VANHOJA TUTTUJA

Tarina kirjoitti:

Mui!

Tässä ihka ensimmäinen kirjoittamani novelli...tai no melkein kokonainen (vielä grande finale puuttuu ja toivottavasti ehtisin kirjoitta sen nyt nopeasti. Tarina vilisee kliseitä (mutta hei...ne on niitä parhaita) ja toivottavasti teksti ei ole ihan kauhean kökköä... Laittakaa kommentteja ja ehdotuksia...on ollut kauhean kiireistä, mutta toivottavasti ehdin kirjoittaa lopunki piakkoin...ei ole paljoa jäljellä enää.... ;)

----------
VANHOJA TUTTUJA

1

Tomi pakkasi vielä viimeisiä kamppeitaan ennen lähtöä. Kaikki maallinen omaisuus oli nyt tungettu noin viiteentoista pahvi,- tai muovilaatikkoon ja muutamaan pussiin, sänkykin oli saatu kuin ihmeen kautta pakettiauton katolle. Jos poliisi sattuisi muuttokuorman näkemään niin sakot tulisi varmasti. Mutta yhden sängyn takia ei viitsisi tehdä useampaa reissua Savolinnasta Helsinkiin.

Tomista tuntui haikealta jättää kotikaupunki, ja kaikki vanhat ystävät, mutta lukio oli jo ohi ja uusi opiskelupaikka Otaniemessä odottamassa. Asunnon hän oli saanut Helsingin puolelta, mistäs muualta kuin Kalliosta. (Tomi oli kuullut muutamalta sukulaiselta että kyseessä oli kuulemma hämärä paikka jossa oli vain hörhöjä, serkku oli taas höyrynnyt miten ”trendikkääseen” paikkaan oli poika päässyt.) No, mennessä näkisi. Yksiö ei kuitenkaan ollut kyseessä vaan vuokranantajan mukaan Tomin piti jakaa kämppä toisen opiskelijapojan kanssa. Ei voinut valittaa. Oli ihme että ylipäätään näinkin lyhyellä varoitusajalla sattui löytämään suhteellisen edullisen asunnon. Kummallakin asukilla oli kuitenkin omat huoneet, ja jos kämppis sattuisi olemaan joku ihan pimeä tapaus, voisihan oveenkin vaikka asentaa lukon....

Tomi tunti pientä jännitystä sisällään. Hän oli toki muuttanut kotoaan jo lukion alkaessa, mutta ei vielä kertaakaan toiseen kaupunkiin. Oli ollut helppo ”itsenäistyä” kun porukoille ( ja porukoitten jääkaapille) oli etäisyyttä vain 5km. Tomi ei ollut mitenkään maailman suurin Helsinki-fani. Olihan hän muutaman kerran piipahtanut kaupungissa, muttei oikein pitänyt paikasta. Pääkaupunki oli jotenkin liian suuri, Tomi oli enemmän pikkukaupunkien ystävä. Mutta ehkä kaikkeen tottuisi. Koulun takia hän oli tulevan asuinpaikkansa valinnut ja varmasti pääkaupunkiseudulla olisi paljon normaalejakin ihmisiä joihin tutustua.....ja harrastusmahdollisuuksia. Tomi oli koko pienen ikänsä rakastanut jalkapalloa ja oli pelannut sitä koko lukioajan. Ehkä jos sopiva porukka löytyisi Helsingistäkin... Jalkapallosta hänelle tuli mieleen ystävät, joita tosiaan tulisi ikävä. Tomilla oli suuri kaveripiiri johon kuului jätkien lisäksi myös liuta tyttöjä. Hän oli suosittu. Ehkei hän koskaan oikein ollut pyrkinyt olemaan suosittu, mutta sattui vaan olemaan sosiaalinen ja siten kai mukavaa seuraa. Parhaimmat ystävät hän oli saanut lukiossa, peruskoulun yläluokilla hän oli välillä ajautunut hieman huonoonkin seuraan... Mietiskelyn keskeytti Noora, Tomin 14 vuotias pikkusisko.

–”Äiti sano että sinun pitää vielä tulla meillä kotona käymään kunhan on saatu nämä muuttolaatikot kannettua, kuulemma ei saa päästää sinua nälkäsenä matkaan, Ville, Pirjo ja Nella tulee kanssa käymään.”

Ville oli Tomia 5 vuotta vanhempi veli, joka oli jo asettunut asumaan avokkinsa ja puolivuotiaan kersansa kanssa kaupungin laidalle. Koko perhe näköjään kerääntyi johonkin Tomin matkaanlähettämis-seminaariin. Ihan kuin hän olisi menossa pysyvästi jonnekin Itä-venäjälle jonne ei kulkisi edes kirjeposti. Äiti oli jo koko viikon tihenevään tahtiin soitellut ja kysellyt kuulumisista ja muutosuunnitelmista ja hössöttänyt normaalia enemmän. No, jos nyt menisi käymään kotona ja söisi ja koittaisi sitten päästä lähtemään.






