Hei!
Tuolla alempana on kysymyksiä sosiaalityöntekijöille, mutta haluaisin aloittaa uuden ketjun.
Laissa sanotaan, että huostaanottoon päädyttäessä avohuollon tukitoimet on todettava riittämättömiksi. Ja sanotaan, että kuulemistilaisuudessa huoltajan pitäisi saada lista koetetuista tukitoimista ja perusteluista, miksi eivät ole riittäneet tai maininta vanhemman kieltäytymisestä.
Mutta kuka on oikeutettu sanelemaan perheen tarvitsemat avohuollontukitoimet? Vanhempi näyttää toki yhteistyökyvyttömältä kieltäytessään esim. viidestä eri päihdekuntoutuksesta ollessaan absolutisti... Okei, tämä on kärjistys, mutta mielestäni osuva.
Kuka voi määritellä minkä tuen on riitettävä tai tukitoimet kirjataan riittämättömiksi?
Kuka saa määritellä avohuollontukitoimilta vaadittavat saavutukset, jotta tukitoimi voidaan tulkita riittäväksi?
Kuka saa määrittää mitä on riittävä vanhemmuus?
Kuka saa määritellä turvallisen kasvuympäristön ikätasoisen kehityksen turvaamiseksi?
Kuka saa sanoa, millainen kasvatus on oikein?
Miksi sos.tt. lähettää perhetilanne arvioon perheneuvolaan, jossa sen tekee sos.tt.?
Miksi vanhempien pitää tukitoimena juosta sos.tt.n aikataulujen, perheneuvolan aikataulujen ym "tukitoimien" aikataulujen mukaan itsensä näännyksiin?
Aina sanotaan, "meillä on vain nämä ajat tai asia pitkittyy", eikä yhtään välitetä asiakkaalle aiheutuvasta sterssistä tämän järjestellessä lapsia hoitoon, (koska luonnollisesti molemmat vanhemmathan halutaan paikalle ilman neljää pientä lastaan, joita toinen yleensä hoitaa kotona toisen käydessä töissä) ja anellessa pomolta vapaata juuri siksi päiväksi, kun tietää ettei töistä voi olla pois.... Okei toinen kärjistys, mutta hyvin lähellä totuutta.
Selitä itse pomollesi, miksi keskiviikon kokous pitää siirtää ja miksi ensi viikon tiistain asiakaskäynti vain on peruttava, vaikka se onkin tärkeä.
Ja selitä vielä pomollesi, miksi sitä seuraavanakin tiistaina olet taas poissa jne...
Mihin unohtuu asiakas lähtöisyys????
Ja jos vanhemmat eivät saa edes viedä lasta käsivarresta omaan huoneeseensa rangastuksena , niin miksi lasten kodissa on putka, onko lastenkodissa töissä poliiseja? (vai kävelevätkö lapset todella vapaaehtoisesti putkaan???)
Muistakaa, vaikkei asiakkaalla ole yliopistotutkintoa, hän on silti oman elämänsä asiantuntija.
Te olette (toivottavasti) koulutettuja auttamaan, joten opetelkaa kuuntelemaan ja myös oikeasti kuulemaan sitä ainoaa oikeaa asiantuntijaa, joka teillä on käytettävissä, vain siten voitte auttaa.
Huostaanotot ovat oire jostain. Se, että ne lisääntyvät koko ajan kertoo, että "sairaus" pahenee. Koettakaa löytää se "sairaus" ja hoitakaa sitä, se on ainoa tapa vähentää oireita pysyvästi!
Tuolla alempana on kysymyksiä sosiaalityöntekijöille, mutta haluaisin aloittaa uuden ketjun.
Laissa sanotaan, että huostaanottoon päädyttäessä avohuollon tukitoimet on todettava riittämättömiksi. Ja sanotaan, että kuulemistilaisuudessa huoltajan pitäisi saada lista koetetuista tukitoimista ja perusteluista, miksi eivät ole riittäneet tai maininta vanhemman kieltäytymisestä.
Mutta kuka on oikeutettu sanelemaan perheen tarvitsemat avohuollontukitoimet? Vanhempi näyttää toki yhteistyökyvyttömältä kieltäytessään esim. viidestä eri päihdekuntoutuksesta ollessaan absolutisti... Okei, tämä on kärjistys, mutta mielestäni osuva.
Kuka voi määritellä minkä tuen on riitettävä tai tukitoimet kirjataan riittämättömiksi?
Kuka saa määritellä avohuollontukitoimilta vaadittavat saavutukset, jotta tukitoimi voidaan tulkita riittäväksi?
Kuka saa määrittää mitä on riittävä vanhemmuus?
Kuka saa määritellä turvallisen kasvuympäristön ikätasoisen kehityksen turvaamiseksi?
Kuka saa sanoa, millainen kasvatus on oikein?
Miksi sos.tt. lähettää perhetilanne arvioon perheneuvolaan, jossa sen tekee sos.tt.?
Miksi vanhempien pitää tukitoimena juosta sos.tt.n aikataulujen, perheneuvolan aikataulujen ym "tukitoimien" aikataulujen mukaan itsensä näännyksiin?
Aina sanotaan, "meillä on vain nämä ajat tai asia pitkittyy", eikä yhtään välitetä asiakkaalle aiheutuvasta sterssistä tämän järjestellessä lapsia hoitoon, (koska luonnollisesti molemmat vanhemmathan halutaan paikalle ilman neljää pientä lastaan, joita toinen yleensä hoitaa kotona toisen käydessä töissä) ja anellessa pomolta vapaata juuri siksi päiväksi, kun tietää ettei töistä voi olla pois.... Okei toinen kärjistys, mutta hyvin lähellä totuutta.
Selitä itse pomollesi, miksi keskiviikon kokous pitää siirtää ja miksi ensi viikon tiistain asiakaskäynti vain on peruttava, vaikka se onkin tärkeä.
Ja selitä vielä pomollesi, miksi sitä seuraavanakin tiistaina olet taas poissa jne...
Mihin unohtuu asiakas lähtöisyys????
Ja jos vanhemmat eivät saa edes viedä lasta käsivarresta omaan huoneeseensa rangastuksena , niin miksi lasten kodissa on putka, onko lastenkodissa töissä poliiseja? (vai kävelevätkö lapset todella vapaaehtoisesti putkaan???)
Muistakaa, vaikkei asiakkaalla ole yliopistotutkintoa, hän on silti oman elämänsä asiantuntija.
Te olette (toivottavasti) koulutettuja auttamaan, joten opetelkaa kuuntelemaan ja myös oikeasti kuulemaan sitä ainoaa oikeaa asiantuntijaa, joka teillä on käytettävissä, vain siten voitte auttaa.
Huostaanotot ovat oire jostain. Se, että ne lisääntyvät koko ajan kertoo, että "sairaus" pahenee. Koettakaa löytää se "sairaus" ja hoitakaa sitä, se on ainoa tapa vähentää oireita pysyvästi!
Vastaukset 44
Vanhimmat
riitti etä mieheni kertoi pelkäävänsä että vaimo tekisi pahaa lapselleen. tämä riitti sekä kiireellisseen että varsinaiseen huostaanottton. Äidille ei tarvinnutkaan sitten kertoa mitään. lapsi lähti ja sosiaalityöntekijä ei ollut tavattavissa. Tositarina elävästä elämästa.
ja niiden puuttuminen on suuri kysymysmerkki lastensuojelussa. Onko tosiaan niin, että vähät määrärahat suunnataan vaikeimpien tapausten, kuten päihdeperheiden loputtomaan tukemiseen, ja muut jäävät nuolemaan näppejään? Ja päihdeperheidenkin tukeminen on monesti toivotonta kosmeettista paikkailua, koska kuntoutuspaikkoja ei ole riittävästi.
