaa. Olen aina halunnut tietää, miten saat itsesi ujutettua noihin housuihin. Rasvalla?
Seppo häipyy mutisten jotain käsittämätöntä hävyttömistä nykynaisista. Minä vain tiedän kokemuksesta, että näille miehille pärjää ainoastaan antamalla samalla mitalla takaisin. Sillä aikaa, kun miehet saunovat, minä otan torkut. En siivoa pöytää, en vie astioita tiskikoneeseen, vaan oikaisen pitkäkseni hirsisen olohuoneen kuluneelle vuodesohvalle. Maassa maan tavalla. Huomenna kukonlaulun jälkeen joudumme tappelemaan siitä, kuka siivoaa sotkut. Mutta se on vasta huomenna, kaukana tulevaisuudessa. Kuka sellaista viitsii nyt murehtia?
- Onko se sammunut? Eikö noi naiset kestä yhtään mitään?
Kuulen uneeni asti, miten Seppo kauhistelee tolkutonta tilaani.
- Joo, veti sitten kännit täällä sillä aikaa, kun me saunottiin, vakuuttaa Timokin pirullista mielihyvää äänessään.
- Niinhän te toivotte, kuumakallet.
Hyppään yhdellä gasellimaisella loikalla seisomaan.
- Minä tiedän. Olisitte varmana kurkistaneet oitis hameeni alle.
- Voi olla, Seppo nyökyttelee nöyränä. - Olisi ollut mielenkiintoista tietää, pitääkö tuollainen poikatyttö ruskeita mummokalsonkeja vai sellaisia pelkkiä naruja peppuvälissään.
- Voi pappaa, kujerran.- Niitä naruja kutsutaan stringeiksi. Haluatko, että ostan sinulle ensi jouluna lahjaksi sellaiset, niin voit itse koittaa, miltä ne siellä tuntuvat?
Jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä onnistun hämmentämään Seppo- ressun.
- Teillä on pojat vielä paljon opittavaa, vinkkaankin kisakumppaneilleni.
- Menes siitä, tyttö, saunaan, Timo murahtaa. - Joskus tuntuu kuin sinulla olisi kielen tilalla myrkkyhammas. Niin on hävyttömät puheet.
- Minulla on ollut erityisen hyvät opettajat, nauran osoittaen kaljapullojaan helliviä miehiä.
Saunarakennukseen mennään alasviettäviä, jyrkkiä kiviportaita. Se on järven rannalle pystytetty suomalaiskansallinen puhdistautumisen ja uudistumisen pyhättö. Ai, että minä rakastan saunomista. Pojat ovat jättäneet ulos kiven viereen minulle oikein oman vihdankin ja sen eteen nojalleen kaksi pullollista olutta.
- Karhua, murisen ääneen. - Eivät sitten muuta raskineet antaa. Nyt en kyllä tunne enää sääliä ohi kaasuttaessani.
Ensimmäisenä näkökenttääni osuu lihaksikas takapuoli, sitten V:n muotoinen selkä.
- Jestas, pääsee minulta.
Kauhistuksesta vai ihastuksesta? En menisi lyömään vetoa kummankaan vaihtoehdon puolesta. Vielä tässä vaiheessa. Parahdukseni pelästyttämä mies kääntyy tarjoten minulle samalla etupuolensakin arvioitavaksi. Rintakehä kuin antiikin veistoksella. Ja, niin, aikaisempi vertaus sonniin oli osuvampi kuin silloin arvasinkaan. Kyllä, Kostia on muistettu myös miehuuden pituuksia jaettaessa.
- Ah, joudun toteamaan tässä yhteydessä.
Ja nyt voi lyödä jo vetoakin. Kaikki irtoavat rahat peliin ja rasti kiihottuneisuuden kohtaan.
Kosti seisoo jähmettyneenä uskaltamatta liikkua mihinkään suuntaan. Sitten tämä peittää peniksensä käsillään. En voi vastustaa kiusausta.
- Ähäkutti, myöhäistä jo. Näin sen!
Kosti etsii hetken oikeita sanoja. Tavailee niitä tummilla silmillään minun kiiluvista iiriksistäni.
