Viihteeseen kuluu rahaa

Itse taas ajattelen, että jos on vaikka yksikin lapsi, niin mukava olisi jättää jotain perintöä.
Itse sain pienen pesämunan vanhemmiltani perinnöksi ja se tuntui oikein hyvältä.
En tarkoita nyt sitä, että mistään elämässä kannattaisi mahdottoman paljon pihdata, ajatellen perillisiään, mutta uskon, että lapseton kohtalaisen hyvätuloinen ihminen irrottelee huolettomammin kuin "lapsellinen."

hautaan

Ei tartte, eikä pidä, olla yksin kotona, mutta mieti, kuinka monta viihdetaiteilijaa itse elätät.. se on kiva visio...

celine3 kirjoitti:

Itse taas ajattelen, että jos on vaikka yksikin lapsi, niin mukava olisi jättää jotain perintöä.
Itse sain pienen pesämunan vanhemmiltani perinnöksi ja se tuntui oikein hyvältä.
En tarkoita nyt sitä, että mistään elämässä kannattaisi mahdottoman paljon pihdata, ajatellen perillisiään, mutta uskon, että lapseton kohtalaisen hyvätuloinen ihminen irrottelee huolettomammin kuin "lapsellinen."

vanhemmiltani mittää, mutta juuri sen takia haluaisin jättää heille jotain, jos ei rahaa niin vaikka kesämökin, tai muuta kiinteää omaisuutta..

ja ainakin lapsenlapset saavat nauttia mökkeilystä ja semmoisesta mukavasta, johon lapsuudessani ei ollut mitään mahiksia..

Rahasta en tiä jääkö..

Pirre* kirjoitti:

vanhemmiltani mittää, mutta juuri sen takia haluaisin jättää heille jotain, jos ei rahaa niin vaikka kesämökin, tai muuta kiinteää omaisuutta..

ja ainakin lapsenlapset saavat nauttia mökkeilystä ja semmoisesta mukavasta, johon lapsuudessani ei ollut mitään mahiksia..

Rahasta en tiä jääkö..

vanhemmilleni...:/ Senat sakasin, - ajatukset ainakin.

celine3 kirjoitti:

Itse taas ajattelen, että jos on vaikka yksikin lapsi, niin mukava olisi jättää jotain perintöä.
Itse sain pienen pesämunan vanhemmiltani perinnöksi ja se tuntui oikein hyvältä.
En tarkoita nyt sitä, että mistään elämässä kannattaisi mahdottoman paljon pihdata, ajatellen perillisiään, mutta uskon, että lapseton kohtalaisen hyvätuloinen ihminen irrottelee huolettomammin kuin "lapsellinen."

tuttavan pihtailua ja säästämistä, jotta voisi jättää lapsilleen suurehkon maapaikan (perheen lomapaikka) hyvällä paikalla Etelä-Suomessa suuren järven rannalla kokonaisena omille lapsilleen perinnöksi.

Mies pihisteli ja säästi kaikessa, ei sallinnut itselleen mitään ylellisyyksiä, jätti joitain vippilainojaan ystäville maksamattakin ja valitti aina rahapulaansa. Ystäväni ehdotti hänelle muutaman rantatontin myymistä tilastaan ja elämästä nauttimista, kun hänellä oli paljon ajatuksia siitä, mitä olisi halunnut tehdä, "jos vain olisi varaa". Olisihan lapsille jäänyt kaupunkiasunnon lisäksi paljon jaettavaa senkin jälkeen. Kun mies sitten kuoli lapset pistivät jakamattoman tilan rahoiksi ja nautiskelivat monesta mukavasta, jota niillä rahoilla saivat tehdyksi. Mitään kiinteää tai näkyvää omaisuutta ei jäänyt siitä perinnöstä jäljelle, vaikka miehelle maan jättäminen seuraavalle sukupolvelle perinnöksi oli tärkeä ja melkein pyhä velvoite. Surullista.

sa4ru5 kirjoitti:

tuttavan pihtailua ja säästämistä, jotta voisi jättää lapsilleen suurehkon maapaikan (perheen lomapaikka) hyvällä paikalla Etelä-Suomessa suuren järven rannalla kokonaisena omille lapsilleen perinnöksi.

Mies pihisteli ja säästi kaikessa, ei sallinnut itselleen mitään ylellisyyksiä, jätti joitain vippilainojaan ystäville maksamattakin ja valitti aina rahapulaansa. Ystäväni ehdotti hänelle muutaman rantatontin myymistä tilastaan ja elämästä nauttimista, kun hänellä oli paljon ajatuksia siitä, mitä olisi halunnut tehdä, "jos vain olisi varaa". Olisihan lapsille jäänyt kaupunkiasunnon lisäksi paljon jaettavaa senkin jälkeen. Kun mies sitten kuoli lapset pistivät jakamattoman tilan rahoiksi ja nautiskelivat monesta mukavasta, jota niillä rahoilla saivat tehdyksi. Mitään kiinteää tai näkyvää omaisuutta ei jäänyt siitä perinnöstä jäljelle, vaikka miehelle maan jättäminen seuraavalle sukupolvelle perinnöksi oli tärkeä ja melkein pyhä velvoite. Surullista.

pihistele omista raha menoistani, että saisin lapsille kasattua perintöä, mutta en halua myöskään elää niin että kaikki siliäksi ennen kuolemaa..

On aivan totta kun sanot ettei ole varmaa arvostavatko lapset/mme tätä kotiaan/mme, ja muitakaan kiinteistöjä niin että haluaisivat näiden säilyvän sitten itsellään meidän jälkeemme; eihän nykyinen kotimme ole edes heidän syntymäpaikkakunnallaa. Heillä ei ole tähän syntynyt edes sellaista tunnesidettä kuin esim. johonkin pitkään suvussa olleeseen elinpaikkaa..

Ratkaisut kuolemamme jälkeen ovat tietenkin heidän asiansa - en aio nouta kummittelemaankaan *vai mitähän tekis...hmmm..* :)

Satsasimme rahaa lapsiin ja heidän koulutukseen.Kaikki 3 tytärtä on Yliopisto-koulutettuja ja pärjäävät palkoillaan tulevaisuudessa hyvin. Tosin parasta aikaa oli elämässä se kun olivat pieniä ja minä äitinä hoidin heitä kotona. Nyt lapset aikuisia ja avioero takana,joten minä myöskin nautin elämästäni.....en laske enää paljonko huvitukset maksaa, palkkani rajoissa tietty....mutta siitä riittää moneen, kun ei käytä turhaan .....(alkoholi tupakka esim.)

Menox-mamma