Apaattinen 15 vuotias

Enpä oikein osannut enempää kertoa. Syytä en todellakaan tiedä, ei tiedä terapeuttikaan.

Hoitaisi koulun, mutta on joutunut koulukiusatuksi syrjään vetäytyvän luonteensa vuoksi, ja siksi on vielä enemmän syrjään vetäytyvä. Ennen tätä oli koulussa ihan keskiverto-oppilas, keskiarvo noin 8.

Ei syömishäiriöitä, paitsi söisi mieluiten vain pizzaa ja ranskalaisia perunoita, suostuu kyllä syömään kaikkea. Ei väkivaltaisuutta, oikeastaan on liiankin kiltti, ajattelee muiden ihmisten tunteita. Vaatetus on vähän niin ja näin, vanhoja rättejä, ihan sama mitä laittaa päälle, ei kiinnosta.

Opettajat ovat huolissaan, mutta kun hän ei suostu keskustelemaan, tai myöntämään, että olisi jotain huolia.

Isä on aina ollut ehkä minuakin tärkeämpi henkilö, isin lellikki. Isä ehkä ymmärtää liikaakin, hyssyttelee että kyllä se siitä, olisi kysymys mistä vaan.

huolestunut äiti kirjoitti:

Enpä oikein osannut enempää kertoa. Syytä en todellakaan tiedä, ei tiedä terapeuttikaan.

Hoitaisi koulun, mutta on joutunut koulukiusatuksi syrjään vetäytyvän luonteensa vuoksi, ja siksi on vielä enemmän syrjään vetäytyvä. Ennen tätä oli koulussa ihan keskiverto-oppilas, keskiarvo noin 8.

Ei syömishäiriöitä, paitsi söisi mieluiten vain pizzaa ja ranskalaisia perunoita, suostuu kyllä syömään kaikkea. Ei väkivaltaisuutta, oikeastaan on liiankin kiltti, ajattelee muiden ihmisten tunteita. Vaatetus on vähän niin ja näin, vanhoja rättejä, ihan sama mitä laittaa päälle, ei kiinnosta.

Opettajat ovat huolissaan, mutta kun hän ei suostu keskustelemaan, tai myöntämään, että olisi jotain huolia.

Isä on aina ollut ehkä minuakin tärkeämpi henkilö, isin lellikki. Isä ehkä ymmärtää liikaakin, hyssyttelee että kyllä se siitä, olisi kysymys mistä vaan.

vaatimaan päästä psykiatrin vastaanotolle. Oma nuoreni sairastui pahemman kerran ja oireet olivat juuri samanlaiset. Hän oli ja on erittäin kiltti (liiankin). Käytiin yhdessä psykiatrilla kertoi kyllä olevansa masentunut (koulukiusaamista takana), mutta sanoi, ettei muuta vaivaa ole. Hän sai masennukseen lääkkeitä. Ei mennyt kauaakaa, kun hän sairastui psykoosiin. Ei ollut kertonut lääkärille ihan kaikkea, hänellä oli ollut näkö- ja kuuloharhoja jo silloin ja masennuslääkkeet aiheuttivat sen, että hän meni psykoosiin. Siitä alkoi hurja aika elämässämme, mutta sen huomasin, että vanhempien on itse haettava ja vaadittavakin vielä nykyäänkin lapselleen hoitoa, jos kotona siltä asiat näyttävät. Psykiatrikin näkee vain sen minkä edessään sillä hetkellä istuu. Nuori kertoo sen minkä haluaa kertoa, mutta yritettävä on. Todennäköisesti teillä on "vain masentunut" nuori, eikä takana ole mitään psyykkistä sairautta niin kuin meidän tapauksessa, mutta sen olen oppinut tämän kautta, että jo pelkästään masennus voi olla tappava tauti. Hakekaa ja vaatikaa hoitoa. Nyt se tuntuu kurjalta, mutta kyllä useimpia nuoria auttaa aika lyhytkin apu, mutta tietysti on niitä jotka tarvitsevat vuosia apua päästäkseen pahasta masennuksesta. Eikä syy ole teidän, jos nuori masentuu. Herkkyys masennukseen on juuri sellaisilla nuorilla jotka ovat erittäin kilttejä. Kääntävät mielummin toisen poskensa kuin antavat takaisin. Rohkaisisin sinua näin äitinä hakemaan tyttärellesi apua. Se tuntuu kurjalta, mutta kukaan ei nykyään sinua tai miestäsi siitä tuomitse tai hae syyllisiä. Itse on itsensä suurin syyllistäjä. Itse olen käynyt todellakin pohjalla, mutta nyt haluan antaa toisille tukea ja uskoa siihen, että valoa on tunnelin päässä. Kaikki on mahdollista, kun on kysymys nuorista, kehittyvistä ihmisistä. Kaikkein tärkeintä on lähteä hakemaan apua. Jollei heti löydy niin jatkat vain sitkeästi hakemista. Voimia teille.