Entä perhe, joka tulee uutena asiakkaana lastensuojeluun sen takia, että keskussairaalan tutkimusosastolta saavat määräyksen aloittaa h-oton valmistelun, koska lapsi lähetetään sairaalapaikkojen puutteen takia laitokseen, joka vaatii h-oton. Sossu toteaa loputtomien tapaamisten jälkeen, että perheessä ei ole lain vaatimia perusteita h-ottoon. Jos sossu haluaisi noudattaa lakia, he kieltäytyisivät h-oton teosta ja vaatisivat omalla auktoriteetillaan päättäjiä varmistamaan sairaalapaikkojen riittävyys myös lapsipotilaille.
Sossuilla olisi mahdollisuus kieltäytyä tekemästä lainvastaista h-ottoa! Heillä on oikeus vaatia lain noudattamista näissä asioissa! Ja sitä kautta varmistaa lapsen oikeuksien toteutuminen, mutta sitä he eivät tee, he tekevät mieluummin laittoman h-oton.
Sossut olivat hyvin kiusaantuneita meidän tapauksessamme, koska lain perusteita h-otolle ei löytynyt. Mutta he halusivat noudattaa lakia edes YHDESSÄ kohdin ja niin sain kunnian nauttia puoliväkisin minulle annetuista perhetyöntekijöistä kahviseuranani sen 3 kk, minkä paikan saaminen lastenkodista kesti. Sitten oli hyvä laittaa papereihin, että 'avohuollon tukea järjestetty, mutta se ei ollut riittävää'. Miten ihmeessä tätien kahvittelu olisi ollut riittävää, kun kyse oli saada psykiatrista hoitoa lapselle?
Eri alojen ammatti-ihmiset, jopa lääkärit, menevät lakkoon, kun huomaavat työoloissaan pahoja puutteita. Hoitajatkin lakkoilivat henkilökuntasupistusten takia, vetosivat potilasturvallisuuden ja heidän hoitonsa vaarantumiseen. Mutta sossut eivät julkisuudessa älähdä millään tavalla lasten oikeuksien rikkomuksista ja laittomista h-otoista.
Puhuin h-oton valmisteluvaiheessa näistä epäkohdista sossujen kanssa ja kun ihmettelin heidän vaikenemistaan julkisuudessa, he totesivat, että: "Parasta olla hissukseen, ettei lähde tuoli alta." Näinkö se on?
Jos sossut kieltäytyisivät laittomuuksien tekemisestä ja alkaisivat puolustaa lapsia ja heidän oikeuksiaan, heidät erotettaisiin työstään? Kuka heidät erottaisi? Sossujohtajat? Ministeriö? Kuntapäättäjät vaatisivat eroa? En usko yhdenkään tätsyn jakkaran keikahtavan, jos sossut yhteistuumin vaatisivat itselleen oikeutta noudattaa lakia koko h-ottoprosessissa. Sossut voisivat sopia, että kieltäytyisivät h-oton tekemisestä, jos:
1) Yhtään h-ottoa ei tehtäisi, jos lain perusteita ei siihen ole, 2) Samoin jos todella riittävää avohuollon tukea ei ole ollut tarjota, 3)Eikä silloin, jos vanhemmille ei voida järjestää kuntoutusta heidän sitä tarvitessaan, 4)Huoltosuunnitelma tehtävä jokaisen perheen kohdalla, 5) Lasten oloja sijaishuollossa olisi pystyttävä valvomaan. Lisäksi voisivat liittää mukaan palkkavaatimukset itselleen ja riittävän asiantuntijakonsultaation kiperimpiin tilanteisiin, joissa ei oma ammattitaito tunnu riittävälle.
Eiköhän alkaisi tapahtua kun h-otot seisoisivat vähän aikaa pysähtyneessä tilassa. Purut hoidettaisiin siitä huolimatta kuten ennenkin. Lastensuojelulaitokset alkaisivat pakahtua rahan puutteeseen ja ketä kaikkia tilanne nyt alkaisikin eniten hiertämään, sittenhän se nähtäisiin. Totta kai lapset joutuisivat olemaan huonoissa oloissa sen ajan ilman, että kukaan siihen puuttuisi, mutta jokin kustannus tästä on maksettava, koska he joutuvat kärsimään myös nykysysteemin vallitessa.
Mutta tämä on tuppisuisten sarvikuonojen luvattu brezhneviläinen kultavaltio, jossa erittäin valikoitu tiedonvälitys pitää huolen siitä, että epäkohtiin ei vahingossakaan päästäisi puuttumaan. Nyt on otettu tyyliksi selittää KAIKKI h-otot halvalla viinalla, ihmisten huomio suunnataan huostamäärien ja -kustannusten kasvamiseen ja numeroiden ällistelyyn. Turhempaa ja typerämpää kuin hölmöläisten puuhat!
Vaikka ihan sanasta sanaan en samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa olekaan, allekirjoitan viestin sisällön.
Perheneuvolan toiminta on älytöntä, kun edes suostuvat moiseen kahvitteluun edellä kuvatussa tilanteessa, eihän perheneuvolalla ole mitään edellytyksiä toimia psykiatrisena hoitajana!
Meilläpäin ongelma on taas se, ettei perheneuvolasta tehdä kotikäyntejä kuin poikkeustilanteessa, eli sossun pyytäessä olosuhdekartoitusta. Tällöin perheneuvola käy kerran- kaksi kotona ja loput käynnit ovat heidän työpaikallaan. Jos siis asiakkaalla ei ole varaa bussimatkoihin, voidaan kirjata, ettei asiakas ole ottanut tukitoimea vastaan.
Toinen epäkohta on erityisesti yksihuoltajia koskeva vaatimus tulla neuvotteluihin ilman lapsia. Jos yh on kotihoidon tuella kotona, ei hänellä ole virka-aikaan hoitopaikkaa lapsille. Ja jos yh:n tukiverkosto koostuu työssäkävijöistä, eivät hekään voi hoidossa virka-aikana auttaa. Yh:n pitäisi siis maksaa yksityiselle hoitajalle. Millä rahalla?
Eikä tilanne kaksivanhempaisessa perheessäkään ole parempi: molemmat huoltajat halutaan neuvotteluun samanaikaisesti -ilman lapsia. Normaali perhe kuitenkin rakentuu siihen, että toisen vanhemmista mennessä esim. lääkäriin yksin, tai yhden lapsen kanssa,toinen hoitaa lapsia.
Eikä työstä voi olla välttämättä poissa kesken päivän, kun nykyään kaikki työt hoidetaan jo muutenkin alimiehityksellä. Ja tämähän työntekijäpulaan vetoavien sossujen pitäisi todellakin tietää!
Ja se, milloin perheneuvolasta on edes apua perheelle pitäisi arvioida kyllä uudelleen. Jos siellä istuu työpari, joista toinen on sos.tt. ja toinen psykologi, ei voida edes olettaa, että he voivat kaikissa tilanteissaolla avuksi. Yleensäkin psykologit erikoistuvat yhteen- kahteen alaan, eli sama psykologi tuskin voi olla pätevä toimimaan sekä lapsen että aikuisen kanssa, pätevä toimimaan tukijana leukemiaperheelle, psykiatrisen lapsen perheelle, autistin perheelle, erotilanteessa jne...
Sossut jostain syystä kuvittelevat ilmeisesti virkakoneiston olevan kaiken yläpuolella. He uskovat omaavansa niin laajan koulutksen, että voivat arvioida jokaisen perheen ja yksilön tarpeet.
Ja koska perheneuvola kuuluu samaan koneistoon, uskovat sossut myös sen kaikkivoipaisuuteen.
Paljon hyvää asiaa kirjoitit ja aivan samoja asioita me mietimme täällä töissä.
Avohuollon tukitoimia on aina useita ja ne sovitaan yhdessä vanhempien kanssa.
Ei ole olemassa mitään kriteeristöä minkä mukaan joku on riittämätön kasvatus tai vanhemmuus, sen päättää viime kädessä hallinto-oikeus jos siitä seuraa vastentahtoinen huostaanotto.