- No, sitten on vain oikeus ja kohtuus, että minullekin näytetään.
Protestoin äänekkäästi.
- Itsehän aina ruikutat käheyteen asti tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Ai, et seisokaan itse sanojesi takana. Sinä vain saarnaat niistä meille.
- Mutta, mitä se nyt tähän liittyy?
- Kuka se huusikaan viime viikolla Krouvinnummen kisoissa, että kaikki liittyy kaikkeen.
Kostilla on norsun muisti. Tästä lähin pitää olla tarkempi sanomisissaan.
- Niin mutta, aloitan äänellä, jonka tarkoituksena on vakuuttaa aikuisuudellaan ja tyyneydellään.
- Älä yritä selittää itseäsi tästä ulos.
- Mutta... yritän kiellon päälle.
- Vaatteet pois! mies karjaisee niin, että kikkeli heiluu puolelta toiselle. Se on kuin hypnoottinen heiluri, jolla ajetaan nainen edesvastuuttomaan tilaan. Kaiken huipuksi, tuo taikakillutin nostaa päätään. Aste asteelta kalu muuttuu edustavammaksi. Mielessäni pyörii vain ajatus, etten ole koskaan saanut tuollaista. Olen toki saanut, mutten tuollaista. Eikä komeinkaan partnereistani ole ollut edes pilkkopimeässä kolmasosaksikaan niin valloittava kuin Kosti.
- Toimintaa, nainen! Yleensä olet niin vauhdikas. Mikäs nyt on?
Pilkkaakin vielä. Tämähän kostetaan. Yllytyshullu minussa heräilee kesän kutsuun. Odotahan vaan.
Joku keksiköön lopun.
Vastaukset 7
Vanhimmat
pian tämän jälkeen, olen pakotettu riisumaan. Kosti tulee taakseni ja tarttuu minua lantiolta. Hän kuiskaa korvaani: olen homo, seppo on minun rakkaani enkää pettäisi häntä.
...älä tee noin! Aivan loistavaa kerrontaa joten älä lopeta tuolla tavalla, se on lukijan halveksuntaa. Jatka loppuun, sinussa on ainesta. Tsemppiä!
"pian tämän jälkeen, olen pakotettu riisumaan. Kosti tulee taakseni ja tarttuu minua lantiolta. Hän kuiskaa korvaani: olen homo, seppo on minun rakkaani enkää pettäisi häntä." -kisulii14
Tuo ei ollut kyllä mun tekosia. Itse ajattelin jotain hauskempaa. :)
Pilkkaakin vielä. Tämähän kostetaan. Yllytyshullu minussa heräilee kesän kutsuun. Odotahan vaan.??- Katso sitten, hitto vie, toiseen suuntaan, komennan.??Mies kääntää lihaksikkaan selkänsä minuun.??Riisuutuminen ei ole koskaan tapahtunut yhtä tiedostuneessa tilassa. Kukkahame putoaa jalkoihini kuin sadan tonnin kaivonrengas. T- paidassa tuoksuu kielon ohella muitakin K- alkuisia yrttejä: kauhua, kiihkoa, Kostin ihoa. Miten minun paitani voi jo tuoksua mieheltä, joka on koko ajan seissyt parin metrin päässä???- Kaikki pois, mies komentaa. Tämä on ottanut liikaa vaikutteita minun määräilevästä tyylistäni.??Näytän kieltä miehen pohkeille. Tämä seisoo kiltisti kantapäät minuun päin. Ymmärtää sentään totella.??Riuhdon mustat rintaliivini ja alushousuni pois samalla tekniikalla kuin Houdini pakkopaitansa.??- Voit ilmoittaa muille, että tai-housut ne olivat, kehotan Kostia. - Pojat ovat nimittäin kiinnostuneita alushousujeni mallista. Aikovat hankkia koko tiimille samanlaiset. Jos vaikka teistäkin sitten kehittyisi yhtä hyviä kuskeja.??Kosti on kääntynyt minuun päin. Tämä tarkastelee kiinnostuneena epätoivoista yritystäni saada kahdesta kädestä peite kolmeen eri kohteeseen. Lopulta minun on pakko luovuttaa. Takapuoleni jää oman onnensa nojaan.??- Ähäkutti, myöhäistä jo. Näin kaiken!??Mies matkii minua kuin ärsyttävä apina. Mieleeni tulee postikortti, jossa apinan kuvan alla oli erään Nikikidin teksti: Naisen ja apinan erottaa toisistaan vain avioero.??