Tässä menneinä vuosina saimme oikein perusteellisesti tutustua tällä palstalla nimimerkkiin Metsämies, siis tähän aitoon savolaisvempulaan. Tämä täsmennys siksi että hän väittää kovasti ko. nimimerkkiä käytetyn hänen nimeensä lainattunakin.
Sain kuitenkin tilaisuuden tutustua tähän aitoon savolaiseen Metsämieheen, ja tämä tilaisuus tuli kun kävimme pienenä lähetyksenä luovuttamassa hänelle sen kansalaiskeräyksemme varoilla hankkimamme tietokoneen, hänellä kun sitä omaa konetta ei ollut.
Jo se, että keräys ylitti muutamassa päivässä tavoitteemme osoitta sen miten suurella mielenkiinnolla ja halukkuudella seurailimme hänen monella tapaa ansiokasta toimintaa sen yhteisen hyvän eteen joka juuri meitä hirvenmetästäjiä, ja metsästäjiä yleensäkin koskee. Metsämies osasi aina kokeilla niitä rajoja jolle vain mielikuvitus voi viedä. Moninaisia olivat ne neuvot ja ohjeet joita hän ilmeisestikin aivan aidosti tahtoi meille antaa. Eivät siis oleet hänen taholtaan millään tapaa koiruus tms. mielessä annettuja, vaan ihan aitoa ja rehellistä valistukseksi tarkoitettua. Tapa millä hän sen teki, se oli siinämäärin omaleimaista ettei kenellekään jäänyt epäselväksi se etteikö ollut vielä tarvetta varmistaa asianlaidan oikeellisuus hänen neuvonsa tai ohjeensa luettuaan. Hän siis palveli tällä tapaa käänteisesti sitä yhteistä hyväämme, ja teki sen erittäin asiokkaasti.
Asiaan; siis luovutimme tälle aidolle Metsämiehelle edellä kerrotun tietokoneen, aikamme ensin ihailtuamme niitä hänen monia erilaisia jahtitornirakelmiaan joissa todellakin oli tekniikkaa jos jonkin sortin sensoria ja vibraattorin jousta myöden. Oma tekninen kykyni ei riitä asiasta enemmin kertomaan, vaan pelkästään autuaasti ihmettelemään. Sain toki pitkään tingattuani kokeilla yhtä kokeilumallia, jonka piti olla teknisesti valmis. Tämä malli oli juuri se jota hän kehitteli liikkuvan ajoneuvon lavalle elinimoimaan niin auton kuin hirvenkin liikkeestä johtuvat ennakonotto tarpeet aseella ammuttaessa. Onneksi koetilanteessa laite oli tukevasti maanpinnalla pehmeällä suoperällä. Kävi nimittäin niin että mekämanne pirahti koetilanteessa läheiseen rämeikköön useamman g-voiman saattelemana. Vaain hyvää tuuria saan kiittää siitä että sain kokea vielä sen parhaan kaadon, josta aion kohta kertoa. Ase, se lensi vastakkaiseen suuntaan, ja lävisti tukkipuun vavuisen hongan jääden puoleen väliin piipustaan honkaan sojottamaan. Lukkoa ei enää saanut avatuksi, eikä pössykkä muutoinkaan ryhdissään ollut. No ase oli Metsämiehen oma 30-06, joten se siitä.
Nioi se kaato; metsämies kun oli hyvillään saamastaan yhteisestä lahjoituksestamme, niin hän kuitsui minut jahtiin sinne Savon maille kanssan tämän jahtikauden aikana. Hiukan arevelin josko tulen toimeen savolaisen seurueen kanssa, en vähiten kielikysymyksen takia, vaa yleisestikin. Kovin epäkohteliaskaan en halunnut olla, varsinkaan kun koin edustavani tavllaan koko metsästäjä kuntaa, joka edellä kerrotulla tavalla keräyksen ja lahjoituksen toteutti.
Itse jahti alkoi melko tavanomaisella tavalla, mitä nyt jonkinlaisessa kielikylvyssä toki sainkin olla, eikä sekään olisi ihan aikea tilanne ollut jos vain yksi kerrallaan olisivat pulisseet, ja puolet hitaammalla temmolla.
