vilkaslapsi

No meillä on lapsella kehitys viiveistä ja siksi lapsella on kuulemma lääkärin mukaan aivovamma.

Lapsi painaa, kun viimestä päivää ympäri kämppää. Kaiken minkä se voi, se ottaa käsiinsä ja esine lentää 2 sekunnin päästä lattialle. Puhetta ei suostu ymmärtämään, kieltäminen ei auta ja päiväunia ei nuku.

Onneksi se on päiväkodissa. Tosin sille on jouduttu palkkaamaan omahoitaja.

Missään kaupassa tai kävelyllä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin rattaat ja niissäkin jos ei ole vyötetty kiinni niin aina nousee seisomaan. Syöttötuolissa jos ei ole kiinni niin nousee seisomaan ja kääntyy väärinpäin. Lisäksi saattaa herätä esim. 2-3 aikaan aamuyöllä ja ei nuku sen jälkeen enää ollenkaan. Lisäksi ei nuku omassa huoneessaan.

Sitten se menee tarhaan eikä monesti edes nuku sielläkään. Vauhti on kuitenkin kova. Ei merkkiäkään väsymyksestä. Onneksi se ei herää keskellä yötä kuin pari kertaa viikossa.

Se lensi vasta parisänkystä suorin vartaloin lattialle selälleen jo löi päänsä kun en ehtinyt estää tapaturmaa. Itku tuli mutta taju ei lähtenyt ja kun itku loppu niin vauhtikin oli aivan ennallaan. Täällä ei voi tehdä mitään ellei toinen vanhemmista vahdi lasta. Pinnasänky 3,5 vuotiaalla ei ole ihan tavanomaista, mutta ei se muuten pysy sängyssä. Peittoa se ei käytä. No se lienee enempi tottumuskysymys.

Lapsi on myös edelleen vaipoissa mikä sekään ei ole ikäryhmälleen tavanomaista. Ei pureskele ruokaa eikä syö tai juo itse. Kaikki pitää sille hienontaa. Ei syö ellei toinen viihdytä sitä. Pitää pitää välillä käsistä kiinni ja näyttää kirjaa ja tehdä kaikki temput. Ei myöskään pue itse.

Sun muksu on vaan luonteeltaan vilkas ja tutkivaa sorttia.

Perhetutulla on suunnilleen samanikäinen terve poika ja se käyttäytyy suunnilleen samalla tavalla kuin kuvailit avausviestissä omaa poikaasi.

Lohduttavaa kuulla, että meidän poika (1v8kk) ei ole ainoa noin käyttäytyvä!!! Olen ollut ihan huolissani, että onko se jotenkin ylivilkas..? Nimittäin hetkeäkään ei saa olla itse rauhassa, kun pitää viipottaa koko ajan poitsun perässä! Kylässäkin se tosiaan menee koko ajan paikasta toiseen ja tavarat ei todellakaan pysy hyllyillä. Saattaa istua pari minuuttia kahvipöydässä jos on jotain mieleistä herkkua ja sitten taas mennään. Kotonakin saa vahdata koko ajan vieressä tekemisiä, kun aina se on siellä missä ei pitäisi! Onhan se aika rankkaa, kun ei saa hetkeäkään huokaista...

Tuskinpa teet mitään väärää kasvatuksessa. Tuskin tilanne olisi rauhallisempi, vaikka mitä olisit tehnyt.

Mutta mielestäni voisit yrittää rauhoittaa häntä esimerkiksi lukemalla tai jollain muulla noin 5 minuuttia päivässä (tai vähemmän, jos sekin on liikaa) ja pidentää aikaa hitaasti lapsen tahtiin. Voisit - vaikkakin hitaasti - saada häneen hieman keskittymiskykyä ja siitä varmasti olisi hyötyä jatkossa. Liikaa paikallaan oloon painostaminen vain pahentaa asioita. Purkakaa energiaa yhdessä riehumalla säännöllisesti.

Ps. Ei ne toisten lapsetkaan oikeasti niin rauhallisia ole. Ne vain ujostelee vierasta paikkaa enemmän kuin sinun.

juttu meillä: poika on erittäin vilkas.Muskarissa tai kerhossa poika mennä viillettää kun muut yleensä istuvat ja leikkivät.Lisäksi poika on erittäin äänekäs; huutaa ja kiljuu.Ja kaikkiin paikkoihin yritetään mennä ja hirveet raivarit tulee jos ei saa mennä tai koskea.Uskoisin että tämä on luonnekysymys joskin myös kotiympäristö vaikuttaa eli se miten kotona asioita hoidetaan.

En osaa antaa muita vinkkejä kuin että mielestäni tulee olla johdonmukainen kielloissa eli jos sinä kiellät pojalta jotain niin muidenkaan hoitajien ei tule sallia vastaavia asioita,muuten poika menee sekaisin mitä saa tehdä ja mitä ei.Jos ei sanallinen kielto auta niin sitten pitää nostaa pois ja keksiä jotain muuta kivaa tilalle.Meillä tämä on toiminut melko hyvin.Meillä myös rauhoitetaan tilanteet lukemalla kirjaa ja kuuntelemalla rauhallista musiikkia.Olen myös huomannut että jos itse on kovin kireä niin poikakin äksyilee.Tässä iässähän lapset matkivat ja ottavat paljon vaikutteita vanhemmistaan.Itse käyn "päästelemässä höyryjä" kuntosalilla ja ulkoilemalla jotta jaksan taas kotona pojan kanssa.

