Haluaisin tietää, onko muita kundeja, joiden on TODELLA vaikea löytää seuraa (seurustelu),vaikka on yrittänyt vaikka mitä. Netistä ei irtoo, onko se sit heti se et jos sul ylipainoo niin mahkut putoo johonkin prosentin tasolle?
Ilmeisesti sen oikean pitäs sit tulla vastaan jossakin elävässä elämässä, mutta olenpa huomannu et pitää olla melkein malli ennenkuin sut noteerataan. Asun kyl paikkakunnalla, jos paljonkin homoja, mut musta ei kukaan kiinnostu. Vaikee uskoo, et olisin NIIN surkee!"
Voisko joku kommentoida!
Ilmeisesti sen oikean pitäs sit tulla vastaan jossakin elävässä elämässä, mutta olenpa huomannu et pitää olla melkein malli ennenkuin sut noteerataan. Asun kyl paikkakunnalla, jos paljonkin homoja, mut musta ei kukaan kiinnostu. Vaikee uskoo, et olisin NIIN surkee!"
Voisko joku kommentoida!
Vastaukset 23
Vanhimmat
paino ole ongelma ellei tyyppi ole todella lihava (eihän se ole enää tervettäkään). Kemiat välillä luulis ratkaisevan.
Mutta tiiän tuon ongelman (kokemusta on): jos jossain mättää, niin sanotusti, paino tai mikä tahansa muu niin sitä joutuu olemaan yksin.
Ei välttämättä johdu ulkonäöstä. Homokulttuuri on vain sellainen, että kukaan ei tunnu haluavan sitoutua tai sitten sen pitäis olla just viimeisenpäälle hiottu timantti! Itse olen aina ihastunut persoonaan ja tekoihin. Kun mua katsotaan, puhutellaan tai kosketaan oikealla tavalla, niin se on oksat pois, olen myyty. Ulkonäöllä ei niinkään ole merkitystä, mutta tottakai siihen ensimmäisenä kiinittää huomiota kun tapaa uuden ihmisen, mutta se ei tarkoita sitä ettei pullukampikin kundi vois tehdä muhun vaikutusta omalla käytöksellään. Itse olen hoikka ja ihan kivan näköinen kait, mutta en siltikään ole kellekkään kelvannut. Tosin vika oli viimeisen kanssa se, että hän on kaapissa ja minä en. Se teki minusta pelottavan. No olen alkanut nyt henkisesti valmistautumaan yksin oloon, mikä tarkoittaa lähes varmaa selibaattia, kun ei vaan jaksa enään yhdenillan juttuja. Mielummin runkkaan!
.. toivosta kokonaan luopua kuitenkaan. Se vaan vie aikaa ja vaatii vaivaa jos jotain hienoa haluaa löytää.
Ite toivottavasti löytäisin joskus jonkun jonka kanssa elää yhdessä vanhaksi. Ei yksinäisyyden-jaksot haittaa. Ehtii ainakin keskittyä omiin harrastuksiin, töihin yms.
Kyllä tässä on mennyt usko ihmisten hyvyyteen. En ole ainoa jota satuttanut. Uskoin voivani auttaa häntä ja välillä hän tavallaan yritti pyytää apua ja mainitaan viellä etten ollut ajamassa häntä ulos kaapista vaan olisin halunnut olla se luotettu. En ole ainoa jota hän on satuttanut suuressa ahdistuksessaan, vaan on myös satuttanut tyttöjä yrittäessään ylläpitää kulisseja. Nyt mietinkin, että pitäisikö minun narppia hänet jotta enempää ei syntyisi vahinkoa? Ainakin tiedän yhden hänen tutun joka on mun entinen naapuri. Ei voida puhua kostosta koska en vihaa häntä, olen ainoastaan surullinen hänen ja näiden satutettujen puolesta. Tyyppi luulee, että voi muuttua heteroksi tai ainakin bisseksi väkisin, mutta ei ole vieläkään muuttunut ja lähenee jo uhkaavasti kolmeakymppiä! Mutta en taida narppia kun on niin ahdistunut ja masentunut, että varmaan kävelisi junan alle sen jälkeen. Sitä kun yrittää neuvoa ja kannustaa, niin keksii ihan hulluja vasta-argumenttejä siittä mitä kaikkea pahaa tapahtuu kun tulee ulos kaapista. No toivottavasti ymmärtää pian, ettei muuta vaihtoehtoa ole kuin uskoa ettei ne asiat muuksi muutu. Nyt en enään halua yhtäkään miestä, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö auttaisi tätä jos apua pyytäisi.
Varmaan suhteen kuin suhteen jälkeen on haavoilla, jos suhteessa kuitenkin lämpöä tms. on ollut. ITse olen ainakin sellainen, että voin mennä rikki jo pelkän ihastuksen kohteen antamista pakeista. Kun on kymmenen vuotta yrittänyt ja yrittänyt ja ei vaan löydy eikä onnistu (läheltä piti tilanteet tekee kaikkein katkerimmiksi koska on siedettävä emotionaalinen tuska siitä, että läheltä kävi, mutta vittu ei sittenkään...). Lopulta ei tee mieli enää yrittää.
Tässä on toinen, joka mieluummin turvautuu käsitöihin kuin irtosuhteisiin. Melkein vuosi selibaattia jo, eikä tee edes tiukkaa. Välillä voi tehdä mieli, mutta ajatuksen pystyy sublimoimaan.