Ei meillä ainakaan ole ollut niin paljon avohuollon tukitoimien käyntejä että niissä koko aikaa olisi pitänyt juosta... Meillä päihdehuoltoon esimerkiksi saa myös iltapäivisin aikoja myöhempään ettei tarvitse sen takia olla töistä pois. Ja itsekin otamme vastaan klo 16 jälkeen jos mikään muu aika ei vain sovi vanhemmille. Hyvin harvoin paikalle halutaan vanhemmat ilman lapsia kun yleensä paikalle halutaan juuri ne lapset! Lastensuojelun asiakas on lapsi ja perhe, ei koskaan pelkät vanhemmat.
Yhdessäkään meidän käyttämässä lastenkodissa ei ole putkaa. Olen samaa mieltä että lisääntyneet huostaanotot ovat oire jostakin yleisemmästä pahoinvoinnista joka koskee niin lapsia kuin vanhempiakin. Muun muassa ne huostaanotot ovat lisääntyneet todella paljon, joissa vanhemmat itse vievät lapset laitokseen kun ei enää huvita olla vanhempi. Ja näitä on kaikenikäisten lasten kohdalla ja näitä tapahtuu usein. Mitä muuta siinä tilanteessa tekee kun ottaa lapsen huostaan kun vanhemmat ilmoittavat etteivät lasta halua enää? Mitenkä tarjoat avohuollon tukitoimia kun ei aikaisemmin ole tiedossa tällaista perhettä?
Näyttää joka kunnassa olevan omat ongelmansa. Yllä mainittuja ja muissakin viestiketjuissa mainittuja asioita ihmettelen, koska mielestäni meillä ei ole sellaisia ongelmia. Esimerkiksi jos asiakas ei pääse sovituille käynneille (perheneuvolaan, päihdehuoltoon tms.) sen vuoksi, ettei ole varaa bussiin, voidaan bussilippu kustantaa lastensuojelun varoista, ettei ainakaan sen takia tärkeät käynnit jää väliin. Tai jos jostain syystä haluttaisi vanhemmat toimistolle ilman lapsia, eikä vanhemmilla ole hoitopaikkaa, voitaisi kustantaa esim. MLL:n hoitaja kotiin, tai perhetyöntekijä voisi auttaa tms. Ja myös meillä on ilta-aikoja työssäkäyviä varten. Mutta tosiaan joka kunnassa on varmasti omat ongelmansa. Kunnassa muut tahot kuin sosiaalityöntekijät päättävät minkä verran sos.työlle annetaan rahaa ja mitä toimintoja on mahdollista käyttää. Niillä on sitten pelattava. Itse olen onneksi sellaisessa kunnassa töissä, jossa (oikeasti!) ei ajatella ensin rahaa, vaan sitä, mitä asiakas tarvitsee. Tietenkään mihinkään älyttömyyksiin ei lähdetä, vaan kaikkea täytyy ajatella terveellä järjellä. Mutta työskentelykin tällaisessa paikassa on mukavampaa. Ehkä siksi ei tahdo oikein uskoa kaikkea, mitä ihmiset täällä kirjoittavat, kun mielestäni meidän kunnassa ei tällaisia ongelmia ole. Tosin olen silti sitä mieltä, että osa kirjoituksista täällä on kuulopuhetta ja liioiteltua, sekä aina vain yksi puoli asiasta. Toinen puoli asiasta jää kertomatta.
Mistä päin Suomea olet, kun noin joustavasta toiminnasta puhut?
Olen subjentiivinen kirjoittaja kaikesta keräämästäni tiedosta huolimatta, olen siis "asiakas itse". Kun kirjoitat avohuollon tukitoimia olevan useita, kerrot juuri sen, mikä monesti aiheuttaa sitä "jatkuvaa juoksemista".
Olen omalta kohdaltani kokenut, mitä siitä seuraa, kun sos.tt. päätti tietävänsä, mitä meillä tarvitaan. Olin tuolloin kahden pienen lapsen yh-äiti, nuorempi (1v.) oli kotona vanhemman saatua pyynnöstäni avohuollontukitoimena päivähoitopaikan. Pyysin tosin paikkaa molemmille, mutta vain isompi sai "siihen hätään" paikan, pieni jäi jonoon. Sos.tt. oli tullut siihen tulokseen, että olen alkoholisti ja tarvitsen jatkuvaa kuntoutusta, joka toteutui hänen esityksestään seuraavasti:
-vähintään kaksi kertaa viikossa osallistuminen aa-kerhoon tai vastaavaan
-vähintään kerran viikossa terapiaistunto päihdetyöntekijän (psykologi) kanssa
-vähintään joka toinen viikko perheneuvola, jotta koko perhettä tulee tuettua.
-lastensuojelun seuranta neuvottelut 2-4 viikon välein.
Ja toisella lapsestani ei siis ollut päivähoitopaikkaa, mutta em. menoihin lapset eivät olleet tervetulleita, paitsi perheneuvolaan joka toiselle käynnille, koska olivat niin pieniä ettei keskustelu heidän kanssaan onnistunut.
Vastustin alkoholistin leimaa, joka paperihini kirjattiin. Diagnoosin teki sos.tt. yksin.
Sanoin vian olevan jossain muualla, samaa epäilivät läheiseni, jotka myös sen sos.tt.lle kertoivat.
Valitin juoksemisen olevan mahdotonta järjestää, mutta sos.tt. ilmoitti ettei minulla ollut valinnan varaa, mikäli halusin, että lapset ovat kotona.
Juoksin kolme kuukautta. uuvuin lisää. Lopulta en enää vain pystynyt siihen ja huomasin muuttuneeni kaikkensa antavasta, lapsistaan nauttivasta äidistä hermoraunioksi. Itkin usein, huusin paljon. Tärisin jatkuvasti ja laihduin hälyyttävästi (n.12 kg/3kk).
Soitin kriisipäivystykseen ja pyysin pelastamaan lapset.
Sossu kiirehti virallisten huostaanottopapereiden tekoa kaikin tavoin ja keskeytti neuvotteluissa kaikki, jotka uskalsivat kyseenalaistaa hänen näkemyksensä. Huostaanotto paperit luetutettiin hätäisesti kokoajan minulle samalla puhuen, joten en vieläkään tiedä oikeastaan, mitä niissä luki.
Ja kokoajan hän hoki minun saavan tietysti lapset kotiin, heti kun tilanteeni paranee. Sen annettiin kuulostaa itsestään selvältä toimenpiteeltä, joka tapahtuisi tuosta vain, jos huostaanoton syiksi kirjattu alkoholismi olisi hallinnassa.
Minut hän halusi päihdekotiin. kiristi lasten tapaamisilla.
Totuus: sairastan aivojen välittäjäaine-häiriötä, joka tuohon aikaan vaikutti käytökseeni, koska vaivaa ei oltu todettu tai hoidettu. Olin juuri eronnut psykottisesta miehestä, joka oli pahoinpidellyt minua viimeiset viisi vuotta. Itsetuntoni oli noina vuosina murentunut ja erossa jouduin tekemään kaikkeni, jotta pääsin tuosta miehestä irti. Masennuin ja voimani loppuivat. Alkoholisti en ole, nykyään siitä on useita lääkärin lausuntoja.
Kertaakaan näitä tukitoimia ladottaessa minun mielipidettäni ei kuunneltu. Varoitin tukitoimien aiheuttaman stressin ylittävän toimien hyödyt. Sanoin niiden olevan vääriä ja rasittavia. Minut vaiennettiin ehdottamalla yhteistyökyvyttömän vanhemman leimaa, jos en ota "apua" vastaan.
