Tulin vähän tänne katselemaan ja sanomaan oman mielipiteeni kun kovin kiehuvaa on ollut erään ihmisen ympärillä!olen itse kouluttanut ja työskennellyt koirieni kanssa (en kasvattanut kun muutaman pentueen ihan omaksi "tarpeeksi" ja tuttujen iloksi
)ja olen aina ollut sitä mieltä et sesse piireissä kovimmat ns.naamat et sanotaan asiat miten ne ovat ja väännetään kättä lujastikin ja huudetaan haukutaan ja suututaan mut aina päin naamaa..mutta minä sanon et varmaan muutaman kerran on suuttuttan niin hitosti ja niellyt niin olenkin huommanut et jösses kuinka paljon olenkin oppinut luonut oman linjani ja kaikki on mennyt hyvin vaikka ikinä ei päästä täydellisyyteen..millään konstilla!mut uudet harrastajat nöyryyttä peliin ja kunnioitusta muuten ei pitkälle pötkitä vaikka pitkin hampain!itse en aktiivinen enää ja mun tytötkin eläkkeellä mut en vaihtaisi mitään pois.. Ja hyvää joulun alus aikaa kaikille t.mummo
)ja olen aina ollut sitä mieltä et sesse piireissä kovimmat ns.naamat et sanotaan asiat miten ne ovat ja väännetään kättä lujastikin ja huudetaan haukutaan ja suututaan mut aina päin naamaa..mutta minä sanon et varmaan muutaman kerran on suuttuttan niin hitosti ja niellyt niin olenkin huommanut et jösses kuinka paljon olenkin oppinut luonut oman linjani ja kaikki on mennyt hyvin vaikka ikinä ei päästä täydellisyyteen..millään konstilla!mut uudet harrastajat nöyryyttä peliin ja kunnioitusta muuten ei pitkälle pötkitä vaikka pitkin hampain!itse en aktiivinen enää ja mun tytötkin eläkkeellä mut en vaihtaisi mitään pois.. Ja hyvää joulun alus aikaa kaikille t.mummo
Vastaukset 41
Vanhimmat
Mä en oikeastaan ymmärtänyt ton sun viestin sanomaa lainkaan, mutta siihen ajattelin kommentoida että yhteistyö uusien ja vanhojen harrastajien kanssa sujuu parhaiten MOLEMPIA puolia kunnoittaen. Sitä en ymmärrä miks nuorempien (koirapiireissä ei välttämättä edes ole ikäeroa) pitäisi kunnioittaa vanhempia muttei vanhempien nuorempia. Yhtä hyviä ihmiset kuitenkin keskenään ovat. Kyllähän innostus saattaa pian lakata jos uusiin suhtaudutaan nyrpeästi. Alussa pitäisi saada kysellä tosi tyhmiäkin juttuja, siis sellaisia mitkä on konkareille ihan itsestäänselvyyksiä. Toiset tulee mukaan harrastukseen pikkuhiljaa, niin että ollut aiemmin helpompia koiria ja harrastuksiin tultu pikkuhiljaa myös mukaan. Toiset taas ovat ensikertaa koiranomistajia ja heitä voi askarruttaa monen itsestä hassulta tuntuvat asiat :D Mä sanoisin, että huumoria peliin. Itselle täytyy voida nauraa ja toisten pitää ymmärtää aloittelevaa. Pidempään harrastaneiden mielipiteitä täytyy osata kuunnella ja pohtia. Kaikki tämä toisiaan kunnoittaen ja hyvällä yhteisymmärryksellä.
Riitojakin tod näköisesti tulee, mutta silloinkin olisi hyvä muistaa kuinka riidellä ns. fiksusti. Ei kannata tehdä itsestä lapsellista hölmöä.
Taas muutama oma mielipide :)
En oikein osaa ilmasta itseäni tällä vehkeellä..(sain juuri tytöltä lahjaksi ja vasta opettelen jos tää vanhakin oppis uusia temppuja) mut tarkotin sitä et joskus voi tulla kovaakin kommenttia ja kritiikkiä ja siitä ei pidä lannistua vaan ottaa opiksi ainakin kuoria kermat päältä kaikkihan tietää et ns sisäpiiriin mis kovimmat tulokset tehää pitää aika nöyränä mennä tää kirjotus oli tarkotettu sille jollee amyville tai jollee ihan hyvällä et jatkaa vaa mut pikku jarruvaihde olis hyvä et jos menee tol asenteel kentälle se pöllytetää aika nopee ulos ja tämä ei ollu oikeastaa pahalla sanottu!t.mummeli
En tosiaan kysy pahalla, ihmettelen vain, että mikä vika mun asenteessa sun mielestä oli? :D Enkös mä nimenomaan korostanu sitä että pitää osata kuunnella ja ottaa asiat kevyesti, sanoin vain myös samoja terveisiä samaan suuntaan ;)
(tuosta kirjoituksesta voin antaa aluksi vaikka semmoisen vinkin, että koko teksti on tosi raskaslukuinen jos kaikki on samaa lausetta. Että kannattaa käyttää myös niitä pisteitä ja jaotella asioita vähäsen ;)
Niin tarkoititko amityvillen asennetta? Hänhän taitaa treenailla koiraansa lähinnä vain kotioloissa eikä käy yleisissä treeneissä. Mikäli oikein olen ymmärtänyt.
Ja kyllähän varmaan ne jotka sinne treeneihin menee, huomaa aika pian millä asenteella siellä ei pärjää.
Ole missään nimessä sua tarkottan yritin vaa mun kirjotuksia selventää mut taisit hokasta sen jo mä en ole itse kun aivan pintapuolisesti näitä kirjoituksia katsellut..ai että koti koira ja koti treenit voi voi
Ja sitä kenttä asenetta tarkotin..hyvä että joku suomentaa mun tekstit
Eiköhän tämä tästä selvene :D
Mitäs mieltä sä sitten olet ihan saksanpaimenista ns kotikoirina? kotikoiralla tarkoitan tässä tapauksessa koiraa, jonka kanssa ei ole käyty ohjatuissa koulutuksissa tai jonka kanssa ei harrasteta ns virallisesti mitään. Lähinnä lenkkeilyä, itse tehtyä jälkeä, itse opetettua tottelevaisuutta yms. Eli vaikka koiraa ei käytetä yleisissä jutuissa niin sen kanssa silti harrastetaan.
Omasta mielestäni se voi olla ihan ok, riippuen koirasta ja omistajasta. Varsinkin saksanpaimenien ollessa kyseessä voi olla helpompaa käydä ainakin pentu- ja murrosikä- aikana ohjatuissa koulutuksissa, mutta jos itseltä löytyy osaamista, saahan koirasta kunnollisesti käyttäytyvän muutenkin.
Riippuen myös erittäin paljon koiran linjoista (käyttö-näyttö) ja sen luonteesta, ei kaikki todellakaan tarvitse muuta kuin "kotielämää". Sitten taas on niitä, hyvin vietikkäitä ja energisiä yksilöitä jotka todella kaipaavat PALJON aivotoimintaa, tai sitten niistä kehittyy osaamattoman käsissä näitä surullisen kuuluisia ongelmakoiria. Toisin sanoen koiria, joilla on ongelmaomistaja.
