Joku yrittää taas alkaa riidan rahasta.
Yritetään olla provosoitumatta, vaikka hällä onkin yritys hyvä(?) 10 siinä jankuttamisessa.
Yritetään olla provosoitumatta, vaikka hällä onkin yritys hyvä(?) 10 siinä jankuttamisessa.
"Tili" tuli,
"tili" meni..
10923
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siis lainataanpa eräästä linkistä suoraan osa kysymyksestä, joka esitetty oikeusministeri Leena Luhtaselle:
"Minulla on myös puhelunauhoite, josta selviää erään lasten ns.
sijoituskodin toimitusjohtajan tunnustus, jossa hän myöntää
käyttäneensä lapsia työvoimana, ja että hänellä on siihen erään
tietyn sosiaalitoimen lupa.
Kyseisen sosiaalitoimen perusturvajohtaja on sähköpostiviestissään
minulle tuonut esiin tietoisuutensa siitä, että lastani on käytetty
työvoimana, mutta että kyseessä on ollut vain mukana olo, ei niinkään
työ.
(Kun lapseni teki ennen huostaanottoa,kotona ollessaan normaaleja kotiaskareita, oli tämä em. perusturvajohtajan mielestä työntekoa,jota hän käytti mm. huostaanoton tukena.)
Lapseni itse kertoi olleensa vihannesviljelmällä työssä v.2005 3-4
tuntia päivässä, nostaen sipulia, sekä laittaen niitä myyntikuntoon,
joka on em. toimitusjohtajan eräs elinkeino.
Lapseni kertoi myös että työstä sai eräänlaista palkkaakin, ellen
väärin muista, oli kyseessä matka tms.
Sijoituspaikan toimitusjohtaja siis sai taloudellista hyötyä lapseni
työnteosta sinänsäkin, ettei hänen tarvinnut ainakaan niin paljon palkata työvoimaa.
Eikö tällainen siis ole lapsityövoiman käyttöä, joka kansainvälisestikin tuomittavaa, mutta ei siis silloin, kun minun lapseni on kyseessä?"
http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=1374
Kyllä ösallistuminen perheen toimeentulon hankkimiseen on parasta kasvatusta. Parempi olla työssä mukana kuin vain seurata katseella ja "räkiä kattoon". Useimmat sijoitetut lapset ovat enemminkin kärsineet työttömyydestä (vanhempien), kuin siitä että oppivat mitä oikea työnteko on. Jokainen sijaisvanhempi osaa arvioida mikä on sopiva määrä työtä lapselle. Tärkeää on että työstä myös saa palkan. Onneksi sipulit kasvavat kesäloma-aikaan.
osallistua kotitöihin ym. Ei ilman harjoitusta nuori opi, että raha ei tule itsestään.
Biot tietenkin opettavat, ettei tarvitse työtä. Meno vain sossuun riittää.
tuntuu aika suurelle määrälle koulutyön lisäksi. Riippuu tietysti lapsen iästä, ala-asteikäiselle tuo on ehdottomasti liikaa ja toisaalta yläasteella on sen verran paljon jo kotitehtäviä, että vähän miettimään pistää...
Sijareillehan se on itsestään selvyys, että heidän tilipussiaan kartutetaan vaikka lapsityövoiman turvin. Kyllä näkyi taas vastauksista, ei pienintäkään arvelua työn tuntimäärästä tai lapsen iästä.
Ja toinen vastauksista yököttävällä tavalla näkyvä asia oli tietysti iänikuinen asenteellisuus ja yleistys. On se vain jännä juttu, että vaikka minunkin lapseni oli lyhyen ajan sijoituksessa, en ole koskaan elämässäni ollut päivääkään työttömänä. Että se taas sijareiden järjen juoksusta ja sen paikkansa pitävyydestä.
Aamulla tyttö heräsi 6.30 ja alko laittaa aamupalaa pikkuveljelle ja sisarelle. Sitte hän vahti heidän aamupesunsa ja pukemisensa sekä kulki pikkuveljen kanssa tarhan kautta jättäen pojan tarhaan. Tämän viimeisen äiti oli sopinut tarhan kanssa koska tarha oli sopivasti siskon koulumatkalla.
Koulun jälkeen tyttö haki veljensä tarhasta ja vei kotiin. Sitten hän yritti tehdä läksyjä veljen metelöidessä, läksyjen jälkeen hän aloitti sapuskan laiton. Ellei sitä ennen tarvinnut käydä kaupassa kun äiti ei ollut ehtinyt.