Kun huostaanotto oli tehty, en saanut sos.toimelta enää minkäänlaista apua/tukea/avohuollontukitoimia. Kun todellista ongelmaani etsittiin, maksoin kaiken itse. Oikean ongelmani hoidon olen joka pennin maksanut itse. Rahoitus kun ei kuulu enää kellekään, koska lapset ovat perhehoidon asiakkaita, enkä siis voi kuulua lastensuojelusosiaalityön piiriin ja tuloni kun nippanappa ylittävät ttt-rajan!
Varmasti mietitte nyt, okei, tuo nainen on katkera. Niin olenkin.
Se on minun henkilökohtainen ristini, jonka kanssa olen opetellut elämään.
Kerron tarinan opetukseksi teille, sosiaalityöntekijät.
Vaikka teillä on koulutus, on asiakkaan elämän paras asiantuntija asiakas itse!
Nämä perheet, joista kirjoitit, jotka "kyllästyvät leikkimään kotia", ne ovat toki oma lukunsa ja jos ei aikuiset huoli apua, ei sitä väkisin voi antaa, eihän kannettu vesi kaivossa pysy. Toki on tärkeää pelastaa edes ne, jotka voi, eli tällaisessa tilanteessa lapset. Mtta miettikää, miksi vanhemmat "kyllästyvät"? onko taustalla kuitenkin ne samat syyt, jotka muulloinkin huostaanottoon johtavat? Masennus, väsymys, loppuunpalaminen? Onhan yhteiskunnassa jotain mätää, kun huostaanotot lisääntyvät jo jopa vanhempienkin toimesta!
Jospa nämä vanhemmat ovat vain todenneet jo että tällaisessa tilanteessa sossut "pelastaa lapset" ottamalla huostaan, joten vanhemmat ratkaisevat tilanteen samalla tavoin?
Jäi pari sanaa välistä pois... Siis tarkoitin että avohuollon tukitoimia on useita mistä valita, ei sitä että niitä on useita koko ajan päällekkäin.
Kuulostaa omituiselta että jonkun voisi pakottaa AA-ryhmään! Monesti mekin siitä puhumme mutta se on jokaisen itse päätettävissä meneekö ryhmään vai ei, se toiminta kun ei kaikille sovi. Perheneuvolakäyntien tiheydestä ja tarpeudesta meillä päättää perheneuvola, ei sossu. Päihdehoidon tarpeesta päättää päihdehuolto, en ole koskaan pakottanut jatkamaan päihdehoitoa jos sieltä sanotaan ettei tarvetta ole.
Juuri tuota samaa olemme paljon miettineet, mikä tässä yhteiskunnassa on muuttunut sillä tavalla että niin monet itse luopuvat vanhemmuudesta. Tunnen ihmisiä jotka ovat käyneet läpi loppuunpalamisen rankemman kautta, mutta heille ei olisi tullut mieleenkään luopua lapsistaan.
riittävää kasvatusta ja vanhemmuutta, tullaan jälleen kerran siihen, mitä kirjoitin täällä paljon jo viime kevättalvena:
ON perustettava PERHEKUNTOUTUSKESKUKSIA,
jonne kaikilla on halutessaan oikeus päästä vanhemmuuden arviointijaksolle niin halutessaan. Tätä voi vaatia yhtälailla h-oton toimeenpano- kuin purkuvaiheessakin. Ja jos siinä kuuluisassa vanhemmuudessa todellisia puutteita löydettäisiin, avuksi löytyy muutaman viikon kuntoutusjakso perhekeskuksessa asiantuntija-avun opastuksella. Paikkaa voisi käyttää myös terapia- ym. perhettä kuntouttaviin jaksoihin.
Paikasta hyötyisivät sosiaalityöntekijät, jotka toivovat lisää tukea päätöksenteolleen, sekä perheet kaikissa eteen tulevissa lastensuojelullisissa tilanteissa.
Miksi päättäjät eivät kiinnostu ideasta?
Rahastako tässä taas kaikki on kiinni, koska lapsiperheisiin ei haluttaisi uhrata aikaa ja varoja, yhtenä esimerkkinä koulujen lakkauttaminen pääkaupunkiseudulla, josta onneksi vanhemmat ovat nostaneet äläkän.
Vantaalaisen perhekuntoutuskeskuksen johtaja kirjoitti, miten heille tulevista huostaanottouhan alaisista perheistä vain 9 % päätyy huostaanottoon!!!!! Eikö tämä pysäytä ketään?!?! Eikö ketään kiinnosta, että h-otot saataisiin laskemaan 9:ään prosenttiin nykyisestä?! Hän kertoi, miten aivan toivottomilta näyttäneissä tapauksissa on saatu hyviä tuloksia 4-12 viikon kuntoutusjaksolla, huostaanotolta on vältytty ja perheen elämä on lähtenyt aivan eri tavalla jatkumaan eteenpäin kuin ennen.
tai ITSE näkemääni, kun olen ollut toisten palavereissa ollut mukana istumassa.
Tuo on vain aina ja ikuisesti niin loistava tapa mitätöidä toisten kirjoituksia väittää, että asiassa toinen puoli jää kuulematta.
Mutta jos sossutkin haluavat mitätöidä lastensuojelun puutteita ja suoranaisia vääryyksiä, niin ei tosiaan tarvitse ihmetellä, että niitä tapahtuu ja tulee tapahtumaan jatkossakin asenteista päätellen.
mitään poliisiputkaan verrattavaa tarkoittanut, vaan eristyshuonetta, jonka kyllä joka lukija tietää jokaisessa lastenkodissa olevan.
Mikä ihmeen vanhemmuuden arviointi, kuka sellasta osaa tehdä. Lapsestahan sen näkee, millaisia vanhemmat ovat. (ellei kyseessä ole diagnoosi jostain lapsen sairaudesta, se on sitten ihan eri juttu eikä siihen vanhemmat juuri voi vaikuttaa). Jos lapsi on ok, on vahemmatkin ok. Hedelmistään puu tunnetaan.
Minusta ei osoita suurtakaan vanhemmuutta, jos suostuu menemään toisten arvioitavaksi äitinä tai isänä.
Kirjoitinkin, että OSA kirjoituksista on kuulopuhetta ja liioittelua. Vai uskotko sinä kaiken mitä täällä kirjoitetaan (paitsi tietysti sossujen kirjoitukset)?
yhdessäkään käymässäni lastenkodissa... Monessako sinä olet nähnyt?
Luulisi ihmisten tekevän lastensa vuoksi lähes mitä tahansa... Muutama viikko vanhemmuuden arvioinnissa ei varmasti ole maailman loppu, jos sen jälkeen saat jatkaa elämää lapsesi kanssa omassa kodissa rauhassa... Samoin, kun jotkut täällä sanoo, että kun ohjataan esimerkiksi päihdehuoltoon tai perheneuvolaan, vaikka ei sellaista apua tarvitse. Eikö sekin ole aika pieni asia tehtäväksi oman lapsensa vuoksi? Kyllä siellä aika nopeasti huomataan, että tämä henkilö ei sellaista apua tarvitse ja ilmoittavat kyllä asiasta sosiaalitoimistoon. Päihdehuollossa ja perheneuvolassa varmasti riittää asiakkaita muutenkin.
Tietenkin äiti/isä tekee lapsen vuoksi mitä vaan, mutta vastustan tämmöistä kiristystä, että jos et alistu arvioitavaksi menetät lapsesi. Tottakai jokainen, joka ei siinä vaiheessa lähde maasta, joutuu alistumaan kiristykseen. Ällöttävää lässytystä, että se olisi pieni uhraus siitä, että saa pitää lapsensa. Se on suuri uhraus, koska siinä viedään paljon, paljon muuta kuin se kaksi viikkoa. Siinä viedään lapsenkin silmissä vanhempien luotettavuus ja oman elämän hallinta. Minusta ei pidä suostua. Mikä näiden arvioitsijoiden pätevyys edes on, onko tietoa? Katsokaa lasta, kyllä hänestä näkee, onko hoidettu.
ei tarjottu perheelle, johon ei ollut asiakassuhdetta edes!