Jään odottelemaan sun lisäkommentteja, ehkä saadaan tästä aikaiseksi oikein kehittävä keskustelu :D
Tottahan täytyy koittaa jarrutella. Mieleeni tuli erään opettajani FK,psykologi T.Muhosen kommentti minulle,kun pohdittiin miten voit päästä toisen pään sisälle.(Terkkuja vaan Muhoselle,mikäli olet koira ihmisiä!!Ja satut lukemaan.=) )Oli vaikea tehtävä muistan,mutta hän sanoi minulle: On sulauduttava joukkoon ja samaistuttava ihmisiin joiden ajatuksiin haluat vaikuttaa. Toisin sanoen hyvässä tai pahassa mielessä mielenlaadussa pääsee tutustumalla toisen rooliin käytöksen kautta.
No,kukin voi vetää omia johtopäätöksiään minun provoista ja minun provosoitumisesta. Mutta sen lupaan,että koitan pysyä kaidalla tiellä ja jarrutella kritiikkiäni ja olla provosoitumatta.
Ja pysyä KOIRA AIHEESSA.Rapsutuksia mummelin koiruuksille=)
Menee ehkä vähän ohi linjan, mutta samaan olen itsekin kiinnittänyt huomiota. Harrastajapiireissä käytetään kovaa tekstiä ja annetaan suoraan päin naamaa tosi rankkaakin palautetta. Eikä siinä mitään, vanhat akat ja ukot sen varmasti kestää ja on oppineet sitä sietämään - jopa jotain oppimaan. Mutta uusille harrastajille moinen käytös on monesti liikaa. Ei se kovin paljon nostata kenenkään intoa oppia uutta, jos se "huippu", joka niitä käyttövalioita lajista kuin lajista vääntää, huutaa turpa punaisena "ohjeita", haukkuu uuden ohjaajan ja tämän koiran jne. Olen itse ollut todistamassa tällaisia reenejä, joista tämä nuori, uusi harrastaja lähti kyllä itkua väänteän pois, eikä tullut takaisin. Kummallisinta oli se, että kukaan meistä muista vanhoista ei sanonut sanaakaan. Jälkikäteen ajattelin monesti, että olisi pitänyt pitää tytön puolia tai ainakin selittää hänelle, että tällaista tämä on, älä ota itseesi.
Hyvät käytöstavat näyttävät unohtuvan aika monesti. Tai sitten on kyse vain jostain "tulikokeesta", jolla katsotaan, onko kyseessä "tosiharrastaja".
Että ihmisiä säikytellään pois jostain kiinnostavasta ja äkkiä tehdään asiasta ei niin kiinnostavaa pelkällä nurjalla asenteella.
Toivottavasti se kyseinen tyttö osasi kuitenkin ajatella,ettei hänessä ollut vika vaan ohjaajan ikävässä asenteessa.=(Iän karttuessa oppii yhtä ja toista eikä maailma kaadu vaikka joku huutaa pallo punasena sylki suusta lentäen päin näköä.=)
Mikä ei tapa se vaan vahvistaa.=)Toisaalta suorassa puheessa ei tule jääneeksi kovin epäselväksi millä kannalla vastapeluri on asiassaan.Joskus se osoittautuu jopa ainoaksi keinoksi saada äänensä kuuluville ja pointtinsa selväksi.Vaikka loppupelissä kaikki eivät siitä tykkää ja saa heidät itseäsi vastaan.
Ennen vanhaan siitä käytettiin nimistystä auktoriteetti ja uskottavuus,kun ope rähähti,kakarat pomppasi pystyyn ja vapisivat kauhusta.
Minä olen sitä mieltä että,varsinkin ensimmäisen koiran etenkin sessen kohdalla olisi hyvä jos kävisi ainakin perus koulutuksen jossain kentällä et sais jonkilaisen perus käsityksen ja sit vois jatkaa yksinään jos näkee siinä mitään järkeä kyllähän se on omistajastakin mukavaa mennä ihmisten ilmoille ja jutella muitten samankaltaisten ihmisten kanssa..enkä ole kotikoiria mitää vastaan kun mun yksi pennuista sai laiskiaisen geenin jostaan ja sitä ei kiinnosta oikeasti muu kun syöminen ja nukkuminen ei siis sopinu oikein harrastus koiraksi..jokainen saa käyttää järkeään mun nyrkkisääntö on et niin kauan kun omistajalla on hyvä olla koiran kanssa niin myös koiralla on hyvä olla taas pitää suomentaa jos koira aiheuttaa kärsimystä,huolia,hiustemrepimistä esim.paikkojen hajoittaminen aikuis iällä ym ongelma käyttäytymistä niin silloin ei tarpeeksi toimintaa..mut jos näitä ei esiinny ja harrastaa koiransa kanssa vaikka kilpaa pieremistä silloinhan kaikki on hyvin! Vai? Toivottavasti ymmärrät edes jotain täst mun sekavasta tekstistä
En nyt tarkoittanut sitä vaan sitä että ei voi semmosella asentella mennä että jos kysyy joltain kokeneelta ihmiseltä jotain ja jos ei tykkääkkääm vastauksesta niin hyökkää vastaajan kimppuun suusanallisesti tarkoitin myös sitä että ei kannata loukkaantua jos tulee välillä suoriakin vastauksia ja kritiikkiä mut sehän on pitemmällä tähtäimellä kannattavampaa ja yritin tossa mun tekstissä kertoa että mitä minä olen joutunut kokemaan ja kannustukseksi kaikille aloitteleville et antaa mennä kyllä se siitä ja omiakin mielipiteitä toki saa ja pitää olla ja olen samaa mieltä et muutama ohjaaja kyl tarvis potkun persuksiin toivottavasti nyt ymmärsitte mitä ajoin takaa..
Toi oli hauskasti kirjotettu=) kilpaa pieremistä,heh,heh...ratkee naurusta. Ei sulta ainakaan huumorintajua puutu!!=D Kiva nähä vähän huumoriakin täälä surffaillessa!Ja itseasiassa meillä välillä tosiaan päristellään kilpaa koiran kanssa! Vaikut loistavalta persoonalta!!Hienoa,että kannustat ihmisiä hakemaan apuja kodin ulkopuolelta. Itsekin varmasti uuden pennun kanssa menisin henk.koht kentän reunaan ja ainakin peruskoulutusta kokeilisin kaverien kanssa kentällä. Tässä matkan varrella olen saanut ihan hyviäkin käsityksiä vanhojen huonojen käsitysten tilalle tuosta koulutuksesta porukassa.
