..herättää hirmuisesti kiinnostusta ja keskustelua. Itseäni huvittaa nykyään nää heteroystävieni kommentit siitä että: "SO!" "Ei toi oo juttu eikä mikään!" Niih, onhan tää lähes muoti-ilmiö nykyään...
Siitä kun tajusin mitä olen, on nyt noin 7 vuotta. Vasta läpi sen elämäni kamalimman kriisin, minun oli hyväksyttävä itseni.. ja lopulta (muutamien vuosien aikana) pystyinkin siihen. Olen nyt ylpeä siitä mikä ja kuka olen, mutta edelleen sanoisin että se ei ole mikään "SO"-juttu! Eihän minun ystävätkään tarkoita sitä miltä minusta nuo jutut tuntuu, mutta aina minun on sanottava: "Kun te ette ole joutuneet hautaamaan ne unelmat joihin teidät pikkutyttönä on kasvatettu... vaan joutuisitte rakentamaan elämällenne kehykset ihan uudestaan ja ..ihan tyhjästä".
En toki ole katkera vaikka tekstini voisi tähän vihjaista. Miltä teistä muista samanhenkisistä ihmisistä tuntuu? Onko teidän elämänne jatkunut (tajuttuanne mitä olette) samanlaisena, vai oletteko käyneet läpi "elämänne kriisin"?
Siitä kun tajusin mitä olen, on nyt noin 7 vuotta. Vasta läpi sen elämäni kamalimman kriisin, minun oli hyväksyttävä itseni.. ja lopulta (muutamien vuosien aikana) pystyinkin siihen. Olen nyt ylpeä siitä mikä ja kuka olen, mutta edelleen sanoisin että se ei ole mikään "SO"-juttu! Eihän minun ystävätkään tarkoita sitä miltä minusta nuo jutut tuntuu, mutta aina minun on sanottava: "Kun te ette ole joutuneet hautaamaan ne unelmat joihin teidät pikkutyttönä on kasvatettu... vaan joutuisitte rakentamaan elämällenne kehykset ihan uudestaan ja ..ihan tyhjästä".
En toki ole katkera vaikka tekstini voisi tähän vihjaista. Miltä teistä muista samanhenkisistä ihmisistä tuntuu? Onko teidän elämänne jatkunut (tajuttuanne mitä olette) samanlaisena, vai oletteko käyneet läpi "elämänne kriisin"?
Vastaukset 9
Vanhimmat
..jokaisen selvitetyn kriisin jälkeen ihminen on aina vahvempi kuin ennen kriisiä. olipa syy mikä tahansa.
Eikö tärkeintä ole rehellisyys ensinnäkin itseään ja sen jälkeen muita kohtaan. Jos näiden kysymysten jälkeen ainoa rehellinen vastaus on se, että rakastat jotakuta ja haluat olla hänen kanssaan, niin ei kai maailmassa voi enää olla mitään mikä sinua ja rakkaimpaasi pidättelisi olemasta yhdessä?
"kriisiä tietenkin
Kirjoittanut: kipa 25.11.2006 klo 02.19
..jokaisen selvitetyn kriisin jälkeen ihminen on aina vahvempi kuin ennen kriisiä. olipa syy mikä tahansa. "
Minulla on hyvä syy sanoa, että hevon kukkua!
Se, että minä olen ottanut yhteen koko lähiympäristön kanssa, on tehnyt minusta hyvin varovaisen, passiivisen ja taantumuksellisen. Olen mennyt nuolemaan haavojani. Tuntemattoman Rokka: "Me olemme oppineet ottamaan tuon vastapuolenkin vakavasti".
Entisenä uskovaisena ajattelin perin mustavalkoisesti. Kun heteroura hyväksi naiseksi oli ammuttu alas, olin sitten paha epähetero ja siihen kuului prostituutio rahan ansaitsemismenetelmänä. Nyt en tietenkään enää ajattele mustavalkoisesti.