Mutta eikö tuo asetelma kuvaa jo aika hyvin tilanteen järjettömyyttä kaikkien kannalta!
Eli kun yhteiskunnassamme on niin järjetön tilanne, että lapsille ei ole sairaalapaikkoja,
siitä seuraa vielä järjettömämpiä ja laittomia hoidollisia h-ottoja. Noissa edellisissä kohdin on rikottu jo Kansanterveys- ja LsL:a.
Ja kun lain suhteen aletaan lipsua jossain kohdin, alkaa kierre, joka johtaa aina uuteen lain rikkomukseen. Meidän kohdallamme sossut joutuivat tilanteeseen, jossa heitä käskettiin alkaa valmistaa h-ottoa perheelle, jota eivät tunteneet ennestään ja joille eivät siis olleet edes voineet tarjota avohuollon tukea ennakkoon. No, koska aikaa odottaa lastenkotipaikkaa oli tuo 3 kk, sossut tekivät voitavansa sen epäkohdan korjaamiseksi ja järjestivät perhetyöntekijät käymään meillä kerran viikossa. Kaiken kaikkiaan välillä vaikutti, että sossut pitivät tilannetta yhtä toivottomana ja järkyttävänä kuin minäkin, pohtivat joskus ääneen, miten kauan he jaksavat tehdä tällaista työtä, jossa joutuvat perheemme kaltaisiin tilanteisiin ja yleensäkin sitä, että ei ole resursseja auttaa perheitä siten, kuin he itsekin näkevät tarpeen olevan.
Jälkeen päin ilmeni, että he toimivat lastenkodin suhteen hyvässä uskossa. Laitos on omilla liirum-laarumeillaan ja olemattomilla 'hyvillä' hoitotuloksilla hämännyt vuosia maksavat sossut ja sinne lapsia lähettävät lääkärit. Kun itkin tilanteen mahdottomuutta tyyliin 'ei voi olla totta, että tässä maassa tapahtuu tällaista laittomuutta', sossut lohduttivat, että 'ajattele sen tapahtuvan lapsesi parhaaksi' ja 'ei sinne paikkaan JOUDUTA vaan sinne PÄÄSTÄÄN. Heillä on paljon enemmän RAHAAKIN käytettävissä kuin tavallisissa lastenkodeissa jne'. Myöhemmin ilmeni, että mitkään sossun käsitykset eivät pitäneet paikkaansa, josta he olivat asioiden paljastuttua yhtä närkästyneitä kuin minäkin.
Seuraava lain rikkomus oli se, että laitoksen henkilökunta ei alentunut keskustelemaan kanssani, ennen kuin lapsi oli sisällä laitoksessa. Heidän olisi pitänyt olla mukana laatimassa huoltosuunnitelmaa, mutta sinne he eivät alentuneet mukaan ollenkaan. Vaatimalla vaadin laitokseen tutustumiskäynnin ennen papereiden allekirjoitusta, mutta tyrmistyksekseni he eivät mukamas 'tienneet' lapset asioista mitään, vaikka sinne oli lähetetty nippu papereita keskussairaalasta jo pari kuukautta aiemmin. KÄynti oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Sen kuulin, miten osastonjohtaja sopotti sossuille, että 'huostapaperit on oltava valmiit kun lapsi tulee tänne'. Se oli ainoa asia, mikä heitä kiinnosti, ei mikään muu. Asenne oli niin tyly, että lapsi lähti sieltä itkien pois, eikä minun oloni ollut yhtään parempi. Sossut pahoittelivat tilannetta.
Mutta lakien rikkominenhan jatkui lastenkodissa, seuraavaksi kaatuivat kaikkien mahdollisten lakien määräykset henkilökunnan ammattitaidosta lapsille psykiatrista hoitoa antavassa yksikössä. Lapselle luvattiin laitoksen tulopalaverissa 2:n viikon kiinnittymisjakson jälkeen 1. kotiloma, jonka os.joht. perui täysin mielivaltaisesti myöhemmin. Sossu soitti laitokseen ja esitti, että 'ei ole lastensuojelullisesta näkökulmasta oikein järjestää lapselle tällaista pettymystä hoidon alkuvaiheessa'. Loma saatiin, mutta minuun kohdistuvilla karkotusyrityksillä ei ollut mitään rajaa. Kaikki tasapäistettiin laitoksen käytäntöihin, lapsen yksilöllisiä tarpeita kieltäydyttiin ottamasta missään asiassa huomioon. Heidän mielestään oli uskomatonta, että halusin pitää tiivistä yhteyttä lapseen, enkä jäänyt pois yhdestäkään monista kymmenistä palavereista. Siitä huolimatta kaikki kaatui hoitovirheeseen, jonka laitoksen lääkäri myönsi tapahtuneen, mutta muutosta tilanteeseen oli mahdoton saada. Kun 3,5 kk:n jälkeen kieltäydyin enää lomalta palauttamasta lasta sinne, sossut sanoivat purun olevan vain 'tekninen ongelma' ja saimme jäädä kotiin.
Laitoksen uhkailu minua kohtaan saavutti törkeät mittasuhteet, he mustamaalasivat, miten emme tule muka kotona pärjäämään, vaan lapsi viedään poliisisaattueessa odottamaan paikkaa tavalliselle lastenkotiosastolle, koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa. Ei ollut kyse siitä, että en olisi hyväksynyt, mutta kun he eivät noudattaneet edes intensiivihoidon periaatteita, lapsen pelottelusta, uhkailusta ja pahoinpitelystä puhumattakaan. Lisäksi lähettävä lääkäri julisti, että 'lapsella on voimassa oleva hyvä hoitosuhde ja siksi he eivät tule antamaan vastaanotto- tai tutkimusaikoja tulevaisuudessa'. Siis HYVÄ hoitosuhde, vaikka lastenkodin lääkäri totesi hoitovirheen monella tapaa tapahtuneen lapsen kohtelussa.
Koko soppa on monella tapaa oiva esimerkki siitä, mitä ei missään nimessä pitäisi koskaan tapahtua ihan vain siksi, että on lähdetty hakemaan apua lapselle. Mutta jos meidänkin tapauksessa sossut olivat heti kieltäytyneet tekemästä laitonta huostaanottoa, olisivat vaatineet lapselle sairaalapaikkaa, niin kyllä totisesti paljolta olisimme säästyneet!!
Ja paljonkos sossujen aikaa olisi liiennyt jonnekin muualle, missä heidän apuaan olisi lain mukaankin enemmän tarvittu?
osoittaa vahvuutta ja itseluottamusta omiin kykyihinsä myös vanhempana!
Tuossa asenteessasi Helinä paistaa nyt läpi se asenne, mikä suomalaisessa psykiatriassa on, että kaikki lapset psyykkiset ongelmat ovat vanhempien huonon kasvatustyön aikaansaannosta. Jos minua olisi sossu pätkääkään syyllistänyt kyvyttömyydestä vanhemmuuteen, olisin vaatinut tuollaisen arviointijakson itselleni.
Nimenomaan nuo ovat monesti niitä napit vastakkain -tilanteita asiakkaan ja sossun välillä siitä, onko riittäviä huostaanottoperusteita vai ei. Kyllä hyvin moni vanhempi lähtisi mielellään huostaanottouhan alla todistamaan kyvykkyytensä kasvattajana. Sillähän h-ottouhasta selvittäisiin!
näin:
"10 §
Lastensuojelulain 32 §:ssä tarkoitettua kieltoa, rajoitusta tai eristämistä ei saa määrätä laajempana eikä pidemmäksi ajaksi eikä myöskään jatkaa kauemmin kuin lapsen hoito tai kasvatus välttämättä edellyttää.
Edellä 1 momentissa mainituista erityisistä rajoituksista tekee päätöksen laitoksen johtaja.