2


Illalla, haettuaan avaimet vuokranantajalta Tomi viimeisellä löysi oikean pihan ja alkoi kirota päätöstään lähteä yksin matkaan. Isä ja veli olivat lupautuneet muuttoavuksi yömajoitusta vastaan, mutta yhtäkkisen itsenäistymispuuskan ajamana Tomi oli vängännyt vastaan ja tahtonut hoitaa muutonsa ihan itse. Nyt, väsyneenä matkasta häntä inhotti ajatus joutua raahaamaan kaikki tavaransa kolmanteen kerrokseen. Vanhassa taloyhtiössä ei ollut edes hissiä. No itse laatikoita ei ollut hurjasti, mutta sängyn, kirjoituspöydän ja hyllyn kanssa tulisi kyllä ongelmia. No jos nyt ottaisi selkäänsä edes yhden kassin ja menisi katsomaan uutta asuntoa......

---------

Mika oli ollut koko päivän vähän hermostunut. Hän oli saanut pitää kämpän kokonaan itsellään viime vuoden. Pari viikkoa sitten vuokranantaja oli ilmoittanut että hänen tulisi siivota yksi huoneista, sillä saisi nyt kämppiksen. Vuokran hinnassa tuleva kämppis ei näkyny kovinkaan kummoisella tavalla. Alennusta tuli vain 30e ja varmasti se vanha ahne p***a tienaisi uudelta asukilta ihan saman summan. Ärtyneenä hän siirteli sohvaansa ja tv-kalustoaan pienehköön keittiö/yhteistila-osioon. Tavarat mahtuivat, mutta olisi ollut kiva pitää koko kämppä itsellä. Hänen tuurillaan uusi kämppis olisi joku perähikiän ujo nörttipoika, luutavasti juuri yläasteelta päässyt. Ei siinä etteikö hän itsekkin olisi ollut alunperin kotoisin ”perähikiältä”, ja kieltämättä ollut hieman ”nörtähtävä”. Mutta ne ajat oli takana ja sen paremmin perustelematta ajatuksiaan hän manasi tulevan kämppiksensä alimpaan helvettiin.

Samassa hän kuuli oven takana jonkun sotkevan avaimia huonolla menestyksellä lukkoon. Samassa kuului tömpsähdys, lasin rikki menemistä ja äänekästä kiroilua. Mikaa alkoi naurattaa,( no ainakaan uusi kämppis ei olisi uskovainen). Mutta kömpelö taisi olla ja otti samointein happaman ilmeen takaisin kasvoilleen ja meni avaamaan ovea. Avattuaan sen häne ilmeensä vaihtui pöllämystyneeksi. Samoin tuskastuneena tavaroitaan keränneen nuoren miehen, jonka Mika kyllä tunsi, vaikka oli Tomi sitten ylä-aste aikojen muuttunut ja miehistynyt. Yhä Tomilla oli kuitenkin tutut vaaleat hiukset ja vihreät suuret silmät.......Mutta samalla hänen sisäänsä hiipi suuttumus.

-”No, terve TOMI, enpähän olisi uskonut että sinuun törmäisin vielä sen jälkeen kun ylä-asteeltä päästiin! Eikun tervetuloa vaan uuteen asuntoon!” Mika tokaisi äänessään ironiaa, suuttumusta, mutta myös hiven yllättyneisyyttä.

Hän kääntyi, jätti oven auki ja meni itsetietoisena istumaan sohvalleen ja lukemaan päivän lehteä. Hänen mielessään myllersi. Uskomatonta, USKOMATONTA! Hän ei ollut saanutkaan kämppikseksi ujoa nörttiä vaan lapsuusaikojen kiusaajansa. Oikean umpimielisen rasistin. Tai no, ehkei Tomi ollut jengin pahimpia kiusaajia, eikä kai edes rasisti, mutta samaa porukkaa ne kaikki olivat olleet, kiusanneet pienempiään ja niitä jotka vähänkään erottuivat muista. Muistaessaan peruskouluaikoja hänen hillitty suuttumuksensa vain kasvoi. Pienenä Tomi ja Mika olivat leikkineet paljonkin yhdessä, mutta viidennellä luokalla asiat vain olivat yhtäkkiä muuttuneet. Mika oli alkanut liikkua Ramin ja Tapion porukoissa ja siinä oli näköjään helposti vanhat ystävät unohtuneet.

