Olen mies mutta minua ei raiskattu vaan pahoinpideltiin.
Aloitin terapian kognitiivista psykologiaa opiskelleen kanssa.
Kyse on nöyryydestä. Jos nainen on raiskattu, on kipu enää naisen omassa päässä. Kuka pystyy sanomaan vastaantulevista naisista sen joka on raiskattu?
Naisen pitää antaa anteeksi, unohtaa ja mennä eteenpäin. Mutta harvalla riittää nöyryyttä tähän.
Aloitin terapian kognitiivista psykologiaa opiskelleen kanssa.
Kyse on nöyryydestä. Jos nainen on raiskattu, on kipu enää naisen omassa päässä. Kuka pystyy sanomaan vastaantulevista naisista sen joka on raiskattu?
Naisen pitää antaa anteeksi, unohtaa ja mennä eteenpäin. Mutta harvalla riittää nöyryyttä tähän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse olen miettinyt samaa - kyse taitaa olla kostamisesta jos nainen ei pääse yli raiskauksestaan.
raiskattujen naisten keskuuteen sannoo töksäyttämmään että näitten pitäs olla nöyriä. Kerro ennemmin tarkemmin miten tämä terapia sinua on auttanu ja mitä se sinulta on vaatinu. Siitä on paljo enemmän hyötyä.
Siis tarkasti ottaen ei psykologia eikä psykoterapia paranna, vaan ihminen itse. Psykoterapia on väline jolla toinen ihminen voi auttaa henkilöä parantamaan itsensä.
Paraneminen edellyttää asian koshtaamista ja sen itekimistä pois (tietääkseni) ns. normaalitilanteessa ihminen itkisi spontaanisti. Sitten on tilanteita joissa henkilö haluaa väistää kyseisen kipeän asian ja lopulta hänen elämänsä on pelkkää väistämistä.
Niin kipu ei ole enää konkreettista ihmisten välillä olevaa asiaa vaan kärsivän ihmisen ajatuksissa, tunteissa ja uskomuksissa.
Mielestäni kyse ei ole kostamisesta, vaan kyvyttömyydestä "halkaista asian ydin". Pelkoa siitä että silloin tapahtuu jotain kamalaa. Ystävät hylkää tai muuta, mitä ei yleensä kyllä tapahtuisi.
Raiskaus on rikos ihmisen sielua kohtaan!
Kun sisääsi tunkeudutaan ilman sinun lupaasi, niin sillä loukataan sinun oikeuttasi päättää itse kehostasi.
Mikäli tunkeudut toisen kehon sisään ilman kohteen lupaa, niin syyllistyt raiskaukseen.
Jokainen ihminen omistaa oman sielunsa ja ruumiinsa. Jos tätä omistusoikeutta loukataan, niin se on ihmisoikeusrikos!
Raiskauksen seuraukset ovat: Luottamus muihin ihmisiin katoaa pysyvästi. Kunnioitus samoin.
On turha tulla sanomaan, ettei kaikki miehet ole raiskaajia. Periaatteessa kaikki miehet ovat. Jokaisen miehen sisällä elää paholaispeto, joka nousee esille kun siihen tulee tilaisuus. Siihen ei tarvita kuin viinaa pää täyteen, niin johan alkaa tapahtumaan. Jopa aviomiehet syyllistyvät oman vaimonsa raiskaamiseen. Sitten ihmetellään, että ei seksi kiinnosta vaimoa.
Tuo kunnioituksen puute naisia kohtaan tulee esille joka paikassa kaikin tavoin. Kulttuurimme ei kunnioita naisia ja heidän oikeuksiaan.
Minä en kyllä ymmärrä naisia jotka pienessä sievässä jakavat tavaraansa, mutta aamulla krapulassa ja morkkiksessa väittävät miehen raiskanneen hänet. Se on miestä alentavaa ja halveksivaa.
Kyllä kai jokainen aikuinen ihminen tietää miksi on toisen kanssa sänkyyn hypännyt?
Siis ketjun aloittaja kirjoitti jotain nöyryydestä ym. Se on yksi terapian onnistumisen edellytys että asennoituu sillä tavoin että on itse tehnyt valintoja ja sen seurauksena on tapahtunut jotain mistä ei pidä. Sillä ei ole mitään tekemistä ns. normaalielämän ja siis sen syyllisyyden kanssa mitä syyllisyydellä yleensä tarkoitetaan.
