Imetysfanaatikot näyttävät pitävän häikäilemättömänä itsekkyytenä sitä, jos vanhemmat päätyvät pullomaitoon siinä toivossa, että vauvan yöunet pitenevät ja koko perhe saisi nukkua pidempiä jaksoja.
Uni on perustarve enkä mitenkään voi käsittää, minkä vuoksi nukkuminen rinnastetaan suurin piirtein samanlaiseen paheeseen kuin korvikkeen antaminen siksi, että äiti pääsisi juoksemaan kapakoissa ja harrastamaan muutenkin itsekästä elämää.
Fakta on kuitenkin se, että suuri osa ihmisten kroonistuneista unihäiriöistä on perua siltä ajalta, kun lapset olivat pieniä. Kun yöuni häiriytyy tauotta pahimmoillaan vuodenkin ajan,(WHO:n imetyssuositus)on se otollista maaperää krooniselle unettomuudelle ja sitä kautta altistaa monille mulle vakaville mielenterveydenhäiriölle, kuten vakavalle masennukselle. Puhumattakaan nyt sosiaalisista ongelmista mm. perheen sisällä, jotka syntyvät yksinkertaisesti pohjattomasta väsymyksestä.
Näitä pikkulasten vanhempia hoidellaan sitten useita vuosia liian myöhään kun masennus on jo iskenyt ja parisuhdekin viturallaan, kun muuhun perhe-elämään ei kerta kaikkiaan riitä kärsivällisyys.
Lapsi tarvitsee hoivaa ja läheisyyttä myös vauva-ajan jälkeen, mutta tilastojen valossa (mm. lisääntyneet lasten pahoinpitelyt) sitä ei tunnukaan enää imetysajan jälkeen kaikilla riittävän.
Unentarve on yksilöllistä, eikä siihen juuri itse voi vaikuttaa. Jos joku kokee olevansa täysin poissa tolaltaan liian vähäisen unen vuoksi, pitäisi ongelmaan kyetä puuttumaan heti. Valitettavasti imetysfanatismi ja sen myötä seurannut "minä olen huono ihminen ellen imetä" estää riittävän aikaisen hoitoon hakeutumisen.
Lasta ei aikanaan tippaakaan kiinnosta se, imettikö äiti häntä miten kauan, kunhan evästä muuten piisaa ja läheidyyesn yms. tarve tyydytetään.
Jokainen ymmärtää mitä seuraa siitä, että ihmisen uni keskeytetään toistuvasti. Kummallisesti nämä biologiset lait eivät näytä koskettavan pienen vauvan äitiä, vaan nukkumista pidetään vain joutavana laiskotteluna.
Huvinsa kullakin, mutta tällä ääliömäisellä ja fanaattisella sekoilulla ei ole kuin huonoja seurauksia.
Uni on perustarve enkä mitenkään voi käsittää, minkä vuoksi nukkuminen rinnastetaan suurin piirtein samanlaiseen paheeseen kuin korvikkeen antaminen siksi, että äiti pääsisi juoksemaan kapakoissa ja harrastamaan muutenkin itsekästä elämää.
Fakta on kuitenkin se, että suuri osa ihmisten kroonistuneista unihäiriöistä on perua siltä ajalta, kun lapset olivat pieniä. Kun yöuni häiriytyy tauotta pahimmoillaan vuodenkin ajan,(WHO:n imetyssuositus)on se otollista maaperää krooniselle unettomuudelle ja sitä kautta altistaa monille mulle vakaville mielenterveydenhäiriölle, kuten vakavalle masennukselle. Puhumattakaan nyt sosiaalisista ongelmista mm. perheen sisällä, jotka syntyvät yksinkertaisesti pohjattomasta väsymyksestä.
Näitä pikkulasten vanhempia hoidellaan sitten useita vuosia liian myöhään kun masennus on jo iskenyt ja parisuhdekin viturallaan, kun muuhun perhe-elämään ei kerta kaikkiaan riitä kärsivällisyys.
Lapsi tarvitsee hoivaa ja läheisyyttä myös vauva-ajan jälkeen, mutta tilastojen valossa (mm. lisääntyneet lasten pahoinpitelyt) sitä ei tunnukaan enää imetysajan jälkeen kaikilla riittävän.
Unentarve on yksilöllistä, eikä siihen juuri itse voi vaikuttaa. Jos joku kokee olevansa täysin poissa tolaltaan liian vähäisen unen vuoksi, pitäisi ongelmaan kyetä puuttumaan heti. Valitettavasti imetysfanatismi ja sen myötä seurannut "minä olen huono ihminen ellen imetä" estää riittävän aikaisen hoitoon hakeutumisen.
Lasta ei aikanaan tippaakaan kiinnosta se, imettikö äiti häntä miten kauan, kunhan evästä muuten piisaa ja läheidyyesn yms. tarve tyydytetään.