Ilalla hän vielä hoiteli pikkuveljen ja siskon iltatoimet ja yritti siinä ohessa viettää edes hieman omaa aikaa.
Lisäksi hän vastasi talouden siivoamisista, pyykinpesusta ynnä muista kotitöistä. Valtava työmäärä 14-vuotiaalle tytölle.
Mitä teki äiti. Sairasti masennusta jota ei halunnut kenelekään tunnustaa. Pelotteli lapset shuostaanotolla pysymään hiljaisina ongelmasta. Istui yökaudet netissä keskustelemassa. Tai ei oikeastaan keskustelemassa vaan kirjoittamassa omia katkeria juttujaan.
Sukulaiset eivät huomanneet (halunneet huomata) mitään, naapurit huolehtivat vain omista asioistaan. Kukaan ei tehnyt ilmoitusta sosiaalityöntekijöille.
Irvokasta on, että lopulta ilmoitus tuli internetissä naiseen tutustuneelta toiselta naiselta, joka sairasti ilmeisesti jonkinasteista luulotautia. Ja teki naisesta ilmoituksen poliisille. Ei sen vuoksi, että tämä ei hoitanut lapsiaan vaan jonkin rikosepäilyn vuoksi.
Mutta vyyhti lähti purkautumaan, äiti pääsi hoitoon ja on nyt jo kotonakin. Kuten lapsetkin liki vuoden lastenkodisa olon jälkeen.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ainakin tällä kertaa.
huolehtimaan sijoituskotiin viikonloppuisin tulleista tukilapsista.
Eivät edes viikkorahaa saaneet, eivätkä kenkiä, koska sijaisperhe oli köyhä!
Kotona ollessaan he saivat olla lapsia: harrastaa mahdollisimman paljon mitä halusivat; vaatteita ja kenkiä ei puuttunut, saivat tavata kavereitaan; katso televisiota; tekivät läksyt kiltisti; nukkumassa olivat klo 9 ja 10 välillä, jolloin hampaat oli pesty ja sadut luettu eivätkä koskaan kuulleet, ettei äidillä ole varaa.
Mutta sijaisperheessä kaikki tehtiin päin vastoin ja lapseni joutuivat vielä kantaan huolta siitä, kuinka he kuluttavat sijaisperheen, joka hyvää hyvyyttään otti heidät lastenkodista, varoja.
Muutenhan perhe olisi saanut uuden auton, jos ei olisi lapsiani ottaneet!
On valitettavaa, että lapsesi ovat joutununeet sijaisperheeseen,joka ei noudattanut lakia. Lain mukaanhan sijoitetulla lapsella on oikeus käyttövaroihin, joiden vähimmäismäärät on määritelty vuosittain.
Sosiaalityöntekijän tehtävä on valvoa, että tämä, kuten muutkin lapsen oikeudet toteutuvat sijausperheessä.
Jatkossa vaan kaikille biologisille vanhemmille tiedoksi. Jos näin ei tapahdu tai lapsenne joutuu muuten mielestänne kohtuummoniin tilanteisiin sijaisperheessä niin teillä on oikeus valittaa asiasta. Ensin sosiaalityöntekijälle, sitten kuntanne sosiaalilautakunnalle ja mkäli sekään ei tee mielestänne lakien mukaista päätöstä, oikeusteitse aina korkeimpaan hallinto-oiketen saakka.
Käyttäkää tätä oikeutta niin saamme sijaisperheiden mainetta romuttavat perhet pois hoitotyöstä.
lastenkodinkin väärinkäytöksistä?
Yleensähän lastenkodit ovat kunnan ylläpitämiä jolloin valitus tehdään ensin sosiaalitoimessa lastenkodista vastaavalle viranhaltijalle.
Valitus pitää tehdä kirjallisena ja myös päätös tulee vaatia kirjallisena. Tästä viranhaltijan päätöksestä on mahdollisuus valittaa sosiaalilautakunnalle. Lautakunnan jälkeen seuraava valitusporras on oman alueen hallinto-oikeus. Ja tämänkin jälkeen vielä korkein hallinto-oikeus.
lastenkotiosastosta, josta laitosta veloittaa kaupungilta korkeinta mahdollista laitoshoidon vrk-maksua, voi valituksen tehdä myös TEO:oon, Terveydenhuollon Oikeusturvakeskukseen.
Tuli vain mieleen, että noin huonoista oloista lapsi olisi pitänyt saada terapiaan, mutta koska yhteiskunta ei ole pitänyt tärkeänä ajanmukaistaa lasten psykiatrista hoitoa, ovat sijoitukset lastenkotiin mahdollisia tuollaisissakin tilanteissa.