Siskoni tyttö (8v.) kertoi minulle vieraillessani heillä, että oli saanut hoitaa perheen 2v. ja 3v. poikia KAKSI TUNTIA kun äiti ja isi oli ollut jossain.
Kyseessä suurperhe, jossa isommat lapset patalaiskoja (ovat poikia) ja tämä perheen vanhin tyttö (8v.) hoitaa kotitöitä kuin pikkuinen piika ja joutuu vielä huolehtimaan keskenkasvuisistakin.
Äiti tietysti ylpeänä hehkutta miten kypsä heidän tyttö on.
Minulla sitten alkaa aina päässä kihistä kun menen heillä käymään. Pojille on opetettu että kotityöt on naisten hommia ja poikalasten kuuluu rassailla autotallissa autoja ja joskus luoda lumet pihalta.
Roskapussiakaan ne tuskin veisivät kuin pyssyllä uhaten.
Että ärsyttää tämmöiset suurperheet.
Kyseessä suurperhe, jossa isommat lapset patalaiskoja (ovat poikia) ja tämä perheen vanhin tyttö (8v.) hoitaa kotitöitä kuin pikkuinen piika ja joutuu vielä huolehtimaan keskenkasvuisistakin.
Äiti tietysti ylpeänä hehkutta miten kypsä heidän tyttö on.
Minulla sitten alkaa aina päässä kihistä kun menen heillä käymään. Pojille on opetettu että kotityöt on naisten hommia ja poikalasten kuuluu rassailla autotallissa autoja ja joskus luoda lumet pihalta.
Roskapussiakaan ne tuskin veisivät kuin pyssyllä uhaten.
Että ärsyttää tämmöiset suurperheet.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eikä sivusta ihmettelemään! Voi sitä apua itsekin tarjota, jos huomaa että toinen sitä tarvii, eikä ihmetellä ja kauhistella!
Ainahan lapset valittavat, jos joutuu jotakin tekemään vastoin tahtoaan.
En sano tätä sillä, että 8-vuotiaan tehtävä on hoitaa pikkusisaruksiaan, mutta tarkemmin tapauksesta tietämättä on vaikeaa puuttua asiaan.
Onko hän oikeasti edes ollut kahta tuntia sisarustensa kanssa, vai tuntuiko aika vain hänestä niin pitkälle.
Ne, joilla on vain pari kolme lasta, eivät tiedä, miten asioita on suuremmassa perheessä hoidettava. Pakkohan siellä on lastenkin osallistua kotitöihin ja sisarustensa kaitsemiseenkin jonkin verran. Muuten menee ihan hulinaksi.
Täällä palstalla taitaa aika paljon olla kommentoimassa sellaisia, joilla ei ole lapsia ollenkaan, ja jotka vain seuraavat muiden elämää tietämättä siitä oikeastaan mitään!!
sentään.
Miksi pitää tehdä se liuta kakaroita,jollei pysty huolehtimaan niistä itse!?!?!
Ja mitä poikalapsiin tulee niin ei muuta kuin jätkät hommiin kunnolla ja auttamaan kotihommissa siinä missä siskotkin.
Mitä jumalia ne miehet täällä ovat?
Meillä on kuusi lasta ja vanhempien on huolehdittava itse jälkikasvustaan ja jollei meillä pojat osallistuisi kotihommiin seuraisi siitä sellaiset sanktiot,että luuttu pysyisi kädessä heilläkin.
Sanoitko äidille, mitä oikeasti ajattelet? Olet oikeassa huolehtiessasi suuren perheen vanhimmasta tytöstä. Eräs psykoterapeutti on sanonut, että heistä pitäisi olla huolissaan, sillä oon paljon tyttäriä jotka ovat loppuun uupuneita jo varhaisessa aikuisuudessa.
Ero on siinä, onko tyttö itse innostunut, leikkiikö kotileikkiä tosioloissa, vai kantaako oikeasti vastuuta.
Lukekaa varoittava esimerkki kirjasta "Kymmenen ja puoli gurua", kirjoittanut Eija Lapinleimu. Hänen vanhempansa eivät varmaan tajunneet, miten hän koki vastuun, jonka itse haali itselleen.
Minusta on väärin poikia kohtaan opettaa heidät avuttomiksi kodinhoidon suhteen. Jos eivät löydä vaimoa, kuinka pärjäävät sitten omassa huushollissa. Jos vaimo ei suostu passaamaan, kuinka sitten suu pannaan. Poikien pitäisi oppia kodinhoidon perusteiden lisäksi vastuun kantamista. Samoin tyttöjen pitäisi oppia tekniikan alkeet: kuinka pyörän kumi paikataan, lamppu vaihdetaan, lasinpesuneste lisätään (meidän isä opetti jopa tuuletin- ja laturinhihnojen vaihdon, joka taito on käytön puutteessa unohtunut...)
...keskustellen asiasta suoraan! Aloita vaikka tyyliin: "Tyttärenne kertoi hoitaneensa 2- ja 3-vuotiaita sisaruksiaan yksin kaksi tuntia. Olen muutenkin huolissaan hänen jaksamisestaan. Ei ole oikein tuhota lapsuutta vaatimalla liian paljon tekemään kotityötä ja hoitamaan pikkusisaruksia...".
Tietenkin tuo menettelytapa kertoo perin vanhanaikaisista roolimalleista, joita edelleen ylläpidetään. Säälin myös perheen äitiä, joka uupuu valtavan työtaakan alle ja jaksaakseen edes vähän paremmin vaatii (tai isä vaatii) valtavaa työpanosta tyttölapseltaan.
Mutta mikä on mies, joka ei kanna vastuuta perheestään!! Turha nykypäivänä vedota johonkin naisille kuuluvaan työhön, sillä useimmiten mies tekee sisäsiistiä päivätyötä klo 8-16 ja sen jälkeen kotiduunia voitais jatkaa yhdessä. Eikä vaimon kuulu keretä tekemään kaikkea oman työpäivänsä aikana kotona.
Itse olen ison perheen vanhin ja itsellänikin on jo puolenkymmentä lasta, mutta en silti itse kanna traumoja menneisyydestä enkä myöskään omassa perheessäni joudu uhrautumaan "kotityön alttarille". Meillä ei ole työnjakoja, vaan teemme kumpikin pääpiirteissään kaikkea kuka mitenkin ehtii. En myöskään ollut kotiäitinä, olen käynyt töissä jokaisen lapsen jälkeen. Vaatii toki mieheltäni myös täyden tuen ja ponnisteluja, jotta se on mahdollista. Mieheni kuitenkin on valmis siihen.
Lapsuuteni kodissa oli kyllä perinteisen kaavan mukaista työnjakoa, mutta itse vanhimpana tyttönä kieltäydyin olemasta kotiorja ja vaadin myös veljiäni samaan asemaan kotitöiden suhteen. Äitini on silti ollut melkoinen uhrautuja.