Kismitti ja harmitti. Nyt hän olisi kuitenkin jo paljon itsevarmempi kuin silloin, ja aikoisi elää juuri niinkuin oli elänyt tähänkin asti. Sitä ei mitkään lapsuuden petturiystävät tulisi häneltä pilaamaan. Mika yllättyi hieman kiivastumistaan, vaikkei näyttänytkään mitään ulospäin. Oli outoa miten helposti vanhat asiat palasivat mieleen, kun vain joku asia menneisyydestä laukaisi muistot. Hän katseli yhä sivusilmällään uutta asuinkumppaniaan, joka näytti tyrmistyneeltä Mikan vastaanotosta ja ehkä hieman nolostuneeltakin. Mies näkyi löytäneen tyhjän huoneen ilman opastustakin ja alkoi kantamaan tavaroitaan pikkuhiljaa huoneeseen. Mikan teki mieli mennä auttamaan, hän tiesi miten tuskallista hommaa muuttaminen oli, mutta suuttumus esti. Hän päätti lähteä lenkille. Se olisi vähemmän noloa kuin katsoa vierestä toisen tuskailua laatikoitten ja kassien kanssa. Vaihdettuaan vaatteensa hän törmäsi rappukäytävässä vielä Tomiin joka oli ilmeisesti saanut avukseen naapurin miehen. Hän sujahti pystyynnostetun sängyn takaa portaita juosten kohti ulko-ovea ja lähti hölkkäämään. Samalla voisi poiketa vaikka kavereiden luona kertomassa uusimmat uutiset. Mitähän tästäkin tulisi......... Miksei hän vain olisi voinut pitää kämppää itsellään...

--------

Tomi kirosi kömpelyyttään ja sitä että rikkoi pari muutenkin vähäisistä juomalaseistaan. Hienosti näköjään päivä alkoi.... Jospa uusi kämppis olisi kotonaan ja olisi vaikka ihan mukava ja voisi auttaa häntä tavaroiden kantamisessa....Hän etsi avaimia lattialta taitellen laatikko kainalossaan kun ovi avattiin. Aluksi hän miltei säikähti huomatessaan miten kaunis, hoikka, tummahiuksinen nuori mies katsoi häntä pistävän sinisillä silmillään. Viimein hän näki tässä jotain tuttua. Hän ei tosin ehtinyt kelata muisissaan oikean nimen kohdalle ennenkuin miehen silmissä välähti ja Tomi kuuli tämän sanovan hänen nimensä vihaiseen sävyyn. Nyt hän tunnisti. Se oli Mika Sten. Hänen lapsuuden ystävänsä. Hän hymyili hetken, mutta hymy hyytyi pikavauhtia kun hän huomasi entisen ystävänsä loittonevan selän ja muisti ne kiusalliset hetket joita oli joutunut kokemaan esittäessään kovaa Tapiolle ja kumppaneille. Oikeastaan häntä hävetti. Mika oli ollut hiljainen ja jotenki herkkä lapsi ja koulun muut pojat olivat ottaneet tämän silmätikukseen. Muutaman kerran hänkin oli ollut mukana nöyryyttämässä koulun hiljaisimpia. Eikä hän siitä jälkeenpäin ollut millään tavalla ylpeä.

Ehkäpä hän siis tyytyisi kantamaan kaikki tavaransa itse. Mika näytti istuvan sohvalla niin välinpitämättömänä, että tältä tuskin heruisi apua. Itseasiassa tervetulotoivotus oli ollut niin tyrmäävä että Tomi näki paremmaksi olla hiljaa. (Mutta olipa Mika muuttunut!) Tomi hämääntyi ajatellessaan että oli ensimmäiseksi kiinnittänyt huomionsa niinkin syvästi vain Mikan ulkonäköön. No, olen väsynyt. Hän totesi ja uskoi itseään. Kun Tomi oli saanut vietyä muutaman laatikon, naapurissa asuva mies käveli ohi roskapussin kanssa ja jäi juttelemaan tarjoten lopulta muuttoapua. Hyvä niin.




3



Saatuaan kaikki tavarat paikoilleen oli Tomi huomasi kellon olevan vasta yhdeksän. Loppujen lopuksi ei hänellä niin paljon omaisuutta ollutkaan kuin olisi luullut. Tai ainakin ne katosivat kohtuullisen kokoisiin kaappeihin ja hyllyihin hyvin. Tomi oli raivannut jopa keittiöstä hieman tilaa omille kulahtaneille astioilleen, Mika näytti sisustaneen keittiön ja koko kämpän viimeisen päälle ja häntä nolotti tuoda omat nukkavierut rojunsa yhteisiin tiloihin. Mies oli lähtenyt kai käymään jossain eikä ollut vielä tullut takaisin. Hän lähti vaeltelemaan ympäri asuntoa ja jäi tutkimaan olohuoneen hyllyjä. Tyypillä näytti olevan runsaasti elokuvia. Hän ei edes ehtinyt katsoa sen tarkemmin kun jo kuuli oven käyvän. Nyt olisi parempi edes koittaa hieroa ystävyyttä, tai sovintoa ettei asumisesta tulisi epämukavaa.

-” Ai täällä sitä vaan nuuskitaan toisten tavaroita, jos vaikka löytyisi jotain aihetta nälvimiseen!”
Mika yllättyi itsekkin kohtalaisen lapsellista hyökkäystään. Hän oli ollut jo aivan rauhoittunut lenkin jäljiltä, mutta taas kun hän vain näkikin tyypin niin....