Eristämistä voidaan jatkaa uudella päätöksellä vain, jos lapsi eristämisen jälkeen on edelleen vaaraksi itselleen tai muille taikka jos eristäminen on edelleen lapsen hoidon kannalta erityisen perusteltua. Edellytyksenä on lisäksi, ettei lapsen hoitoa ole tarkoituksenmukaisempaa järjestää muulla tavalla. Ennen eristämisen jatkamista koskevan päätöksen tekemistä on lapselle suoritettava lääkärintarkastus, mikäli se ei ole ilmeisen tarpeetonta. "
Lastensuojelulaissa löytyy lisää, sen kuin haet vain!
Totta kai muista eristettävä lapsi viedään sitä toimenpidettä varten varattuun huoneeseen! Minne sinä luulet hänet laitettavan?
Yhdessä lastenkodissa minulle pyynnöstäni esiteltiin eristyshuone, samoin pienemmille tarkoitettu rauhoittumishuoneeksi ristitty paikka, koska laki ei salli pienempiä pidettävän eristyksissä. Mutta koko touhu on lähinnä sanoilla leikkimistä, käytännössä niillä ei suurtakaan eroa ole.
Jos todisteluun lähtee, niin saa todistella kelpoisuuttaan lopun ikäänsä. Epäillyllä ei ole mitään todisteluvelvollisuutta kelpaamattomuudestaan. Kyllä ne huostaanoton syyt on muualla ja tiedossa jo sossuilla, jos kerran huostaanottouhka on. Miksi ne sossut ovat perheen elämään yleensä tulleet uhkailemaan lapsen huostaanotolla, jos kerran ei ole näyttöä vanhempien kelpaamattomuudesta vanhemmuuteen. Kelpoisia ovat, kunnes sossut toisin todistavat. Aivan naurettavaa, että vanhemmat joutuvat kelpoisuustesteihin, jotta sossut saisivat huostaanottopäätökselleen perustan. Se perusta pitää olla olemassa ennen kuin ruvetaan mistään huostaanotoista puhumaan, jos ei ole perustaa, niin sossujen on paras pitää mölyt mahassaan.
Kuka tekee vanhemmuuden arvioinnin?
Missä se tehdään?
Kuka sen maksaa?
Mitä, jos epäilys on väärä, tullaanko paremmalla onnella uudemman kerran joskus tulevaisuudessa?
Entä mitä vanhemmuuden läpäisseet seuraavaksi joutuvat todistamaan?
Toistan vielä, kyvykkyyttä vanhemmuuteen ei tarvitse todistaa. Sossujen sitävastoin pitää todistaa kyvyttömyys vanhemmuuteen, mikäli haluavat sillä perustella huostaanottoa.
Psyykkisesti sairas lapsi tarvitsee hoitoa, se sairaus ei parane sillä että vanhemmat testataan.
Itse olen sitä mieltä maallikkona, että lapselle aiheuttaa psyykkisiä ongelmia nimenomaan huostaanotto ja sijoitus kodin ulkopuolelle. Johan sen järkikin sanoo. (Paitsi kaltoinkohdellut lapset, jotka aiheesta huostaanotetaan).
välillä! Kuinka paljon huostaanottoja on tehty sillä perusteella, että syynä on kyvyttömyys vanhemmuuteen? Mitkä todelliset syyt ovat, se jää arvailun varaan. Ja niitä todellisia syitä ei koskaan tilastoihin tulla saamaankaan.
Siitä olen tismalleen samaa mieltä, että on erittäin loukkaavaa ja alentavaa joutua vaatimaan arviointia itselleen, mutta sossujen ylivallan edessä olisin suostunut siihen, jos sitä minulta olisi vaadittu.
Niinhän se tietysti onkin, että sossujen pitäisi pystyä todistamaan h-oton syyt, mutta niinhän ei tehdä. Nyt uuteen lakiin on jo tällä hetkellä sentään luvassa sellainen pieni parannus, että olisi moniammatillinen ryhmä, jonka puoleen sossu voi kääntyä arvioinnissaan. Minusta pitäisi kääntyä, eikä pelkästään että voi jos haluaa. Käräjäoikeus olisi paras vaihtoehto, mutta sitä ei lakiesitykseen olla saatu ainakaan vielä.
Arviointeja tehdään sairaaloiden tutkimusosastoilla, pk-keskuksissa, perheneuvoloissa, lastenkodeissa, ainakin noissa paikoissa. Julkisella puolella maksaa yhteiskunta kuten muunkin lapsen terveydenhuollon.
Sitähän monet lapsiaan kotiin taistelevat kertovat, että kun yksi syy on poistettu, keksii sossu aina uusia tilalle.
Huostaanotot pitää päättää käräjäoikeudessa, kuten muutkin ihmisen perusoikeuksiin kajoavat rajoitukset. Hallinto-oikeudessa käsitellään kaava-asioita. Eikö sitä nyt helkkari soikoon saada sinne lakiesitykseen.
Ja mihinkään tarkkailuihin ei aikuista täysivaltaista ihmistä voida määrätä tai sallia ilman käräjäoikeuden päätöstä. Minä ainakaan en veronmaksajana ala sellaista kustantamaan.
Sossujen olis syytä valittamassaan rahapulassaan miettiä mihin niitä verovaroja tärvätään.
Turhaan sossut valittavat, että on muka niin, niin vaikeeta ja monimutkaista se heidän työ. Siinä ei ole mitään vaikeeta, kaikkea heidän työtään ohjaa laki. Itse ovat itselleen kaiken maailman lisäprojektia sun muuta sählinkiä kehitelleet päästäkseen omasta vastuustaan ja siirtääkseen vastuuta milloin mihinkin. Seurauksena asiakkaiden eli lasten ja heidän vanhempien loputon pompottaminen.
No minä ainakin olen nähnyt Tampereella.
Niin, siis,olen henkilökohtaisesti käynyt kolmessa lastenkodissa ja lisäksi tunnen entisiä ja nykyisiä asukkaita vielä kolmesta eri laitoksesta. Näistä yhdessä oli ihan putkan kriteerit täyttävä putka: patja lattialla, ei ikkunaa,ei muuta kuin wc pytty! Ja kahdessa, joissa kävin oli putkaksi kutsuttu huone, jossa oli jonkinlainen varustelu: pöytä ja tuoli, erillinen wc. Muista paikoista olen tutuilta kuullut vastaavista huoneista.
Te, jotka tiedätte, että "putkia" on olemassa, kerrotteko millaisissa paikoissa niitä on? Itse en tosiaan sosiaalityöntekijänä ole sellaisia nähnyt "perus"lastenkodeissa. Ymmärrän, että varmasti paikoissa, joihin sijoitetaan "vaikeampia" tapauksia, jotka todella voivat olla itselleen tai muille vaaraksi, on varmasti rauhoittumishuone. "Perus"lastenkodissa, mitä kokemuksesta tiedän, voidaan lapsi käskeä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Joskus voidaan joutua kiinnipitotilanteeseen, jos lapsi käy aggressiiviseksi. Tuolloin lapsen rauhoituttua tilanne käydään yhdessä läpi. Tällöin lapsi saa purkaa tunteensa turvallisesti satuttamatta itseään tai muita.
Omissa asiakkaissani ei ole ollut "vaikeita" lapsia, joten ehkä siksi en ole sellaista paikkaa nähnyt, joissa on putka. En ole myöskään kuullut työkavereilta asiasta, joten luultavasti kuntamme ei sijoita lapsia sellaisiin paikkoihin.
Älkääkä nyt tartuko tuohon "vaikeat" lapset -termiin... Kaikki sijoitetut lapset oireilevat jollakin tavalla ja moni omista asiakkaistanikin on sen vuoksi ollut tutkimus- ja/tai hoitojaksolla Lastenlinnassa. Tarkoitan "vaikeilla" sellaisia lapsia, jotka oikeasti voivat satuttaa itseään tai muita.
kohdassa Huoltosuunnitelma on erikseen mainittu, että lastensuojelulain mukaiseen huoltosuunitelmaan on myös kirjattava
huostaanotetun lapsen vanhemman apu ja tuki.