Kerronpa tässä pojastani joka on nyt yli viisi vuotias,
-Jo raskausaikana kiinnitimme huomiota (muutkin kuin minä tai mieheni)siihen kuinka vilkasliikkeinen lapsi mahassani onkaan,potkuja sateli taukoamatta ja hän kääntyili siten mahassani että muutkin kyllä huomasivat sen vaikka oli miten paljon päällä tahansa.
-Kun poikani syntyi hän oli vilkas jo ihan vauvana,kääntyili paljon,oppi konttaamaan 5kk jne
-kun muut äidit istuivat hiekkalaatikoilla kaikessa rauhassa juttelemassa sain minä juosta poikamme perässä pitkin leikkikenttää,ja todellakin juosta nimittäin poikani oppi jo 1 vuotiaana juoksemaan ja kovaa vauhtia menikin.
-Ymmärsi puhetta,mutta ei paljon kerennyt opetella puhumaan kun oli aina menossa.Puhetta alkoi tulemaan vasta 2.5 vuoden tietämillä.Ja nyt puhuu pälättää koko ajan,tosin käy puheterapiassa viivästyneen puheenkehityksen takin,
-Alkoi keskittyä vasta yli kolme vuotiaana kirjojen kuuntelemiseen ja nyt istuu kuin tatti kuuntelemassa tunninkin kun hänelle luetaan.
-meidän poika ei ujostele ketään vaan menee aina juttusille,morjestaa kaikkia ja on kaikkien ystävä.Ei ole siis koskaan vierastanut ketään,käyttäytyy hyvin,kiittää ruuasta jne,on aina kohtelias mutta silloin pienenä oli hyvin omapäinen teki mitä halusi ja jos kielsi niin itkuhan siitä tuli,uhmakaudet olivat kaameita
Silloin itse ajattelin myös samoin kuin sinä nyt oman poikasi kohgalla,teenkö jotain väärin jne.
Minusta et tee mitään väärin,jatka samalla tyylillä kasvattajana,kun poikasi vielä kasvaa niin luulen hänen rauhoittuvan itsekseen.Mutta tosi asiahan on se että vilkkaasta lapsesta ei voi yhtäkkiä tulla kovinkaan hiljaista ja rauhallista vaan hän on eloisa,ainakin meidän poika on luonteeltaan jo hyvin eloisa ja vilkas.
Nyt 5 vuotiaana hän kuitenkin on kiltti,toiset huomioonottava,kohtelias(osaa siis kiittää)
Koulun hän todennäköisesti aloittaa vasta vuotta myöhemmin kuin pitäisi.

mitä koet lapsesi kanssa. Meillä myöskin 1,5 -vuotias poika ja vauhtia päiviin riittää. Lelut ei ikinä ole kiinnostaneet muuten, kuin jos niitä voi tunkea johonkin tai heitellä niitä. Satujakin olisi ihana lukea mutta poika ei ehdi edes istumaan paikalleen, että ehtisi aloittamaan lukemisen. Kaikki mitä isi tekee on must juttu ja työkalut kiinnostavat todella paljon.

Paikallaan ollaan vain silloin kun nukutaan (onneksi nukkuu). Helppo saada unille kun viiletä kuin tuulispää joka päivä.

Puhetta ei tule pahemmin, vain silloin kun itse poika haluaa sanoa sanoja.

Olen monesti miettinyt samaa kuin sinäkin että mennäänkö nyt metsään. Toisaalta vaikka päivät ovat täyttä touhua olen yrittänyt etsiä niitä hyviäkin puolia. Lapsi on utelias oppimaan ja on aina töissä mukana kun jotain tehdään. Jos jotain olisi pahasti vialla eihän tämä nassikka jaksaisi yhdessä keskittyä touhuihin. Ymmärtää hyvin milloin toiseen sattuu ja osaa helliä kun tietää että on satuttanut toista.
Ruokailut sujuu ongelmitta ja potalla käydään pikkasen pyllyä näyttämässä.

Kaiken kaikkiaan tarkoitan sitä että huoleni on loppunut siinä vaiheessa kun olen huomioinut, mitä muuta kaikkea lapseni ymmärtää ja mitä ymmärtää tehdä (syy-seuraus). Eikö se tempperamentti ja uteliaisuus olekin parempi kuin arka lapsi?

Tsemppiä meille kaikille hulivilien vanhemmille ja toivotaan tosiaan että menemme "terveiden" kirjoissa.

hei vilkkaan lapsen vanhempi!ihan kuin olisin itse kirjoittanut kyseisen tekstin,meillä kanssa 1,5 poika joka on täysin samanlainen,kova menemään ja tutkimaan,kokoajan liikkeessä ja paikalla ollaan vain syötäessä(ei välillä pakosti niinkän),mutta ajattelin kertoa että suuresti on eroja lapsissa itse kanssa huomasin verrattuna kavereiden lapsiin.mutta tälläsiä nämä menevät pojat ovat:)poikamme on myös super-sosiaalinen ja kaikkien kanssa hän tutustuu jo bussista alkaen,mutta iloisia menohetkiä poikanne kanssa!!!!

Ihan kun olisin itse kirjottanut ton tekstin. Eli meillä on kanssa tosi eloisa 1.4 v poika. Kotona on kyllä suht rauhallinen, mutta kun mennään muskariin tai kylään ni jo vauhtia riittää. Meillä poika ei ole koskaan vierastanu ketään, ja menee vieraan ihmisen luokse vähän liiankin avosylin. Tuttava piirissä on ollut eloisia lapsia mutta iän myötä ovat rauhoittuneet.

Näin se varmaan usein on ,että pojat ne ovat jotka ovat ylivilkkaita ja tytöt ovat rauhallisia ja kilttejä..