-” Ei....kun tässähän nämä on esillä...katselin vaan.....” Tomi soperteli, kun jo samalla keräsi itsensä ja jatkoi jo varmemmalla äänellä.
-” Aloitetaanko uudestaan? Tiedän että tunnistit mut jo tuossa ovella, ja itsekkin tunnistin sut ja hävettää kun muistin mitä joskus tuli tehtyä sillon joskus penskana ja oikeastaan sillon olin helvetin paljon tyhmempi ja nuorempi ja menneet on menneitä ja uskon että se varmasti pistää sulla vihaksi, mutta voitasko ees käyttäytyä silleen....normaalisti?” Tomi puhui nopeasti ja hämmästyi itsekkin sitä miten sanatulva oli purkautunut hänen suustaan.

-”Öh,... juu.” Mika tokaisi kun ei muutakaan tajunnut sanoa. Hänen aivonsa vieläkin raksuttivat, jotta hän tajusi kaiken mitä toinen oli juuri laukonut suustaan. Suuttumus suli ja hän alkoi jo kiinniittää huomiota muuhunkin kuin sokeaan vihaansa. Tomi oli tosiaan muuttunut, ulkoisesti. Mutta ehkä myös ihmisenä, vaikkei Mika ollut vielä täysin valmis sitä uskomaan. Voisihan sitä antaa edes mahdollisuuden. Kumpikin tuijottivat hetken toisiaan, Tomi kysyvin ilmein, kunnes Mika sanoi hymyillen;

-” Joo, no ehkä alku ei ollut paras mahdollinen. Ja tervetuloa, siis ihan oikeasti tällä kertaa tänne Helsinkiin. Esittelykierrosta kämppään tuskin tarvitset, mutta jos tarviit tietää jotain ni kysy vaan.”
Tomikin jo hymyili, ilmeisen helpottuneena.
-” Hyvä tietää, oisko sulla muuten noita yleisen aikatauluja jossain, kun pitäs huomenna päästä koululle.” Tomi raapi päätään vähän hermostuneena. Mika näytti jo vähemmän vihaiselta, mutta silti hänen ilmeestään ei oikein pystynyt sanomaan mitä tämä mietti
-” Alotan tuolla Otaniemessä, Biotekniikkaa....”

-” Ai joo. No mä opiskelen tanssiohjaajaks, ja on mulla niitä aikatauluja....ootas ku haen.” Mika vastasi ja Tomi naurahti. Mika oli nuorempana ollut vähintäänkin kömpelö ja hän aina ajatteli että Mikasta tulisi varmaan kirjanpitäjä tai jotain, mutta katsellessaan vanhan ystävänsä nykyistä (ilmeisen hyväkroppaista) olemusta, hän saattoi kyllä uskoa että Mika harrasti jotain fyysistä lajia. Hän jäi kiinni tuijottamasta Mikan takamusta kun tämä etsiskeli aikatauluja hyllystä..... Ehkä jonkinlaisesta itsesuojeluvaistosta hän painoi ajatuksensa kuitenkin taka-alalle ja keskittyi taas jutustelemaan niitä näitä. He vaihtoivat kuulumisia vielä hetken, kunnes Mika lähti suihkuun. Tomi huomasi ettei Mika ollut vaikuttanut vielä täysin varauksettomalta vaikka olikin ollut näennäisen ystävällinen ja rento. Ehkäpä tyyppiin tutustuisi aikaa myöten paremmin, hän ei jaksanut enää ajatella asiaa vaan paineli suoraan sänkyynsä ja rojahti siihen, äh.... suihkussa voisi käydä aamulla. Nyt ei jaksanut.

----------------------

Mika nautiskeli suihkusta. Hän pohti millä tavoin oikein suhtautuisi uuteen kämppäkaveriinsa. Vaikka Tomi oli vaikuttanut vilpittömältä ei hän silti oikein uskonut....... Toisaalta muistellessaan aikaa ennen välirikkoa Tomi oli kyllä ollut reilu häntä kohtaan. Ja kai ihmiset voisivat muuttua. Olihan hän itsekkin eri ihminen nykyään. Ja kaiken lisäksi Tomi oli kyllä aika söpö, varsinkin kun mies tuntui olevan vähän ulkona koko ajan.... Nyt tyyppi näytti tahtovan ystävystyä hänen kanssaan, mutta entä sitten kun tämä huomaisi tai kuulisi hänen olevan homo. Ehkä sitä ei kannattaisi tuoda ilmi ihan heti, tai ainakaan äänekkäästi mainostaa... Mika meni vielä keittiöön, teki voileivän ja meni nukkumaan.



