Pahimpia kalastuksen viherpipertäjiä on nämä "C&R-tytöt" (aikuisia miehiä, toim. huom.), jotka kuvittelevat kaloja omaksi huvikseen kiduttamalla "suojelevansa kalakantoja".
Todellisuudessa he ovat pahimman luokan koulukiusaajien tapaisia hyväksikäyttäjiä, joiden toimilla ei todellakaan ole mitään tekemistä suojelun kanssa.
Josko
Todellisuudessa he ovat pahimman luokan koulukiusaajien tapaisia hyväksikäyttäjiä, joiden toimilla ei todellakaan ole mitään tekemistä suojelun kanssa.
Josko
Vastaukset 17
Vanhimmat
siihen, miksi c/r-alueilla on ENEMMÄN ja ISOMPAA kalaa, kuin niillä alueilla, joilla "luonnonsuojelun" nimissä revitään kaikki kala ylös, ja joilla alueilla alamittoja ei "tunneta" ja joilla alueilla "vähempiarvoinen" saalis heitetään pusikoihin?
Todista ensin väitteesi, että C&R paikala olisi isompia kaloja.
Johtuisiko tuo luulosi siitä, että C&R paikoilla ylipäätään kalastetaan vähemmän, kuin vapaan kalastuksen alueilla?
Tällöin C&R ei olekaan syy suurempiin kaloihin, eikä edes seuraus C&R pyynnistä, vaan ylipäätään seurausta pyynnin vähyydestä.
paikkoja. Itse harrastan perhokalastusta ja 95% kalastusajasta c&r, väkäsettömällä koukulla.
Läntisellä Uudellamaalla sijaitsee eräs (tässä nimetön) joki, jota kalastettiin c&r-tyyliin yli toistakymmentä vuotta (siis niin, että minä olin mukana sen toistakmmentä vuotta). Joki, puro paremminkin, koostui useammasta pikkujärvestä tai lammesta ja niiden välisistä virtaosuuksista.
Kalastuskalana oli alkuperäistä kantaa oleva taimen, joita löytyi vesistöstä nollikkaista aina 6 kiloisiin vonkaleisiin. Yhteisesti sovittu alaraja saaliskaloille oli 45 senttiä (siihen aikaan lakiraja oli 35 senttiä) ja kiintiö per vuosi oli kaksi kalaa. Ja kalaa joessa riitti. Pintaperhokalastus oli parhaimmillaan uskomatonta! Kalojen pinnassakäynti maiskautuksia kuului jatkuvasti. Kun kalakantaa ei rasitettu yksilöitä poistamalla, luonnokutu tuotti jatkuvasti uutta pikkukalaa niin kalastajille kuin joella eläville saukoille.
Tämä kaikki loppui noin kymmenisen vuotta sitten, kun näille pikkujärville alettiin rakentaa kesämökkejä. Verkkokalastus, uistelijat ja mato-onkijat tulivat kuviin ja parissa vuodessa kaikki yli kiloiset taimenet hävisivät. Niiden mukana hiljenivät kutupaikat. Pari vuotta sitten siellä käydessäni joen pohja on mökittymisen vuoksi limoittunut, vesihyönteisiä ei näkynyt, eikä liioin ennnen niin runsaina uineita taimenia. Viimeisimpänä iskuna joki on nyt "kunnostettu". Sen luonnolliset kutualueet on myllätty montuiksi, yksi toisensa perään, joista mato-onkijoiden on helppo poimia yksivuotiaat pois "tammukoina" yksi toisensa perään.
Mitä tuo joki olisi tänä päivänä, jos kaikea tuota ei oli tapahtunut? C&r-kalastuksella entisensä, usko pois!
Toinen esimerkki on isompi joki myös läntisellä Uudellamaalla, jossa yksi koskipaikka on kunnostettu c&r-kalastukseen. Lisäksi kosket sen ylä- että alapuolella on rauhoitettu kalastukselta kutualueiksi. Joessa on ihan riittävästi koskipaikkoja ns. yleiseen kalastukseen, joten vertailun voi tehdä.
Tällä c&r-koskella löytyy taimenta nollikkaista aina pari-kolmekiloiseen. Lisäksi yksilömäärä on sellainen, että kaloja näkee joka kerran siellä käydessä. Vertailuksi näillä yleisillä koskipaikoilla pienet vuosiluokat puuttuvat kokonaan (ongittu tammukoina), lisäksi yli kiloiset ovat kalakauden huippukohtia. Nämäkin ovat joko nousukalaa alapuolisilta suurilta järviltä tai sitten alaspäin vaeltaneita c&r-alueen kaloja.