Jokainen ymmärtää mitä seuraa siitä, että ihmisen uni keskeytetään toistuvasti. Kummallisesti nämä biologiset lait eivät näytä koskettavan pienen vauvan äitiä, vaan nukkumista pidetään vain joutavana laiskotteluna.
Huvinsa kullakin, mutta tällä ääliömäisellä ja fanaattisella sekoilulla ei ole kuin huonoja seurauksia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eiköhän jokainen äiti saa aivan itse päättää, mitä tekee, ja miksi miettiä, mitä muut ajattelevat, voisin minäkin nimitellä sinua, vaan empä taida. Ei herättänyt kommenttisi mitään keskusteluhaluja minussa, sori. Jos pystyn nukkumaan tarpeeksi ja imettämään, ok, mutta jos niin ei olisi, sekin on ok. Siinä olen samaa mieltä, kuin sinä, pääasia on se, että lapsi saa tarpeeksi ruokaa ja läheisyyttä. Mitä sitä kenenkään tarvitsee muiden asioihin puuttua, tai omiaan selitellä sen enempiä.
Hyvä kirjotus!
Meillä loppui just imetys kun vauveli täytti puoli vuotta ja jännäsin ens alkuun et mitenhän se nukahtaa ilman tissiä... No eka yönä nukutin vieressä tutteli-pullolla,ei menny kauaa kun pikkunen sammahti ja jatkoi imemistä tutilla. Heräsi KERRAN yöllä syömään ja nyt muina öinä on nukahtanut suoraan omaan sänkyyn ja viime yönä heräsi 6.30 syömään!! Me ollaan nyt molemmat aamulla pirteitä ja hyväntuulisia( ja edelleen yhtä läheisiä ja tärkeitä toisillemme vaikka ei enää imetetäkään.) Toki äidillä menee vielä monta yötä kuulostellessa ennen kuin osaa nukkua koko yön heräämättä... Nyt kyl tuntuu tosi hyvältä näin. =)
Imetin melkein kaksi vuotta, en ollut alkuaikoinakaan väsynyt, koska imetyksessä erittyvä oksitosiini hormoni auttoi rentoutumaan (ja nukuin VOISENTÄÄN!PÄIVÄLLÄKIN). Parisuhde ei ole viturallaan (mies oli meillä se joka kannusti pitkään imetykseen). Täysille unille päästiin 1v 4kk jälkeen. Hulluja emme ole vieläkään..
Ota itse vastuu omista päätöksistäsi. Jos haluat nukkua, sitten haluat! Mitä siitä mitä imetyssuositukset sanoo (tiedäthän toki mitä varten ne on laadittu?)
Ja mihinkähän faktaan viittaat?
Aika harva pienen lapsen äiti voi nukkua päivisin, itselläni se ei ainakaan onnistunut kun ensimmäisen kanssa. Ensimmäistä ja toista imetin silti vuoden ajan, ja olin kyllä tautisen väsynyt, ikäeroa näillä ensimmäisillä oli 1,5 vuotta. Kolmannen ja neljännen imetykset jätetään kertomatta ;) Aika hauska sattuma muuten, nämä kuopukset (kaksoset) ovat olleet kaikkein terveimpiä lapsistamme...
vaan todella luonnollinen ja ominainen meille ihmisille, en edes ymmärrä miten siitä on tullut näin valtava poleemikin aihe! Kyllä täysimettävän äidin on tarkoitus luopua aikuisesta vuorikausirytmistä ja nukuttava silloin kun vauva nukkuu, ainakin yhden lapsen kanssa sen pitäis onnistua ihan hyvin, sitä varten on äitiysloma! (ei siis muuta varten!) tämä edellyttää sitä ettei aseta muita asioita äitiyden edelle (esim. ruokaa kerjäävää miestä, tai siivoomista jne)
mutta valitettavasti suomessa on erittäin vanhanaikainen asennoinoituminen imettämiseen esim.neuvoloissa usein. pitäis saada naiset/äidit ajattelemaan muuta kun tätä imettämisen kauheutta ja vähän relaamaan...luonto hoitaa loput!
imettämisen tuomaa läheisyyttä ei valitettavasti voi täysin korvata.
Siis minä en ymmärrä miten tuo "nukutaan kun lapsi nukkuu" toimii käytännössä jos lapsi nukkuu päivän aikana vaikka kahdet 45 min päikkärit, joista toiset vaunuissa kun ollaan kävelyllä. Milloin ehtii esimerkiksi käymään suihkussa? Vai onko henkilökohtainen hygieniakin niitä asioita jotka pitää unohtaa kun tulee äidiksi?