4

Kesä oli jo vaihtunut syksyksi ja Tomi oli alkanut kotiutua uudelle seudulleen hyvin. Koulussa sujui ja sieltä oli löytynyt muutamia tyyppejä joiden seurassa oli ehtinyt tutustua jo hieman Helsingin yöelämäänkin (ja muutamiin satunnaisiin naisiin). Erään heidän ryhmäläisen kautta hän oli päässyt jopa jalisporukkaan mukaan ja onnekkaana Tomi löytänyt opiskelijan aikatauluihin sopivaa työtä lähikioskilta. Kivempaa olisi tietysti ollut jos ei olisi tarvinnut käydä töissä ollenkaan, mutta raha ei tehnyt hallaa.
Kaikki muu tuntui menevän mallikkaasti paitsi hänen ystävystymisyrityksensä Mikan kanssa. Mies tuntui olevan koko ajan menossa ystäviensä kanssa, jotka aina silloin tällöin olivat tulleet ”alottelemaan” heidän asunnolleen ja pitäneet kovaa ääntä. Tomi oli hieman loukkaantunut ettei häntä oltu kertaakaan pyydetty mukaan ja oli ajatellut että ehkei kannattaisi tuppautua liikaa, kun Mika ei kerran halunnut. Muutaman kerran hän oli saanut aikaiseksi jutellakkin Mikan kanssa, mutta silti mies vaikutti hieman varautuneelta hänen seurassaan. Ja ehkä hän oli itsekkin hieman tönkkö. Hän ei aina oikein osannut olla oikein Mikan seurassa. Jokin tässä sai hänet aina hermostumaan ja höpöttelemään ihan turhia tai hiljentymään kuin muuri. Mika varmaan oli syvästi loukkaantunut niistä vanhoista jutuista, ja Tomi ajatteli oman hermostuneisuutensa johtuvan samasta syystä. Enimmäkseen miehet jos, nyt kiireiltään sattuivat samaan aikaan asunnolle, viettivät aikaa omissa huoneissaan. Muutamia pakollisia tv-ohjelmia he kuitenkin katsoivat olohuoneessa kiusallisen hiljaisuuden vallitessa .

Tuleva syysloma mietitytti Tomia. Hän tiesi että Mikankin vanhemmat asuivat yhä Savonlinnassa ja mies olisi varmaan menossa tapaamaan porukoitaan, ihan kuin hänkin. Uskaltaisiko hän tarjota tälle kyydin... Tomia alkoi jo suoraan sanoen häiritä etäisyys hänen ja Mikan välillä. Eikö joulu olisikin täydellistä rauhanhieronnan aikaa. Hän marssi parvekkeelle tupakalle, kun näki Mikankin olevan siellä.

-” No mites päivä meni? Oliko kiireistä?” Mika näytti vähän vaivatuneelta, kun tuli häirityksi.
-” Ei nyt oikeestaan.”
-” Millon teillä muuten alkaa loma?”
-” Perjantaina, miten niin?”
-” Ku aattelin vaan... sama täällä. Meinasitko kotiin mennä?” Tomi kysyi toiveikkaana.
-” Kyllähän tuo mutsi tossa äsken soitteli ja pyyteli...”
Mika ilahtui;
-” No ajattelin kun mä menen tolla pakulla ja on aina niin tylsää ajaa yksin. Oisitko halunnut kyydin ku kuitenki on sama matka!”

Mika yllättyi. Koko aikana Tomista ei ollut oikein ottanut selvää. Oliko tämä ystävällinen vain siksi että he asuivat nykyisin samassa asunnossa, vai oliko mies ihan vilpitön. Välillä mies oli tullut jutustelemaan innoissaan, välillä taas sulkeutunut huoneeseensa kuin toivoen ettei häntä olisi olemassakaan. Mutta jos Tomi inhoaisi häntä yhä niin tuskin tämä tahtoisi viettää neljä tuntia tämän kanssa autossa. Mika suostui. Säästyisipä matkarahat. Ja mielellään hän olisi Tomin lähettyvillä jos tämä vain antoi siihen mahdollisuuden. Hän oli jo useamman kerran nähnyt miehen hyppivän asunnolla pelkkä pyyhe ympärillä ja Mika oli huomannut nauttineensa Tomin lihaksikkaan ja kostean vartalon katselusta kovastikkin.....

-” No hyvä. Lähdetään sitten perjantaina, käykö neljältä ?”
-” Joo, sopii hyvin” Mika vastasi ja hymyili Tomille ensimmäisen kerran täysin varauksettomasti ja katsoen tätä silmiin. Myös Tomi hymyili ja Mika ajatteli, että ehkäpä toisella ei tosiaankaan ollut enää mitään häntä vastaan. Ehkä hän oli vain liikaa takertunut vanhoihin juttuihin ja antanut niiden turhaan aiheuttaa hänelle mielipahaa. Niinkun mummokin aina sanoi. ’Tikulla sitä silmään joka vanhoja kaivelee.’


