Kaipaan Sinua. Näemme monta kertaa viikossa, asioiden. Kuinka voit olla noin "asiallinen". Tiedän että pidät minusta. Mikä sai sinut päättämään että minulla ei ole mitään mahdollisuutta? Eikö todellakaan ole vaihtoehtoa? Toisaalta ymmärrän Sinua mutten ymmärrä kuitenkaan. Mitä sitten tapahtuisi jos... vai tapahtuisiko todella? Pelkäätkö turhaan?
Ajattelen joka päivä asioita mitä tahtoisin jakaa kanssasi.
Ajattelen joka päivä asioita mitä tahtoisin jakaa kanssasi.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Älä välitä, et ole ainoa:-(
Mutta pakko meidän on ymmärtää että väkisin ei voi kenestäkään tykätä. Ethän sinäkään halua suhdetta ihan kaikkien kanssa, vaikka ihmisestä kovasti pitäisitkin?
Kurjaa mutta niin todellisuutta!
Tsemppiä sulle!
Älä vielä luovuta ihastustasi kohtaan.
Hän ehkä vaan ujostelee tai ei pysty näyttämään sinulle tunteitaan....Ehkä hänkin ikävöi sinua ;)
No en luovuta en;-) Taistelijaluonne olen! Ja hyvän ja kauniin eteen kannattaakin;-)
Joo, ei uskalla näyttää tunteitaan kuin humalassa, mutta sepä riittää minulle toistaiseksi. Tiedän varmasti, että siellä jossain syvällä on tunteita minua kohtaan...
Että tänne päin vaan! Voisit itse tehdä vaihteeksi aloitteen?
hajoan aina kun kohdataa...sydän hakkaa,jalat lyö tyhjää,kurkkua kuristaa,ajatus ei toimi..
Vain asiallisena pystyn jotenkuten pitämään ruumintoimintoni yllä etten pyörtyisi..:)
auttaa se, jos käsittelisit asiaa yhdessä hänen kanssaan etkä vain omassa pääkopassasi??
Tämä on tämän keskustelun paras ajatus!!!
Itse pohdin vuoden päivät epätoivoista ihastustani enkä uskaltanut tunteen menettämisen pelossa tehdä asialle mitään.
Mutta sitten tein ja se kannatti!! Nyt on todellakin helpompi jatkaa eteenpäin kun tietää missä mennään:-)
Niin, parempi elää reaalitodellisuudessa kuin rakennella pilvilinnoja, jotka sitten saattavat romahtaa nurin rytinällä, kun ovat ehtineet tosi korkeiksi! Mitkään muut kuin rakkausasiat eivät ole yhtä hankalia jahkattavia yksinään!
............
Mielelläni sen tekisinkin, eli selvittäisin asiat. Mutta kun se tuntuu olevan jostakin syystä niin kovin vaikeaa. Tuntuu että tämä tunteitteni kohde ottaa asiat kompleksisesti...
On kovin vaikeaa, jo päivittäisasioiden sujumisen kannalta, jos joudun kokemaan itseni tunkeilevaksi. Eli nykyisin varon kovasti, ehkä liikaakin. En halua näiden arkisten asioiden toimitusten kärsivän.
...parhaiten asian laidan eli sen mitä kannattaa tehdä.
Mulla ei hermo kestänyt, oli pakko kertoa tunteideni kohteelle KAIKKI. Kohde otti asian hyvin, mutta rukkaset tuli silti.
Ei mua nyt hävetä, ehkä vähän kaduttaa. Mutta koska tyyppi otti asian hyvin, niin oli kuitenkin suuri helpotus puhua asia. Eipähän ahdista asia enää. Ja pääsin askeleen eteenpäin itsekin!
Olenhan minäkin ihastunut mutta kun en voi...Aistin miten tosissasi olet tunteissasi, en halua aiheuttaa sinulle lisää tuskaa
on syynä, että sinulle juttu on kevyt ihastus, etkä halua enempää leikkiä toisen tunteilla?