Metämies halusi tietty viedä minut passiin ihan omille mailleen. Ihan aakeeta laakeeta vain oli tuo hänen palstansa. No siinä me sitten kolmisin istuimme; Metsämies, hänen uusi tyttöystävänsä ja minä. Jossain vaiheessa lähistöllä alkoi pyssyt paukkua, ja radiopuhelimessa alkoi maan taivaallinen pulina josta en sanan vertaa tolkkua saanut. Tuota pulinaa kun oli n. ½h jatkunut, sain jotenkin itseni ymmärtämään että on ammuttu kasikin hirveä haavakoiksi, ja toinen on tulossa meidän suuntaamme. Sovimme metsämiehen kanssa että hän on ampuja jos hirvi tulee hänen omalle saralleen, ja minä taas ammun jos kulkee läheistä naapuri palstaa pitkin. No siitä tarkalleen rajaahan tuo rammaksi ammuttu kohtapuolin melkoisella vauhdilla ryntäsi. Metämies siihen neljä laukausta ampui, mutta vauhti sen kun vain parani. Olin moisesta siinämääri äimän käkenä, etten odes nostanut asettani ampuakseni. Olen nimittän tottunut siihen että hirveä ammutaan vain kerran, ja vain hyvin harvoin sen toisen kerran.
Metämies jäi aivan oikeaoppisesti amumapailalleen merkkaamaan tapahtumaa, ja me hänen rakkaan ystävättärensä kanssa seurasimme haavakkoa. N. ½ km jälkeä seurattuamme aloimme kuulla hirven ääntelyä joka kertoi keuhko-osumasta. Nyt halusimme hiukan rauhoittaa tilannetta, että hirvi rauhoittuisi ja kävisi makuulle. Joimme M-B (hänen kaksiosaine etunimensä alkukirjaimet) tarjoamat kahvit, jonka jälkeen aloimme varovasti lähestyä melko peittoisessa maastossa hirveä. Saimmekin kohta huomata hirven pyrkimään nousemaan ylös makuulat n. 120 m etäisyydellä meistä. Hirvi nousi kuitenkin vain etujaloileen, takapään pysyessä tukevasti maassa, joten armollisen laukausen ampuminen ei ollut vaikea tehtävä.
Pistimme tuon hankosarvi hirven, ja se kaato..
.. se tapahtu nyt. M-B oli tullut luvanneeksi metsämiehelle että jos tämä kaataa hirven, niin hän saa kokea miehen ihanimman hetken, l. ensikosketuksen pyhimpään, hieren lämpimän ruhon päällä.
Tun kokemuksen sainkin nyt minä, siis sen PARHAAN KAATONI.
Oliko teko hyvien metsästys- tai muiden kulttien vastainen, sen saatte vapaasti arvioida.
Voi muuten olla, että Mersämiehen perheessä vietetään tulevana suvena kaksosten ristiäisiä.
Lopuksi; velvollisuudet ja erilainen edustaminen ovat joskus raskaita kannettaviksi ja toteutettaviksi, mutta vain harvoin on niin ii´ha´ha´naa;))
Sain kuitenkin tilaisuuden tutustua tähän aitoon savolaiseen Metsämieheen, ja tämä tilaisuus tuli kun kävimme pienenä lähetyksenä luovuttamassa hänelle sen kansalaiskeräyksemme varoilla hankkimamme tietokoneen, hänellä kun sitä omaa konetta ei ollut.
Jo se, että keräys ylitti muutamassa päivässä tavoitteemme osoitta sen miten suurella mielenkiinnolla ja halukkuudella seurailimme hänen monella tapaa ansiokasta toimintaa sen yhteisen hyvän eteen joka juuri meitä hirvenmetästäjiä, ja metsästäjiä yleensäkin koskee. Metsämies osasi aina kokeilla niitä rajoja jolle vain mielikuvitus voi viedä. Moninaisia olivat ne neuvot ja ohjeet joita hän ilmeisestikin aivan aidosti tahtoi meille antaa. Eivät siis oleet hänen taholtaan millään tapaa koiruus tms. mielessä annettuja, vaan ihan aitoa ja rehellistä valistukseksi tarkoitettua. Tapa millä hän sen teki, se oli siinämäärin omaleimaista ettei kenellekään jäänyt epäselväksi se etteikö ollut vielä tarvetta varmistaa asianlaidan oikeellisuus hänen neuvonsa tai ohjeensa luettuaan. Hän siis palveli tällä tapaa käänteisesti sitä yhteistä hyväämme, ja teki sen erittäin asiokkaasti.
