Missä upeat miehet?

Tuntuu vaan siltä,että upeat miehet on kaikki homoja.

keskiäkänen kirjoitti:

Tuntuu vaan siltä,että upeat miehet on kaikki homoja.

Sehän on mielipidekysymys. Jos upealta mieheltä vaatii homon ominaisuuksia, silloin homot ovat upeita. Olihan Sillanpääkin Suomen miehekkäin mies suomalaisten naisten mielestä.

Onkohan käynyt niin, ettei nykynainen kestä miehen miehisiä ominaisuuksia, vaan vaatii, että miehen on oltava samanlainen kuin nainen?

Ryhdikäs sisäisesti ja ulkoisesti. Sivistynyt ja koulutettu.

Itseensä tyytyväinen (hyvä itsetunto), muutkin huomioiva, huumorintajuinen, ihan reilusti suomalainen, junttikin siinä muutama esimerkki.

Ulla, tänne suomeenkin on jäänyt yksi upea mies, minä.Voidaan jutella ihan suomenkielellä, etkä tarvitse opetella italiaa, portugalia tai muutakaan. Olen nyt vapaa, enkä jäämä vaikka olenkin eronnut. Itsekritiikki on korkealla, joten vaadin itseltäni enemmän kuin muilta. En silti ole itseäni täynnä. Mitähän jos uskaltaisit kopasta...

Kuinka kirjoitti:

Ulla, tänne suomeenkin on jäänyt yksi upea mies, minä.Voidaan jutella ihan suomenkielellä, etkä tarvitse opetella italiaa, portugalia tai muutakaan. Olen nyt vapaa, enkä jäämä vaikka olenkin eronnut. Itsekritiikki on korkealla, joten vaadin itseltäni enemmän kuin muilta. En silti ole itseäni täynnä. Mitähän jos uskaltaisit kopasta...

Miksikäs en uskaltaisi kopasta? Mitä kopasusta jää käteen?

Ulla kirjoitti:

Miksikäs en uskaltaisi kopasta? Mitä kopasusta jää käteen?

Hyvä, kun uskallat kopasta. No sitten, "mitä jää käteen"? Se selviää varmaankin, kun tutustutaan. Nyt olisikin kysymys: miten saan Sinuun yhteyden. Jättäisitkö sähköposti osoitteen?

Oletko kuullut muusta missistä kuin misss suomesta?

Moi!
Mielenkiintoisia mielipiteitä löysin täältä ystäväni ohjaamana. Tuntuu vaan, että onkohan toi Cafe 45 edellä yhtäpaljon kuin olohuoneeni kelloni.

Oikeita asioita on kerrottu ja kaikki varmasti koettu.
Entä, jos komeaksi, upeaksi ja härnätyksi kokenut mies ei pidä lähentelyistä.
Kun tapahtuu avioero, se erottaa vaimon miehestä ja ennenkaikkea miehen lapsista. Miltä tuntuu mieheltä, jonka vaimo sanoo ykskaks, että lähtevät lasten kanssa kotoo pois ja mies a) ei ole käynyt vieraissa b) ei ole koskaan lyönyt vaimoa tai lapsia c) on tuonnut hyvinvoinnin kotiin ja d) on ollut kotona lasten kanssa ja viennyt niitä kaikenlaisiin paikkoihin ja vaimon kanssa ei mitään isompia riitoja.
Tuollaisessa idyllitilanteessa miehen tullessa töistä kotiin, kaikki oli mennyt. Onneksi oli iso kasa pankkikuoria keittiön pöydällä, että saa maksaa elatusavut.
Mies on tuollaisissa tapauksissa aika avuton ja oikeuden kautta saa luvan tavata lapsiaan. Maksut ovat kovat. (onneksi tytöt ovat nyt jo niin isoja, että käyvät viikottain ja lähes joka viikonloppu iskän luona maalla eli 14 km kaupunkiin).
Jälkeenpäin sitä miettii, että Nainen on kuin trooppinen hirmumyrsky: se tulee kosteena ja kuumana, mutta mennessään vie kaiken irtaimen kuten talon, autot jne. (vitsi, huono tähän kohtaan; hyvä sen takia, että minun tapauksesta on jo sen verran aikaa -93).

Jos mies lyö Naista tai lapsia; tai elää muuten sopimatonta elämää, on ero todennäköinen.
Mutta entä kun mies on se kunnollinen, iloinen, luottavainen ja perheelle elävä; ja sen jälkeen lapset ja vaimo häipyy. Mitähän sitä miettii? En ole varmastikaan ainoa, uskallan väittää.
Ajatukset tuollaisessa tilanteessa ovat vahvallakin miehellä arat. Onneksi minulla oli kaksi hyvää kaveria (miehiä). Avioero mielestäni kaikkine harmineen kesti n. kolme vuotta, 12 kiloa ja yksi menetetty varpaankynsi. Plussa puolella on kavereitten erottuminen ystäviksi, uudet tuttavuudet ja ettei innostunut enää kaikkiin työ- tai porukkajuhliin. Töihin keskittyminen parani tietoisesti (mm. jouluaatto töissä).
Eron jälkeen jatkui sikatreeni - urheilijana olen ulkonäöltäni hyvä. Kesällä olen shortseissa muuallakin. Nautin katseista, mutta....
Luottamus toiseen ihmiseen on mennyt; kun itse yrittää parhaansa. Tietenkin käyn tansseissa ja naisissa!