Joissain asioissa vois päästä helpommalla,kuin itse oppineena=)ja kantapään kauttakin kokeilleena.
ei hyvät akankankkanat! ei saakelis ihme että joillakin harrastajilla koitar kireitä ku kentillä ja palstoilla vaahdotaan ja kuolat lentäen! älkäähän nyt!jos niin tunteita keihuttaa niin enhän mää kehtoo tulla sinne urospennun kanssa laisinkaan,kun ilmapiiri tuntuu kireeltä,nii lemmikitki hermostuvat!amityville on reilu ja supu! asialinjaisia ka rentoja kasvattajia!suokahaan anteeksi kirjoitusvirheeni,olin parin tunnin happihypyillä ja suihku rentouttaa ajattustenjuoksujakin.oli se harrastus siis omaksi iloksi karvaturri tai palveluskäyttötarkoituseen,niin annetaan koirille rento fiilid olla ja nauttia ohjauksista,kaikki koirat täytyy ohjata tavoille,kultaiset noutajatkin.eikä kotisakutkaan ole sen huonompitasoisia ku käyttökoiratkaan,yhtä rakkaita ja paljon saavat yleensä meininkiä!naattikaa uljaista sakuista!ei kilpailla henkisesti!
ihan uus ilmaus naispuoleisille immeisille =) aika hauska tosin..=) Juuh, en mäkään ihan koko ajan ole ollu asialinjalla täälä jutellessa. Ilmassut ajatuksiani aika räväkästi siitä sen ihmeemmin kuitenkaan ilahtuneena.=( Piti ihan kokeilla sitten rajojaan ja kyllä sitä takasinkin sai mitä suustaan suolsi. Tottahan se mukavempaa on kivasti jutella,kun räyhätä kupoli punasena. Taitaa mennä sitäkin varmemmin asiansa kanssa mehtään räyhäten,kun et juttelisi tosiaan mukavasti. Vaikka vähän huumorinkukkasen kerakin =)Oli mulla kyllä tavotteena saada eräät tuntemani henkilöt lukasemaan murinoitani ja sainkin kun sainkin sitten juuri sen yleisön sivuja lukemaan jota tavottelin . Ja siinä sivussa muutaman muunkin suututin,mutta anteeksi olen pyytänyt ja ihan vilpittömästi. Ja koittanu nyt pysytellä vähän asiallisemmalla linjalla.
Välillä toki tulee kiusauksia kiusotella, kun on tälläin naispuolinen vaahteramäen eemeli,niin metkuttaa välillä. Mut joo,taidan laittaa syliläppärin kiinni sitten kun oikeen metkuttaa,ettei kauhian pahasesti loukkaisi kettään.=)Kaikil kuiteskin erilaiset huumorintajut ja huumorin aiheet=)
Lukaisin tuossa sinun viestisi. Olet oikeessa nöyryttä peliin,mutta nöyryydellä et lienee tarkoita kuitenkaan sitä, että omat näkemykset asioista pitäisi lakaista maton alle?
Jokaisella kolikolla on aina kääntöpuolikin ja mä mielestäni ymmärrän sen asian hyvin. Mutta, että koirasta voisi tulla vain ja ainoastaan hyvin käyttäytyvä ja tasapainoinen koira ei mielestäni edellytä yhteisiä treenejä minkään harrastustoiminnan parissa. Hyvin on aina peruskoulutus onnistunut kotonakin ja apua olen saanut kysymällä itseäni fiksummilta kuinka heidän mielestään pitäisi menetellä missä milloinkin eteen tulevassa tilanteessa.
Kaikki niksit eivät ole aina purreet ns. meidän haukkuliin,mitkä yleisesti ottaen varmaan moniin pitäisi purra. Joutunut keksimään itsekin eri variaatioita juttuihin. Kyllä mä olen tosissani aivotyöskentelyä tehnyt,että olen koirastani saanut helposti hoidettavan, rauhallisemman, käskyjä tottelevan koiran. Kun katson aikaa taakse päin aloitin käytännössä katsoen tyhjästä oman koirani kanssa ja koirani sattui olemaan ensimmäinen koko elämäni aikana ns. arka,vieraita pelkäävä koira ressukka. En tuntenut minkäänlaista vastenmielisyyttä silti koiraani kohtaan vaan ajattelin,että tälläset eväät ja näihin keksittävä konstit.Päätin silloin,että olkoon kuinka vaikeaa hyvänsä, se viedään läpi ja tehdään muutosta. Kukaan ei ole teistä nähnyt koiraani. Ei nuorena eikä nyt keski-ikäisenä. Kun olisikin,ei tarvitsisi kyseenalaistaa kotikoiran oloja tai saatua opetusta. Onneksi kuitenkin tuttavapiirini on pysynyt lähes samana koko koirani elämän kaaren aina tähän päivään asti ja he ovat nähneet ne edistys askeleet, jotka on harpottu eteenpäin.=)
En halua vähätellä kaikkia harrastajia,en ollenkaan näe siihen aihetta. Mutta mitä alunalkajaan halusin sanoa ja sanoinkin aika pontevasti ja kipakastikin. Harrastuspiireissä kulkee samalla tavoin jyviä akanoiden keskellä, kuin meidän kotikoirien pitäjienkin keskuudessa. Olen itse nähnyt omin silmin ja kuullut omin korvin,kuinka kourallinen ihmisiä rankaisee ja riepottaa koiraansa huonoista saavutuksista. Sitä en voi sallia ja hyväksyä keltään ihmiseltä. Mikään taho tai arvovalta eivät sitä asiaa saa muuttumaan muuksi. Ei nyt eikä myöhemminkään.
Se, että käytän ns. voimasanoja tai rumaa kieltä ei tee minusta fiksumpaa kuin teistä muistakaan jotka samaan syyllistytte. Et sinä mummeli,eikä supukkainen =) eikä moni muukaan,mutta ne jotka niin myös tekevät.
Ymmärrän oikeen hyvin miltä räyhääminen kuullostaa ja miten siihen suhtaudutaan,olehan työskennellyt sosiaali-ja terveysalan töissä. Joissa siis kyseiseen asiaan törmää päivittäin ja joutuu koko ajan punnitsemaan arvojaan.
Mieluummin esiinnyn ihmisille tasapainossa ja puhun asiallisesti. Mutta olen myös vain ihminen teidän muiden ihmisten joukossa,minullakin on heikkouteni ja vahvuuteni,kuten kaikilla ihmisillä. Koen eläinsuojelun sydänasiakseni ja teistä moni sen lisäksi kokee harrastustoiminnan. OK:=) Ei se minua häiritse, niin kauan kun jokainen on tyytyväinen omaan elämäänsä. Mutta että aliarvioidaan jyrkästi puolesta tai vastaan asiaa kun asiaa saa aina jonkun tunteet tulistumaan. Sellaista elämä on,kaikki ei millään voi nähdä asioita samalla tavalla. Kukin puolustaa omia periaatteitaan.
Olen pahoillani karskista kielenkäytöstäni edelleen ja että läksin minun provosoivaan ärsytys leikkiin mukaan on harmillista,mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.Jokainen pystyy olemaan ilkeä,se on nyt todistettu,mutta osaako jokainen olla myös asiallinen jää nähtäväksi. =/ Olen täällä edelleenkin omana itsenäni ja halukas keskustelemaan koirista ja koiriin liittyvistä asioista. Pysyn kannassani ja ymmärrän että tekin pysytte.Voidaanko silti unohtaa ääripäät hetkeksi eli harrastaa ei harrasta asiat,koska koirista riittää juttua ilman että nuo asiat vedetään aina mukaan erottamaan ihmisiä toisistaan.=)
vielä sen verran, itselläni on 8kk pentu jota käytetään kentällä säännöllisesti.