Hienoa jos ymmärrät, että toisten tunteilla ei kannata leikkiä!
On reilumpaa ampua toinen mitä pikemmin alas, vaikka se hetken sattuukin. Mitä syvemmälle asioiden antaa mennä, sitä vaikeampaa se on kaikille.
Eihän mikään huonone eikä mikään mene rikki. Sinulla on elämäsi ja minulla omani. Haluaisin tukea sinua kaikessa jos saisin, käsittäen elämäsi ja perheesi. Mikä on sinulle tärkeää on tärkeää myös minulle.
Sydän tekee kummallisia päätöksiä eikä kysele lupaa.
Suukko ja halaus Sinulle!
omaan kysymykseesi?
Eli jos hän on jo perustanut oman perheen (etkä tarkoita hänen lapsuudenperhettään), niin eiköhän hänellä ole erittäin hyvä syy "pelätä" sinua, jos hän siis myöskin kaipaa sinua sillä tietyllä tavalla...?
Entä pystyisitkö todella tukemaan häntä niin, että se olisi hyväksi myös hänen perheelleen?
Saat jakaa ihan kaiken kanssani, jos haluat. Olet ainoa nainen, jota tulen rakastamaan koko elämäni ajan, ei se näytä mihinkään muuttuvan, vaikka mitä yrittäisin. Kukaan ei voi täyttää Sinun paikkaasi. Olet minulle rakas!
Miksi onneton? Kaikkihan on hyvin...???
Eikö se voi olla myös voima ja ilo mitä elämä lahjoittaa?
että elämä on antanut minulle isolla kauhalla, kun sinusta haaveilen, ei se ole paha ollenkaan.Itse kai sitä niitä esteitä enneminkin löytää, sieltäkin missä niitä ei edes ole. Kaikki on ihan hyvin, jos pidät tätä todella elämän lahjana.
Itse mietin että miksi tehdä ongelmaa hyvästä ja kauniista asiasta. Emmehän me ole laittamassa hynttyitä yhteen, ottamassa talolainoja, kirjottamasa testamentteja.... ;D
Minusta tällaisessa tapauksessa ei tarvitse tehdä mitään, ystävyyskin voisi olla hieno asia ja antaa ajan näyttää.
Olen aivan varma että olet vastuullinen ihminen joka asettaa perheensä etusijalle. Se on asia mitä arvostan, varmaan yksi niistä ominaisuuksista miksi Sinusta pidän, en varmaan voisikaan ihastua tässä asiassa "huithapeliin".
tapaat, ota kädestä kiinni ja katsotaan tämä elämän polku yhdessä. Puhutaan asioista yhdessä, ei mietiskellä erikseen.
Pallo on Sinulla.
Olet tai et se henkilö niin ehkäpä ajatukseni tuli julki Sinulle, edes tällä tavalla. Kun en saa tilaisuutta minkäänlaista viestittää Sinulle.
totta, ettei meillä ole juuri tilaisuutta muuta kuin asialliseen käytökseen tavatessamme, kun ei koskaan voi tietää kuka seisoo takana. Enkä tahtoisi saattaa varsinkaan Sinua noloon tilanteeseen(toivottavasti en ole niin tehnyt). Siksi olen kai tavallaan luovuttanut edes yrittämästä. Kerran kirjoitin Sinulle pienen kirjeen vaan en saanut tilaisuutta sitä antaa. Onneksi sillä tunsin itseni muutenkin aika tyhmäksi. Kaunis sinä vaikka vain katsella.
En ihan usko että olisit Se Jota Tarkoitan...vaan mistäpä sitä tietäisi.
Minähän tässä olen yrittänyt, varmaan liikaakin (tosin viimeaikoina "jättänyt rauhaan").
Mutta kuten edellä kirjoitin, nämä kommentit valottakoot ajatuksiani Hänelle joka kenties nämä lukee ja tapauksen tunnistaa.