ainakin jossain määrin (en tosin ymmärrä miten jos on muita lapsia kotona) eihän sitä tietenkää yhtä paljoa nuku kuin vastasyntynyt sikiö, mutta alkuvaiheessa imetys hormonit vaikuttavasti nukuttvasti. muistan että ajoin oli aika rasittavaa, kun tosiaan ei välttämättä suihkuun päässyt (mutta jos isä on talossa, itsellä ei aina ollut, niin sittenhän pääsee) hanlkalampaa vielä oli syöminen! juuri silloin kun olisi pitänyt syödä usein ja moonipuolisesti. mutta toi vaihe kestää vain muutamia viikkoja. sitten tahti hidastuu,
Välillä on kuitenkin elintärkeää ottaa omaa aikaa ja tehdä muita asioita, laittaa äitiys sivuun ja jättää vauvan toisen hoitajan kanssa. Se tekee hyvää niin äidille kuin vauvallekin. Minua ahdistaa se myytti, että äidin pitäisi koko ajan olla antamassa ja jaksamassa. Äidin on osattava olla myös terveen itsekäs.
en tiedä mitä oli viestisi tarkoitus, mutta joku kai... Mutta niin tai näin, poika on pian 10 kk ja imetän edelleen ja aion imettää. Miksi... en näe mitään syytä lopettaa, koska maitoa tulee ja eipä ole tarvinnut pullojen kanssa pelata ja olen kokenut tämän ihan positiiviseksi asiaksi. En tuomitse pullolla syöttäjiä, koska joidenkin on jopa pakko niin tehdä. Toki uni on keskeytynyt monta kertaa, olen ollut jopa väsynyt, enhän minäkään mikää ihmeäiti ole. Mutta kertaakaan se ei ole johtanut minua tilanteisiin jossa lapseni olisi vaarassa, en ole masentunut, ja hellyttä hän varmasti saa nyt ja jatkossakin ! Meillä menee hyvin, toivottavasti myös sinulla kun olet saanut purkaa itsesi tekstisi avulla. Mukavaa joulun odotusta
edellisen. tosiaan ...kuka on sanonut että äitiys on helppoa...sen takia miehet ei pystykään imettään ja synnyttään!
Meidän lapsemme on nyt 11päivää vanha ja minä olen jo aivan kuollut.. Yöllä kahden tunnin välein tissille ja sitä imee puoltoista tuntii parhaimmillaan.. Eli matematiikkaa käyttäen, joskus nukkuu siis vaan puoli tuntia ennen kuin haluaa lisää.. Maitoa minulta kyllä tulee, ettei se siitäkään ole kiinni. Röyhtäyttää täytyy 10min imemisen jälkeen, että hypi siinä nyt sit sängystä ylös kokoajan.. Istualtaan imettämistä yöllä en edes uskalla harkita, kun pelkään nukahtavani pystyyn. Ihan samaa tekee tuttelillä, söi kerralla sitä sitten kuinka paljon tahansa.. Omasta itsestä huolehtiminen on todellakin jäänyt paitsioon, niin syödäkin pitäis..kun vain jaksaisi laittaa ruokaa. Kaupassakin olisi käytävä ja miehen jaksettava käydä töissä. Ei se mieskään jaksa niitä kotitöitä enää tehdä sen enempää kuin minäkään, että turha sanoo siitä.. Mitää hemmetin hormonia en ole imettämisen huomannut tuottavan.. Jalkoväli hellänä, tikkien repeämisen jälkeen ja univaje johtaa luultavammin masennuksen takaisin tuloon, omaa kroppaani jos yhtään tunnen. Onnellinen toki olen esikoisestamme, mutta kun on menny vasta 11päivää, kuinka jaksan mahdollisen koliikinkin vielä.. Rankkaa tää on perskules
munkin mielestä. koita jaksaa. mun mielestä äitiys on todellakin raskainta mitä elämässä ikinä olen joutunut tekemään. ja olen ns. uraihminen.
kirjoitin ton aiemmin siitä miten ekojen viikkojen aikana en ehtinyt syömään/laittaan ruokaa, sitä varten pitäis miehenkinasennoitua eri tavalla alkuviikkoina, meillä ei niin käynyt ja vaikeetahan se miehelle on sitä käsittää, kun imetys vie KAIKKI voimat ja valvominen.
mutta mulle olikin tärkeetä muistaa se asennoituminen kun huomasin että alkoi liikaa ahdistaa. koitin (siis korostan, koitin) olla stressaamatta siivous sun muista hommista ja ennen kaikkea keskittyä siihen ihanaan kääröön josta en vielä mitään tiennyt, joka mua tapitti sieltä tissien tienoilta ja joka uskoi elämänsä mun käsiini...lopussa kiitos seisoo, usko pois.
hyvä että puhutaan tästä vaikeudesta ja raskaudesta ja vaihdetaan kokemuksia , se auttaa jaksamaan. sitä ei millään tossa vaiheessa aina usko, mutta iloksi se muuttuu, eikä kestä ikuisesti. ja myöhemmin olet onnellinen että imetit. voimia sulle tosi paljon!
tuttia. Röyhtäytääkään ei yöllä välttämättä tarvitse.