Lapsettomana, mutta raskautta toivoen puran ajatuksiani tälle palstalle, vaikka en oikein tiedä kuuluuko tämä tähän osastoon. Toivoisin kuulevani myös mielipiteitä teiltä muilta viisaammilta...
Taistelen parhaillaan aika ikävien tunteiden kourissa ja poden niistä huonoa omaatuntoa. Enkä oikein voi asiasta kenellekään puhuakaan, paitsi nyt täällä. Välillä tuntuu, ettei itkukaan ole kaukana elämän epäoikeudenmukaisuuden edessä.
Minulla on ystävä, joka on pitkään kärsinyt pahoista mielenterveyden ongelmista. Jopa niin pahoista, että hän on ollut viimeisen vuoden sairaslomalla ja parin viime vuoden ajalle on siunaantunut useampikin sairaalajakso. Hän ei ole missään tapauksessa työkykyinen ja elämänhallinta on kokonaisuudessaan hukassa. Hän käyttää huumeita, dokailee reippaanlaisesti, harrastaa irtosuhteita ja talous on näistä johtuen täysin retuperällä; vuokrat maksamatta, luottotiedot kärähtäneet totaalisesti, kerran kuussa rahaa, jotka tuhlataan samoin tein ja sitten vippaillaan kavereilta tai kärvistellään muiden nurkissa. Lähinnä suhteemme onkin perustunut siihen, että olen yrittänyt auttaa tätä hukassa olevaa ystävääni jaloilleen ja pitää huolen siitä, että hän saa edes kerran päivässä jotain syödäkseen.
No, kuten arvata saattaa, nyt hän on raskaana. Lapsen isästä ei ole varmaa tietoa noiden irtosuhteiden takia, joita tämä ystävättäreni on harrastanut täysin ilman ehkäisyä. Ehkä alitajuisesti hänellä on ollut tarkoituskin tulla raskaaksi? Todennäköisesti isä on hänen entinen poikaystävänsä, johon hänellä on ollut erittäin emotionaalisesti repivä suhde ja tämä "isä" on myös huumeidenkäyttäjä.
Ja nyt minun pitäis olla iloinen ja onnellinen tästä alkaneesta raskaudesta... En voi sitä olla ihan vilpittömästi, sillä tiedän että lapsen tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Tämä ystäväni kun on itsekin lähes lapsi, aikuinen iältään, mutta täydellisesti hoivan ja tuen tarpeessa. Ja myönnettävä on, että tunnen pientä katkeruuden pistoa: miksi minulle, onnellisessa liitossa elävälle ja terveellisiä elämäntapoja noudattavalle ei ole suotu raskauden iloa edellisen keskenmenoni jälkeen...? Miksi näitä lapsia siunaantuu mitä kummallisimpiin elämäntilanteisiin, ihmisille jotka eivät missään tapauksessa ole valmiita vastuuseen? Kenelle tästä epäkohdasta voi reklamoida? Tunteeko joku muu tällaisia tunteita vai olenko minä vain katkera, paska ämmä?
Taistelen parhaillaan aika ikävien tunteiden kourissa ja poden niistä huonoa omaatuntoa. Enkä oikein voi asiasta kenellekään puhuakaan, paitsi nyt täällä. Välillä tuntuu, ettei itkukaan ole kaukana elämän epäoikeudenmukaisuuden edessä.
Minulla on ystävä, joka on pitkään kärsinyt pahoista mielenterveyden ongelmista. Jopa niin pahoista, että hän on ollut viimeisen vuoden sairaslomalla ja parin viime vuoden ajalle on siunaantunut useampikin sairaalajakso. Hän ei ole missään tapauksessa työkykyinen ja elämänhallinta on kokonaisuudessaan hukassa. Hän käyttää huumeita, dokailee reippaanlaisesti, harrastaa irtosuhteita ja talous on näistä johtuen täysin retuperällä; vuokrat maksamatta, luottotiedot kärähtäneet totaalisesti, kerran kuussa rahaa, jotka tuhlataan samoin tein ja sitten vippaillaan kavereilta tai kärvistellään muiden nurkissa. Lähinnä suhteemme onkin perustunut siihen, että olen yrittänyt auttaa tätä hukassa olevaa ystävääni jaloilleen ja pitää huolen siitä, että hän saa edes kerran päivässä jotain syödäkseen.
No, kuten arvata saattaa, nyt hän on raskaana. Lapsen isästä ei ole varmaa tietoa noiden irtosuhteiden takia, joita tämä ystävättäreni on harrastanut täysin ilman ehkäisyä. Ehkä alitajuisesti hänellä on ollut tarkoituskin tulla raskaaksi? Todennäköisesti isä on hänen entinen poikaystävänsä, johon hänellä on ollut erittäin emotionaalisesti repivä suhde ja tämä "isä" on myös huumeidenkäyttäjä.
Ja nyt minun pitäis olla iloinen ja onnellinen tästä alkaneesta raskaudesta... En voi sitä olla ihan vilpittömästi, sillä tiedän että lapsen tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Tämä ystäväni kun on itsekin lähes lapsi, aikuinen iältään, mutta täydellisesti hoivan ja tuen tarpeessa. Ja myönnettävä on, että tunnen pientä katkeruuden pistoa: miksi minulle, onnellisessa liitossa elävälle ja terveellisiä elämäntapoja noudattavalle ei ole suotu raskauden iloa edellisen keskenmenoni jälkeen...? Miksi näitä lapsia siunaantuu mitä kummallisimpiin elämäntilanteisiin, ihmisille jotka eivät missään tapauksessa ole valmiita vastuuseen? Kenelle tästä epäkohdasta voi reklamoida? Tunteeko joku muu tällaisia tunteita vai olenko minä vain katkera, paska ämmä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
noi sun tunteet ja tuntemukset ovat ihan oikeutettuja. minäkin aikoinaan olen joutunut huolehtimaan ihmisestä(aikuisesta) ,jonka elämä oli saman tyylistä,kuten tuolla sinun ystävälläsi.Tuollaisessa elämäntilanteessa oleva ihminen "imee"auttajansa tyhjäksi,etkä oikeasti saa mitään kiitosta hänen hyväkseen tekemistäs asioista,ei hän sinua arvosta,vaan käyttää hyväksi. minun auttamani ihminen on nyt kuollut,eikä minulle jäänyt kun katkerat ajatukset/tuntemukset ja suru "palkaksi". hän joi itsensä sananmukaisesti hengiltä. jos tämä vauva ei saa ystävätärtäsi muuttumaan ,saat vaan lisää ihmisiä vastuullesi.Mä oon kanssa samanlainen paskamainen ämmä ,joka ajattelen sinun tavallasi.
Olen myös tullut siihen lopputulokseen että ne jotka eniten lasta toivovat ja kovasti yrittävät ovat aina niitä jotka eivät lapsia saa... liian monet sellaiset jotka eivät lasta halua tai voi lapsesta huolehtia, saavat lapsia.. elämä on epäreilu tässä kohtaa... itse pidättelen itkua kun sellaisille lapsi annetaan ja minä joka sitä eniten maailmassa toivon, en sitä vieläkään ole saanut...