- Miten muka???Kosti osoittaa takaseinällä roikkuvaa peiliä.??Siinä me sitten seisomme hiljaisina vastakkain. Käteni ovat pudonneet sivuille. Miehen pitkä tukka on tarttunut poskiin ja otsaan. Näen punaisen pyyhkeen naulakossa miehen takana. Hämään miestä pitämällä edelleen katseen tämän silmissä, mutta paljaat jalkani juoksevat jo toisaalla. Vaan sitten:??- Apua! kipeästä kirkas ääneni nousee lattiantasosta.??- Eikö sinulle kotona opetettu, ettei uimahallissa saa juosta, mies naureskelee onnettomuudelleni.??- Ei tämä ole uimahalli.??- Ohjetta voi toki soveltaa, mies opastaa ja kyyristyy viereeni.??Siinä minä makaan kaakeloidulla lattialla pöllämystyneenä. Paljas häpyni on auennut keskelle viileää sineä. Alaselkä ja häntäluu risukimppuina. Jalat hujan hajan kaakelilla.??- Anna minä autan, lupaa mies, mutta juoksuttaakin yllättäen sormeaan alas vatsaani. Ja sen tietää, mihin se reitti vie? Suoraan jalkoväliini ja tuhoon ja turmioon. Olen kostea noin sekunnin sadasosassa. Jonkinmoinen ennätys sekin. Minulta pääsee turhautunut moite, kun mies sitten lupauksensa mukaisesti tarttuu käsivarrestani ja nostaa minut pystyyn. Alapäässäni on kokonainen keko muurahaisia. Kosti päästää suihkun juoksemaan viileää vettä. Aikooko tämä ottaa suihkun kuin ei mitään???- Anna minä pesen sinut. Tiedä mitä bakteereja tuolta likaiselta lattialta sinuun tarttui.??Miehestä sukeutuu hellä pesijä. Tämä saippuoi erityisen keskittyneesti rintani. Saippuavaahto toimii liukasteena, tekee niistä muhevat ja halukkaat. Kosti leipoo, pyörittelee kovaa rusinaa pullieni päällä.??- Mitä sinä täällä piilottelet? Täälläkö se paratiisi sijaitsikin? Ja ajatella, se oli koko ajan näin lähellä. Etsin sitä aivan väärästä paikasta. Aloin olla jo vähän epätoivoinen.??Mies suihkuttaa häpyäni. Antaa veden hieroa klitoristani tasaisesti joka puolelta.??- Tule tänne, Kosti.??Miehen nimen sanominen ääneen tuntuu eroottiselta. Varsinkin, kun tämä vielä vastaa niin sykähdyttävästi.??- Niin, Terttu.??Hän käyttää oikeaa nimeäni. En ole miehelle enää Tare, vaan Terttu.??- Mitä sinä haluat???- Suudella, vastaan alahuultani näykkien.??Aloitamme kokeilevasti tutustumalla toistemme suihin. Sitten kiihko selättää meidät. Uppoamme suudelman silmäkkeeseen niin perinpohjaisesti, etten enää tiedä, kumpi kiemurtelevista kielistä on omani. Kosti vetää pehmeän vartaloni kiinni itseensä. Rintani puristuvat mieheen ihmeen tutusti. Kova ja kuuma elin polttomerkitsee alavatsaani. Venyn kiihkossani läpi katon. Tuntuu ylivoimaiselta kestää, olla olemassa. Mies kääntää minut katsomaan seinää. Vesi valuu symmetrisinä puroina pitkin rintojen kaaria.??- Nojaa käsilläsi seinään, kulta.??Miehekkäät kädet tarttuvat lanteisiini, vetävät ruskettunutta takamustani kohti kovuutta. Käsi kiertää etukautta hyväilemään häpyhuulieni sisäistä kosteaa maailmaa.??- Sinä tunnut ihanalta, mies huohottaa korvaani.??- Niin sinäkin, vastaan totuudenmukaisesti. - Liiankin ihanalta.??Alan nimittäin lähestyä orgasmin portteja.??- Et ehkä ole huomannut, mutta minua panettaa aika rajusti, vingahdan käsitöitään vain jatkavalle miehelle. Takapuoleni sambaa hivelyjen rytmissä.??- Minua vaivaa sama tauti.??- No, sitten, huokaisen helpottuneena tarjoten itseäni miehelle.??Jalat levällään, selkä notkolla, odottelen myöhästynyttä syntymäpäivälahjaa sisääni. Mies venyttää minut äärimmilleen, milliäkään ei jää käyttämättä. Tartun suihkutangosta kiinni, etten lähtisi mielihyvästä lentoon.??