Se tapaus on mielestäni niin kummallinen ja outo...
vailla vastauksia
Kaikki mitä teen tuntuu jotenkin kömpelölle ja epäsosiaaliselle, ihan kuin en kuuluisi joukkoon.
Olet kyllä yrittänyt, minä taas selittänyt sen vaan ystävällisellä käytöksellä. Mitä enemmän itse sinusta pidän, sen enemmän yritän sitä kuitenkin peitellä, koska välillä olet tullut lähelle ja sitten taas työntänyt minua pois, tunteet sahaa epävarmuudesta sekaisin edes takaisin, en tiedä miten itse koet asian. Usein ajattelen, että sinun olisi parempi löytää joku "ei näin hankala", silti en sitäkään haluaisi. Sitä paitsi luulen sinun seurustelevan, enkä siinäkään tapauksessa rohkenisi tehdä aloitetta, vaikka oma sydän särkyisikin.
Oikeassa olet myös ettei näiden juttujen pohjalta voi kenenkään henkilöllisyyttä päätellä. Niin moni asia sopii ja kuitenkin voi epäillä sopiiko. Olit ensimmäinen ajatus, kun heräsin, pirteänä, vaikka nyt olisi ollut aikaa nukkua. Perhanan nainen laitat elämäni todella sekaisin!:D
...miten saan sinuun tuntuman kun joka hetki olet juoksemassa karkuun kun yritän tulla lähelle... tai jos memen itse tarkoituksella kauas sinusta; antamalla sulle tilaa miettiä elämää ja asioita... niin itse tulet lähelle; odottaen että itse tulen HETI lähelle; vaikka tiedät tunteeni sinua kohtaan.... kuitenkin menet itse omia tunteitasi pakoon sen minkä ehdit ajattelemaat että mitä esim. minä ajattelen ja sitten mietit miksi en ENÄÄN lähesty sua :(
Niin mutta kun kaikki on niin vaikeaa. Olen tullut epävarmaksikin. Mitkä ovat tunteesi minua kohtaan ja mitkä ovat tai olisivat omani, jos meillä olisi mahdollisuus olla yhdessä. Tiedänkö minä todellakin tunteesi minua kohtaan. Oletko siitä aivan varma?
Miksi et enää lähesty minua? Ymmärrän sen niin, että et lähesty, koska minäkään en lähesty. Koska näet epävarmuuteni ja olet sitä itsekin. On ehkä parempi näin.
En kiellä etteikö Sinulla ole sija libidossani.
Vaikka voin suhtautua sinuun aivan kaverillisesti niin usko pois - olet nainen joka on olemukseltaan sellainen että en ole ennen naista niin viehättävänä kokenutkaan...
Jos kutsut saunomaan siiderin kera niin varmasti tulen! ;)
Tule! Karataan hetkeksi, pieneksi hetkeksi.
Jos tahdot, otan sut syliin. Silitän tukkaasi. Vai hieronko niskaasi?
Vai ollaanko vaan? Uppoan pelkkään katseeseesi.
Nautitaanko ulkona tuulesta ja samettisesta hämäryydestä?
En vaadi, ei lupauksia, ei sitoumuksia.
Älä pelkää.
tiedät sen, jos vielä uskoisitkin. Sinun kanssasi nauttisin rajuilmasta, myrskystä ja salamoistakin (olet melkoinen tuulenpyörre joskus itsekin, ihana sellainen). Tehnyt kaikki ne kauniit asiat, mitä en kenenkään toisen kanssa koskaan.
Silti, jos saisin vaikka vaan hetken olla vaan, ei elämäni olisi mennyt hukkaan.
Mistä muuten tiesit, että mulla vois niskat olla kipeet:D!
Olet lukenut viestini, huomasin sen katseestasi, nyt ehkä mietit että oliko ne tosiaan Sinulle.
Jos kysyt jotain asiasta niin lupaan olla rehellinen.
