Opiskelu

Itselleni motivaatio on tärkein, ja kaikki oikeastaan lähtee siitä.

Lukio meni alussa ihan kohtuullisen hyvin, mutta kolmantena vuonna alkoi kyllästyttämään, ja kurssit vaikeutuivat, numerot tippuivat, kirjoituksiin ei tullut luettua paljoa yhtään... Ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Pahiten ongelmia tuotti ruotsi, jonka keskiarvo oli 5 ja kirjoitin A:n (silloin oli vielä pakko kirjoittaa ruotsi). Kun en nähnyt mitään hyötyä opiskella enempää, kun ei ollut oikein mitään unelma-ammattia tai mitään sellaista mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä, mitä varten voisin panostaa.

No, tuli sitten haettua vähän sinne ja tänne, yliopistoihin ja ammattikorkeisiin, tekniikan/IT:n eri aloille. En päässyt mihinkään.

Pääsin kuitenkin kesäksi töihin, ja töissä näin mielenkiintoisen ammatin. Otin vähän enemmän selvää, ja sain tietää että kyseiseen ammattiin (tai sen tyylisiin ammatteihin) pääsee hyvin amk-koulutuksen kautta. Niinpä viimeinkin tiesin mikä se oma alani oikein tulisi olemaan.

Hain uudestaan, pelkästään AMK:hon, ja sain paikan. Ja nyt motivaatiota riittää, kun tietää että tulen saamaan sellaisen työpaikan, mistä pidän. Tiedätkö sinä minkälaista työtä tulet tekemään kun valmistut?

Yllättävää kyllä, ruotsikin on sujunut ilman suuria ongelmia. Kuullun ymmärtäminen ja puhuminen on edelleen vaikeaa, mutta olen oppinut paremmin lukemaan ja kirjoittamaan. Tähän on vaikuttanut oma motivaationi (on nämä opittava että valmistun joskus, ja yritän pitää keskiarvoani korkealla), hyvä opettaja joka tekee asioista mielenkiintoisia, sekä kaverit jotka ovat suunnilleen yhtä huonoja ruotsissa kuin minä (ne, jotka ovat hyviä ruotsissa, ovat suorittaneet kurssin jo vapauttavalla kokeella).

Oikeasti, olin melkein varma että en koskaan valmistu tuon ruotsin takia, mutta oikealla asenteella ja mielenkiinnolla, sekin on sujunut kohtuullisesti, ainakin huomattavasti paremmin kuin lukiossa. Se on vain jostain saatava tarpeeksi mielenkiintoa, että pystyy opiskelemaan asiat kunnolla ja hyvin.

Joskus myös liian tiukka aikataulu vaikuttaa opintoihin, nytkin tuntuu siltä että muutamasta kurssista voisi tulla parempi numero, jos olisi ollut enemmän aikaa opiskella niitä. Ei kannata tehdä itselleen liian pahaa lukujärjestystä.

Omissa opnnoissani on motivaatio ollut kans suurin kannustin eteenpäin. Minulla oli aina jokin päämäärä tekemisissäni ja se sai aina jaksamaan yrittää mitä milloinkin. Lukion jaksoin rämpiä läpi kun tiesin haluavani yliopistoon. Yliopiston monet kurssit olivat taas mielenkiintoisia että ne jo itsessään saivat lukemaan. Mutta yliopiston suorittamisessakin suurin jaksamisen lähde oli tuleva ammatti.
Jos siis on vaikeuksia saada asioita tehtyä niin kannattaa miettiä miksi niitä tekee. Jonkin yksittäisen ruotsin kurssin suorittaminen ei ehkä ole kovin motivoivaa kellekään, mutta kun sen liittää suurempaan kokonaisnäkymään (esim. asian oppiminen -> hyvä arvosana -> hyvä todistus -> paremmat pisteet jatko-opintoihin -> työt), niin luulisi sujuvan edes välillä paremmin. Ei kannata aina miettiä lyhyellä tähtäimellä!