- Korvaatko omistajalle, jos tämä putki irtoaa seinästä? tarkistan. Tunnen nimittäin, miten metalliputken kiinnitykset alkavat heilua.??- Korvaan-ihan-mitä-vain, mies huohottaa pysähtyen jokaiseen sanaan. - Tätä ei voi rahalla mitata.??- Yhdyn edelliseen. Monellakin tapaa.??Naurahdan kuivasti kuin hiekkaa kurkussa. Se on pieni hetki ennen täydellistä valaistumista, täydellistä sopusointua ja kauneutta. Sen jälkeen kiusoittelun naamiot riisutaan, ja jäljelle jää vain mies ja nainen.??- En muistanut tämän olevan näin ihanaa, kuiskaan.??- Ei tämä koskaan tällaista ole ollutkaan, mies toteaa. - Luulen tuntevani täällä tutun kylkiluun palasen.??Kosti tunnustelee ihoni alaisia maastoja.??- Tällaiselta tuntuu vain sen puuttuvan palasen kanssa. Saman ihon toisen puoliskon.??Voisin tietysti kertoa miehelle oudosta tuttuuden tunteesta, joka valtasi minut heti ensimmäisestä kosketuksesta. Mutta en pysty ajattelemaan mitään järkevää. En liioin muodostamaan kokonaisia lauseita. Pään sisälläni on pelkkää mielihyvää, kesän tuoksuja ja raikkaita tuulia. Taivutan pääni miestä kohti, uppoamme toistemme silmiin. Järkytymme heräävistä tunteista, jotka luemme välisistämme katseista.??- Minulta tulee ihan pian, vaikerran.??Mies lisää vauhtia.??- Luojan kiitos. Tuntuu kuin olisin pidätellyt laukeamistani viimeisen tunnin, mieskin valittaa tunteittensa äärellä.??Huohotuksemme sekoittuu valtavaan ryskeeseen ja ryminään. Samalla hetkellä, kun nautinto vyöryy, seinä antaa periksi ja metalliputki irtoaa. Lennämme miehen kanssa sylikkäin kovalle lattialle.??- Tässä alkaa olla jo toiston makua, naureskelen raukeana valtava mustelma takapuolessani.??- Tällainen mahtava seksi tiputtaa kyllä ihmisen polvilleen, kilparatojen himotuin mies vastaa.??- Tajuat kai, että olet nyt minun? mies varmistaa. - Minä en päästä sinua sängystäni lähimpään kymmeneen vuoteen. Ja senkin jälkeen enintään hakemaan juotavaa kaapista.??- Tajuat kai, vastaan taas tyylilleni uskollisena. - Minä aion joka tapauksessa ohittaa sinut tällä kaudella. Ensi töikseni ostan autosi. Minulla on se 1150 euroa jo kukkarossani.??Jokamiehenluokassa eli jokkiksessa jokainen kuljettaja sitoutuu myymään autonsa vakiohinnasta kenelle tahansa halukkaalle. Nerokkaana ideana on näet edullinen kalusto, joka kiertää kuljettajalta toiselle eri kilpailuissa.??- Minä vaikka parkkeeraan tien laitaan kesken kisaa, jos se auttaa pitämään sinut tyytyväisenä. Terävän kielen kurissa ja reidet kutsuvasti aukinaisina.??Pukkaan miestä kyynärpäällä vatsaan.??- Näkisi vaan, tuhahdan. - Tyhjiä lupauksia. Me olemme tämän maan ehkä kaksi voitonhimoisinta ihmistä, muistutan. - Helvetti tosiaankin jäätyy, ennen kuin sinä vapaaehtoisesti päästät minut ohitse.??- Olkoon sitten niin, mies naurahtaa. - Mutta yksi asia ainakin on taattu.??Suutelen mieheni seksin makuista kämmentä. Sanoinko tosiaan mieheni? Voi minua, olen mennyttä.??- Meidän perheessä ei ole koskaan tylsää, mies jatkaa ääneen analysointiaan.??Puhuiko mies perheestä? Meillä ei virtaa ainoastaan tiikeribensaa suonissa, olemme myös poikkeuksellisen pikaisia siirroissamme.??- Aikaa ei ole hukattavaksi, mies vastaa kuin lukisi ajatuksiani.??Ehkä lukeekin. Minä en järkyty enää mistään.??- Järkyttyisitkö, jos sanoisin, että minulla seisoo taas???Kyllä, minä järkytyin. Ja kyllä, mies osaa todellakin lukea ajatuksiani.?