Ehkä sitten kun se kaunis päivä koittaa, että pääset irti negatiivisesta tunnekuormasta ex:ääsi kohtaan alat taas luottaa johonkuhun. En tiedä, mitä ajattelut kaveruudesta tällä hetkellä, mutta jos haluat meilata/purkaa tuntojasi tai muuta vastaavaa:
[email protected].
Muussa tapauksessa toivotan sinulle erittäin hyvää jatkoa ja Kiitos suuri siitä, että kommentoit. Se tuki minua, uskot tai et.
Mene Qruiseriin ja hae jäsen Janza. Siellä olen.
...toisen syyn, miksi minua kavahdetaan.
Janza
Kiva tietää, että musta on ollut apua edes jollekkin. Saatampa nakata mailia joku kaunis päivä:)Nyt vain yritän turruuttaa pääni ja onneksi huomenna on perjantai jolloin se käy helpommin kun ei tarvitse nousta aamulla töihin:D
Siis anteeks kuinka? Mitä toi on tarkoittavinaan. Tarkoittaako se väkisin ulostamista? Kuka noin tyhmän sanan on keksinyt?
Hiukan vaikee ymmärtää, miks te heti haluatte yhdistää seksin ja poikaystävän. Siis tossa mielessä, että "mieluummin runkkaan". Mun mielestäni on mautonta edes puhua rakastetusta runkkaamisen korvikkeena tai vastapainona sille. Eiköhän rakkauden kohteena olevalle poikaystävälle kuitenkin o olemassa suurempia tehtäviä kuin seksihalun tyydyttäminen.
Puhuin yhdenillan jutuista!
Narppiminen= ilmiantaa, kertoa muille.
Minäkin teen nyt omalta puoleltani selväksi, että olet hieman sotkenut asioita. Ymmärsit juuri päinvastoin kuin yritin tarkoittaa. Eli: seksiä vain poikaystävän kanssa juuri siksi, että silloin on tunteita pelissä. Seksi ilman tunteita, siis seksi seksinä ei oo mun tyyliä.
Mun mielestä on loogisempaa rakastella ennemmin oman kumppaninsa kanssa kuin kenen tahansa, joka on tottunut nousemaan viereltä kenen vaan.
Eli myös minä tarkoitin, että oma käsi on korvike IRTOSUHTEILLE! mieluummin aseksuaali sinkku kuin seksiä tunteita korvaamaan!
Mistä päin oot muuten kotoisin? MInä Jyväskylästä. LÄhden tänään Draqshow-bileisiin, yks kaveri siellä "miesten" puolella kilpailemassa ni pakko lähtee kattoon, miten tuo pärjää.
Henkkoht olen sitä mieltä että mieluummin aseksuaali miesystävä, joka on luotettava elämänkumppani ja henkevää seuraa toivottavasti aina kuolemaan saakka, kuin vakipano.
Itse olen myös samaa mieltä.
"...läheltä piti tilanteet tekee kaikkein katkerimmiksi koska on siedettävä emotionaalinen tuska siitä, että läheltä kävi, mutta vittu ei sittenkään...)."
Siinä on minunkin tarinani. Viime kesänä tuo "läheltä piti" kävi niin lähellä, että kun se taivas muutaman viikon jälkeen loppui, päätin että siinä se oli, tältä elämältä. Mahdollisuuteni ja kärsivällisyyteni loppui. Puoli vuotta kulunut, enkä ole toipunut vieläkään sitä edeltävään tilaan.
Aika hitaasti etenee tämä asia omalla kohdalla.
Tahtoisin sellasen tosi vapaan suhteen että tapailtais aina silloin kuin huvittaa (tai ainakin sen pitäisi alkaa tosi rennosti) eli ei mitään jatkuvaa kiehnimistä, kun tässä aikojen saatossa on jo tottunu siihen että sitä omaa aikaa on "tarpeeksi" :).
Mutta se suurin ongelma on kait vain yksinkertaisesti siinä ettei sellasta sopivaa poikaa vaan yksinkertaisesti ole tullu vastaan jota jaksaisi tapailla edes sillon tällön.
Ehkäpä jonain päivänä ^_^
Veit sanat suustani x)
Kaikki ei vaan oo sellasia kiehnääviä ja masentavia parisuhdeihmisiä.
..on monenlaisia. Se, että haluaa elää parisuhteessa ei automaattisesti tarkoita sitä, että kiehnätään. Kyynikot sensijaan ovat olleet samanlaisia kautta maailman sivun.
Kaipa se toinen ihminen (vain yksi) on sitten jokaisen elämän täyttymys. Parisuhde tänne ja äkkiä. Miten pääsen parisuhteeseen? Pystytkö sitoutumaan?
"Jos en pääse parisuhteeseen, olen epäonnistunut ja minulta on jäänyt elämän tärkein asia kokematta. Kuolen yksin surullisena ja olen elänyt pitkän ja inhottavan elämän." :D
voi elämä.
Jotenkin oudosti kuvitellaan että parisuhde pelastaa yksinäiseltä vanhuudelta (eli 30v ). Väärin. Parisuhde myös aiheuttaa yksinäistä vanhuutta. Vanhuudelta ei pelastu kukaan, ja yksinäisyyden tekijät ovat jossain ihan muualla kuin että onko parisuhteessa vaiko eikö.
Läheisriippuvaisuus ja oman identiteetin imeminen toisesta on valitettavan usein epäonnistuneiden parisuhdeihmisten kohtalona.
...eipä muuta voi todeta.
Yritän vain auttaa teitä poloisia näkemään ja ajattelemaan maailmassa muutakin kuin teille syötettyä parisuhdepaskaa.
Jokainen meistä on kyynikko omassa lajissaan.