Aina asioidessamme pysyn kyllä melko asialinjalla, en ainakaan mutkistaisi työskentelyäsi koska en tiedä mitä ajattelet. Sille en mitään voi että seurasi on minulle magneetti.
lukemassa tätä palstaa ja yht äkkiä löysin itseni täältä Sinun kanssasi. Toivoisin todella Sinun olevan Sinä, ei enää toiveajattelua.
Siis mitä enää täällä tarinoidaan, kun tunnetkin minut noin hyvin pelkistä katseista. Tiedät siis myös, etten puhu asiasta, jollet auta minua siinä jotenkin . Sitä paitsi nythän tiedät mitä ajattelen. Voitais viimeinkin kohdata toisemme ihan henkilökohtaisella tasolla, ei pelkällä asialinjalla.
No minähän olen lähetellyt sinulle tekstarikutsuja, tiedät kyllä missä merkeissä. Sinulla on ollut kiirettä. Muukin tapaamisen muoto sopii minulle aivan yhtä mainiosti. Pallot on sulla, mun pallokassi on tyhjä.
( Pullopostiinkin olisin voinut turvautua joka fysikaalisesti ottaen olisi ihan mahdollista ; )
pidin tätä palstaa kuitenkin todennäköisempänä tavoittavuuden kannalta. Työssäsi sinulla on ihan riittävästi vilinää )
ne tekstarikutsut on menny johonkin toiseen kännykkään, ei mulle. Emme olekaan henkilöt, joita kaipaamme. En enää luota tän palstan mahdollisuuksiin tavoittaa Ihanan Nainen.
Niin vähän arvelinkin. Sori siitä.
Mutta Se Oikea on kyllä nämä viestit lukenut.
Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta eikö se ole vähän naiivia ajatella, että tällä palstalla jonkun vuolaat rakkaudentunnustukset olisivat juuuri Minulle kohdistettu. Varsinkaan, kun viesteissä ei ole mitään vihjeitä/tuntomerkkejä. Onhan se tietenkin mukava niin ajatella, mutta todennäköisyys siihen taitaa olla minimaalisen pieni.
Sen takia minun onkin vähän vaikea ymmärtää näitä tämän palstan 'vuorokeskusteluja', joissa molemmat osapuolet luulevat juttelevansa juuri sille 'oikealleen', mutta todellisuudessa kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä höpöttelee asioista, jotka eivät varmasti suinkaan ole tarkoitettu juuri sille, kuka siihen viestiin vastaa.
Tiedän, eihän näitä suinkaan ole pakko lukea, joten haluankin tarkentaa, etteivät kirjoitukset minua suinkaan ärsytä, ihmettelen vain.. :)
Ei näissä välttämättä oikeat ihmiset keskustele, kyllähän sen ymmärtää "sokea Reettakin". Mutta esitettävät asiat ja tilanteet taitavat olla sen verran universaaleja että niistä voi keskustella - varsinkin jos uskoo sen tavoittavan oikean henkilön vaikkei tämä itse diskurssiin osallistuisikaan.
Eihän tätä todellakaan ole pakko kenenkään lukea...ja se tässä on se paras puoli. ;)
...ja pahoittelen vielä jos aiheutin jollekin toiselle pettymyksen. Eihän sitä itsekään ole ihan 100% kuka siellä vastailee, vaikkei aivan sopisi linjaan.
Onnea sulle kuitenkin! Ja kiitos pohdinnoista.
Vielä jatkan sen verran että en olisi ihan uskonut ketjua aloittaessa että vuodatukseni tuli luettavaksesi. Empä täällä kovin usein kirjoittele. Välillä tulee vain sellanen olo että ikävä valtaa mielen. Jonnekinhan tämä tuska pitää purkaa.
Mutta kaikki on nyt sanottu noin suurinpiirtein. Olipa se sitten kerta ensimmäinen tätä laatua että on tullut moisia tunnustuksia tehtyä... naiselle. ;)
Toivottavasti et pahoita mieltäsi tai ahdistu. Minä ainakin olisin vähintäänkin otettu moisista tunnustuksista.