Raiskaus on rikos ja sitä ei voi puolustella mitenkään. Ja kaikissa miehissä asuu raiskaaja, mutta kaikkien päähän ei sovi niin paljon viinaa että se paholainen pääsisi valloilleen. Ei ainakaan minun päähäni ole sopinut.
Tuosta naisten kunnoittamisesta olen eri mieltä. Minä kunnoitan ja arvostan naisellisuutta. Mutta naista jakoa yrittää olla mies, siihen minä en oikein osaa sanoa mitään.
Miehiä moititaan usein väkivaltaisiksi. Mielestäni pitäisi useimmin muistaa että juoruaminen ja haukkuminenkin on väkivaltaa, siittä ei vaan jää fyysisiä todisteita.
On totta, että minustakin naisen olisi turha valittaa, jos on antanut selkeästi ymmärtää haluavansa seksiä.
Olen tietoinen eräästäkin naisesta, joka haluaa härnätä miehiä, kunnes sitten luikkii pakoon viimeisellä hetkellä (tai pyytää raukkamaisesti kaveriaan hoitamaan itsensä pois tilanteesta). Tämä on mielestäni väärin ja hyvin kypsymätöntä käytöstä.
Mutta valitettavasti tällaiset kiusoittelevat naiset eivät ole välttämättä ainoastaan niitä, jotka tulevat raiskatuiksi. Raiskaaja ei tarvitse kovin suurta stimulointia naisen suunnalta, jos on jo päättänyt tehdä tekonsa. Joten näissä tapauksissa on naista turha syytellä.
Raiskauskortin heittäminen pöytään aiheetta on miehen kannalta pahin kasvojenmenetykseen johtava teko. Usein pelkkä epäilykin voi pilata syyttömän miehen maineen.
Luulisi, että meidän aikanamme oltaisiin eletty jo niin paljon historiaa taaksemme, että eläimellinen käytös myös seksuaalisessa mielessä olisi jalostunut eivätkä vietit ottaisi enää hallitsematonta valtaa siinä määrin, että toisen joutuu raiskaamaan. Mutta maailma on täynnä kaikenlaista hulluutta.
Menin sänkyyn ensi kertaa useita kertoja tapaamani miehen kanssa johon olin ihastunut. Halailtiin ja pussailtiin ja hän olisi halunnut mennä sinne, yht äkkiä tuli vain tunne etten halua yhdyntää ja sanoin sen, mies ymmärsi heti ja perääntyi. Ihmeellinen taivaallinen kunnioitus miestä kohtaan on vielä tänäkin päivänä kun hän otti tunteeni huomioon silloin, vaikka varmaan annoin hänelle käsityksen siitä, että olen yhdyntään valmis ja jos hän olisi jatkanut se olisi ollut raiskaus, mistään kiusaamisesta ei ollut kysymys.
Kognitiivista psykoterapiaa antavat ovat opiskelleet paljon muitakin psykologian osa-alueita kuin vain tätä.
Nöyryys terapiassa tarkoittaa ensinnäkin nöyryyttä myontää tarvitsevansa apua. Unohtaminen ei auta, ei edes unohtaminen terapiassa. Nöyryys tarkoittaa kykyä hyväksyä itselleen tapahtuneet asiat, vaikka ei olisikaan niistä vastuussa. Raiskattua ei saa vahingossakaan syyttää/syyllistää ulkopuolelta kohtalostaan, uhri yleensä syyllistää itseään jo valmiiksi tarpeeksi. Onnistuneessa terapiassa uhri kykenee hyväksymään tapahtuneen osaksi elämäänsä unohtamatta sitä kuitenkaan täysin. Mutta asiaan liittyvät tunteet ja ajatukset on käsitelty niin hyvin, ettei tapahtunut enää häiritse uhrin elämää ja ihmissuhteita.
Ikävää, että sinut pahoinpideltiin. Syyllistettiinkö ja pilkattiinko sinua pahoinpitelyn uhriksi joutumisesta? Pääsikö pahoinpitelijäsi rangaistuksetta jatkamaan toimintaansa? Kiusattiinko sinua asiasta kun kerroit siitä jollekulle? Suuttuiko naisystäväsi kun kerroit hänelle asiasta? Näetkö ja kuuletko joka päivä viestejä siitä, että itse asiassa halusitkin tulla hakatuksi? Kun yrität paeta ajatuksiasi viihteeseen, näetkö TV:ssä , netissä ja lehdissä päivittäin miten miesten pahoinpitelyä erotisoidaan, oikeutetaan ja että siihen suorastaan yllytetään? Riittikö oma nöyryytesi asettumaan hetkeksi pahoinpidellyn naisen asemaan?