- Katso sitten, hitto vie, toiseen suuntaan, komennan.
Mies kääntää lihaksikkaan selkänsä minuun.
Riisuutuminen ei ole koskaan tapahtunut yhtä tiedostuneessa tilassa. Kukkahame putoaa jalkoihini kuin sadan tonnin kaivonrengas. T- paidassa tuoksuu kielon ohella muitakin K- alkuisia yrttejä: kauhua, kiihkoa, Kostin ihoa. Miten minun paitani voi jo tuoksua mieheltä, joka on koko ajan seissyt parin metrin päässä?
- Kaikki pois, mies komentaa. Tämä on ottanut liikaa vaikutteita minun määräilevästä tyylistäni.
Näytän kieltä miehen pohkeille. Tämä seisoo kiltisti kantapäät minuun päin. Ymmärtää sentään totella.
Riuhdon mustat rintaliivini ja alushousuni pois samalla tekniikalla kuin Houdini pakkopaitansa.
- Voit ilmoittaa muille, että tai-housut ne olivat, kehotan Kostia. - Pojat ovat nimittäin kiinnostuneita alushousujeni mallista. Aikovat hankkia koko tiimille samanlaiset. Jos vaikka teistäkin sitten kehittyisi yhtä hyviä kuskeja.
Kosti on kääntynyt minuun päin. Tämä tarkastelee kiinnostuneena epätoivoista yritystäni saada kahdesta kädestä peite kolmeen eri kohteeseen. Lopulta minun on pakko luovuttaa. Takapuoleni jää oman onnensa nojaan.
- Ähäkutti, myöhäistä jo. Näin kaiken!
Mies matkii minua kuin ärsyttävä apina. Mieleeni tulee postikortti, jossa apinan kuvan alla oli erään Nikikidin teksti: Naisen ja apinan erottaa toisistaan vain avioero.
- Miten muka?
Kosti osoittaa takaseinällä roikkuvaa peiliä.
Siinä me sitten seisomme hiljaisina vastakkain. Käteni ovat pudonneet sivuille. Miehen pitkä tukka on tarttunut poskiin ja otsaan. Näen punaisen pyyhkeen naulakossa miehen takana. Hämään miestä pitämällä edelleen katseen tämän silmissä, mutta paljaat jalkani juoksevat jo toisaalla. Vaan sitten:
- Apua! kipeästä kirkas ääneni nousee lattiantasosta.
- Eikö sinulle kotona opetettu, ettei uimahallissa saa juosta, mies naureskelee onnettomuudelleni.
- Ei tämä ole uimahalli.
- Ohjetta voi toki soveltaa, mies opastaa ja kyyristyy viereeni.
Siinä minä makaan kaakeloidulla lattialla pöllämystyneenä. Paljas häpyni on auennut keskelle viileää sineä. Alaselkä ja häntäluu risukimppuina. Jalat hujan hajan kaakelilla.
