nicky cruz/juokse poika juokse ! APUA, kirjan lukeneet?

Luin tuon kirjan noin 35 vuotta sitten. Ei siis ihme, että en muista kirjan loppua. Mutta: Nicky Cruz "pelastui" ja liittyi helluntailaisten riemuliaaseen seurakuntaan. Ehkä tuo loppukappale on viittausta siihen uuteen elämään.

Kumma juttu. Miksi huumehemmojen ainoa pakotie omatekoisesta helvetistään on siirtyminen heräännäisten heimoon? Eikö voisi kerta kaikkiaan vaan lopettaa ja muuttaa maisemaa, jotta pääsisi eroon vanhasta jengistä ja vanhoista ympyröistä? Sama koskee noita puliukkoja ja -akkoja. Hyvin harva näkee selvän loppuelämän ilman jumalia ja jeesuksia. Onko todellisuus tosiaan niin raskas kestää?

( 1907 - 1976 ) oli tunnettu USA:lainen naisevankelista, jonka massakokouksissa parantui suurin joukoin ihmisiä. Todistetusti mm. rullatuolipotilaita. Hän itse sekä useat parantuneet kirjoittivat aiheesta kirjoja.
Kathryn Kuhlman oli tunnettu ja varmaan kuuluisakin evankelista Nicky Cruzin elämänmuutoksen tapahtuessa. Käytyään syvää sisäistä kamppailua Jeesukselle antautumisensa kanssa Cruz päätti kuin symbolisena osoituksena elämänsä muuttumisesta luovuttaa tussarin, vanhan elämänsä suojan ja turvan, julkisuudesta tutulle ihmiselle jonka nimen oli tottunut yhdistämään kristillisyyteen. Jotenkin tuolla tavalla se varmaan meni. Joten on ihan luontevaa että Kuhlman sittemmin, kun Cruz teki tarinansa kirjaksi, kirjoitti siihen saatesanat.
Lisäksi kirjassa on Billy Grahamin esipuhe, en tiedä oliko esipuhe jo ensimmäisessä painoksessa vai tuliko se vasta myöhempiin painoksiin.

Samasta tarinasta on tietysti toinenkin kirja, vähintään yhtä tunnettu. David Wilkersonin kirjoittama Risti ja linkkuveitsi. Siinä Wilkerson kertoo kuinka Jumala johdatti hänet New Yorkiin kertomaan Jeesuksesta ja Jeesuksen muuttavasta voimasta Nickylle ja hänen jengiläisilleen. Ensimmäisessä kohtaamisessa Nicky laittoi veitsen Wilkersonin kurkulle ja uhkasi että jos tämä sanoo vielä sanankin Jeeskuksesta, sitten veitsi puhuu. Wilkerson vastasi rauhallisesti: - Vaikka leikkaisit minut pieniksi kappaleiksi, Nicky, jokainen kappale huutaisi sinulle: JEESUS RAKASTAA SINUA.

Cross and Switchblaid ilmestyi USA:ssa 1963 ja suomeksi nimellä Risti ja linkkuveitsi vuonna 1965. Kirjan pohjalta valmistui 1969 (ensi-ilta 1970) samanniminen Don Murrayn ohjaama elokuva, pääosissa Pat Boone (Wilkerson) ja Erik Estrada (Nicky Cruz). Juokse poika juokse ilmestyi suomen kielisenä 1970.
Kummastakin kirjasta on otettu lukuisia painoksia.

Myös Nicky Cruzin jengikavereita ja muita New Yorkin jengiläisiä tuli runsain määrin uskoon 1960-luvulla. Näistä tunnetuimpia lienevät Israel Narvaez ja Sonny Arguinzoni, jotka kummatkin ovat kirjoittaneet saman tyyppisen kirjan kuin Juokse poika juokse, kirjat on suomennettu.
Israel Narvaez kertoo kirjassaan kuinka hän palasi uskoontulonsa jälkeen jengimaailmaan, kait pettyneenä kristittyihin ja ihmisten tekopyhyyteen kun ei osannut vielä turvata kirkon sijasta Jeesukseen, ja tuomittiin myöhemmin jengissä tapahtuneesta taposta vankilaan. Vankilasta päästyään hän jossain vaiheessa teki elämästään tiliä Jumalan kanssa ja niin palasi Jeesuksen luo.

Sonny Arguinzonin GOD'S JUNKIE AND THE ADDICT CHURCH ilmestyi 1971, suomeksi Ristin Voiton kustantamana nimellä Narkkarin stoori (1975). Jengielämän jälkeen Arguinzoni luki itsensä pastoriksi ja perusti entisille narkomaaneille tarkoitetun kirkon.