Järvi- ja merialueella c&r:ä ei voi mitenkään verrata mihinkään toiseen kalastusmuotoon. Verkot, rysät ja katiskat pyytävät valikoimatta ja "sivusaalis" (alamittaiset) päätyy kenellekään ilmoittamatta kalastajan ruokapöytään.
Sanot c&r:n olevan kalojen kidutusta. Itse olen saanut saman vuorokauden aikana aikoinani tuolta ensimmäisenä kertomaltani joelta saman 42 senttisen taimenen pintaperholla kolme kertaa! Joka kerta sen vapauttaen. Mistäkö sen tunnistin? Minulla on joka pyynnistä valokuva todisteena ja taimenen tunnistaa täplistään.
Vedin sitä tolloa kolme eri kertaa turpaan, kun se ei kerrasta osannut pysyä pois tieltäni.
Näin sanoi koulukiusaaja poliisikuulustelussa, kun hän jäi kiinni kiusaamisestaan.
Mitään tunnontuskia toisen kiusaamisesta ei ollut nähtävillä, kuten ei näemmä sinullakaan.
En ota kantaa C&R kalastuksen paremmuuteen tai eettisyyteen perinteiseen kalastukseen verrattuna.
1. Johtuisiko kalojen isompi koko, siitä että kalalla on vielä mahdollisuuksia kasvaa jos se elävänä päästetään takaisin vesistöön? Enpä ole kuullut että kalat kasvaisi pannulla.
2. Joutuisiko kalojen suurempi kokonaismäärä, siitä että kalalla on mahdollisuus kutea jos se elävänä päästetään takaisin vesistöön? Sitäkään en ole kuullut että kalat olisi kuolemansa jälkeen ruvenneet kutemaan.
mutta noiden asioiden rinnastaminen ei vain ole sama asia. Jos et sitä ymmärrä, niin ei voi mitään.
Pääpointti edelläkirjoittamassani oli se, että C&R-kalastuksella saadaan samanaikaisesti ylläpidettyä erinomaisesti voivaa kalakantaa että ylläpitää harrastusta - joka haluamallasi tavalla "loppuunvietynä" tuhoaisi sen kalakannan.
ilmaista näinkin.
Harrastamme C&R:ää koska nautimme eläinräkkäyksestä ja saamme mielihyvää siitä miten monta kertaa saamme vedettyä koukulla saman kalan ylös.
Tosi sairasta jota voi tehdä ainoastaan tunne-elämältään vakavasti vammautunut.
piste
haluaisit paneutua kalojen kidutukseen, niin osoitteesi menee lillukanvarsiin.
Miksi et puutu mato-ongintaan, jossa saaliskalat yleensä vain kootaan muovipussiin hitaasti tukehtumaan kuoliaaksi?
Miksi et puutu pilkintään, jossa samoin saaliskalat kootaan muovipusseihin tukehtumaan, mutta myös jäätymään kuoliaaksi? "Onnekkaimmat" vielä viedään kotiin ja pullautetaan sulamaan tiskialtaaseen ja jokainen, joka on kokenut vaikkapa jaloissaa paleltumia, tietää sen sulamisen ihanuuden. Ja tässä tapauksessa se vielä yhdistyy hitaasti tukehtumiseen.
Miksi et puutu katiskoihin ja verkkoihin, joissa kalat saavat rimpuilla hyvinkin viikon pari, kunnes mökkeilijä tulee niitä taas kokemaan? Mikset puutu katiskoiden ja verkkojen säilyttämiseen, sillä vuosittain niihin tarttuu ja kuolee tuhansia lintuja ja pikkunisäkkäitä väärän säilytyksen takia.
Miksi et puutu nuottaamiseen tai troolaukseen, joissa yhden vedon saalis saattaa olla vaikapa tuhat kiloa silakkaa, joka yksilömäärän on yli 33.000 yksilöä , jos oletetaan keskimääräisen silakan painanvan 30 grammaa. Osa näistä musertuu elävältään nuottaan tai trooliin niitä nostettaessa, osa musertuu elävältä kalastajien saappaiden alla, kun trooli on tyhjennetty aluksen kannelle, osa musertuu elävältä saalista lapioitaessa metallilapioilla ruumaan - ja kaikki loput tukehtuvat hitaasti hengiltä.
