Löydän laatikosta valokuva, siinä naurava lapsi seisoo puutarhassa, värikkään kukat jaloissaan. Miten onnelliseslta hän näyttää! mahtoiko hän tajuta tuolloin, että onni oli yhtä kestävää kuin jalanjäljet nousuveden hietikossa.
Mitähän hänelle tapahtui? hänet haudattiin kylmään yksinäiseen hautaan. Onnellisen hymyn varastivat katellisuus ja tuska, toivon ja uskon korvasivat valheet ja kieroilu. Miten paljon hän saikaan kestää, miten paljon hän muuttui, tuskin kukaan tunnistaisi minua samaksi, joka olen tuossa kuvassa.
Puutarha on lakastunut, vain mustat ruusut kukkivat kertoen surusta ja kuolemasta. Lapsen nauru on kadonnut vehreiden puiden varjosta iäksi.
Laitan kuvan pois, ei katumukselle ole tilaa. Mä tein minkä tein, vaikka se muutti mut kokonaan. Mutta eihän se ollut mun syyni, että jouduin taistelemaan elämästäni, oikeudestani olla, tuhota itseni jotta voisin syntyä uudelleen.
Nousen ja menen ulos, puutarhaan jossa mustat ruusut kukkivat kertoen surusta ja kuolemasta.
Mitähän hänelle tapahtui? hänet haudattiin kylmään yksinäiseen hautaan. Onnellisen hymyn varastivat katellisuus ja tuska, toivon ja uskon korvasivat valheet ja kieroilu. Miten paljon hän saikaan kestää, miten paljon hän muuttui, tuskin kukaan tunnistaisi minua samaksi, joka olen tuossa kuvassa.
Puutarha on lakastunut, vain mustat ruusut kukkivat kertoen surusta ja kuolemasta. Lapsen nauru on kadonnut vehreiden puiden varjosta iäksi.
Laitan kuvan pois, ei katumukselle ole tilaa. Mä tein minkä tein, vaikka se muutti mut kokonaan. Mutta eihän se ollut mun syyni, että jouduin taistelemaan elämästäni, oikeudestani olla, tuhota itseni jotta voisin syntyä uudelleen.
Nousen ja menen ulos, puutarhaan jossa mustat ruusut kukkivat kertoen surusta ja kuolemasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.