Sanon vielä sen verran. Kokemuksesta. Että on ihmisiä jotka tulevat hakemaan Jumalalta apua alkoholismiin, huumeriippuvaisuuteen tai väkivaltaisuuteensa, esimerkiksi, mutta jos motiivi ei missään vaiheessa muutu myös apu jää lyhytaikaiseksi, koska perusta ei ole oikea.
Ihminen tarvitsee elämäänsä Jumalaa yhtä hyvin on hän menestyvä tai ei, kiinni päihteissä ja väkivallassa tai ei. Tietysti jokainen alkoholisti haluaa päästä riippuvaisuudestaan siinä vaiheessa kun se ilmiselvästi tuhoaa ihmissuhteet ja terveyden. Mutta jos ja kun annamme Jumalan synnyttää itsessämme vilpitöntä halua totuuteen, tärkeintä ei enää ole juonko vai enkö, olenko terve vai sairas; tärkeintä on että haluan Jumalan elämääni Hänen itsensä tähden, sen tähden, että olen kiinnostunut siitä mitä Hän haluaa. Silloin elämänmuutoksesta tulee pysyvä. Muussa tapauksessa ihminen yrittää muuttaa vain elämäntapaansa ja korvata pahoja tottumuksiaan uusilla jotka hänestä tuntuvat paremmilta ja terveemmiltä. Se on vasta uskonnollisuutta.
Elävä usko merkitsee yhteyttä Jumalaan, elämää jossa on rikas sisältö. Uskonnollisuuden ja kristillisen uskon ero on ehkä parhaiten kiteytettynä tässä: uskonnollinen ihminen on valmis uskomaan Jumalaan omalla tavallaan, hän pohtii millaiseen Jumalaan hän itse tahtoo tai voi uskoa ja ajattelee sitten että Jumala on juuri sellainen; kristityksi ihminen tulee kohdattuaan todellisen Jeesuksen muuttavan voiman, ottaessaan vastaan Hänet elämänsä Vapahtajaksi. Silloin tärkeintä on pyyntö: Jumala, auta minua tuntemaan sinut juuri sellaisena kuin sinä todella olet. Sisäinen elämänmuutos tulee sitten kyllä näkyviin myös ulkoisesti.

Itse pidin uskovia hihhuleina ja aivopestyinä hölmöinä ja minulla oli monenlaisia "hienoja" teorioita siitä mihin kristinusko ja jeesustelu perustuu. Joten ymmärrän sellaisen ajattelutavan varsin hyvin. Vuonna 1989 tapahtuneen uskontuloni jälkeen olen saanut kokea elävän Jumalan läsnäoloa ja todellisuutta monella tapaa.
Tietysti elämään kuuluu monenlaisia kasvukipuja. Jumalaan ei voi paeta itseään ja elämänsä realiteetteja, koska silloin se, mihin ihminen pakenee, ei ole todellinen Jumala vaan oma mielikuva ja uskomus. Juuri Jumalan hyväksynnän ja rakkauden turvin voin kohdata itseni pakenematta, ajatteluni ja käyttäytymiseni alkaa asteittain muuttua päästessäni sopusointuun Hänen kanssaan, ja alan yhä syvemmin rakastua totuuteen, siihen miltä maailma näyttää Kristuksesta ja Hänen läsnäolostaan käsin.

Pohjimmiltaan usko on ihmisen ja Jeesuksen välinen rakkaussuhde. Uskonnollisuuden vaara tietysti vaanii kaiken aikaa, joten omasta rukouselämästään täytyy pitää hyvää huolta.

Painostaminen ja vaatiminen ei saa ketään todellisesti muuttumaan. Rakkaus muuttaa. Nicky Cruzin kirja on yksi esimerkki siitä.

Tietääkö kukaan, joutuiko Nicky itse istumaan vankilassa tapoistaan?
En muista lukeneeni siitä. Sillä kyllähän ainakin Suomalainen "uskoontullutkin" joutuu maallisen lainkin edessä sovittamaan rikoksensa, vaikka olisikin saanut Jumalalta syntinsä anteeksi.

Nyt ei enää tarvitse mennä amerikkaan jengisotia nähdäkseen. Niitä on jo kotomaassa sekä eri kansalaisuuksien yhteydenottoja. Ei ole Jeesus pelastanut siltä.

Nicky Cruz on nyt 83 vuotias, vuonna 2022.
Hänen kirjansa on jotain hyvin erikoista.
Minun tarinani on myös kirjoitettu kirjaksi.
Kirjani nimi on,
Pelkään mutta en pakene.
Kerron siinä hieman Nickyn kaltaisesta tarinasta. Kirjani ei kuitenkaan ihannoi rikoksia, eikä mässäile alkoholismilla. Se kertoo aidon muutoksen, jonka sain ilman suurta uhoa ja vaatimuksia.
Kirjan alkulehdillä olut vielä virtaa, kunnes tuo virta tyrehtyy ensiavun lattialla luettuun epätoivoiseen rukoukseen. Alkaa suuri muutos, taistelu alkoholismia vastaan.
Suuri käsi kokoaa palasiksi hajonneen ihmisen. Alkavat vaellukset rinkan kera. Kansallispuistoissa, tuntureilla, vuorilla... Pyhiinvaeltajana suurella vaelluksella Santiago de Compostelaan...

Putkis 0132, kiitos