Tämä kysymys on osoitettu miespuolisille "hetero"-transvestiiteille, mutta voi siihen muutkin vastata.
Kykenisitkö seurustelusuhteeseen TS-naisen kanssa? Tarkoitan siis oikeaa, vakavaa parisuhdetta ja mahdollista avoliittoa yms. Vai kokisitko mahdollisen kumppanisi menneisyyden niin pahana mörkönä, ettei suhdetta voisi ikinä muodostua?
Kykenisitkö seurustelusuhteeseen TS-naisen kanssa? Tarkoitan siis oikeaa, vakavaa parisuhdetta ja mahdollista avoliittoa yms. Vai kokisitko mahdollisen kumppanisi menneisyyden niin pahana mörkönä, ettei suhdetta voisi ikinä muodostua?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voidaan myös kysyä transnaisilta moniko ottaisi tiitin elämänkumppaniksi.
Ei minulle kuulu miehen harrastukset.
Ihan vakavasti kysyen: oletko sitä mieltä että tiitteys on harrastus?
---
Olen aiemminkin kuullut saman käsityksen sulta ja monilta muilta: ts:ltä, lesboilta, heteromiehiltä ja naisilta, homoilta.
Eli kaikilta niiltä ryhmiltä, jotka eivät ole tiittejä.
Hmm... eihän se tiitteily ilmene kuitenkaan ympärivuorokautisena toimintana seitsemän päivää viikossa, eli elämäntapakaan se ei siis voi olla. Toisaalta ei se kai ole myöskään tapa toteuttaa itseään, sanan varsinaisessa merkityksessä, koska miestiitti haluaa olla ja kokee olevansa ensisijaisesti mies. Mikä olisi sitten oikea sana sitä kuvaamaan jos ei harrastus?
Edellä oleva kommentti kiteyttää minunkin mielipiteeni. Miksi tiitti itse kutsuisi sitä? Dreamwear ainakin painottaa ettei touhussa olla mukana kovin ryppyotsaisesti.
Ihan kuin minulle taas yritettäisiin syöttää jotain satua. Toisaalta ollaan leikkimielisiä ja toisaalta sitten vakavamielisiä.
Yritän ymmärtää: leikkimielisiä ollaan tiittien puolisoille ja sen tarkoitus on tyynnyttää, ettei tässä sukupuolenkorjaustoimenpiteisiin olla menossa. No hyvä. Vakavamielisiä ollaan sitten TS:ien kanssa joille yritetään ilmaista, ettei se ihan roolipeliäkään ole. No hyvä, jos asia näin on.
Mahdollisena puolisona minä en välitä, mikä tarkoittaa ettei transvestismia tarvitse hävetä, peitellä tai piilottaa minun seurassani, mutta toisaalta mitään ylimääräisiä kättentaputuksia on turha odottaa jos sitä varta vasten minulle tahtoo esitellä.
Transvestiitit ottavat usein puolisonsa mukaan illanistujaisiin. Minua ei kiinnosta illan istuminen, mutta jos asia on miehelle tärkeä, tulen kyllä seuraksi.
Kyllä heteromies voi mennä ts-naisen kanssa naimisiin, siis jopa tietäen taustan.
Useimmiten se onnistuu kuitenkin silloin, kun ei (enää) haluta lapsia.
Mutta ihan tosiasiana, sellaisia pareja on hämmästyttävän paljonkin.
Uskoisin kykeneväni koska oman näkemykseni mukaan transnainen ei koskaan ole ollut mies, eikä transmies nainen. Se, ettei ts-henkilö ulkoisesti ole vastannut sukupuolistereotypiaa, ei ole hänen syynsä. Itse en kokisi hänen "edellistä elämäänsä" ennen korjausprosessia peikkona, joka jollain tavalla kummittelisi. Suhteen onnistuminen olisi kiinni siitä, mistä se missä tahansa suhteessa on kiinni eli elämänkatsomuksen ja -tapojen yhteensopivuudesta, kommunikointikyvystä, taidosta riidellä rakentavasti ja sopia. Ihastumista, rakastumista ja rakastamista varmaan myös tarvitaan sekä tahtoa sitoutua. Tarvitaan myös todella hyvää itsetuntoa, että kykenee itse muodostamaan käsityksensä muista ihmisistä. Sosiaalisten paineiden puristuksessa on helpompaa elää turvallista elämää perinteisessä suhteessa kuin ottaa "riski" ja seurata omia tunteitaan muiden mielipiteistä piittaamatta.
Miespuolisen transvestiitin ja ts-naisen suhteella uskoisin olevan paremmat onnistumisen mahdollisuudet kuin ns. tavismiehen ja ts-naisen.
Transvestiitti tuskin voi suhtautua ts-naiseen ennakkoluuloisesti ja syrjien olematta tekopyhä.
Myös transvestiitti on joutunut pohjamutia myöten läpikäymään omaa minuuttaan; se omalta osaltaan opettaa avarakatseisuutta kaikkea erilaisuutta kohtaan. En voisi kuvitella vihaavani tai syrjiväni ketään rodun, sukupuolen, homouden, lesbouden, transsukupuolisuuden tai minkään muunkaan sellaisen ominaisuuden takia, johon henkilö itse ei ole voinut vaikuttaa.
Se, millaisena kukin tiitti transvestisuutensa kokee, vaihtelee varmaan henkilöstä toiseen. Omaa tyttöilyäni en koe harrastuksena, koska siinä tapauksessa miehen "roolini" olisi myös harrastus. Molempien sukupuolien ilmentäminen on yhtä tärkeää. Naista en vain yleisen suhtautumisen vuoksi voi ilmentää kuin kotona, mikä tietysti harmittaa joskus.
Miehenä oleminen tietysti sujuu luonnostaan paremmin, koska sellaiseksi minut on kasvatettu ja sellaisena minua on myös aina pidetty. En voi sanoa kärsiväni kummassakaan roolissa; joskus "sielu lepää" naisena, toisinaan tuntuu paremmalta miehen roolissa. Uskon, että eleet, liikkuminen ja yleinen reagointi asioihin on pääsääntöisesti opittu asia molemmilla sukupuolilla. Poika oppii isäänsä, veljiään ja muita miehiä matkimalla miehen tavan olla ja elää. Tyttö puolestaan siskoiltaan, äidiltään ja muilta naisilta naisen "roolin". TS-ihmisille tämä roolikasvatus varmaankin tuottaa tuskaa; transvestiiteille ei niinkään. Noita naisen elkeitä voi opetella myös aikuisiällä ja kehitystä tapahtuu nopeasti kun motivaatio on kohdallaan : )
Olen joskus miettinytkin "kelpasiko" minulle yhtälailla tavallisen miehen tavoin myös transvestiitti mieskin. En ole pitänyt tuota mitenkään mahdottomana kuviona. Olen sen verran tutustunut transvestiitteihin, että parisuhde voisi tosiaan olla helpompi, kun molemmat olisivat avarakatseisempia. Mutta moraalini on siinä mielessä vanhanaikainen etten halua "toiseksi naiseksi" avioliitossa olevalle transvestiitille, vaikka monella onkin ongelmia vaimonsa kanssa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka sopiva löytyisikin.