Mutta minä olen siirtynyt varovaiseen kestoselibattiin ja hieman ystävyyttä lämpimämpään suhteeseen Pienten Silkkisteni kanssa.
Valtava suvaitsemattomuus jäädytti minun kasvuni täysimittaiseksi lesboksi aivan niin kuin prostituutio jäädytti minun ikäkasvuni aikoinaan.
Nyt olen saanut olla suhteellisen rauhassa (tosin minusta ja Pieni Silkkinen II:sta supistaan), mutta aika ei ole parantanut haavoja.
"Eikö tärkeintä ole rehellisyys ensinnäkin itseään ja sen jälkeen muita kohtaan."
Ei. Jos olet heteroseksimin lyömä, tärkeintä on jättää heille mahdollisimman vähän jäljelle mistä iloita.
Tarkoitatko siis, että parempi "pysyä kaapissa"?
Kaikkien elämä ja lähipiiri ei ole samanlaista kuin sinun. Olen pahoillani, että sinun lähipiirisi ei ole suvaitsevaista. Toivottavasti rakkauselämäsi antaa sinulle kaiken monin verroin takaisin.
Tuntuu, että joudut elämään kaikenaikaa jonkinlaisessa kriisissä. Ja uskonpa silti, että olet vahvempi ja kestävämpi silti, vaikka sinusta itsestäsi ei ehkä siltä tunnu.
"eli...?
Kirjoittanut: kipa 25.11.2006 klo 13.28
Tarkoitatko siis, että parempi "pysyä kaapissa"? "
Ehdottomasti. Mitä vähemmän asia on ihmisten huulilla, sitä vähemmän on aiheettomia tai ennenaikaisia lesboepäilyjä.
Toisaalta sitten on näitä hetero-olettamuksia jotka tuntuu kiusaavan joitakuita tavattomasti, mutta joihin en itse ole juurikaan törmännyt.
Ihan mahdotonta on ihmisille kertoa sellainen totuus, että rakkauselämä on kuin jäitä polttelisi, ei ihastuta, rakastuta eikä flirtitytä (vuosikymmeniin).
"Kaikkien elämä ja lähipiiri ei ole samanlaista kuin sinun. Olen pahoillani, että sinun lähipiirisi ei ole suvaitsevaista."
Ihmiset ovat tuuliviirejä ja ohjailtavissa. Minäkin olin uskovaiskokouksessa jossa oli tuvan täydeltä sakkia ja järki sanoi, että tuo on ihan hölmön puhetta, mutta kuitenkin sitä hölynpölyä tahtoi uskoa ja sitten jälkikäteen oli vaikea karistaa sitä pois. On kerran sellaistakin käynyt että lahkotutkija jonka tehtävä oli auttaa vaaralliseen lahkoon joutunutta meni vaaralliseksi tietämänsä uskonlahkon kokoukseen ja jäi sille tielleen.
Ihmiset saattavat olla suvaitsevaisia nyt ja tässä, mutta kun he joutuvat suvaitsemattomien seuraan, heidän mielensä muuttuu ja he saattavat kerätä pisteitä kertomalla vitsejä sinusta. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Ja kun joku on sitten outannut sinua, niin lankavyyhti rupeaa purkautumaan ja joku tuntematon ihminen tulee ja keskellä katua vetäisee sua päin näköä koska on kuullut sinusta juttuja (jotka ovat siinä vaiheessa paisuneet ties miksi).
"Toivottavasti rakkauselämäsi antaa sinulle kaiken monin verroin takaisin. "
Ennen kuin minulla oli yhtään Pientä Silkkistä, minä rakastuin sellaiseen nuoreen naiseen päättömästi, tolkuttomasti ja eläimellisesti. En tiennyt että minusta sellaisia tunteita lähteekään. Kuukauteen ei meillä ollut vaatteita päällä, se on tietty vale, mutta ei se kaukana ole totuudesta.
"Tuntuu, että joudut elämään kaikenaikaa jonkinlaisessa kriisissä."