Amityville on siinä suhteessa oikeassa että suurin osa koulutuksesta tapahtuu kotona, kentällä sanotaan miten pitää kouluttaa koiraa, mutta suurin koulutus tapahtuu kotona.
Kentällä taas koirat saavat olla erillaisissa tilanteissa toisten koirien ja ihmisten kanssa.
Ainakin minun koiralleni kentällä olo on tehnyt pelkkää hyvää ja itsekkin olen oppinut paljon koirien käyttäytymisestä.Entisiä koiriani en käyttänyt kentällä ja olen siitä itselleni hyvin vihainen,mutta siitä huolimatta eivät olleet ongelmakoiria,elikkä jokainen kouluttaa koiransa omalla tavalla.Mutta suosittelen lämpimästi kentillä käyntiä omaksi ja koiran iloksi.
Nimenomaan juuri noin näen itsekin kentällä käymisen syyt. Sieltä saadaan hyviä ohjeita ja viihdytään yhdessä yhteisten rakkaiden koirien kanssa. Juuri tätä olen tarkoittanut selittäessäni koiran kanssa harrastamisesta mielekkäästi.=) Rento ja hyvä fiilis,yhteenkuuluvuuden tunne ja tiedon saanti käytännössä tekemällä. Ne ovat minun käsitykseni mukaan niitä kivoja juttuja. Ei sellainen pakko suorittaminen ja kauheat tavotteet,joissa rima niin korkealla että tikapuita tarvii yltääkseen niihin. Ja sitten vielä toiset ihmiset rankaisevat koiraansa kun eivät yllä omiin liian ylös asetettuihin rimoihin,joista se ns. rimakauhu tulee.=)Ilman muuta kentälle jos siellä käyminen tekee hyvän olon ja heijastuu sitä kautta kotiin positiivisessa mielessä. Minun tuttuni ei mitenkään erityisen läheisiä sattuneesta syystä,ne joista marmattanut monta kertaa kyllästymiseen saakka. Niin, konkreettisesti satuttivat koiraa fyysisesti ja henkisesti pudottuaan liian korkealta rimaa tavoitellessaan. Ja se sai minut raivon valtaan. Ei se että joku harrastaa.=)ja tiedän että hekin ovat lukeneet nämä sivut. Enään ei tule puhumaan kauppareisuilla tms. koiriensa harrastuksista tai läimäyttele koiraansa ainakaan mun nähden=)Eli tavoittelemani yleisö on saanut osansa.
Se et olet pärjännyt koirasi kanssa ja se että olet ollut tarpeeksi nöyrä kysyäkseen neuvoja on vielä parempi tarkoitin semmoisia koti koiria joita koulutetaan yksin ja aivan vinoon ilman minkäänlaista tietoa on huono juttu..ja tuosta koiran retuttamisesta sitä olen minäkin nähnyt vaikka minkälaista..ihan hakkaamisesta lähtien koiralla on vaa semmonen juttu et mitä kovemmin sitä käsittelee sen levottomammin se alkaa käyttäytyä alkaa tuottamaan semmosta hormoonia en muista nyt sen nimeä et se ei tunne enää kipua esimerkki,jos olet väkipakolla vaikka pistänyt koiran paikalleen istumaan niskavilloista repimällä läpsimällä ymym.se käsky kun tulee koira alkaa jo kiemurtelemaan tai tärisemään tai jotain jo valmiiksi kiihdyttääkseen tätä hormoonin tuotantoa no siitähän omistaja suuttuu ja vetäisee hihnalla..siinä sitten kierre valmis ja se ei hyödytä ketään..mut pakkotteiden käyttö on jollain tasoilla aivan ehdoton pakko onhan niitä koiria jotka tottelevat ajatustakin ja niitä jotka tarvitsevat ihan ylikireet rajat toi mun toinen koira on semmonen et sille piti aina puhua rauhallisesti ja jos sille huusi se meni aivan lukkoon ja toinen on semmonen et sai välil karjuakkin mut jokainenhan tuntee oman koiransa parhaiten ja tietää mikä sille sopii parhaiten..ja en ole hyökännyt sun päälle mitenkään yritin vaa kannustaa et jotkut asiat vaa toisest korvast sisää ja toisest ulos mitä niitä jauhamaa paisuu vaa omas pääs aivan valtavii mittoihin..
mitä kerroit noissa aikaisemmissakin viesteissäsi. =)Laitoin vaan silleen niinko kaille yhteiseti luettavaksi,kun olen saanu sen verran jo pommitusta etten millää jaksa kaikkii vastaa. Eikä kyl varmaan kannatakkaan =D Minkäs ikäisiä sun koiruudet on? Muistankos oikein et eläkkeel koiratkin jo harrastusten parista? Sulla oli hauskasti sanottu tos ylempänä yhes viestis,piereskelköön vaikka kilpaa =D ihanan rento asenne sulla kuules mummeli. =)Nostan sulle hattua just ton rennon asenteesi vuoksi.
Puhut asiaa ja kokemuksesta jalostuneena osaat vielä suhtautua oikein kaikkiin höpö höpö juttuihin.=)Sydämellistä Joulun odotusta ja kaikkea hyvää sulle mummeli ja perheellesi!
Et ymmärsit..koirat on 13 ja 9 vuotta vanhoja..ja toinen koirani on eläkkeellä en toki minä vielä ollaan toisen tyttöni kanssa valtion leipää syöty ja sitä ennen yhden pojan kanssa samaista leipää joka on jo päässyt jo koirien taivaaseen..ja kun on koko ikänsä työskennellyt miesten kanssa niin pieru huumori on tunkeutunut syvälle minuun..heh..ajattelin ottaa täs ensi keväänä jonkun pikku "puudelin"piristämään meidän iltoja saa sitten meidänkin vanhukset muutakin ajateltavaa kun nukkuminen..ja syöminen..joo joulu tulee pääsee syömää kinkkua ja kasvattaa kankkua..hyvää jatkoa sullekkin!
No, niinhän se tässä ittekkii pitäs taas työhön rientää. Olisi niin kun lomat kohta lusittu ja työt vartoo. =)Vartijanakos vai polliisina valtion leipää syötten? Mä kans ollu ukko niinko akka porukassakin töissä ja jutut on vähän kuiskuteltavaa sorttia ;O)Mutta ,joo huumorilla pääsee pitkälle tai ainaki pitemmälle kun murjottamalla. Kyllä se "puudeli" voipi piristääkkin. Meillä katti karvajalat oli varsinaisia unikekoja,ennen kun uusi junnu katti hiippaili kotiimme toisia vähän riehuttamaan. Nyt ei nukuta,hyvä jos öisinkään.Virtaa biisaa välillä ihan ärsyyntymiseen asti.Ei muuta kun jatkoja! =D
Ei syö enää kun mun leipiä ja mäkin ihan konttori rottana olis ollu mahdollisuutta joskus jatkaakin mut ei ollu enää voimia eikä haluja..ja ihan tos rajalla töissä ollu ja itseasias vieläkin mut täl hetkel sairaslomal ku piti vähä laittaa varaosia..Mun yks kaveri kertoi et pahin paikka mis voi olla töissä on semmoinen mis on pelkkiä naisia no tiedä sitten..aina olen halunnut semmosen pienen karvanaaman mut rotu on vielä vähä avoin mutta onhan tässä vielä aikaa miettiä muistanko nyt aivan oikein mut oliko sulta se koira kuollut vast ikään?
