Nykyisin opettajat tyrkyttävät hirveästi kaiken maailman papereita, joita sitten kertyy kaapin perälle. Etenkin kielten opettajat käyttävät mielettömiä määriä paperia. Siis kyllähän niitä papereita tarvitsee seuraavaan tuntiin, mutta sen jälkeen niitä ei oikeastaan enää tarvitse, kun niissäkin olevat asiat voi kirjasta lukea. Onhan oppilailla vihkot joihin kirjoittaa...
Pitäisiköhän...
Jotain tehdä...
7594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
niiden paperien sisältö ja anna paperi takaisin opettajalle. Seuraava voi sitten kirjoittaa sen sisällön vihkoon ja niin edelleen.
Eipä paljon huvita kirjoitella kokonaista A4, menisihän siihen koko tunti...
tieto on siellä kirjoissa. Anna olla siellä vaan, jollet halua oppia. Mutta niiden opettajan antamien tehtävien kun pitäisi saada sitä tietoa siirtymään kirjasta sinun päähäsi. Opiskelu on prosessointia, päänsä vaivaamista ja uusien hermoratojen synnyttämistä. Ei ne hermoradat synny sillä "siellä kirjassahan ne on" -asenteella.
Parhaat oppijat todellakin kirjoittavat itse vihkoihinsa MYÖS ne tehtävät siitä monisteesta.
Kaikkea sitä joutuukin selittämään... 8o
Minä en viestissäni suinkaan lähtenyt millekään "siellä kirjassahan ne on" -linjalle. Vaan, että minusta tuota paperin kulutusta pitäsi jotenkin rajoittaa. Eli opettajien tehtävät vaikka kirjoitetaan vihkoon taikka käytettäisiin sitä tehtäväkirjaa. Itse olen jo peruskoulun suorittanut, mutta muistan hyvin kuinka emme esim. englannissa tai äidinkielessä edes puolta kirjaa käyneet läpi vaan aina tuli paperilta/monisteilta samat tiedot ja tehtävät vain eri muodossa, mitkä olisivat myös kirjassa. Minusta ainakin peruskoulussa käytetään hirveän tehottomasti joidenkin oppiaineiden kirjoja.
kovasti meidän yhtä opettajaa - lukiossa - joka jakaa hyvin vähän ylimääräisiä tehtäväpapereita. Sanoo aina, että siellä kirjassahan ne asiat ovat. Ja ne asiat mennään hyvin kyllä tunnilla läpi.
Kielten harjoituskirjoissa ei ole tarpeeksi esim.jonkin tietyn kielioppiasian harjoituksia.
Eivät valitettavasti tämän päivän oppilaat
sisäistä parin tehtävän jälkeen asioita- eivätkä ainakaan kirjasta osaa etsiä...
Jos kirjan tiedoilla pitäisi oppia , niin vähiin jäisi!
Kirjat ei todellakaan ole aina täydellisiä. Menkääpä katsomaan vaikka kirjastosta alakoulun kirjoja, vaikkapa historian tai maantiedon/biologian ja fysiikan.
Teksteissä on joskus jopa ihan puhtaita asiavirheitä, mutta aika usein siellä on keskitytty johonkin täysin epäoleelliseen asiaan, jolla ei ole kokonaisuuden ymmärtämisen kanssa mitään tekemistä.
Myös kirjojen sanavalinnat ovat usein niin moniselitteisiä, että oppilaat ymmärtävät tekstit hyvin eri tavoin.
Helpompaahan se on opettajalle, jos menee vain kirjan mukaan ja sillä sipuli. Mutta jos opettaja jaksaa tehdä vähän ylimääräistä ja pohtia, miten asian saisi vielä paremmin opetettua juuri tälle opetusryhmälle, hyvin usein päädytään omiin monisteisiin.
Jos monisteiden määrä vaivaa, niin ei muutakuin paperinkeräykseen ne. Lukioikäisenä kannattaa harkita jo mapittamisen harjoittelua, sillä sitä kyllä tarvii kaikissa korkeakouluissa, ja joistain papereista voi olla yliopistossakin hyötyä (esim. tilastomatikka, kielet, psyka jne).