Asiaan; siis luovutimme tälle aidolle Metsämiehelle edellä kerrotun tietokoneen, aikamme ensin ihailtuamme niitä hänen monia erilaisia jahtitornirakelmiaan joissa todellakin oli tekniikkaa jos jonkin sortin sensoria ja vibraattorin jousta myöden. Oma tekninen kykyni ei riitä asiasta enemmin kertomaan, vaan pelkästään autuaasti ihmettelemään. Sain toki pitkään tingattuani kokeilla yhtä kokeilumallia, jonka piti olla teknisesti valmis. Tämä malli oli juuri se jota hän kehitteli liikkuvan ajoneuvon lavalle elinimoimaan niin auton kuin hirvenkin liikkeestä johtuvat ennakonotto tarpeet aseella ammuttaessa. Onneksi koetilanteessa laite oli tukevasti maanpinnalla pehmeällä suoperällä. Kävi nimittäin niin että mekämanne pirahti koetilanteessa läheiseen rämeikköön useamman g-voiman saattelemana. Vaain hyvää tuuria saan kiittää siitä että sain kokea vielä sen parhaan kaadon, josta aion kohta kertoa. Ase, se lensi vastakkaiseen suuntaan, ja lävisti tukkipuun vavuisen hongan jääden puoleen väliin piipustaan honkaan sojottamaan. Lukkoa ei enää saanut avatuksi, eikä pössykkä muutoinkaan ryhdissään ollut. No ase oli Metsämiehen oma 30-06, joten se siitä.
Nioi se kaato; metsämies kun oli hyvillään saamastaan yhteisestä lahjoituksestamme, niin hän kuitsui minut jahtiin sinne Savon maille kanssan tämän jahtikauden aikana. Hiukan arevelin josko tulen toimeen savolaisen seurueen kanssa, en vähiten kielikysymyksen takia, vaa yleisestikin. Kovin epäkohteliaskaan en halunnut olla, varsinkaan kun koin edustavani tavllaan koko metsästäjä kuntaa, joka edellä kerrotulla tavalla keräyksen ja lahjoituksen toteutti.
Itse jahti alkoi melko tavanomaisella tavalla, mitä nyt jonkinlaisessa kielikylvyssä toki sainkin olla, eikä sekään olisi ihan aikea tilanne ollut jos vain yksi kerrallaan olisivat pulisseet, ja puolet hitaammalla temmolla.
Metämies halusi tietty viedä minut passiin ihan omille mailleen. Ihan aakeeta laakeeta vain oli tuo hänen palstansa. No siinä me sitten kolmisin istuimme; Metsämies, hänen uusi tyttöystävänsä ja minä. Jossain vaiheessa lähistöllä alkoi pyssyt paukkua, ja radiopuhelimessa alkoi maan taivaallinen pulina josta en sanan vertaa tolkkua saanut. Tuota pulinaa kun oli n. ½h jatkunut, sain jotenkin itseni ymmärtämään että on ammuttu kasikin hirveä haavakoiksi, ja toinen on tulossa meidän suuntaamme. Sovimme metsämiehen kanssa että hän on ampuja jos hirvi tulee hänen omalle saralleen, ja minä taas ammun jos kulkee läheistä naapuri palstaa pitkin. No siitä tarkalleen rajaahan tuo rammaksi ammuttu kohtapuolin melkoisella vauhdilla ryntäsi. Metämies siihen neljä laukausta ampui, mutta vauhti sen kun vain parani. Olin moisesta siinämääri äimän käkenä, etten odes nostanut asettani ampuakseni. Olen nimittän tottunut siihen että hirveä ammutaan vain kerran, ja vain hyvin harvoin sen toisen kerran.
Metämies jäi aivan oikeaoppisesti amumapailalleen merkkaamaan tapahtumaa, ja me hänen rakkaan ystävättärensä kanssa seurasimme haavakkoa. N. ½ km jälkeä seurattuamme aloimme kuulla hirven ääntelyä joka kertoi keuhko-osumasta. Nyt halusimme hiukan rauhoittaa tilannetta, että hirvi rauhoittuisi ja kävisi makuulle. Joimme M-B (hänen kaksiosaine etunimensä alkukirjaimet) tarjoamat kahvit, jonka jälkeen aloimme varovasti lähestyä melko peittoisessa maastossa hirveä. Saimmekin kohta huomata hirven pyrkimään nousemaan ylös makuulat n. 120 m etäisyydellä meistä. Hirvi nousi kuitenkin vain etujaloileen, takapään pysyessä tukevasti maassa, joten armollisen laukausen ampuminen ei ollut vaikea tehtävä.
Pistimme tuon hankosarvi hirven, ja se kaato..
.. se tapahtu nyt. M-B oli tullut luvanneeksi metsämiehelle että jos tämä kaataa hirven, niin hän saa kokea miehen ihanimman hetken, l. ensikosketuksen pyhimpään, hieren lämpimän ruhon päällä.
Tun kokemuksen sainkin nyt minä, siis sen PARHAAN KAATONI.
Oliko teko hyvien metsästys- tai muiden kulttien vastainen, sen saatte vapaasti arvioida.
Voi muuten olla, että Mersämiehen perheessä vietetään tulevana suvena kaksosten ristiäisiä.
Lopuksi; velvollisuudet ja erilainen edustaminen ovat joskus raskaita kannettaviksi ja toteutettaviksi, mutta vain harvoin on niin ii´ha´ha´naa;))
Vastaukset 5
Vanhimmat
Johan nyt tempun teit. Muista se, että vaikka edustajanamme matkassa olitkin, niin elatusmaksu lankee yksin Sinun maksettaviksi.
Ihanko käyttämätöntä "hiehoa" pääsit lämpimällä patjalla pamauttamaa?
Eiköhän Metsämies olekaan sillä uskoakseni paljonkin pienikokoisemmallaan päässyt edes kohdistuslaukauksia ampumaan.
On kyllä ilmeistä se, että noissa hänen ampumatorni viritelmissään "lipas" tyhjenee tahattomasti...
= hyvä ystävä...
Vain noin loppuun saakka hoidit antamamme luottamustehtävän.
En kyllä vähääkään epäile ettetkö juuri noin tilaisuuden tullen toiminut, varsinkaan pyydettäessä. Olinhan toki kanssasi sitä konetta Metsämiehelle luovuttamassa, ja näkemässä miten miehen silmään sopiva tämä M-B on. Pitää vain toivoa ihan kädet ristittynä sitä että Metsämies osaa hänestä asianmukaisesti huolta pitää.
Jos sitten nuo kaksoset todellakin syntyvät, niin olisin kyllä valmis heille kummiksi jos sitä minulta vain kysyttäisiin.
Mihin muutoin käytit ne jäljelle jääneet keräysvarat?
ne olemme porukassa poissa ollessasi päättäneet käyttää lyhentämättöminä metsämiehen saran taimettamiseen, se kun ainoastaan villiä pusikkoa lykkää.
Olen ihan itse lupautunut nuo taimet sinne yhdessä M-B:n kassa keväällä istuttamaan;)
Saa nyt kuitenkin nähdä josko hän ei kykenisikään, syyn tiedätkin, niin kootaanpa pojat porukka.
Kuinkas on metssiga tähtäimeen käynyt? Voisin taas poiketa saslikille?
Kyllä me se on tiäretty notta soot hetikohta köyrimäs ku tilanne tuloo, mutta oosit ny tämän kerran harkinnu.
Ne teköö kuule nykyysi sellaset dna, vaiko nda, testit mukuloolle kun ne syntyy. Joka neliännen mukulan oikia isä on kuulemma muu miäs kuin lasten äireen miäs.
Oikeen täs alakoo ittiäkin peloottamaha kun tuon kuulin.
Annookko eres tualle M-B:lle ohojeet hiukka Metämiestäkin käytellä, niin notta tua tulis autuaasehen uskohon omista kyvyystänsä. Oikeen jo peloottaa etukätehen jos Metsämiäs alkaa täällä taas kyvyyllänsä trossaalemahan.
Näin sitä pitää toimia, vanhassa asevelihengessä toimia; - auttaa pyydettäessä.
Samalla tuli M-B kokeneeksi sen ettei jää kokonan vaille osaavaa ja tosiasiallisen elämänkulun mukaista seuraa.