Uupunut ystäväni

Ystäväni oli uupunut
oli elämä väsyttänyt.

Mitä voisin sanoa hänelle,
miten rohkaista elämäänsä?

Ei riittänyt olla kuuntelija,
oli osattava jotenkin nostaa.

Miten tällainen tavallinen
ihminen voisi rohkaista
ja auttaa?

Ei tähän huumori sovi
ei liika vakavuuskaan,
siis mitä voinen tehdä?

Kutsun Sinut kotiini,
tarjoan pikku purtavaa,
juttelemme niitä näitä.

Ilo ja suru ovat lähellä,
molemmat saavat kyyneleet
silmänurkkiimme.

Illan päätteeksi kiität,
kiität kyynelistä,
jotka yhdessä vuodatimme.

Kerrot unohtaneesi itkun
merkityksen, olit ilon ja
surun kätkenyt jo kauan.

Virkistyimme molemmat tänään,
suunnitelmitta jopa sanoitta.

Kiitos tosi ystävyydestä,
ystävät ymmärtävät enemmän
kuin kuvitella saattaa.