Kateus paistaa kirjoittelustasi. Sinua harmittaa, kun joku/jotkut huolehtivat kalakannoista. Jos Suomessa saisi käyttää sellaista kalastusmuotoa, joka täkäläistä jurrikkaa eniten miellyttäisi, niin se olisi kaiketi dynamiitti. Ja silloin, se niistä kalakannoista.
Kuka voi olla kateellinen kalojen kiusaajalle?
Yksikään kala ei taatusti voi paremmin kiusaamisen jälkeen, oli se sitten muovikassissa tai päästetty takaisin veteen uuudelleen kiusaamista varten ja jälleen päästetty takaisin veteen uuudelleen kiusaamista varten ja jälleen päästetty takaisin veteen uuudelleen kiusaamista varten ja jälleen päästetty takaisin veteen uuudelleen kiusaamista varten ja jälleen päästetty takaisin veteen uuudelleen kiusaamista varten ja jälleen päästetty takaisin veteen uuudelleen kiusaamista varten ja jälleen päästetty takaisin veteen uuudelleen kiusaamista varten ja jälleen päästetty takaisin veteen uuudelleen kiusaamista varten ja jälleen päästetty takaisin veteen uuudelleen kiusaamista varten ja jälleen päästetty takaisin veteen uuudelleen kiusaamista varten ja jälleen
toistuvasti aina siihen asti, kun tulee kuolema. Joko kiusaamisen seurauksena tai joku pyytää kalan syödäkseen sen.
Syödyksi tuleminen on kalalle luonnollinen kuolema, kiduttamalla kuolema ei ole edes kalan arvolle sopivaa.
1. Monikin urheilukalastajan saama kala kasvaa vuosia, Et siis ole kuunnellut kalastajien saaliskertomuksia.
2. Suomessakin tunnetaan tapauksia, joissa liian suuren ikäluokan syntyminen on aiheuttanut vuosia kestävän kääpiöityneen kannan. Tästä esimerkkinä metsälammet, joissa on miljoonittain tulitikkuaskiin mahtuvia sukukypsiä ahvenia. Taimenilla ja siioillakin tunnetaan kääpiöityneitä kantoja.
kalojen luonnollisen kuolemisen tiijät? Oookkona kysynyt joltain matikannäköseltä mieheltä?Omasta ontosta peästäsi vissiin noin typeriä laoseita irti soat...Tie hyvä pökkelö semmosesta pöntöstä vaekka telekälle mökkänä ja suojele se vaekka kusemalla hengiltä.Hohhoijaah,kaekkea sitä kuuloohi että luonnollinen ja vissiin sitten on luonnotonkin kuolema......
Kalastuskin on aihe, joka herättää tunteita. Viimeisen parin kymmenen vuoden aikana kuvioon ovat tulleet nämä kaloja halaavat ihmiset, jotka luulevat tietävänsä kaiken luonnosta ja sen vaalimisesta. Kaloille pitäisi olla hellä, niitä ei saisi kalastaa ja jos kalastaa, niin se on tehtävä väkäsettömillä koukuilla, jne.
Voi jessus, mitä sontaa! Nämä ihmiset ovat melko kaukana todellisuudesta, eikä heidän paasaamisensa kalastuksesta ainakaan auta heitä yhtään eteenpäin. Tuollaisia ihmisiä pidetään yleisestikin hieman vinksahtaneina. Eri asioiden tiimoilta tuleekin mitä ihmeellisempiä kansanryhmiä, joille hellyys on se ainoa oikea tie.
Ei perkele, jos elanto on vaikkapa kalastuksesta kiinni, niin ei siinä ruveta miettimään kalojen hyvinvointia. Kala otetaan ylös sillä konstilla millä sen parhaiten saa. Vai pitäisiko verkkoihinkin laittaa pitsiä reunoille, jotta kalat eivät ohi uidessaan hankaisi itseään rikki? Uroskalat varmasti myös viihtyisivät verkossa paremmin, jos punainen pitsi vilahtaisi näköelimessä...