5


Koulu viikko ennen lomaa sujui Tomin mielestä nopeasti. Kaikki hänen ympärillään odottivat malttamattomana pientä taukoa, siitä huolimatta ettei koulua ollut vielä kestänyt kovin pitkään. Vaikka olikin jo syyskuu niin oli silti vielä normaalia kuumempi ja kuivempi sää. Mika oli myös alkanut olla ystävällisempi häntä kohtaan ja välillä he jutustelivat niinkuin vanhoina hyvinä aikoina. Mikalla oli aina ollut vilkas mielikuvitus ja hyvä huumorintaju ja Tomi huomasi miten hän olikaan kaivannut ystäväänsä. Vaikka paljon oli muuttunut. He eivät enää olleet 12 vuotiaita viattomia pikkulapsia ja toisaalta Tomia painoi yhä syyllisyys vanhoista teoista. Hän ajatteli Mikaa ystävänään vaikka ei ollutkaan tämän kanssa missään tekemisissä moniin vuosiin. Hän ei yläasteella, eikä sen jälkeenkään ollut saanut ketään niin hyvää ystävää kuin Mika oli ollut, vaikka muita ”hyvänpäivän” tuttuja ja pelikavereita hänellä olikin. Kyllähän Savonlinnan ystäviä mietti usein, mutta ei kukaan heistä ollut loppujen lopuksi Tomille kovin läheinen. Tomin ajatuksen juoksu keskeytyi kun Mika avasi pakun oven ja kuuman ilmavirran saattelemana hyppäsi kyytiin.

-” No niin, eiköhän aleta lähteä. Hyi, on täällä kyllä kuuma! Ihan kun tää ilma ois hengitetty viiteen kertaan!” Mika tuhahti. Tomia hymyilytti, oli kiva saada muunkinlaista kohtelua Mikalta kuin epäileviä katseita.
-” Ja mikä parasta, ei ilmastointia” Tomi sanoi liioitellun ylpeällä äänellä. Mika nauroi ja huomautti samalla pakun näytössä palavasta akun kuvasta.
-” Joo, ei se oikeesti tarkota mitään, tää on vaan vanha auto ja noi vilkkuu noi valot välillä ku joulukuusessa, ei kannatta huolestua.”


Kolmea tuntia myöhemmin Tomi kirosi itseään. Näytön valot kyllä vilkkuivat välillä miten sattui, ja juuri sen takia hänen mieleensä ei ollut tullut, että ehkä joskus ne vilkkuisivat ihan oikeasta syystä. Akku oli väsynyt täydellisesti poikien vaihtaessa kuskia levikkellä ja kosla kieltäytynyt käynnistymästä 40km ennen Savonlinnaa. Tomi käytti kaikki mahdolliset kirosanat ennen kuin sytytti tupakan. Mika nousi autosta ja käveli hänen luokseen;

-” Mitäs meinasit?”
-” Soittaa isälle.... Se vois tulla ehkä vastaan ja.... no ainakin soittasin nyt ensin sille, ennenku kehtaan mihkään hinauspalveluun.” Tomi tunsi olonsa väsyneeksi. Kello oli jo jotain kahdeksan pintaa, kun lähtö Helsingistä oli viivästynyt.
-” Joo, no mä voisin kans soittaa kotiin, mutta faija on varmaan jo niin perseet, ettei siitä olis ainakaan mitään apua, eikä mutsilla oo korttia.” Mika sanoi
-” Mä soitan nyt sit.” Tomi kaivoi puhelimen esiin ja etsi tutun numeron.

-” No hei, mä täällä.............joo olisin ollu ihan kohta perillä mutta pakun akku sano sopimuksensa irti..........niin............. No EI aina VOI muistaa!................ No en hermostukkaan..............niin että pystysitkö sä tuleen hakemaan, soitettas huomenna sit Sepelle jos se vois hinata ton........ No miks et........ No MITÄS me sitten tehdään?!.........Ai ketkä me?..........nii, siis mulla on toi Stenin Mika kyydissä, ku mä kerroin sillo mutsille että se sattu kämppikseks....... Joo sanotaan terveisiä............Nii, miten me nyt päästään täältä pois?.....No en kyllä tilaa taksia, sitähän saa oottaa ikuisuuden...... No oota mä soitan kohta, Mika tossa riehuu jotain.......Joo, kohta.” Tomi sulki puhelimen ja kääntyi samalla häntä hihasta nykineen Mikan puoleen.

-”No mitä?

Mika oli kuunnellut Tomin tuskastuneen kuuloista puhelua ja saanut samalla ajatuksen;
-”Ilmeisesti isäs ei pääse hakemaan?”
-” No ei, se oli jo naapurin kanssa pistäny saunan lämpiämään ja avannu perjantaipullon, jos toisenki....”
-” Joo, no mulle tuli vaan mieleen että tässä lähellä on meidän enon mökki. Jotain pari kilsaa tästä. Voitashan me mennä sinne, makkaraa ei nyt oo mutta saunan vois ainaki lämmittää. Ja olutta siellä on yleensä aina, eno pitää pahan päivän varastoja.” Mika virnisti.