Kuinka tuo suomalaisen lakikirjan avaaminen lastensuojelutyötä tekevällä sosiaaliviranomaisella on niin vaikeaa, niin vaikeaa
ja on ollut sitä näköjään JO pidemmän aikaa.
"Kun huostaanotto oli tehty, en saanut sos.toimelta enää minkäänlaista apua/tukea/avohuollontukitoimia"
satuttaa itseään tai muita, ole olemassakaan kuin varmaan alle prosentin kaikista lapsista.
Mutta lastenkodeissa halutaan ajatella, että huostaanotetun lapsen tulee olla hyyviiiin rikkinäinen ja kovin suuria mielenilmauksia ei siksi sallita, vaan seuraa välittömästi kiinnipitoa - vaikka normaalioloissa ei sellainen tulisi mieleenkään. Ja muutaman kiinnipidon jälkeen lapsi viedään 'rauhoittumishuoneeseen'.
8-12-vuotiaiden kyseisessä huoneessa oli patja lattialla, pieni ikkuna ylhäällä katon rajassa, sitä en muista oliko sen yhteydessä oma wc, vai laskettiinko sieltä yhteisiin saniteettitiloihin.
Sinä aikana kun lapseni oli siellä, rauhoittumishuoneeseen vietiin sama poika aina silloin tällöin. Kuulin myöhemmin lasten salaa tekemän äänityksen, miten mieshoitaja pahoinpiteli kyseistä poikaa muka itse keksimänsä leikin varjolla. Äänityksestä on kopioita, mutta sitä en tiedä, mihin toimenpiteisiin ne aikuiset ovat ryhtyneet, joiden haltuun äänite luovutettiin.
Julkisuudessa on ollut esillä Espoon ongelmista jo pitkään. Ikävä kyllä, toimeentulotukiasiat kuuluvat kaikesta karmeudestaan siihen lievimpään päähän. Asiakkaita todella pompotellaan, aikoja saatetaan tahallisesti perua 15 min. ennen sovitun tapaamisen alkua eikä näin ole käynyt vain yhden kerran eikä pelkästään minulle. Harvakseltaan kulkevien bussien vuoksi sitä on sitten sossussa istuttu ja tultu todettua, kuinka ajan perunut täti kävelee käytävällä naistenlehti kainalossa omaan huoneeseensa.
Asiakkaille myönnetään silloin tällöin tt-tukea, jota sitten peritään as.tuista tai joiltakin palkasta.
Lapsiperheet puolestaan joutuvat tekemään usein sellaisen ratkaisun, että on pakko jättää osa vuokrasta maksamatta sen vuoksi, että ruokaa on pakko saada. Itse olen sossun henkilökohtaisesti sanomana saanut "neuvon" jättää sähköt maksamatta, voihan ne maksaa sitten kun tulee huomautuslaskuja, samoin osan vuokrasta voi jättää tuonnemmaksi!!!
Kun rästiä syntyy, aletaankin haukkumaan vastuuttomaksi.
Kuvailemassasi tilanteessa ei kyllä ole yhtään mitään järkeä kenenkään kannalta katsottuna. Tuollaisesta paikasta meillä kyllä siirrettäisiin lapset pois ja pyydettäisiin läänintarkastus. Pienemmästäkin syystä olemme miettineet niin tekevämme kun ei homma meinaa toimia.
Onneksi ei ole yleinen käytäntö Suomessa että pitäisi tehdä hoidollinen huostaanotto, käsittääkseni nämä esimerkit ovat pääkaupunkiseudulta kaikki? Vai tehdäänkö niitä muuallakin?
itselleen oikeutta noudattaa lakia työssään!
on tuolla diakonissalaitoksen intensiivihoidossa ja kohtelu on juuri kertomasi kaltaista. Meillä on lastensuojeluperusteet kun mieheni pahoinpitelee minua ja lastamme, ja hänen vanhempansakin kaiken kukkuraksi! emme saa sosiaalin suosiolla edes kotolomia
...sillä erolla ettei he kertoneet kun astuivat lastensuojelullisin palveluin meidän perheeseen jotta jos ei suostuta siihen ja tähän otetaan lapset huostaan.
Eikä myöskään kerrottu muutenkaan mitä tää avohuollontuki virallisesti on.
Meijät vain kutsuttiin palaveeraamaan pullakahveelle ,jossa paljastui, et meille tulee perhetyöntekijät ja minun piti alkaa sepostaan mieheni kanssa mitä voimavaroja meillä on ja mitä puutteita meillä on..tyyliin.
Sanoin et kodinhoitaja riitäis kerta viikko ja siihen vittuiltiin päälle et sehän maksaa ja meidän tarkoitus on tukea teitä vanhempia kasvattajana.
Minä olin ihan naatti kun lapset oli 1,7v ja toinen oli 5kk.
Sanoin soskuille et minä en ole kertaakaan saanut levähdys taukoa ja sen vuoksi toiselle lapselle ei alkanut tulla maitoa.Sanoin et siivous kertaviikko olis aivan ihanaa.
Kerroin sukuni ei voi tulla auttamaan pitkän matkan takaa ja miehen sukua ei voi päässtää ilman valvontaa kotiimme.
EI saatu kun päivän rutiinit katkasevat perhetyöntekijät jotka vielä alkoivat puolueellisesti tukemaan mieheni peliriippuvuutta(alistivat) sanomalla minulle et minun kuuluu avio-vaimona antaa automaatti kortin tunnusluku miehelle koska hänkin on miehensä kanssa kaikki tulot laittaneet yhteiseksi....
Eikä nää olleet ainuat seko kommentit mitkä sain.....kaippa se kuuluu ärsytys taktiikkaan eli ollaan lastensuojelullisessa koekaniini vaiheessa.
tunnusluvun, ihan yhtä hyvin voisi itse nostaa tilin tyhjäksi ja heittää rahat vaikka roskanpolttouuniin.
Eivät perhetyöntekijät sattuneet yhtään parempia elämänohjeita keksimään?
valtaisesta äijästä ei uskalla oikein erotakaan?
Mitäs mieltä ukko on sukuineen siitä, että lapsi huostaanotettiin? Vai sitäkö juuri toivoivatkin?
Olisiko sinulla mahdollisuutta tehdä vaikka niin, että sarjoitat lukon asunnon oveen uudelleen ja muutat turvakotiin väliaikaisesti.
Tai toinen vaihtoehto, että mieheltä salaa hankit asunnon ja häivyt sinne käppänän tietämättä.
Sitten on tietysti niitä lähestymiskiellon hankkimisia sun muita. Mutta muista!
KENENKÄÄN EI OLE PAKKO ALISTUA ELÄMÄÄN VÄKIVALTAISESSA SUHTEESSA! Ihan varmasti on olemassa jokin keino siitä pois pääsemiseksi!!!
sairaanhoitopiiri on, missä niitä junaillaan myös, nyt sen nimi karkasi mielestä, mutta jostain turku-tampere-lahti -akselilta se oli.
Toisaalta olen kyllä yksittäisiä tapauksia hoidollisista huostista tavannut muualtakin Suomesta.
Miten perusteellisia ja luotettavia nuo läänintarkastukset sitten ovat? Onko lapsilla mahdollisuus jutella kahden kesken tarkastajan kanssa? Minun lapseni kohdalla ei olisi toiminut edes kahdenkeskinen keskustelu, koska hänet oli niin peloteltu vaikenemaan laitoksen tapahtumista ulkopuolisille.
itse en pelkää miestäni vaikka hän pahoinpiteleenkin mua, mutta lapsen takia muutin pois hänen luotaan, hän taas meni sossuille kertomaan että olisin hullu jalapsi huostaanotettiin kiireellisesti hänelle! arvaa mikä paniikki! sain viikon kuluttua lapsen siirretyksi lastenkodille kun mies ei ollut wedes pitänyt lasta luonaan(tietenkään) vaan oli vienyt äidilleen joka soitteli kokoa jan sossuille ettei jaksa hoitaa lastani! tämä taustatiedoksi sinulle
..minun hermojen testaukseen se kommentti.Pidin pokerin mut terapiassa sit sai päästellä höyryjä.
terapeutti vaan nyökkäili ja yritti olla sympaattisen näköinen.