Kyllä kuoli valitettavasti märkäkohdusta aiheutuneeseen verenmyrkytykseen. Itseasiassa koira on virallisesti mun vanhempien, mutta vastoin joidenkin täälä pörräävien ihmisten mieleen, ajattelen sitäkin kuollutta koiraakin omanani. Kuuluihan koira perheeseeni tavalla tai toisella. Oli usein hoidossakin meillä,kun vanhemmillani muuta menoa.Karmea paikka se kuolema. kun apua lähettiin heti hakemaan ja kuolleena saatiin sitten kotiin.
En sitten tiedä olisiko tilanne toinen jos eläinlääkäri olisi heti leikannut koiran sen sijaan,että joutui lähtemään useiden tuntien ajaksi maatilalle lehmiä hoitamaan.Pelkään pahoin,että se oottelu koitui koiran kohtaloksi.
No, jossittelu mitään auta, mutta tällästäkin funtsinut. naisten kanssa työskentelystä mulla enempi kokemusta ja voin vakuuttaa, että siinä on puolensa ja puolensa. Kuppikuntia syntyy,maailmaa parannetaan ja ylityö vapaista ollaan katkeria.=)
Monta naista saman katon alla on, kuin ruutitynnyri joka vartoo liekkiä.
Koirat on kyllä yleiseti ottaen kaikki niin kivoja,että valitseminen voi olla hankalaa. mutta kyllä se varmaan selvii aika pian mimmonen karvanaama sitä teille sitten saapuu.
Mullakin saikkua tulossa,menen kasvaimen poistoon,mikä toivon mukaan osoittautuu hyvänlaatuiseksi. Olis ne koirankin kasvit menny siinä samalla meikäläisen matkassa.Muutenkin yhtä jos toistakin sairautta, nuoresta iästä huolimatta. Näillä korteilla eteenpäin. Ei passaa masentua, sittehän sitä nopeasti uppoaa jos periksi antaa.=)
Meillä täällä vähän samanlainen ongelma et päivystävä on 100km pääs ja on erikoistunu suur eläin puolelle..ja toivon hartaasti ettei mitään tapahdu päivystys aikana muuten se on melko varmasti koiran menoa..ollaan taisteltu tätä asiaa vastaan mut ei auta..no onneksi on yksi tuttu eläinlääkäri joka jo kyl eläkkeel ja voi vaikka tikata hätä tapauksis mut ei voi mitää suurempaa tehä..no toivottavasti asiaan tulee parannusta lähi aikoina..Näistä sairauksista et ikäväähän se on kun ei oikein ulos pääse ja muutenkin aika tuppaa käymää pitkäksi mut saapahan oikean syyn laiskotella ja passuttaa muita oikein olan takaa..ja kyl sä paranet olethan nuori ja vahva ja psykologi kotona siis koira..
Kannustuksesta=) lämmittää mieltäni=)
Olet oikeassa mulla täälä maailman paras psykologi kotona tai useampikin,kun kisulit lasketaan mukaan.=)Hesassa toimii eläinambulanssi,tietääkseni yksi ja ainut.Että kiirettä pitää silläkin,mutta ei se hullumpi olisi täälä haja-asutus alueellakaan=) Ja eläinsairaala sais tosissaan olla edes lähikaupungeissa. Hirveen monesti tapaa eläinlääkäreissäkin sitä asennetta,että eihän se ollu kun koira vaan. Niinhän se ei kuitenkaan useinkaan ole. Koira ainakin itelle ja varmasti monelle muullekin tärkeä perheenjäsen,jonka hyvä mieli ja terveydestä huolehtiminen ovat yhtä isossa arvossa,kuin perheen ihmistenkin.
Mutta nyt palailtava taas live arkeen,koiran lääkitystä ja ruuan kokkausta=) Oli todella mukava jutella sun kanssasi mummeli.=D Kunhan taas töiltäni kerkeän,mitkä huomisesta pitäs alkaa,niin palailen tänne kurkistelemaan kuulumisia. Supukkaiselle terveisiä,kivan olonen ihminen hänkin=)Parempaa vointia sulle mummeli ja koirillesi oikein mahtavat rapsutukset täältä Amilta ja amin mammalta=)
Näin pitkä ja asiallinen keskustelu täällä :D ihan onnittelemisen arvoista ;D
Mä olen aikalailla samaa mieltä tosta harrastus ja koulutuspuolesta kuin mitä tässä on keskusteltu.
Omat koirat (2 saksappia ollut, toinen oma, toinen perheen) oli ihan vaan kotikoiria. Vanhempi ei kaivannut suurempia juttuja, semmoista omatekosta henkilöhakua kyllä harrasteltiin. Nuoremman kanssa sitten puuhailtiin kaikkea yleistä.
Seuraavan koiran kanssa on suunnitelmissa ainakin toko, mahdollisesti haku.
Voi vitsit, olisi niin kauhee koirakuume. Ollut jo monta vuotta. Poikaystävä menettää varmasti vielä hermonsa kun aina kyselen siltä leikilläni että millon saan sen koiran :D no saisinhan mä sen vaikka heti, mutta taloudellinen tilanne ei ole vielä omasta mielestäni tarpeeksi vakaa.
Täällä missä asun, ei edes pahemmin näy palveluskoirarotuja. Yhden saksanpaimenen tunnen, sukulaisella rajakoirana. Toisen oon nähnyt ja se oli kyllä kamala remmirähjä.
Täällä taitaa olla enempi seurakoiria ja metsästyskoiria. Harrastusmahdollisuudetkin on tosi surkeat.
Sitten kun itsellä tulee pennun hankinta ajankohtaiseksi, me asutaankin jo eri paikassa, ja mahdollisuuksia siellä varmasti riittää :)
Aika vähissä on kyllä ne asiat mitkä voittaisi oman koirulin kanssa touhuamisen.
"Rakkaus on musta ruskein merkein"
"Hän joka väitti ettei rakkautta voi ostaa, unohti koiranpennut."
Oih, muutama humoristinen lempilauseeni ;DD
Terkkuja teille molemmille! Tosi mahtavaa kun voi oikeasti jutella :D Ja varsinkin kun mielipiteet kohtaa, katsotaan millon löytyy eka eriävä mielipide :DD
Rapsutuksia tein molempien hauvoille, oon kateellinen teille ;)
Olishan niitä eriäviä mielipiteitä vaikka kuinka varmaan mutta mitä niistä jauhamaan kun ei kumminkaan pääse puusta pidemmälle..se on varmaa aika inhottavaa jos harrastus haluja olis mutta ei mahdollisuuksia..Mä kun hankin sen pikkusen ajattelin et lähtisin koittamaan agia olisi aivan uusi alue valtaus..hyvät lempilauseet taidampa ottaa käyttöön..
Mä kyllä toisaalta tykkään eriävistä mielipiteistä ( no en siis mistään ääripäistä), koska jos ne sitten perustelee hyvin, voi toisilta oppia aika paljon. Oppiminenhan on joko sitä että saa täysin uutta tietoa tai muuttaa vanhaa, jo olemassa olevaa tietoa. Eli jos joku onnistuu vakuuttamaan mut jostain asiasta mistä olin eka eri mieltä, voi mun tieto muuttua paljon paremmaks :D tärkeää on kuitenkin se fiksu keskustelu, jos joku tulee haukkuen valittaan jotain, se harvoin saa vastakaikua. Ainakaan positiivista.
Amityvillekös se aiemmin mainitsi siitä että jos jonkun ihmisen asenteisiin tai mielipiteisiin haluaa vaikuttaa, kannattaa ensin miettiä millä tavalla tämä ihminen muuttaa helpoiten tietojansa. Mä harrastan tätä aina ;)
Kyllä miekii tykkään keskuskustella asioista ja tottahan sekin et asioista voipi keskustella mut tämä kirjoitus kieli on niin paljon erillaista kun puhe niin helposti tulee väärin ymmärryksiä vaikkei tarkoittaisikaan ja on helppo naamailla kun ei ihmistä siinä nenän edessä..mut nyt lääkäriin..toivottavasti illalla tavataan ni jos saataisiin jonkunlainen rakentava keskustelu aikaiseksi tää oli myös siulle Amityville..hauskaa päivää..heh..
vastaaja,ja minä,minä minä...oikeen narsistien kokous...vaiko vaan sama minä!
Olet ystävä hyvä ymmärtänyt narsismin jotenkin väärin. Suomen kielessä käytetään minä,sinä sanaa lähes aina kuvaavana sanana kenestä puhutaan,ketä asia koskettaa. Sen eri murteisissa muodoissaan,kuten mä,sä,mie,sie jne.
Narsisimissa ei ole yksinomaan kysymys vain sanasta minä ilmenemis muotona,vaan henkilön persoonallisuus on sairastunut. Näin sen koitan selittää kansankielellä,koska ammattisanastosta ei välttämättä ole apua asiassa keskustellessa täälä..kanssasi jolle vastaan siis.
Aikani ei nyt riitä kovin pitkästi asiaa narsismi selventämään,koska muita narsismista kärsiviäkin on työpaikalla odottamassa saapumistani töihin.Joten suosittelen viime vuonna valmistunutta kirjaa Sandy Hotchkiss, Miksi aina sinä?Narsisimin 7 syntiä.
Siinä on selitetty ja kuvailtu narsismia ns. maan läheisellä otteella.Ja se on helppolukuista tekstiä. Yksi kertomus narsismin "pähkinänkuoressa" ei lienee tarpeeksi asiaan pureutuva,vain tiivistelmä,referointi jostakin kirjasta tai mahdollisesti myös netistä.
Mukavaa päivän jatkoa kaikille,nyt töihin =)
Helsingin sanomissa,löytyy netistäkin.Henkilökohtaista osiosta,Jokaisessa meissä asuu narsisti,asiaa ko.asiasta.Jorma Myllärniemi kertoo asian tyhjentävästi.Julkaistu 22.3.2004 lehdessä osastolla Elämä&Terveys.Bye Bye!!
Psyka on muuten ihan älyttömän mielenkiintoista. Noin niinkuin koira sekä ihmismaailmassa.
Itse kirjoitin psykan ihan hyvin arvosanoin, kiinnostuin lukiossa psykasta tosissani. Mieleni tekisi yliopistoon sitä opiskelemaankin, pelottaa vaan että kaikki kirjat on ruotsinkielisiä, se kun ei oikein iske :D
Jos mahdollista myös eläinpsykologia kiinnostaisi todella kovasti.
Tuli mieleen noista teidän narsisti jutuista :D
psykaa,jos suinkin vaan pääset ja on mahdollista=)
Mielenkiintoista se todella on=)Mäkin olen aina ollut asiasta kiinnostunut ja siksipä tietty lukenutkin..Mulla kanssa heräsi ekaksi lukiossa ja sitten amiksessa sen jälkeen hillitön into pohtia ja tonkia asioita psykan ja filosofiankin tiimoilta..siitä sitten nälkä kasvoi syödessä. Nykyään mahdollista opiskella niin monella tavalla ja räätälöidä lukkaria. Koirapsykologiaa en muista koulutusoppaissa tms. näähneeni,mutta eläinlääkäreille ja eläintenhoitajille siitä tulee koulutuksen yhteydessä.Kyllä varmaan on mahdollista sitäkin jossainpäin päästä opiskelemaan. Sä ainakin pohdit syvällisesti asioita,niin kun kerroit niistä kahdesta sakustakin,joita teillä ollut. Ymmärsin hyvin mitä meinasit sillä puheliaalla ja vaisummalla koiralla.Huomasitko,että siihen sun kirjoitukseen kun koitti vastata,tuli teksti jossa jotekin tekstin syvällisyyden vuoksi ois pitäny alottaa uus aihe tms.En muista sana tarkkaan. Yritin siihen vastata mut ei onnistanut.=/ (=
Mä tein meitin koiralle jumpperin vanhasta yöpaidasta,kun otettiin ne haavalaput jo pois et saa iho hengitellä rauhassa,mut et on sitten nuolemis/nyppimis suojana vaate joka peittää vatsan. Oli aika mageen näkönen kirkkaan punasessa yökkärissä=) Pujotin kaulapannan kankaan väleistä,niin kun punoksen.Pysyy kauluksen ansiosta päällä,eikä pääse karistamaan niskastaan.Ihmeen hienosti on pukuunsa suhtautunut. Kertaakaan ei ole yrittänyt päästä siitä eroon tai etsiä kuonon mentävää aukkoa,josta pääsis masuunsa lipomaan.=)
Masua putsattiin ulkoilun jälkeen,kun pikkasen oli päässy rapaa tirskahtamaan (lisä toppinki kaulahuivista)huolimatta masulle. Ei suoranaisesti haavaan,mut liki. Koira meni itte kyljelleen ja nosti jalkaa sen verran et sain hyvin putsattua.Muutama eka kerta oli houkuttelua ja "mee nyt maate" jankkaamista=)
Porukat on jo haikailleet koiranpentua,kun niiden sussu on alamaissa ollut siitä saakka kun vanhempi koira kuoli. Ikään kun piristykseksi. Mä kyllä olin sitä mieltä,ettei ehkä ihan vaan sussun piristykseksi kantsi hankkia. Vie sussua ulos ja koittaa saada sen innostumaan ja touhuumaan askareiden parissa. Porukatkin aika kiireistä sakkia,kun on monta rautaa tulessa työnmerkeissä. Ei oikeen meinaa aina aika biisata yhenki koiran kans touhuumaan,saati jos jos niit olisi enemmän! =/Anyway,taasen palaillaan!
Ihan ekana, ennen ku unohdan, jos tulee viesti että viesti on liian syvä, eikä pääse jatkamaan niin että painaa sitä vastaa kuitenkin alkuperäiseen viestiin-nappia, niin mene siihen alkuperäiseen viestiin ja vastaa niinkuin siihen. se aloittaa uuden semmosseen viestiketjun... :D huomaat sen kun kattoo niin että asetukset on niin ettei kaikkia viestejä voi lukea peräkkäin vaan näkyy se ketju missä näkyy viestien otsikot... Aivan kauhee selitys anteeks :DD toivottavasti sä ollenkaa käsitit tosta mitään xD
No mut voidaan me varmaan tännekin jatkaa sitäkin juttua, kun ei kukaan oo edes valitellu että on offtopicia :D ehkei se ketään häiritse jos yhdessä tai kahdessa ketjussa juttu jatkuu muihinkin aiheisiin. tyhmähän se olis kaikesta pikkujutusta avata ihan uutta ketjua.
Kuulostaa kyllä tosi taidokkaalta vaatetukselta se sun koiran villin punainen paituli :D mut tosi hyvä että on siihen tottunut. Parempihan se on varmistua siitä että haava paranee kunnolla.
Se on kyllä aivan täysin totta ettei pentua pitäisi hankkia koskaan toisen koiran kaveriksi. Siis pelkästään sillä syyllä. Pentuhan vaatii valtavasti aikaakin.
Ehkä jossain välissä, JOS sun vanhemmilla riittää aikaa kahteen koiraan, ne varmaan voi harkita jo aikuista koiraa? Jos löytyis sellanen joka tulis toimeen hyvin vanhemman kanssa. Ei tarviis murehtia pentuajan koulutuksista, sisäsiisteydestä yms. Onkos ne vannoutuneita saksanpaimenihmisiä? Ehkä joku pienempi ja kuitenkin tavallaan helpompi rotu sopisi niille?
Tai entä jos sä ottaisit sitä koiraa sun luo vähäksi aikaa kun oma koira on parantunu? jos se piristyis koiraseurasta :)
Kyllähän koirat yleensä toipuu kaverin kuolemasta. Mutta kyllähän se joskus voi muuttua aika pahaksi "masennukseksikin", jos koirien kohdalla voi niin sanoa.
Meillä nuorempi ei kyllä tainnut edes huomata vanhemman kuolemaa. Se oli sillon vaan reilu 8 kuukautta vanha. Kyllähän se ihmetteli ihmisten suruisaa oloa, mutta luulen ettei se itse ainakaan ollut moksiskaan.
Jeps, mulla on tänään vapaapäivä töistä ja kovasti pitäisi siivoilla :) otin oikeen rennosti ja nukuin yhteen saakka :D nyt on jo sentään pyykkikone pyörimässä ja tiskaamaan taidan alkaa.
Mukavaa viikonloppua kaikille! :)
Juu enköhän mä ymmärtänyt sun antaman ohjeen, I hope so =)On se porukoiden koira ollut mun luona aika usein ja selvästi piristyy joko koira kamusta tai siitä et aina pyrin koiran hoitoon otettuani järjestämään sille aikaa ja ohjelmaa. Sillai et sille jää kiva mieli tulla hoitoon toistekin.=) Vanhempien koira ja mun koira ovat olleet tosi paljon yhdessä,mut jotenki niiden käytös on muuttunut pidättyneemmäksi kuin vielä epun eläessä. Eppu oli tosi sosiaalinen ja seurallinen koira,ehkä jopa liiankin miellyttämisen haluinen. =/ Nää kaksi jäljellä olevaa ovat suht rauhallisia kumpikin,mut jotenkin erilaisia. Ikään kun niillä ei kemiat kohtais,kumpikin vetäytyy omiin oloihinsa ja sussu ei syö edes kunnolla. Taitaa olla tosi masentunut reppana.=(
Nii ja tosiaan mun vanhemmat vannoutuneita saku ihmisiä. Äiskä ehkä ottasikin jonkun muun rotuisen,mutta isukki ei hyväksy. On sanonut,et ainoa oikea koira on saksanpaimenkoira ja that´s it. =D Sen päätä ei käännetä. Mut ehkä antaa ajan kulua ja tilanteen rauhottua,koirien ja ihmisten mielistä. Nytkin sussu ollut aikataval sohvapottuna kaiken työn ja muun arjen rumban pyörityksen keskellä. Äsken justiin tultiin sieltä kyläilemästä ja koitin ulkoilla ja leikkiä sussun kanssa. Sitten se jäi kattelemaan ikkunasta surusilmänä,kun lähdettiin kotiin.
Tekee aina pahaa kääntyä katsomaan,kun ikkunasta näkyy haikeat koiran kasvot. Yleensä istutaan soffalla niin et koira makaa osittain sylissä joko mahallaan tai selällään ja toinen rötköttää vielä kainalossa.=) Meillä on sitten välillä vielä 4 kissaakin makuulla samassa nipussa! =O
Aikamoinen zoolandia! ;o)
Täälä kans olis ihan must juttu siivota ja pyykätä jne.Ei kai se auta kun alottaa...vaik yhtään ei kyl hotsittais. Päässy lomalla laiskottelun makuun vaikka työpäiväkin oli tossa välissä.Mut palaillaan taas ja oikeen muxaa viikonloppua kaikille immeisille ja koiruuksille! Relax don´t do it.....Jouluksi kaappiin teksti"siivoa tämä kaappi,vain jos aiot viettää Joulun siellä!" =)
Teillä on kuitenkin aika tuore tapaus se koiran kuolema, luulen että aika auttaa :)
Ja varmasti koiraa on piristäny kun oot touhunnu sen kanssa :) jotkut koirat on kyllä selkeesti semmosia että niillä ei kemiat kohtaa :D en tarkota että ne tappelis tai mitään, mutta eivät vaan tuu hyvin juttuun muuten :)
Eilen illalla (taas vaihteeks ;D) selasin kaikki googlen kuvat mitä onnistuin sakemannipennuista löytään :D Melkonen hauvavauva kuume :D
hommata sen koiranpennun=) sulla aikamoinen kuume oltava jos kuvia jo selannut =)Harmi vaan kun koiran elämä on ihmisen elämään verraten niin lyhyt. Ois kyl ihan kivaa elää koiran kanssa yhteinen pitkä elämä,niin et koirakin eläis tosiaankin vanhaksi ihmisiän mittapuulla..
Mutta niin kun meinasitkin,aika parantaa tai ainakin arpeuttaa sen verran et elämä jatkuu ilman sitä syvää tyhjyyttä,mikä kulkee nyt vielä mukana..