- Anna minä autan, lupaa mies, mutta juoksuttaakin yllättäen sormeaan alas vatsaani. Ja sen tietää, mihin se reitti vie? Suoraan jalkoväliini ja tuhoon ja turmioon. Olen kostea noin sekunnin sadasosassa. Jonkinmoinen ennätys sekin. Minulta pääsee turhautunut moite, kun mies sitten lupauksensa mukaisesti tarttuu käsivarrestani ja nostaa minut pystyyn. Alapäässäni on kokonainen keko muurahaisia. Kosti päästää suihkun juoksemaan viileää vettä. Aikooko tämä ottaa suihkun kuin ei mitään?
- Anna minä pesen sinut. Tiedä mitä bakteereja tuolta likaiselta lattialta sinuun tarttui.
Miehestä sukeutuu hellä pesijä. Tämä saippuoi erityisen keskittyneesti rintani. Saippuavaahto toimii liukasteena, tekee niistä muhevat ja halukkaat. Kosti leipoo, pyörittelee kovaa rusinaa pullieni päällä.
- Mitä sinä täällä piilottelet? Täälläkö se paratiisi sijaitsikin? Ja ajatella, se oli koko ajan näin lähellä. Etsin sitä aivan väärästä paikasta. Aloin olla jo vähän epätoivoinen.
Mies suihkuttaa häpyäni. Antaa veden hieroa klitoristani tasaisesti joka puolelta.
- Tule tänne, Kosti.
Miehen nimen sanominen ääneen tuntuu eroottiselta. Varsinkin, kun tämä vielä vastaa niin sykähdyttävästi.
- Niin, Terttu.
Hän käyttää oikeaa nimeäni. En ole miehelle enää Tare, vaan Terttu.
- Mitä sinä haluat?
- Suudella, vastaan alahuultani näykkien.
Aloitamme kokeilevasti tutustumalla toistemme suihin. Sitten kiihko selättää meidät. Uppoamme suudelman silmäkkeeseen niin perinpohjaisesti, etten enää tiedä, kumpi kiemurtelevista kielistä on omani. Kosti vetää pehmeän vartaloni kiinni itseensä. Rintani puristuvat mieheen ihmeen tutusti. Kova ja kuuma elin polttomerkitsee alavatsaani. Venyn kiihkossani läpi katon. Tuntuu ylivoimaiselta kestää, olla olemassa. Mies kääntää minut katsomaan seinää. Vesi valuu symmetrisinä puroina pitkin rintojen kaaria.
- Nojaa käsilläsi seinään, kulta.
Miehekkäät kädet tarttuvat lanteisiini, vetävät ruskettunutta takamustani kohti kovuutta. Käsi kiertää etukautta hyväilemään häpyhuulieni sisäistä kosteaa maailmaa.
- Sinä tunnut ihanalta, mies huohottaa korvaani.
- Niin sinäkin, vastaan totuudenmukaisesti. - Liiankin ihanalta.
Alan nimittäin lähestyä orgasmin portteja.
- Et ehkä ole huomannut, mutta minua panettaa aika rajusti, vingahdan käsitöitään vain jatkavalle miehelle. Takapuoleni sambaa hivelyjen rytmissä.
- Minua vaivaa sama tauti.
- No, sitten, huokaisen helpottuneena tarjoten itseäni miehelle.
Jalat levällään, selkä notkolla, odottelen myöhästynyttä syntymäpäivälahjaa sisääni. Mies venyttää minut äärimmilleen, milliäkään ei jää käyttämättä. Tartun suihkutangosta kiinni, etten lähtisi mielihyvästä lentoon.
- Korvaatko omistajalle, jos tämä putki irtoaa seinästä? tarkistan. Tunnen nimittäin, miten metalliputken kiinnitykset alkavat heilua.
- Korvaan-ihan-mitä-vain, mies huohottaa pysähtyen jokaiseen sanaan. - Tätä ei voi rahalla mitata.
- Yhdyn edelliseen. Monellakin tapaa.
Naurahdan kuivasti kuin hiekkaa kurkussa. Se on pieni hetki ennen täydellistä valaistumista, täydellistä sopusointua ja kauneutta. Sen jälkeen kiusoittelun naamiot riisutaan, ja jäljelle jää vain mies ja nainen.