Ajattelinkin et hankin nyrkkeily säkin ja alan harrastaan potku-nyrkkeilyä ja opetan sit sitä joskus lapsillekkin.
..et joku kirjoitti tällä palstalla ,et kärsi alkoholismista ja oli aa-kerhossa ja päässytkin kuiville....no,perhetyöntekijä oli sanonut tälle naiselle ,et nythän meillä on aikaa käydä alkossa ostoksilla....et semmosta.
Liekköhän sama perhetyöntekijä.
Perheväkivalta epäilyssä perhetyöntekijä varmaan neuvoo isää ,et mihin kannattaa hakata ,et ei jää jälkiä;))))
..miesten käyttämää väkivaltaa naisia kohtaa tää juoksentelu soskuissa ja kaikkialla valehtelemassa(krokotiilin kyyneleet silmissä) ....niin tyypillistä.
Eihän sille voi mitään kun tuo tasa-arvo vouhotus on mennyt niin pitkälle ,et ukoilla on kohta hameet ja nutturat...surkastuneet lihakset ja ainuat lihakset jotka omistavat on play-station joustikki sormessa.Meillä naisillahan on ollutkin jo pitkän aikaa tää kova-jätkä look!Aikojen alusta asti.
Huvittaa ihan kattoo kun naru miehet kävelee muskeli vaimojensa kanssa kaupassa.
Nykyajan isillä ei ole enään antaa lapsilleen miehen mallia ,äitit joutuu senkin puolen hoitaan, kaiken muun ohessa.
No,onhan nuilla miehillä nää iki-ihanat riippuvaiset äitit ja siskot jotka miestä auttaa mäessä.Kaippa tähän tulee uudella sukupolvella muutosta....toivossa on hyvä elää.
mutta niinpähän vain kustannetaan turhat vanhemmuuden arvioinnit, turhat huostaanotot ja niistä johtuvat TURHAT huostaanottokustannukset.
Tämä kansa on tullut hulluksi!
Nyt pitäisi saada sijarikuoro laulamaan viereen:
"Ei senttiäkään rahaa bio-perheille...
Ei senttiäkään rahaa bio-perheille...
Kerto: Katso edellä."
Kyllä nyt luulisi, että niissä AIHEELLISISSAKIN olisi yhteiskunnalla ihan riittävästi kustantamista. Ai niin, mutta silloin ei olisi sijareille tulossa niin paljon lapsia tietysti... Olinpa minä ajattelematon.
halpoja. Valtiolla ei ole "varaa" parantaa varattomien tuloja ettei veronmaksajat suutu. Huostat ne vasta maksaakin ja monessa tapauksessa kyse on vain tukitoimien ja sossujen surkeudesta, ei niinkään perheen.
Eliitti kuitenkin itse rällästää samoilla veronmaksajien rahoilla yksityiskonetta käyttäen milloin minnekin edustustilaisuuteen, samoin rahaa palaa EU-isännän järjestämiin kesteihin milloin mihinkin kissanristiäisiin.
Valitettavasti en tiedä tarkemmin miten tämä tarkastus tehdään koska en ole koskaan ollut paikalla, eikä meidän ole tarvinnut pyytää tarkastusta pitkään aikaan. En siis osaa sanoa keskusteleeko tarkastaja lasten kanssa tai muutakaan miten tarkastus käytännössä tapahtuu! Mutta läänin vastuulla on perhekotien ja lastensuojelulaitosten valvonta.
tekevätkö niitä yhtään oma-aloitteisesti, vaiko vain tarvittaessa, siis jos pyydetään.
Onko siitä nykylaissa mitään mainintaa? Nyt uudessa lakiesityksessä se kyllä on selkeästi merkittynä. Eikä se ole mielestäni riittävää, jos lakissa sanotaan, että 'halutessaan' lapsi voi keskustella tarkastajan kanssa kahden kesken. Eivät ainakaan pienet osaa tuollaista pyytää tai eivät uskalla.
Sossut olivat alusta asti odottaneet lastenkodilta kutsua tulla mukaan johonkin palaveriin ja olin monta kertaa välittänyt tiedon siitä henkilökunnalle, samoin kuin keskussairaalan lähettävän lääkärin ja omahoitajan toiveen tulla tutustumaan laitokseen. Kuitenkaan kutsua ei koskaan esitetty. Pidin sossuja koko ajan ajan tasalla laitoksen tapahtumista ja viimein he sanoivat, että 'mehän mennään sinne ilman kutsua, koska ollaan tämän maksajiakin'.
Kun tyttö sai tilaisuuden jutella sosiaalityöntekijän kanssa kahden, ei hän uskaltanutkaan puhua, koska ei tuntenut henkilöä riittävän hyvin. Olin itse kuullut, miten hoitaja rähisi lapselle, että 'edes äidille et saa puhua mitään kielteistä täältä, et saa valittaa mistään'. Olin saanut myös vahvistuksen siitä, että jos lapsi valitti minulle vaikka nälkää tai janoa ja se meni hoitajan korviin, se kostettiin lapselle tavalla tai toisella. Mutta kun sossu poistui huoneesta ja paikalle tulivat lapsen paremmin tuntemat perhetyöntekijät, lapsi alkoi itkeä ja kertoa, miten häntä kohdeltiin.
Kun en suostunut enää palauttamaan lasta kotilomalta laitokseen, sossu sanoi purun olevan vain tekninen ongelma, se tehdään heti kun heidän kalenterista aikaa löytyy. Silloin laitos sähkähti menettävänsä kultamunia munivan aarteensa, vaati minua tulemaan ns. kriisipalaveriin, johon viimein olivat kutsuneet kaikki ne henkilöt, joita olin sinne koko ajan pyytänyt. Mutta asia käännettiinkin silloin niin, että olisi ollut kuulema MINUN velvollisuus kutsua keskussairaalan lääkäri, omahoitaja ja sosiaalityöntekijät, ei lastenkodin henkilökunnan, siksi heitä ei muka oltu kutsuttu aikaisemmin. Olin siitä kovin närkästynyt, koska koko lapsen lastenkodissa oloaikana saamamme henkinen ja konkreettinenkin tuki tuli noilta kyseisiltä tahoilta, ei lastenkodista.
No tulihan taas laverreltua tuon tarkastusasian ulkopuoleltakin, mutta laitan nyt pisteen, ettei veny ja pauku mahdottomuuksiin.
diakonissalaitoksen intensiivihoitoyksiköihin Helsingissä ja Espoossa. voisitko välittää tämän pyynnön viralliselle instanssille mikä lieneekään. kiitos. väärinkäytökset ovat monet!
Joidenkin perhekotien kanssa asia on tullut puheeksi ja tiedän että pistotarkastuksia tehdään, harvoin tosin.
Tuosta kuulemisesta että olen huomannut aivan saman, jos lasta tai nuorta ei tunne, eihän hän ala kertomaan asioitaan. Jos perheessä on käynyt perhetyöntekijä tai lapsi on käynyt jonkun luona keskustelemassa, tämä työntekijä toimii ikään kuin lapsen äänenä neuvotteluissa.
Ja sossun tehtävä on kutsua koolle sijoitetun lapsen palaveri! Voihan sen toki kutsua sijaishuoltopaikkakin tai vanhempi, mutta sossun vastuulla on huoltosuunnitelmien järjestäminen.