läheisyydenkammo

Hei!
Minulla on ongelma nimeltään läheisyydenkammo.
Tahtoisin esim. seurustella ja siihen mahdollisuus on joskus ollutkin, mutta yksinkertaisesti pelkään läheisyyttä, se on minulle "uusi asia".
Vaikka kuinka kovasti tykästyisin johonkin henkilöön, ja hän minuun, niin en vain voi antaa itselleni periksi ja alkaa seurustella.
En ole koskaan aiemmin seurustellut, eikä minulla mitään pakonomaista tarvetta olekaan seurustella, mutta kun tämä läheisyydenkammo heijastuu jo eri tavoin ystävyyssuhteisiini. Esim. Todella hyvän ystäväpojan pienikin läheisyys jo ahdistaa (tarkoitan nyt ihan kaverimielistä läheisyyttä, en mtn suutelua tms.) mm. tulee seisomaan "liian" lähelle yms. En ole puhunut tästä ongelmasta oikeastaan kenenkään kanssa vaikka sillähän se varmasti helpottuisi. Ihmismieli on monimutkainen...
Onko muilla vastaavia ongelmia?
Olen siis tyttö (kuten tekstistä selviääkin varmaan... :D )ja pian 18 vuotta iältäni.
5575
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

mulla ihan sama homma kuin sinulla. välillä humalassa annan tahallani jonkun pojan esim halata tai muuta, että jotenkin saisin sen kammon musta pois :D ei oo mitään ettenkö uskaltaisi olla poikien kanssa, mutta se vaan tulee :S varsinkin, jos on jännittynyt tilanne siinä välillä. selvinpäin en kuitenkaan pysty antaa toisen lähennellä se on kumma :P enkä edes hitusen humalassa.. sun pitää vaan päästä sen yli :D vaikka äkki halaat jotain kaveria :D onnea!

Äänestä

Mie voin ilmoittautuu vapaaehtoiseksi halattavaksi

Äänestä

tiedän mitä tarkotat.ja ymmärrän hyvi :)
ei läheisyys nyt uus asia mulle ole mutta kun äipän miehen kanssa on ollu huonoja kokemuksia niin se on jättäny arvet.säikähän miesten kosketusta..
mutta alkoholin vaikutuksena helpompaa.mikä on väärin tiedän.
aikahan tuoho auttaa ja kokemukset.
pitää löytää luotettava ja ihana mies henkilö joka auttaa ongelmassa vaikka pelottaa.
pelottaa minuukin ja on hyviä 'sulhas ehdokkaita' lähteny kun en oo uskaltanut sitoutua ja luottaa..
ehkä se ex.säkin vaikuttaa asiaan.
en muuta osaa sanoa mutta et suinkaan ole ainut täs maailmassa =)

Äänestä

small steps, my friend!
se, että et kertonut "inhoavasi", vaan pikemminkin "pelkääväsi" läheisyyttä tarkoittaa sitä, ettet ole ihan toivoton tapaus.
johtuuko tuo sitten sinun ujoudestasi vaiko siitä, ettet kykene vastaamaan (ainakaan täysipainoisesti ja avoimesti) halauksiin/kosketuksiin/tms? mutta tuosta kyllä pääsee eroon, kun antaa itselleen (tai pakottaa, jos tarve vaatii!) luvan avautua kosketuksille rennoin mielin. niistä tulee hyvä mieli itsellekin!

Äänestä

Minäkin luulin kauan etten voisi nauttia läheisyydestä. Mutta se oli vain luuloa, todellinen syy oli etten ollut kokeillut. Kun sitten ensi kerran sain nauttia läheisyydestä, kaikki kävi luontevasti. Se oli ihanaa ja olisin vain halunnut jatkaa ja jatkaa. Ota rennosti ja anna tunteen viedä. Elä vain sitä hetkeä.Toisen läheisyydessä aika menettää merkityksensä. Pienikin käytännön edistyminen laukaisee mielen lukkoja ja antaa mahdollisuuden huimaan henkiseen muutokseen. Se voi olla melkoinen mielen myllerrys mutta kannattaa käydä läpi. En ole alan asiantuntija ja tuskin sellaiseksi tulen mutta alan ymmärtää millaisen vapautuksen saa kun myöntää itselleen että antautuminen on voitto. Lykkyä pyttyyn ja rohkeutta sinne.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nitojan niitti kirjoitti:

Hei!
Minulla on ongelma nimeltään läheisyydenkammo.
Tahtoisin esim. seurustella ja siihen mahdollisuus on joskus ollutkin, mutta yksinkertaisesti pelkään läheisyyttä, se on minulle "uusi asia".
Vaikka kuinka kovasti tykästyisin johonkin henkilöön, ja hän minuun, niin en vain voi antaa itselleni periksi ja alkaa seurustella.
En ole koskaan aiemmin seurustellut, eikä minulla mitään pakonomaista tarvetta olekaan seurustella, mutta kun tämä läheisyydenkammo heijastuu jo eri tavoin ystävyyssuhteisiini. Esim. Todella hyvän ystäväpojan pienikin läheisyys jo ahdistaa (tarkoitan nyt ihan kaverimielistä läheisyyttä, en mtn suutelua tms.) mm. tulee seisomaan "liian" lähelle yms. En ole puhunut tästä ongelmasta oikeastaan kenenkään kanssa vaikka sillähän se varmasti helpottuisi. Ihmismieli on monimutkainen...
Onko muilla vastaavia ongelmia?
Olen siis tyttö (kuten tekstistä selviääkin varmaan... :D )ja pian 18 vuotta iältäni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu