Luin aikoinaan suurella vaivalla Sinuhe Egyptiläisen ja en pitänyt siitä ollenkaan (lievästi sanottuna). Nyt kun tästä lukukokemuksesta on kulunut 10 vuotta olen valmis antamaan Waltarille toisen mahdollisuuden.Joten jos voisitte tämän pohjalta suositella jotain hänen teostaan josta pitäisin tai joka ainakin todistaisi minun olleen nämä kuluneet vuodet väärässä pitäessäni Waltaria tylsänä kirjailijana.
Kiitos!
Kiitos!
Vastaukset 7
Vanhimmat
minustakin "sinuhe" on yliarvostettu ja paatoksellinen tekele. huomattavasti liukkaampi kirja on esim. "mikael karvajalka". jos nyt aiot taas waltariin tarttua suosittelen sitä.
kyllä Sinuheakin ihan mukavana lukukokemuksena, mutta enemmän imaisi mukaansa Mikael Karvajalka ja sitten yksi minkä nimeä en muista, olikohan Hakim. Waltarin historiallisista romaaneista ehdottomasti eniten silti kolahti Turms kuolematon. Ehkä siinä oli jotain sellaista symboliikkaa ja hienovireistä mystiikkaa mikä vetosi noin 14-vuotiaaseen nuoreen mieheen. Enpä tiedä kuinka olisi nyt 25 vuoden jälkeen. Muistikuvieni perusteella arvelen että pitäisin tänään Karvajalasta tai Hakimista enemmän kuin Turmsista.
Saattaa kuitenkin olla että Karvajalkaa enemmän pitäisin Ihmiskunnan valtiaista. Sekin on historiallinen romaani. Käsittääkseni vähän erityyppinen kuin nuo muut, mutta kuuluu kyllä samaan ryhmään. Siinä kait on enemmän eettistä ja uskonnollissävyistä pohdintaa mukana ja lienee vähän syvällisempi. En tiedä kun en ole lukenut, mitä vähän selaillut joskus. Voi myös olla että sekoitan muistikuvissani Ihmiskunnan valtiaat ja Valtakunnan salaisuuden. Valtakunnan salaisuus ainakin on historiallinen romaani Jeesuksen ajan palestiinasta. Waltari ei enää innosta siinä määrin että ryhtyisin hänen tuotantoa lukemaan. Ihmiskunnan valtiaat (ja Valtakunnan salaisuus) on kirjoja mitkä voisi ottaa ohjelmistoon talvi-iltojen lukemistoksi, mutta kun niitä luettavia on jo muutenkin kertynyt ihan tarpeeksi eikä paljon tule enää luettua, on niin paljon muutakin elämässä kuin tämä kiehtova kirjallisuus. Vaikka kirjallisuus aiheena kyllä kiinnostaa aina...
Mika Waltari kirjoitti tietysti muutakin kuin historiallisia järkäleitä.
Esimerkiksi pienoisromaaneja ja novelleja.
Jonkinlaisena kirjallisuudenharrastajana ehdotan kuitenkin luettavaksesi romaania Suuri illuusioni. 20-lukulainen romaani on Waltarin varsinainen esikoisteos, ainakin esikoisromaani ja herätti aikanaan paheksuntaa. Romaani on merkittävä kappale suomalaista kirjallisuudenhistoriaa ja kuuluu 1920-luvun tärkeisiin kirjoihin.
Sinuhe ja muut isot historialliset tuotoksethan ilmestyi vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.
Pieni korjaus. Kirja on Ihmiskunnan viholliset, ei Ihmiskunnan valtiaat. Muuten oikein hyvä aihe kirjassa ja sijoittuukin vielä antiikin Roomaan, mutta minua henkilökohtaisesti vähän haittaa tuo kirjan teemana toimiva kristinusko, jonka mainitsit. Vähemmän kyllä kuin Valtakunnan salaisuudessa, jonka melko itsenäinen jatko-osa Ihmiskunnan viholliset on, ja jossa ei juuri muuta aihetta ole kuin jatkuvat Jeesusnäyt...
on jatkoa Mikael Karvajalalle. Waltari aikoi kirjoittaa vielä kolmannen kirjan Mikaelista, mutta se jäi tekemättä.
Tällaista asiaa en muistanut. Nyt kun kerroit, muistuu hatarasti mieleen. Luulen että olen lukenut kummatkin, joka tapauksessa ainakin Hakimin.
Itse kirjan tapahtumia en muista mutta on muistikuva tunnelmasta jonka kirja aikanaan herätti. Vahva tunnelma. Itse tapahtumista muistan ainoastaan että oli merimatka, muistaakseni kirjan alkupuolella, ja että päähenkilö siinä ajatteli/muisteli jotakin rangaistusmenetelmää vai olisiko ollut teloitus kyseessä, jossa uhrilta kuorittiin nahka päältä tai jotain siihen suuntaan. Olin kirjan lukiessa 13- tai 14-vuotias. Sinuhen ja Turmsin ja Hakimin ja mahdollisesti Karvajalan lisäksi muistaisin lukeneeni vielä yhden historiallisen Waltarin noihin aikoihin, nimi ei ole jäänyt mieleen. Johannes Angelos se ei ollut. Waltaria googlettamalla oikea teos voisi löytyä mutta samapa tuo. Pitäisi lukea kirjat uudelleen jotta niistä voisi jotakin sanoa ja mielipidettä lausua.
Entä mistä Waltarista olet itse eniten pitänyt?
...Tai, muotoillaanpa kysymys tarkemmin:
Mikä mielestäsi on paras Waltarin teos?
Mistä Waltarin teoksesta olet itse pitänyt eniten?
Jos eniten pitämäsi on eri kuin parhaana pitämäsi, voitko kertoa muutamalla lauseella miksi pidit ja miksi pidät parhaana?
Ihan vaan muuten, en voi edes sanoa että mielenkiinnosta kysyn koska ei tässä kovasti mielenkiintoa, vähän toki ja keskustelua ylläpitääkseni.
Vai onko sullakin Waltarin lukemisesta jo liian pitkä aika?
:-)
perin nuorena. Inhosin Sinuhea, koska olin todella liian nuori. Pidin eniten Turmsista, mutta kun nyt professori Kemppisen yllyttämänä luin Mikael Karvajalan, huomasin pitäväni siitä. Voisin hyvinkin jatkaa vaikkapa "Ihmiskunnan vihollisiin" tai kenties kokeilla, josko Sinuhe olisi aikuiseen makuun.
Kemppinen muuten kirjoittaa blogia, joka on hyvin kannatettavaa luettavaa:
http://kemppinen.blogspot.com/
minun mielestäni on Johannes Angelos, joka nimihenkilönsä tarinan kautta kertoo Konstantinopolin valloituksen ajasta.
Piiritys oli jännittävä tapahtumasarja, ja Waltari näyttää syventyneen siihen hyvin. Konstantinopoli oli viimeinen oikea Rooma, todellakin Rooman valtakunnan pääkaupunkina noin tuhat vuotta.
Moskovan ruhtinaat ovat nimittäneet kaupunkinsa viimeiseksi Roomaksi, ja sitä kautta ottaneet keisari-tittelin: tzar. Makuasia, sanoi koira.
Sinuhen olen lukenut vuosien välein kokonaan kaksi kertaa, ja palannut myös yksittäisiin kuvauksiin. Lähi-idän sodat ja ikivanhat kaupungit ovat tehneet niitä ajankohtaisiksi. Luulen, että Sinäkin vielä palaat.