Edelleen en ihan ymmärrä miksi näistä jutuista pitäisi tehdä ongelmaa.
Jos uskaltaudut puhumaan asiasta (en tiedä kiinnostaako Sinua) niin lupaan että en pure.
...Vaikka oletkin tosi syötävä. ; )
Kuinka voisi ahdistua edes kiusaantua? Lahjakkaasti olet(te) upeita draaman kaaria maalailleet - monet ovat itsensä näihin vaivatta istuttaneet vaikka vinkit eivät ihan ja aivan sovi.
Eivät sovi minuunkaan, yksi on kuitenkin tärkeä! Nappaan sinut. Ensi viikolla tai sitten sitä seuraavalla ... :)
Täytyy nyt ihan sanoa, että samastuin tämän keskustelun henkeen niin paljon, että tuli ihan tippa linssiin, kun olen itse samanlaisesssa tilanteessa :/
Yksi juttu vielä...
En tiedä mitä tästä mieleen tulee Sinulle, haluan kertoa vielä sellasen "pikku" jutun että en muuten ole tässä mitenkään karkulaisena jostakin ns. tylsästä aviosuhteesta tms. Se voi olla totta että elämäntilanteemme on ulkoisista syistä raskas tällä hetkellä, mutta tässä ei ole puntarissa niitä klassisia "olemme kasvaneet erillemme"-ongelmia. (Tuntuu joskus että paljon vähäpätöisemmistä, kun ympärille vähän katselee, joillakin pareilla naksuu ja poksuu parisuhde elämän vastoinkäymisissa ja ympärille tarvitaan paljon rekvisiittaa ja apujoukkoja läheisverkostoista jotta kulissit pysyvät pystyssä. )
En ole edes hakemassa ns. piristystä harmaaseen arkeen - näin nyt vaan on käynyt että ihan hirveesti ja aivan kauheesti tämä yksi naishenkilö kaikista unohtamisyrituksistä huolimatta pukkaa ajatuksiini.
Sitäpaitsi siippa tietää aatoksistani eikä pidä asiaa epähyväksyttävänä tai muutenkaan ihmeellisenä. Mieheksi yleensäkin on hyvin laajakatseinen eikä mikään juntti erilaisuuden edessä.
Kai sitä sitten olen - kuten palstan seriffi ilmiöstä tiesi nimenkin - polyamorinen.
Aika epärealistinen ajatus ettei hyväkin parisuhde muuta muotoaan kun on yhteistä elämää nähty lähemmäs parisenkymmentä vuotta. Siipan kanssa voi olla oikein mukavaa, voi olla ystävyyttä ja kumppanuutta, yhteisiä mielenkiinnon aiheita, rakkauttakin jopa vielä riittää ja aistillinen osastokin voi pelittää oikein kivasti.
Ja sittenkin voi käydä tuttavarouva laittaa pään sekaisin.
Voi ap et usko kuinka pettynyt olen sinuun. Kun sinulla on niin monta, joille noita kauniita asioita kerrot!!!(Vai oletko joku muu ap ? )
höpö höpö
Kauniita asioita sanon vain ja ainoastaan Yhdelle.
Ja Hän kyllä tietää. Ja tarkoituskin on eikä nolota yhtään. Että minkäs teen...
..tuskin siis olet sinä. Mutta hyvää joulua kuitenkin.
jolle näin kauniisti kirjoitetaan. Itse jos olisin tilanteessa niin minussa ei olisi naista vastustamaan... ;D
...näin unta Sinusta.
Tulit ja otit kädestä. Hymyilit.
Olit niin kaunis niinkuin aina. Kävelimme yläkertaan. Halasimme. Sitten uni loppui...
on se sitten uuvuttavaa kun välillä tietynlainen musiikki tuo tunteet pintaan...ja ikävän. Moni hyvä biisi on täysin pilalla!