Kauneus on ,
kuin vesipisara,
joka oksalla
kimmeltää.
Kauneus voi meidät,
matkalla yllättää.
Pisara oksalta putoaa,
pirstaleina maahan hajoaa
Kukka heinikossa heilahtaa.
Sydämen erämaa,
saa kosketuksen.
Erämaa saa yllen pisaroita,
kauneus esiin puhkeaa.
On poisaa erämaa,
niin kuin ei sitä ,
ois ollukkaa.
kuin vesipisara,
joka oksalla
kimmeltää.
Kauneus voi meidät,
matkalla yllättää.
Pisara oksalta putoaa,
pirstaleina maahan hajoaa
Kukka heinikossa heilahtaa.
Sydämen erämaa,
saa kosketuksen.
Erämaa saa yllen pisaroita,
kauneus esiin puhkeaa.
On poisaa erämaa,
niin kuin ei sitä ,
ois ollukkaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kaiken alku ON vesipisara!
Kaiken alku on myös pisara
ystävyyttä, iloa ja rakkautta mm. :)
Kaikkea niitä päivääsi, Liisa! :)
Sade alas lankeaa,
päivä tää on hämärää.
Heii MURUKULTA.
Kiitos pisaroista,
joista kasvaa,
tuo suuri elämän meri.
Tuus syömään,ois sienikastiketta ,
kaikila muilla höysteillä.
Pitkän pirtin pöydän ääreen ,
siinä monta kynttilää poltettas.
Rakkaudella ,sinne jonekki .Liisa
Kaunis runo kauniit ajatukset
On jotai,niin viatonta.
Pieni pisara,pitää sisällään,
niin paljon.
Nytki ,kuin kristallia
oksilla puun kimmeltää.
Kiitos herppahuuli,
kumarruit matalaan tölliin.Liisa
Merimies on eri mies
se on aina merillä
ja harvoin vaimonluona perillä
Oii ,toit hienon puolen esiin.
Tuon meren,kuuntelisin sitä,
päivät ja yöt.
Tosin onnetontahan se on,
jos rakas rannalla ruikuttaa.
Ikävä aina kahertaa rintaa.
Onhan niitä ilonki hetkii,
kun rakas palaa pitkiltä retkilt
Kiitos meren suolaisista aalloista .Liisa
Kylläpä jälleen kerran oli runosi kaunis ja
aihe taas löydetty luonnon ihmeistä.
Sydämen erämaata kun koskettaa, niin siinä sitä
herkkyyttä on kerrakseen.
Kiitos Liisa hellästä runostasi.
Päivä on sateinen ja harmaa, mutta ystävän lä-
heisyys täälläkin - lämmittää.
Niin pisarainen olo,
sisäisestikki.
Vettä oikeesti sataa,
urheilukenttä ,
järveks muuttumassa.
Kiitos lämpimistä sanoistas,
luonnossa on lohdutusta.
Sytytin kynttilän ja teitä runoystäviä muistan.Liisa
Etsimisen erämailta
rakkauden rajalle
saapuminen on
kaunis kotiinpaluu,
raajojen rajoilta
sykkiviä teitä
sydänmaille,
lemmen kulttuurin
syntysijoillemme.
-Rakkaudella Tulitukalle-
Erämaassa,sittenki,
aarre suuri ,se on.
Niinhän oonki uskonukki,
sielä ,mit sydän rakastaa.
Oii,koskettaa,
sanas,sydänmaa.
Sielä aina aurinko
paistaa ja mesimarjat
tuoksuu.
Syvä ,hiljainen virta,
sen aito mies,
sydämessään kantaa.
Kuis ,harmaaseen päivään,
sä taas lemmenhehkua toit.
Syntysijoille,sinne käki
kukkuu,sulassa sovussa,
joutsen pari uii.
Lämmin halii Luonteva,
hymypostia nyt tulee.Liisa
Sulle kirjoitin ,sivu ei auenneu.
Kirjoitukseni lähti,erämaahanko?
Nyt näen sen galleriassani,mut ei
tämän runon yhteysessä.
Olen pahoillani Luonteva,
nää koneet mulle utopiaa.
Jaksathan sää vilkasta galleriasta.
Pimmee täälä päälle käy,hymy iltaas.Liisa
jos
tunne olisi tekniikkaa,
mielen motoriikkaa,
olisit keksinyt
ikiliikkujan,
lempes liikuttaessa
rakkauden ratasta
ehtymättömänä
energiana.
-Rakkaudella Tulitukalle-
heeeei, luonteva on nainen, ja sama kuin oman
töllin liisa, eihän kukaan tollai samalla
nuotilla vastaile, kuin vain yksi immeinen!!!
Rakkaus on ikiliikkuja.
Minä en ymmärrä
noitten kovien arvojen päälle.
Pehmeet arvot ehkä tutumpii.
Myllyn ratas pyörii ja
mylly jauhaa.
Onneks niitä vielä,
kiehtoo,jauhot ostanki sieltä.
Ilta se taas tuli,
hyvän yön toivotus ja kiitos Luonteva.
Yön syliin,hyvillä mielin.Liisa
Rakkautta
ei tarvitse ymmärtää,
riittää kun sen tuntee
omakseen.
-Rakkaudella Tulitukalle-
Huomenta Luonteva.
Laitoit valot.
Tuosta rakkauden katkasijasta.
Aamuhymy ,uudelle sivulle.Liisa
Vie mukaansa. Ihanaa iltaa ystäväni
Iltaa Margitta.
Päivä on tullu iltaan.
Sydän tyyntyy,yön syliin.
Kauniita unia,lämmöllä.Liisa