Isän kuoleman jälkeen perikuntaan kuuluu äiti ja kaksi aikuista lasta.Perunkirjoituksen jälkeen äiti jäi taloon asumaan.(Mikään ei siis käytännössä muuttunut)Äiti halusi myydä talon,johon lapset suostuivat.Kauppahinta maksettiin äidin tilille.Rahoja hän ei ole lapsille jakanut.Kuinka kauan hän pystyy niitä panttaamaan jos jonkinlaisen tekosyyn nojalla.Voiko hän tuhlata niitä oman mielensä mukaan?Lapset eivät halua riitaa,mutta mitä tässä on tehtävissä?
Mitä tehdä???
Huh.huh...
7755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ellette ole antaneet täyttä hallintaoikeutta äidillenne kuolinpesän omaisuuteen TAI vaadi erikseen omaisuuttanne jaettavaksi, hänhän käyttää niitä rahoja kuin omiaan...
Koska asunto on myyty on äiti jurdisesti luopunut asunnon hallintaturvastaan ja yhdenkin perillisen vaatiessa osuuttaan maksettavaksi on se suoritettava. Ja nyt vielä ne rahat ovat olemassa. Äidin kuoleman jälkeen ette voi kuin harmitella rahojen katoamista.
Mutta loukkaamatta äitiä tuskin jakoa saatte aikaiseksi. Enemmänkin kysyisin: eikö ole oikeus ja kohtuus, että äiti voi käyttää isäsi kanssa hankkimansa omaisuuden itseensä eikä vain toimia lain ja rahanahneuden mukaisesti jakaen HEIDÄN ansaitsemansa omaisuuden?
Käsittääkseni lapset ovat kuitenkin oikeutettuja saamaan isän osuuden,koska ovat siitä aikanaan jo perintöveronkin maksaneet.
Vaan mitä (vero)seuraamuksia on jos hallintaoikeudesta luopuu?!
Omistussuhteet (ositus) jäi kertomatta. Kumpi omisti talon virallisesti, entä muun omaisuuden, oliko aviopuolisoiden välillä avioehtoa tai testamenttia? Em. tietojen puuttuessa oletan lesken omistaneen tai nyt tasinkoa saavana omistavan puolet ja lapset yhdessä toisen puolen. Ilman testamenttia leskellä on avioliittolain mukainen oikeus pitää yhteisenä kotina ollut asunto ja koti-irtaimisto jakamattomina hallinnassaan.
Koska lapset ovat suostuneet talon myyntiin ja rahan tallettamiseen lesken tilille, niin talon sijaan saatu kauppahinta on nyt jakamattomana lesken hallinnassa, mutta tämän näkemyksen pitoa oikeudessa en osaa arvioida. Se on aivan selvä, että lesken oikeus riittää korkeintaan tuoton käyttämiseen, mutta ei tietenkään lasten omistaman puolikkaan käyttämiseen. Tilanne on hankala ja voi ajanmyötä johtaa lesken ehkä tahattomaan tuhlailuun ja asian selvittelyssä oma äiti voi tulla kavalluksesta syytetyksi. Jaon välitön vaatiminen voi johtaa ikävään välirikkoon, joten suosittelen miettimään vaikka yhteistä sijoituskohdetta, johon äiti olisi taipuvainen ja yhteisomistus tulisi tukevasti paperille perintöosien mukaisena.
Tuo yhteinen sijoituskohde voisi olla hyvä idea.Katsotaan,kuinka siinä käy.
Kysyjä ei kerro, miten lesken asuminen on järjestynyt talon myynnin jälkeen.
Tottakai leski voi vaihtaa asuinpaikkaa, jos tilanne sitä edellyttää, jolloin leskellä on oikeus samantasoiseen uuteen asuntoon kuin mitä vanhakin asumismuoto oli.
uuden miesystävänsä omakotitalossa,johon ollaan tekemässä parastaikaa kaikenlaista remonttia...