Tässä tulee mieleen kappale: "En ole katkera, mutta kuitenkin...."
Niinkai, mutta valmis mies valmiina unohtamaan kaiken muun paitsi lapsensa!

Ps. Tekisi mieli olla vahingoniloinen, kun entinen vaimo erosi miehestään miehen juopottelun ja rahan takia, mutta en ole. Ei sekään varmaan heille helppoa ole ollut. Olin tehnyt Arille selväksi mitä saattaa tapahtua, jos yhtään pahaa sanaa tai tekoa tapahtuu minun lapsilleni; Ari oli 7vuotta isäpuoli ja onnistui arvosanalla 7-. Tytöt asuvat äitinsä ja minun luonani miten he itse haluavat ja miten sovitaan nykyään. Ari käy moikkaamassa tyttöjä , minua ja tietääkseeni entistä vaimoani (eli sekin on lasten kannalta hyvä).

Asiaan: olen kiusannut ja treenannut Minua paljon. Tosi treeni alkoi uudestaan ja saa nuoremmatkin tulla viivalle. Pääpaino ihan pitkissä lenkeissä ja puntilla (ei uusia ennätyksiä). Näkynee minusta, mutta olen 1958 syntynyt; eli kokenut ja aikuinen.
Koskaan en ole voimiani käyttänyt Naiseen, mieheen muutaman kerran ja niistä olen oppirahani maksanut (selitys: yhden kerran täysin omasta syystäni).
En ole lain kanssa muutoin ollut ristiriidoissa ja työssäni olen proosallisesti valtion virkamies.
Muut asiat saat helposti selville kysymällä!
Terv: HM

HmPasi kirjoitti:

Moi!
Mielenkiintoisia mielipiteitä löysin täältä ystäväni ohjaamana. Tuntuu vaan, että onkohan toi Cafe 45 edellä yhtäpaljon kuin olohuoneeni kelloni.

Oikeita asioita on kerrottu ja kaikki varmasti koettu.
Entä, jos komeaksi, upeaksi ja härnätyksi kokenut mies ei pidä lähentelyistä.
Kun tapahtuu avioero, se erottaa vaimon miehestä ja ennenkaikkea miehen lapsista. Miltä tuntuu mieheltä, jonka vaimo sanoo ykskaks, että lähtevät lasten kanssa kotoo pois ja mies a) ei ole käynyt vieraissa b) ei ole koskaan lyönyt vaimoa tai lapsia c) on tuonnut hyvinvoinnin kotiin ja d) on ollut kotona lasten kanssa ja viennyt niitä kaikenlaisiin paikkoihin ja vaimon kanssa ei mitään isompia riitoja.
Tuollaisessa idyllitilanteessa miehen tullessa töistä kotiin, kaikki oli mennyt. Onneksi oli iso kasa pankkikuoria keittiön pöydällä, että saa maksaa elatusavut.
Mies on tuollaisissa tapauksissa aika avuton ja oikeuden kautta saa luvan tavata lapsiaan. Maksut ovat kovat. (onneksi tytöt ovat nyt jo niin isoja, että käyvät viikottain ja lähes joka viikonloppu iskän luona maalla eli 14 km kaupunkiin).
Jälkeenpäin sitä miettii, että Nainen on kuin trooppinen hirmumyrsky: se tulee kosteena ja kuumana, mutta mennessään vie kaiken irtaimen kuten talon, autot jne. (vitsi, huono tähän kohtaan; hyvä sen takia, että minun tapauksesta on jo sen verran aikaa -93).

Jos mies lyö Naista tai lapsia; tai elää muuten sopimatonta elämää, on ero todennäköinen.
Mutta entä kun mies on se kunnollinen, iloinen, luottavainen ja perheelle elävä; ja sen jälkeen lapset ja vaimo häipyy. Mitähän sitä miettii? En ole varmastikaan ainoa, uskallan väittää.
Ajatukset tuollaisessa tilanteessa ovat vahvallakin miehellä arat. Onneksi minulla oli kaksi hyvää kaveria (miehiä). Avioero mielestäni kaikkine harmineen kesti n. kolme vuotta, 12 kiloa ja yksi menetetty varpaankynsi. Plussa puolella on kavereitten erottuminen ystäviksi, uudet tuttavuudet ja ettei innostunut enää kaikkiin työ- tai porukkajuhliin. Töihin keskittyminen parani tietoisesti (mm. jouluaatto töissä).
Eron jälkeen jatkui sikatreeni - urheilijana olen ulkonäöltäni hyvä. Kesällä olen shortseissa muuallakin. Nautin katseista, mutta....
Luottamus toiseen ihmiseen on mennyt; kun itse yrittää parhaansa. Tietenkin käyn tansseissa ja naisissa!

