mutta kun lapset itkee kun isä jättää, se ei tunnu miehillä missään! Aika outoa, miksi mies herää silloin kun on myöhäistä ja omalla esimerkillään antanut lapsilleen ymmärtää että suruun ja ikävään ei tarvitse vastata!
Olen läheltä seurannut lasten ikävää joka on muuttunut isän ikäväksi. Onko lapsen tunteet vähempi arvoiset kuin aikuisen? Ei minun mielestäni.
Kun lapset ovat isoja, eikä tarvi isää, mies huomaa mitä on menettänyt. Lapsensa kasvun. Turha minusta on enää huutaa perään, se juna meni jo!
Olen läheltä seurannut lasten ikävää joka on muuttunut isän ikäväksi. Onko lapsen tunteet vähempi arvoiset kuin aikuisen? Ei minun mielestäni.
Kun lapset ovat isoja, eikä tarvi isää, mies huomaa mitä on menettänyt. Lapsensa kasvun. Turha minusta on enää huutaa perään, se juna meni jo!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niinhän ne naiset luulee, että miehen sydän ei kuuntele lapsen itkua; Mutta huom. ties monen miehen sydämmen se on rikkonut ja tulee edelleen rikkomaan.
Mutta vedättäjien mestareita naiset ovat; lapsenvarjolla yritetään mies pitää taloudessa.
kiristetään ja kuitenkin tehdään kaikkensa että miehen elämä siinä perheessä olisi helvettiä ! Ei siinä juuri vaihtoehtoja ole, on lähdettävä vaikka tietää, että lapsi jää ja ex tekee kaikkensa myös siinä, että lapsi vierottuu isästään.
Uskomattomia ovat naiset, mihin kaikkeen he pysytävätkään kostossaan. Kun se miehen piru ei pitänyt tiskivuoroistaan huolta.
olisitte hoitaneet aikanaan, näitä baarissa ruikuttajia on nähty ja koettu. Olin tyttäreni isän kaa naimisissa ja tyttö ei kiinnosta muuten kuin tarvii uudelle naisystävälle näytellä...
ottaa suuresti päähän tuollaiset kommentit.
Itse erosin miehestä liiallisen alkoholin käytön takia. Ikinä en kieltänyt isää tapaamasta lastaan.
Ainoa kielto koski sitä, että kun lapsi on isällään silloin ollaan selvinpäin. Muutaman kerran hän malttoi olla juomatta, mutta sitten ajoi viinan himo lapsen edelle.
Nyt ei ole tavannut lastaan kohta vuoteen. Minulla ei tietoa missä hän on, tiettävästi kuitenkin hengissä. Kaksi kertaa soittanut ja puhunut puhelimessa 3-vuotiaan kanssa puhelimessa.
Jatkossakin lapsi saa isän niin halutessa tavata lastaan, mutta vain selvinpäin. Minä ajattelen mieluummin lapsen turvallisuutta ja hyvinvointia , kuin isää tässä tilanteessa.
Jos ei voi kuukaudesta olla neljää päivää selvinpäin on se miehen oma päätös, jonka kanssa tulee elää, eikä mussuttaa kuinka ikävä on lasta jos itse on aiheuttanut tilanteen.
tyypillistä katkeroituneen,yksinhuoltajaksi jääneen vuodatuksia,josta voi rivien välistä lukea kirjoittajan tavan yleistää asioita.Olen eronnut n.4v sitten,ja minä olin se joka lähti liitosta,syynä ei toinen nainen,ei viina,ei mikään muukaan erityinen syy,vaan jonkinlainen väsyminen.Alkuun kävi niin että poikani jäi äidilleen,mikä oli huono asia,koska aika tyypillisesti naisille,kai miehillekin(harvemmin),alkoi jonkinlainen kostaminen,johon kuului jatkuvasti vaihtuvat miesystävät,kapakoissa pyöriminen,epämääräiset puhelinsoitot,kaaosmainen arki yleensä,ja tämän kaiken keskellä poika joutui heitteille.Hain pojan huoltajuutta,ja sainkin aika helposti,koska millä vain mittapuulla mitattuna olin,ja olen parempi huoltaja pojalle.Minun kohdalla ainakin ikävä lasta kohtaan oli valtava,varsinkin kun tiesin olosuhteet missä hän joutui asumaan,ja ei hetkeäkään etten ois häntä ajatellut,ja eikä ikävää helpottanut puhekinsoitot joihin harvoin poika pääsi osalliseksi,koska selvää oli että,äitinsä yritti vieraannuttaa meidät toisistaan.Kun huoltajuus siirtyi minulle,siteet pojan ja äitinsä välillä hiipuivat,ja katkesivat lopulta kokonaan,kun exä synnytti tytön,kenelle lie.Ei soittoja pojalle,ei kirjeitä tai kortteja,ei puhelimeen vastausta sen jälkeen..eli se siitä äidin ikävästä.Minä en ole estänyt,enkä kieltänyt tapaamisia,soittoja,enkä muutenkaan exää halveksinut,enkä pojan kuullen arvostellut,olen vain yrittänyt selittää mahdollisimman yksinkertaisesti tosiasiat hänelle,ja kertonut että,äidillä on nyt uusi elämä.En ole huomannut pojan suuremmin ikävöivän äitiään,tai ainakaan hän ei sitä tuo ilmi puheissaan,eikä teoissaan.On varsin ikävää näissä tapauksissa,kun monesti lasta käytetään kiristyksen ja koston välikappaleena,kun pitäis kuitenkin ajatella lasten etua.Mulla on sellainen tunne että,kyllä isät ja äiditkin ikävöivät lapsiaan vaikkei se aina siltä näytäkään,sen osoittaminen voi olla vaikeaa,ja ikävän tunne saatetaan tukahduttaa jollakin tavalla,ja aika varmaa on että,enemmän ikävöidään omia lapsiaan,kuin vanhempaa.Varmasti on monia katkeria isejä ja äitejä,jotka miettivät tekemisiään ja tekemättä jättämisiään,mutta asiat menee,niinkuin menee,ja aina ei syy ole edes ihmisissä.Meitä on moneen junaan kyllä,jotkut astuu väärään ja jotkut jää asemalle,mut siitä huolimatta ei pidä yleistää asoita,vaan muistaa että,joka asialla on vähintään kaksi puolta.
turpaan aikanaan! Nythän tietää, mitä on olla yksin kun muut häippäsee.
Oiskohan syytä etsiä muualtakin?