Kaikenlaista kalastukseen liittyvää koulukuntaa on nähty ja koettu tässä vuosikymmenten varrella, mutta yhden asian olen huomannut. Mitä enemmän ja mitä ihmeellisempiä häiriintyneitä ihmisiä kalastuksen liepeillä pyörii, niin sitä vähemmän tekee mieli harrastaa sitä. Siksi pitäiskin säätää laki, joka oikeuttaa vetelemään näitä muiden elämää ja harrastusta häiritseviä kalanhalaajia ja griinpiissejä ympäri korvia.
Oletteko muuten koskaan kokeilleet seuraavaa: kun kalalle laittaa tulitikun perseeseen, niin se ui selällään.
Lainaus sivustolta Perhokalastajat.net
Lapin Vapaa-ajankalastajat ry:n syyskokous 2006 lausuntonaan esittää seuraavaa:
Suomen vaelluskalapolitiikka on ollut epäjohdonmukaista ja tempoilevaa. Asetuksia on muutettu milloin mitenkin ja lähes aina, kun hallitus on vaihtunut. Tällainen ei ole kestävää kalastuspolitiikkaa.
On ensiarvoisen tärkeätä, että vaelluskalat saavat lailla niille kuuluvan statuksen ja erityisaseman arvokkaana luonnonvarana.
Maaherra Hannele Pokan esitys uudesta vaelluskalalaista on merkittävä askel tämän luonnonvaran hyödyntämiseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Laki vakaannuttaa valtakunnallista ja alueellista kalastuspolitiikkaa ja mahdollistaa pysyvällä tavalla voimakkaiden vaelluskalakantojen syntymisen.
Vaelluskalojen kalastuksessa tulee ryhtyä toteuttamaan ns. kutuvaltioperiaatetta. Kalastus on rajoitettava sellaiseksi, että kannan kestävä luonnonmukainen uusiutuminen tulee turvatuksi. Luontoelämys- ja matkailukalastus meri- ja jokialueilla on otettava tasavertaisena huomioon elinkeinokalastuksen rinnalla.
Kalatiet on rakennettava rakennettuihin vesistöihin ja kaikki kutukelpoiset joet ja purot tulee kunnostaa vaelluskalojen nousuun ja poikastuotantoon soveltuviksi.
Poikastuotanto on palautettava mahdollisimman lähelle alkuperäistä luonnonmukaista tilannetta.
Edistämällä vaelluskalakantojen luonnonmukaista uusiutumista parannetaan Pohjanlahden rannikon ammattikalastajien elinkeinoa ja avataan uusia mahdollisuuksia vapaa-ajankalastukselle ja siihen perustuvalle matkailulle, joka näin saadaan sellaiselle tasolle, että meille halutaan tulla kalaan myös rajojemme ulkopuolelta.
Lapin Vapaa-ajankalastajat ry esittää seuraavan hallitusohjelman valmistelua varten seuraavaa:
* Hallitus käynnistää vaelluskalalain valmistelun.
* Hallitus ryhtyy voimakkaisiin toimenpiteisiin vaelluskalakantojen palauttamiseksi niiden luonnonmukaiselle tasolle Perämereen laskevien jokien ja purojen vesistöalueella.
Rovaniemellä 18.11.2006
Lapin Vapaa-ajankalastajat ry
Tämä on erittäin hyvä esitys.
Esitystä tulee täydentää siten, että jokeen nousseet lohikalat saisivat täydellisen rauhoituksen elokuun alusta joulukuun alkuun asti, koskien kaikenlaista pyydystämistä jokialueella. Vain tällä tavalla voidaan pysyvästi suojella uhanalaisia luonnonkantoja. Muussa tapauksessa todellisuudessa käy niin, että meripyynniltä säästyneet kalat pyydettäisiin pois joista, tai kidutettaisiin hengiltä kriittisenä aikana, kun ne ovat valmistautumassa lisääntymistä varten.
omituisesti onnistunut linkittämään kettutytöt ja kalastuksen. Yksikään tuntemani aktivisti ei syö kalaa, saati sitä tarkoitusta (tai huvikseen) varten kalastelemassa...
Vai onko todella kettutyttö siirtymässä jurpo-tyyppiseksi haukkumasanaksi...
Kettutyttöjen sijaan Verkkopojat sillä vapakalastajat toimivat verkkokalastajia kohtaan samantapaisesti kun Kettutytöt turkistarhaajia kohtaan.
Kun tuo itsekkyys on heidän elämänarvoissaan sijalla yksi (1).