neuvoisin... kirjoitti:

vaatimaan päästä psykiatrin vastaanotolle. Oma nuoreni sairastui pahemman kerran ja oireet olivat juuri samanlaiset. Hän oli ja on erittäin kiltti (liiankin). Käytiin yhdessä psykiatrilla kertoi kyllä olevansa masentunut (koulukiusaamista takana), mutta sanoi, ettei muuta vaivaa ole. Hän sai masennukseen lääkkeitä. Ei mennyt kauaakaa, kun hän sairastui psykoosiin. Ei ollut kertonut lääkärille ihan kaikkea, hänellä oli ollut näkö- ja kuuloharhoja jo silloin ja masennuslääkkeet aiheuttivat sen, että hän meni psykoosiin. Siitä alkoi hurja aika elämässämme, mutta sen huomasin, että vanhempien on itse haettava ja vaadittavakin vielä nykyäänkin lapselleen hoitoa, jos kotona siltä asiat näyttävät. Psykiatrikin näkee vain sen minkä edessään sillä hetkellä istuu. Nuori kertoo sen minkä haluaa kertoa, mutta yritettävä on. Todennäköisesti teillä on "vain masentunut" nuori, eikä takana ole mitään psyykkistä sairautta niin kuin meidän tapauksessa, mutta sen olen oppinut tämän kautta, että jo pelkästään masennus voi olla tappava tauti. Hakekaa ja vaatikaa hoitoa. Nyt se tuntuu kurjalta, mutta kyllä useimpia nuoria auttaa aika lyhytkin apu, mutta tietysti on niitä jotka tarvitsevat vuosia apua päästäkseen pahasta masennuksesta. Eikä syy ole teidän, jos nuori masentuu. Herkkyys masennukseen on juuri sellaisilla nuorilla jotka ovat erittäin kilttejä. Kääntävät mielummin toisen poskensa kuin antavat takaisin. Rohkaisisin sinua näin äitinä hakemaan tyttärellesi apua. Se tuntuu kurjalta, mutta kukaan ei nykyään sinua tai miestäsi siitä tuomitse tai hae syyllisiä. Itse on itsensä suurin syyllistäjä. Itse olen käynyt todellakin pohjalla, mutta nyt haluan antaa toisille tukea ja uskoa siihen, että valoa on tunnelin päässä. Kaikki on mahdollista, kun on kysymys nuorista, kehittyvistä ihmisistä. Kaikkein tärkeintä on lähteä hakemaan apua. Jollei heti löydy niin jatkat vain sitkeästi hakemista. Voimia teille.

Apua et saa jos et itse hanakasti ole sitä vaatimassa. Lääkäri ei ole taikuri eikä yhdeltä istumalta näe tyttäresi pään sisään. Voit rampata vaikka sadalla lääkärin vastaanotolla, jossa kaikki eri lääkärit toteavat tyttäresi terveeksi, jos et itse aja asiaa. Suosittelsin myös jollain tapaa puuttumaan kiusaukseen. Koulussa ollaan yleensä erittäin haluttomia hoitamaan kiusaustilanteita eli siinäkin sinun pitää olla kovana.