Mä olen ihan tosissani miettinyt et otanko koskaan,sitten kun meidän neiti vanhuuttaan nukkunut pois(vanhuuttaan toivon siis et vanhaks eläis)uutta koiraa. Vaikka ne aivan mahtavia luontokappaleita onkin ja niihin kiintyy totaalisesti, niin sairaudet ja menetykset tekee liian kipeetä. Sitten ei ois niin musertavaa luopumista koettava,kun ei ottas edes koiraa ollenkaan. Vois ihailla toisten vastaantulevia hännän heiluttajia. Välil ajatellu monestakin asiasta et se mitä ei omista tai ei ole, ei voi menettääkään. Tosin eihän elämää voi alkaa pelkäämäänkään...=/Mutta nautin nyt Aipin seurasta niin kauan kun suinkin vaan mahdollista =D Tuossa se kuorsaa ääneen, punanen jumpperi yllään omalla soffallaan. Syötävän suloinen se kyllä on,oma tuhina nenä...Kattelin just yks päivä siitä otettuja pentu kuvia. Aivan hurmaava korvat länässä,häntä kuin nauhalaku,silmät kuin mantelit ja takapuolessa kaksi pyöreetä ruskeaa karvaista täplää,jotka nyt on aikamoinen tupas karvaa =)Mun koiralla oli pentuna tapana mennä olohuoneen pöydässä olevalle lehtihyllylle natustamaan sanomalehtiä. Sinne se mahtu koko paketti,nyt vain osa päästä peittyy samaisen lehtihyllyn kätköön. =)
Sohvalle Aippi pienenä koitti hypätä huomattuaan,kuinka isompi koiramme Siru sinne hyppäsi. Mut Aippi hyppäsi vaan paikallaan,pääsemättä sohvalle ilman avitusta pepun alta. Ja juomakuppi oli niin iso,että kerran Aippi peruutti ja pyllähti vesikuppiin istumaan,sielä se sitten istui hetken isot jalkaterät ylöspäin sojottaen ja katseli et voisko joku nostaa mun pois täältä! Silloin se oli niin pieni pampula ja nyt iso kokoinen nallukka. Poikakoiran kokoinen narttu. Just sopivan iso halattavaksi kunnolla =)ei mee hajalle vaikka ottaa kunnolla kädet koiran ympärillä halaukseen.
On ne kaikki muistot ihania.
Mä ymmärrän kyllä täysin sua kun oot harkinnut ettei enää koiria. Mä oon ajatellu ite niin, että jotta voi kokea kaikkee ihanaa, pitää kokee vastapainoks myös sitten surua ja ikävää. Olishan se kiva jos se ei menis niin, mutta eipä sille kai voi mitään :/
Ite oon vähän semmonen perfektionisti monissa asioissa. Kaverit saa usein hepuleita kun eivät jaksa mun jahkailua. Haluun tehä kaiken tavallaan järjen pohjalta. Mutta sitten on muutama niin tärkeä asia, että ne oon toteuttanu muiden estelyistä huolimatta, seurannut sydäntäni (järki on sitten määrännyt tien ;D).
Pointti oli se, että helposti kun pelkää kaikkee mitä voi tapahtua, ei tee mitään eikä myöskään pääse kokemaan elämän ihanimpia hetkiä. Joten ne asiat mitkä on mulle tärkeitä, niistä pidän kiinni.
Se oli hassua kun nuorempi koira tuli taloon ja se oli saman kokoinen ku vanhemman pää :D ja vanhempikin oli aika pieni narttu, oli se vauva rääpäle sillon xD Mut korkee jötkäle siitä kasvo. Semmonen honkkelo xD kun ei ollu massaa vielä ehtiny tulla.
Mä oon selaillu niitä kuvia jo... hmm... yli puolen vuoden ajan :D kun alkanut tosissaan tuo harkinta. Ja vähintään kerran viikkoon käyn kaikki kasvattajien kotisivut läpi mitä spl sivuilta löytyy. tutkailen onko uusia pentueita ja yritän ottaa oppia yhdistelmistä ja tuloksista yms... Se hyvä puoli odottelussa on että ehtii kyllä oppia paljon lisää. Ja kun lukee jokapäivä foorumeita oppii tosi paljon uutta, melkein joka päivä. Tänään viisastuin paljon esimerkiksi haun osalta.
Että näin :)) tämmöisiä mietteitä.
rapsutuksia koirulille :)))
itessänikin. Siis perfektionistisiä piirteitä. Koitan aina järkeistää kaiken,mitä,miksi,miten jne.syyt ja seuraukset...Mutta tunnepuoli kyllä ottaa ohjat tietyissä asioissa ja sitten en kyllä kuuntele muita. Olen oikeastaan aina ollu ns. oman tieni tallaaja,aina oikeastaan selvillä siitä mitä haluan ja miksi haluan.=) Ja takapakeista huolimatta(niitä ollu paljon) pyrkinyt menemään kohti tavoitteita. Joskus tietty järki sanonu et jostain asioista ei auta liikaa pitää kii,kun ne ei mene oman mielen mukaan vaik kuin koittanu vääntää. Se on kait sitten sitä oppimista kantapään kautta=)
Ja niihän se on hyvässä ja pahassakin. Ilman toista ei voi ymmärtää toista ja ilman pahaa ei osaa arvostaa hyvää...Ja surullisista/ikävistä asioista selviäminen opettaa arvostamaan asioita silloin kun ne on hyvin. Itelläkin monesti naksahtanut ajatus siitä miten huonosti asiatkin voisi olla ja mistä kaikesta saan olla iloinen,siitä mitä mun elämässäni on. Sillai et koittas olla aina haluumatta jotain ja oppia olemaan tyytyväinen siihen mitä on ja ajatella että huonomminkin voisi olla. No joo. Tästä saisi mahdottoman pullataikinan...
Oot kyllä oikeessa odotellessa ehtii oppiakin kaikkea,sen lisäksi et oppii hillitsemään itseään ;0) mitä sä ootkin jo harjoitellut puoli vuotta kattelemal kuvia =) Hyvä et osaat ajatella silleen kauaskantoisesti asioita, niin kun tota koiran hankintaakin. Se on pitkänajan sitoutumus ja vaatii tosissaan oikeanlaista asennetta,jotta koira saa tarpeeksi tarvitsemiaan virikkeitä ja hyvän terveydestä huolehtemisen,rakkautta,aikaa ja turvaa kaikinpuolin.
Itse otin koirani pahimpaan mahdolliseen aikaan silloin 7 vuotta sitten. Olin just ostanu itelleni peruskorjattavan talon ja kuullu sairaudestani,kävin töissä josta ajomatkaa n. sata km päivässä, päivät venyi äkkiä 12h ylitöissä ja yöllä piti jaksaa vielä rempata taloakin,jotta pääsisi asumaan siihen. Mun porukat huusas remppa hommissa mun kanssa ja ilman muakin ja koira oli koko ajan siinä mukana.
Sillai olen miettinyt et jos oisin järkevämpi ollut olisin ottanut koirani vasta kun koti valmis.Mutta toisaalta sitten en ehkä olisi saanut just tota koiraa...Kolikolla aina kääntöpuolikin =/
Mites sitä sanotaankaan, "Elämä opettaa,jos ei muuta niin hiljaa kulkemaan" Tykkään noista sananparsista,ovat yleensä niin osuvia kaikessa lyhykäisyydessään.=)Mut nyt taas töihin mentävä.Mukavaa päivää supulle ja mummelille=)ja muillekin toki.