Tässä tulee mieleen kappale: "En ole katkera, mutta kuitenkin...."
Niinkai, mutta valmis mies valmiina unohtamaan kaiken muun paitsi lapsensa!

Ps. Tekisi mieli olla vahingoniloinen, kun entinen vaimo erosi miehestään miehen juopottelun ja rahan takia, mutta en ole. Ei sekään varmaan heille helppoa ole ollut. Olin tehnyt Arille selväksi mitä saattaa tapahtua, jos yhtään pahaa sanaa tai tekoa tapahtuu minun lapsilleni; Ari oli 7vuotta isäpuoli ja onnistui arvosanalla 7-. Tytöt asuvat äitinsä ja minun luonani miten he itse haluavat ja miten sovitaan nykyään. Ari käy moikkaamassa tyttöjä , minua ja tietääkseeni entistä vaimoani (eli sekin on lasten kannalta hyvä).

Asiaan: olen kiusannut ja treenannut Minua paljon. Tosi treeni alkoi uudestaan ja saa nuoremmatkin tulla viivalle. Pääpaino ihan pitkissä lenkeissä ja puntilla (ei uusia ennätyksiä). Näkynee minusta, mutta olen 1958 syntynyt; eli kokenut ja aikuinen.
Koskaan en ole voimiani käyttänyt Naiseen, mieheen muutaman kerran ja niistä olen oppirahani maksanut (selitys: yhden kerran täysin omasta syystäni).
En ole lain kanssa muutoin ollut ristiriidoissa ja työssäni olen proosallisesti valtion virkamies.
Muut asiat saat helposti selville kysymällä!
Terv: HM

Luin kirjoituksesi kahteen otteeseen.
On todella ikävää, että olet menettänyt entisen vaimosi käytöksen ansiosta luottamuksesi muihin naisiin.
Ymmärrettävää.
Samoin kävi myös minulle avioeron myötä.
Olen ainut nainen työtiimissämme ja työn teko alkoi tuntua jo melkoiselta piinalta.
Yhteistyö miesten kanssa ei vaan kerta kaikkiaan sujunut, vaan oli paniikinomaista syrjäänvetäytymistä.
Ainoat miespuoliset henkilöt, joita pystyin edes kohtalaisesti sulattamaan olivat oma poikani ja oma isäni.
Olin valmis siirtymään luostariin ihan vakavissani.
Jumala se varmaankin sitten viimekädessä oli, joka ratkaisi ongelmani ja järjesti asiat niin, että tutustuin mieheen, joka ei herättänyt edes ensitapaamisella vastenmielisyyttä.
7kk sitten menin kihloihin kyseisen henkilön kanssa seurusteltuamme ensin tasan vuoden.
Kyynisyys miehiä kohtaan on poistunut ja olen jopa antanut anteeksi ex-miehelleni kaikki aiheuttamansa pahan.
Tätä päivää ei olisi, jos eilistä ei olisi ollut.
Ei olisi minulla nyt tätä ihanaa uutta suhdetta, en olisi kokemiani kokemuksia rikkaampi, enkä osaisi antaa sitä arvoa elämälle, mikä sille oikeasti kuuluu.
Sinä purat "vihaasi" rääkkäämällä itseäsi fyysisesti, samoin tein minä.
Uni tuli vasta rankan fyysisen rasituksen jälkeen.
Nyt elän elämää, jonka katson "ansainneeni" ja johon olin vasta "kasvanut" tätä ennen.
Toivon kaikesta sydämestäni,että sinäkin löydät elämäsi uudelleen ja jonkun, jonka kanssa jaat sen.
Kaikkea hyvää toivoo SKR

Ulla kirjoitti:

Oletko kuullut muusta missistä kuin misss suomesta?

Täällä vain näkyvät olevan ne naiset, joiden ei tarvitse kompromisseja tehdä. Ulkoisesti ja sisäisesti ryhdikäs, sivistynyt, koulutettu, hyvän itsetunnon omaava, muut huomioiva, huumorintajuinen ym., ym. Luettelosta puuttuu vain vaatimus varakkuudesta, pääkaupunkiseudulla asumisesta, hoikkuudesta ja pituudesta - no, sekin sisältynee tuohon ryhdikkyyteen. Siinäpä sitä kompromissia!

Ulla, mihin hävisit, missä Ulla luuraa?

Liian vähä