Tomia ajatus kieltämättä houkutteli. He voisivat odotella tienlaidassa ainakin tunnin vapaata taksia tai sitten illasta voisi nauttia vielä saunoen, uiden ja jos kaljaakin vielä olisi niin mikä ettei. Hän suostui.

-” Joo no mä soitan vielä kotiin sitte, ja kerron että voivat tulla sitten aamulla hakemaan.”

Pojat ottivat laukkunsa mukaan ja lähtivät kävelemään. Mika soitti vielä enolleen ilmottaakseen että mökille menisi tänä iltana pari yllätysvierasta.

-” Kimmo sano että sopii ihan hyvin. Siellä pitäs kuulemma olla pakkasessa jotain pihvejäkin. Olutta ei ollu, mutta kossupullo kuulemma.” Mika tokaisi huvittuneena. Tomia tunsi olonsa iloiseksi. Ilma oli jo sopivasti viilennyt iltaa kohden ja oli oikeastaan ihana päästä hetkeksi luontoon. Tomin perhe ei ollut koskaan omistanut mökkiä ja hän oli usein kadehtinut ystäviään, jotka syksyllä kehuskelivat viettäneensä ties kuinka monta kiinnostavaa viikkoa mökillä. Ehkei Mikon enon sähköistetty mökki nyt täysin autenttista ”mies ja luonto” kokemusta tuonut, mutta se ei Tomia häirinnyt. Äsken hän oli ärtynyt kuin perseeseen ammuttu karhu, mutta nyt hän tunsi olonsa kevyeksi. Hän katseli edellään kävelevää Mikaa ja oli iloinen siitä että oli saanut vanhaan kaveriinsa viime viikon aikana edes jonkinlaista kosketusta. Hassua miten sileiltä Mikan hiukset näyttivät..... Yhtäkkiä Mika kääntyi katsomaan taaksepäin ja hymähti huvittuneena;

-” No kylläpä sitä hymyilyttää?” Mika sanoi ja Tomi säpsähti ajatuksistaan.
-” Joo, no ajattelin vaan miten kiva on päästä saunaan pitkän ajomatkan jälkeen.” Mika hymyili nyt ovelammin ja oli jo sanomassa jotain kun taivaalla välähti ja välähdystä seurasi korviavihlova rytinä.

-” Ohoh, eipä ois uskonu että näin myöhään syksyllä tulee vielä tollasia ukkoskuuroja, tule. Ei tästä enää oo ku parisataa metriä jos oikastaan tosta metän läpi.” Vettä alkoi sataa kaatamalla ja pojat lähtivät juoksemaan väistellen kantoja ja puita. Tomin oli pakko nauraa ääneen. Hän muisti miten pienenä oli leikkinyt naapuruston lasten kanssa hippaa lähimetsässä ja miten jännityksen ja hillitsemätön ilon ja jännityksen sekainen nauru oli purkautunut tuolloin juostessa karkuun. Mikasta tuli mieleen paljon noita lapsuusajan muistoja.

--------------------

He olivat läpimärkiä saapuessaan mökille ja pysähtyivät kuistin katoksen alle katsomaan sadetta. Mika kaivoi mökin avaimen yhdestä vanhoista lenkkareista joita oli jätetty penkin alle mökkireissuja varten. Hän katsoi Tomia joka vaikutti onnelliselta. Mies katseli järvelle leveä hymy kasvoillaan ja Mikan teki mieli napata Tomia hartioista ja suudella tätä pitkään ja hartaasti. Sen sijaan hän kuitenkin kävi istumaan ja sytytti tupakan. Hän oli tahtonut suudella miestä jo pitkään. Siitä lähtien kun tämä oli saapunut ovelle. Kun hän oli tunnistanut Tomin, hän oli alkuun ajatellut kaiken johtuvan vain katkeruudesta. Siksi hän ei voinut olla ajattelematta Tomia, koska tämä oli ollut niin ilkeä hänelle aiemmin. Mutta viime viikon aikana hän tajusi että voimakkaat tunteet olivat alusta lähtien olleet ihastusta. Tomi oli komea ja seksikäs kaveri. Sen olisi nähnyt, tai no tuntenut sokeakin. Mutta hän tietäisi tasan tarkkaan miten mies suhtautuisi, jos hän kertoisi pitävänsä miehistä ja katselevansa häntä, no sillä silmällä... Oli hienoa että Tomi näytti pitävän hänen seurastaan, ystävä tasolla. Hänen ei kannattaisi pilata tätä tyhmillä ihastumisillaan. Hän nousi ja avasi mökin oven.

--------

-”Voi miten söpö mökki!” Tomi huudahti nähdessään sisäpuolen ja nolostui samalla neitimäistä huudahdustaan. Mika näytti taas huvittuneelta ja katsoi häntä kummallisesti. Mökki oli modernisti sähköistetty, mutta silti kaikki oli juuri niinkuin mökeissä kuuluukin. Hyllyillä emaliastioita, verhot maailman ruminta keltaista ruutukangasta, nokinen takka ja parisänky ikkunan alla täynnä epämääräisiä vanhoja vilttejä. Kalusteet ja hella näyttivät olevan jostain 70-luvulta.