- En muistanut tämän olevan näin ihanaa, kuiskaan.
- Ei tämä koskaan tällaista ole ollutkaan, mies toteaa. - Luulen tuntevani täällä tutun kylkiluun palasen.
Kosti tunnustelee ihoni alaisia maastoja.
- Tällaiselta tuntuu vain sen puuttuvan palasen kanssa. Saman ihon toisen puoliskon.
Voisin tietysti kertoa miehelle oudosta tuttuuden tunteesta, joka valtasi minut heti ensimmäisestä kosketuksesta. Mutta en pysty ajattelemaan mitään järkevää. En liioin muodostamaan kokonaisia lauseita. Pään sisälläni on pelkkää mielihyvää, kesän tuoksuja ja raikkaita tuulia. Taivutan pääni miestä kohti, uppoamme toistemme silmiin. Järkytymme heräävistä tunteista, jotka luemme välisistämme katseista.
- Minulta tulee ihan pian, vaikerran.
Mies lisää vauhtia.
- Luojan kiitos. Tuntuu kuin olisin pidätellyt laukeamistani viimeisen tunnin, mieskin valittaa tunteittensa äärellä.
Huohotuksemme sekoittuu valtavaan ryskeeseen ja ryminään. Samalla hetkellä, kun nautinto vyöryy, seinä antaa periksi ja metalliputki irtoaa. Lennämme miehen kanssa sylikkäin kovalle lattialle.
- Tässä alkaa olla jo toiston makua, naureskelen raukeana valtava mustelma takapuolessani.
- Tällainen mahtava seksi tiputtaa kyllä ihmisen polvilleen, kilparatojen himotuin mies vastaa.
- Tajuat kai, että olet nyt minun? mies varmistaa. - Minä en päästä sinua sängystäni lähimpään kymmeneen vuoteen. Ja senkin jälkeen enintään hakemaan juotavaa kaapista.
- Tajuat kai, vastaan taas tyylilleni uskollisena. - Minä aion joka tapauksessa ohittaa sinut tällä kaudella. Ensi töikseni ostan autosi. Minulla on se 1150 euroa jo kukkarossani.
Jokamiehenluokassa eli jokkiksessa jokainen kuljettaja sitoutuu myymään autonsa vakiohinnasta kenelle tahansa halukkaalle. Nerokkaana ideana on näet edullinen kalusto, joka kiertää kuljettajalta toiselle eri kilpailuissa.
- Minä vaikka parkkeeraan tien laitaan kesken kisaa, jos se auttaa pitämään sinut tyytyväisenä. Terävän kielen kurissa ja reidet kutsuvasti aukinaisina.
Pukkaan miestä kyynärpäällä vatsaan.
- Näkisi vaan, tuhahdan. - Tyhjiä lupauksia. Me olemme tämän maan ehkä kaksi voitonhimoisinta ihmistä, muistutan. - Helvetti tosiaankin jäätyy, ennen kuin sinä vapaaehtoisesti päästät minut ohitse.
- Olkoon sitten niin, mies naurahtaa. - Mutta yksi asia ainakin on taattu.
Suutelen mieheni seksin makuista kämmentä. Sanoinko tosiaan mieheni? Voi minua, olen mennyttä.
- Meidän perheessä ei ole koskaan tylsää, mies jatkaa ääneen analysointiaan.
Puhuiko mies perheestä? Meillä ei virtaa ainoastaan tiikeribensaa suonissa, olemme myös poikkeuksellisen pikaisia siirroissamme.
- Aikaa ei ole hukattavaksi, mies vastaa kuin lukisi ajatuksiani.
Ehkä lukeekin. Minä en järkyty enää mistään.
- Järkyttyisitkö, jos sanoisin, että minulla seisoo taas?
Kyllä, minä järkytyin. Ja kyllä, mies osaa todellakin lukea ajatuksiani.
Kiitokset mahtavasta lukukokemuksesta!
Kerrontasi oli aivan mahtavaa :) paas kirjoittaen lisää tarinoita.. Tykkäsin kyllä todella paljon! :)
.....