Voi
kuinka tumma
ja kylmää huokuva,
on meren ääretön syli.
Pinta väräjää
ja helminauhaa
majakan valoissa hellien heijaa,
otsa vaahdostaan valkeana.
Jokainen nuolaisu hohkaa
kämmenensä hyistä hyhmää.
Syvyyksistään syösten
lukemattomia
särkyneiden unelmien sirpaleita.
Yön vaimea viulu
käy yli kasvojeni,
joka sävelellään nimeäsi toistaen.
Ääni pakenee, pakenee
ja todellisuus tarjoaa kättä.
kuinka tumma
ja kylmää huokuva,
on meren ääretön syli.
Pinta väräjää
ja helminauhaa
majakan valoissa hellien heijaa,
otsa vaahdostaan valkeana.
Jokainen nuolaisu hohkaa
kämmenensä hyistä hyhmää.
Syvyyksistään syösten
lukemattomia
särkyneiden unelmien sirpaleita.
Yön vaimea viulu
käy yli kasvojeni,
joka sävelellään nimeäsi toistaen.
Ääni pakenee, pakenee
ja todellisuus tarjoaa kättä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kylläpäs on hyisen yksinäistä!
Ihan kylmätväreet juoksee..
Toivoo, että todellisuus tarjoa
jotain lämpöistä! Villatakki?... :))
Kiitos hienosta runostasi, Rellu! :)
tais nimittäin edellisessä kommentissani unehtua
senkin sanominen, käytöstavat kyllä omaan jonkin-
moiset, mutta soli vaan epähuomiota.
Niin, kyllähän niitä yksinäisiä hetkiä ihmiselo
pitää sisällään, ja meren äärellä, kuunnellessa
sen kohinoita, katsellessa rannan vaahtoutumista
ja valojen välkettä, niin ajatus saa sellaisia
ulottuvuuksia, joista monella syntyy runoja.
Tosin, en nyt itse ole ollut meren äärellä,
mutta mielikuvissani pystyn siihen oikeinkin
hyvin. Eikä tässä runossa kyllä ollut tarkoitus
ainakaan olla kamalan yksinäinen, ehkä ajatuksis-
sa kyllä. Enemmänkin pohdiskelua itsensä kanssa.
Tämä oli myös yksi keskeneräisistä runoistani,
jonka tänään sain valmiiksi.
Kiitos kiittämisestä, ja oikein ajatusrikasta ja
runoudellista päivää.
Ihanaa iltaa yö syliin.
nyt tokkiisa tokene :)
Kyllä tuo kuningatar, niin upealta kuin se
kuulostaakin, on allekirjoittaneen kohdalla
hieman liikaa sanottu.
Kiitos kuitenkin kauniista sanoistasi, toki olen
otettu niistä.
ja todellisuus tarjoaa kättä. erittäin kauniin runon loppusäe jäi jostain "tietystä" syystä mieleeni, taidan ottaa värit esille ja maalata runosi, kun en saa unta enää tänä yönä, enkä jaksa lukeakaan vaikka pitäis.....
mielikuva/kielikuva, kuinka tuuli pyyhkii kor-
vissa kaikuneen nimen.
Kovin aikaisin olet käynyt kommentoimassa runoani,
mutta tiedän varsin hyvin tuon unettomuuden, enkä
sitä ihmettele sen puoleen.
Maalaukseesi sait ainakin runostani aiheet :)
Kiitos Lio.
Luet, kun jaksat, älä stressaa !
Miten silläki on ,
monet kasvot.
Voimasa senkin ,
niin monipuolisesti ,
esiin tuo.
Olet onnekas ,
jos asut meren äärellä?
Ihanaa musiikkia,
aallot nuo,
rakastan merta.
Kiitos aalloista vaahtopäistä.
Lämmin halii.Liisa
meren otsalla ...
En asu Liisa meren rannalla, asun kosken rannalla
hämeessä, mutta runoissahan voi elää vaikka
missä, ja tuo meri vain aiheena on kiehtonut
minua, useassa aiemminkin kirjoittamassani.
Astellaan Liisa siellä meren sylin läheisyydessä
yhdessä, kuunnellaan tuulen sinfoniaa ja
katsellaan aalloilla keinuvia valohelmiä :)
Kiitos, halaus rientää luoksesi myös,
lempeää iltaa.
Jänniä kielikuvia....Varsinkin kaksi viimeistä riviä:"Ääni pakenee.....Hienoa!
juups - tuommosia nyt syntyi tällä kertoo.
Kiitosta, kiva jos miellytti ja lupsakkaa iltaa.