-” No mä lähden laittamaan ton saunan lämpiämään, pyyhkeitä on tuolla kaapissa. Laitetaan nää märät vaatteet sitten illalla saunaan kuivamaan ni ei tartte märissään olla.” Mika sanoi ja hävisi samantein ovesta. Tomi alkoi riisua ja etsiskeli repustaan kuivia boksereita jotka vetää ylle saunan jälkeen. Hän otti esille myös ostamansa jaffapullon ja alkoi kaataa kahteen lasiin nestettä Mikan löytämästä viinapullosta. Mika oli ilmeisesti kaikesta huolimatta onnistunut löytämään myös muutaman oluen jotka nyt nakottivat pöydän kulmalla. No ne voisi juoda sitten kun saunaan pääsisi. Ulkona sade tuntui hetkeksi hiljenevän, kunnes uusi välähdys ja jyrähdys aloitti taas kaatosadekuuron. Menihän se Perjantai-ilta näinkin. Ei valittamista.

--------------

Parin tunnin päästä Mika ja Tomi olivat jo nousuhumalan siivittämänä hyvinkin hilpeissä tunnelmissa. Mika huomasi nauttivansa Tomin seurasta ja oli onnellinen siitä, että oli sattunut ”haaksirikkoutumaan” tämän kanssa kahden. Koko illan pojat olivat selitelleet omia elämänvaiheitaan ja tekemisiään. Tällä hetkellä Tomi selitteli jotain entisistä tyttöystävistään ja keksi kysyä Mikalta tämän seuraelämästä.

-” No kerrohan jotain lisää itestäs, mä selitin äsken Eirasta ja Siiristä kaiken, mut mites sun exäs? Vai onks sulla nyt menossa joku hoito?”

Mika tuskastui ja punastui. Hän ei tahtonut valehdella ja viinan siivittämällä rohkeudella hän vastasi Tomille itsevarmaan sävyyn;
-” No ei mulla ole ollu ketään tyttöjä.” Tomi näytti vähän yllättyneeltä
-” Siis tarkotat sä......”
-” Niin, että en ole seurustellu tyttöjen kanssa!” Nyt Tomille näytti valkenevan.
-” Siis sä oot homo! Ei oo totta, sitäkö.......” Tomi huudahti järkyttyneenä ja tämän keskeytti Mika joka huusi Tomille ärtyneenä.
-” Mä tiesin että sä vedät pultit! Et sä mihinkään oo muuttunu! Samanalainen kapeakatseinen juntti ku sillon enneki” Saattoi olla että Mika ylireagoi, mutta humaltuneessa tilassa ihminen harvoin tajuaa kaikkea selkeästi. Hän kääntyi ja lähti kävelemään. Nyt oli selviteltävä ajatuksiaan. Ehkä kävely tekisi hyvää. Ja miksi hän oli keksinyt mennä paljastamaan asian Tomille, miksi juuri tänään. Nyt olisi kiusallista olla tämän kanssa loppuilta, saatikka yö. Kahden kesken, poiskaan kun ei päässyt. Hän oli nähnyt homopelkoisia heteroita ennekin. Huvittavin tapaus oli ollut eräs koulun tanssileiri jossa kaikki mukana olleet olivat joutuneet yöpymään liikuntasalin lattialla siskonpedissä. Eräs Vesa oli saanut yöpaikkansa aivan hänen vierestään ja tietoisena Mikan seksuaalisesta suuntautumisesta tämä oli rykimisellään ja hermostuneella liikehdinnällään pitänyt Mikan ja pari muutakin hereillä läpi yön. Ei hän nyt sentään mikään pervo ollut joka hyökkäisi nukkuvien luokkatovereidensa kimppuun heti kun tilaisuus iskisi. Vesan kaltainen ajatuksen juoksu olisi luultavasti Tomillakin joka parasta-aikaa varmaan jo suunnittelisi pakoreittiä tai kasaisi matoista extrasänkyä jottei joutuisi yöpymään ensiyönä hänen vieressään mökin ainoassa sängyssä. Miksi maailmassa piti olla niin paljon ennakkoluuloisia ihmisiä. Mikaa harmitti ja hän otti uuden kulauksen mukaansa ottamastaan viinapullon jämästä.. Ehkei pitäisi kävellä enää pidemmälle, samalla kun hän kääntyi hän tajusi eksyneensä. Hän oli suuttumuksen vallassa vain kävellyt miettimättä sen paremmin minne ja nyt hän oli ilman puhelinta pelkissä shorteissa ja t-paidassaan keskellä metsää. Kaiken huipuksi vettä alkoi taas sataa kaatamalla. Syksyinen pimeys alkoi tuntua entistä painostavammalta ja hetken harhailtuaan Mika kyyristyi kuusen juurelle lämmitellen itseään, täristen jo huomattavasti....
------------

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä