Sinun poikamainen hymysi ja hellät kätesi,
jotka piirtävät kaaria iholleni lähettäen
väristyksiä sinusta minuun.
Hiljaa uppoan sinisiin silmiisi ja tunnen
kuinka virta vie meitä. Kuin kaksi jokea,
jotka voimalla sulautuvat toisiinsa ennen
laskemistaan suurelle merelle.
Kuinka paljon voikaan rakastaa?
Tietämättään antautua toiselle
virheineen päivineen ja silti
tulla rakastetuksi kaikkinensa.
Niin kauan piti kulkea
vääriä polkuja päästäkseen
viimein kotiin.
jotka piirtävät kaaria iholleni lähettäen
väristyksiä sinusta minuun.
Hiljaa uppoan sinisiin silmiisi ja tunnen
kuinka virta vie meitä. Kuin kaksi jokea,
jotka voimalla sulautuvat toisiinsa ennen
laskemistaan suurelle merelle.
Kuinka paljon voikaan rakastaa?
Tietämättään antautua toiselle
virheineen päivineen ja silti
tulla rakastetuksi kaikkinensa.
Niin kauan piti kulkea
vääriä polkuja päästäkseen
viimein kotiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Noin kirjoittaisin minäkin,
jos vain suinkin osaisin.
Kokemus juuri tuollainen.
Kiitos hyvästä runosta.