Nyt olet neljäs ihminen joka on sanonut sen. Itse asiassa yksi sanoi, että olen stressaantunut ja kaksi on puhunut jälkitraumaattisesta stressistä.
Itse asiassa tein jälkitraumaattisen stressimatkan Suomen hallinnon laiminlyömään Impilahden kuntaan.
"Ja uskonpa silti, että olet vahvempi ja kestävämpi silti, vaikka sinusta itsestäsi ei ehkä siltä tunnu."
Pakko olla, laskennallista hengissäoloikää on vielä jäljellä paljon. Pitäisi vain keksiä sellainen elämä, että se muille ihmisille päin näyttäisi normaalilta ja hyväksyttävältä.
Jos sanakaan kirjoituksistasi on totta niin vaikuttaa siltä että elämässäsi on tasan yksi elämistäsi vaikeuttava ihminen. Eikä sitä varmaan tarvitse kaukaa hakea kun peiliin kurkistaa...
Itse me olemme niitä suurimpia mörköjä, eivät nuo muut...
Vaikka niitä olisi helpompaa tietysti haukkua. Aina se vähemmän itseen sattuu...
Se joka väittää ettei ajattele musta-valkoisesti, heittäköön värimaailmaa ensimmäisellä kivellä jonka löytää.
Olen joutunut miettimään ja hyväksymään itsessäni monia sellaisia asioita, joille heteroiden ei tarvitse uhrata ajatustakaan. Uskon sen kasvattaneen minua. Kun pikkuhiljaa opin hyväksymään sen asian, jota joskus yläasteaikoina (about kymmenen vuotta sitten) pelkäsin, häpesin ja salasin, opin hyväksymään samalla muitakin puutteita itsessäni. Opin ymmärtämään, että olen hyvä juuri tällaisena kuin olen, hyvine ja huonoine puolineni. Mun ei tarvitse enää yrittää olla niin kuin muut. Eikä haittaa mitään, vaikka mua ei kiinnosta meikit, miehet yms. samalla tavalla kuin useimpia muita tyttöjä. Ja ehkä suurin hyöty näiden asioiden läpikäymisessä on se, että kun hyväksyn itseni tällaisena, minun on erittäin helppo hyväksyä myös muut ihmiset sellaisena kuin he ovat. Ei haittaa vaikka he olisivat hiukan erikoisia tai vaikka en ymmärtäisikään heitä. Aina ei tarvitse ymmärtää kaikkea, riittää että hyväksyy.
Elämä sinänsä ja ympärilläsi on sellaista millaiseksi sen itse tekee.
Ei minun tarvinnut seksuaalisuuteeni millääntavalla erikseen asennoitua. Se on osa minua ja on aina ollut. Ja ympäristö reagoi sen mukaan.
Ehkä kyse on siitäkin etten odota hyväksyntää, ymmärrystä saati selkääntaputteluja. Päätökseni ovat omiani ja elän niiden kanssa itse. Jos joku haluaa elää kanssani niin tervetuloa elämääni, jos vain maailmankatsomusten yhteentörmäykset eivät koko planeettaa posauta.
Ihmiset ovat mukavuuden haluisia ja mukautuvaisia eläimiä. Sitä jos osaa käyttää hyväkseen ihmisten ymmärryksen laajentamiseksi niin saa jo lähipiirin, kilven joka suojaa niiden ihmisten kolhuilta jotka eivät edes halua suvaita - eivätkä kaikki voikaan, kun ei ole päässä sitä millä asioita voisi käsitellä.
Olen muuttunut henkisesti ja fyysisesti 9 kk ennen syntymääni lähtien ja sitä jatkan hamaan loppuun asti... Säälittävintä on nähdä päivittäin ihmisiä joidenka ajattelutapa näyttää pysyvän vuodesta toiseen tismalleen yhtä ahtaana.
Seksuaalisuuden kanssa painiminen on ollut suhtkot pienimpiä 'kriisejä' elämässäni, vaikka seksuaalisuus sinänsä vaikuttaa elämääni ehkä eniten..
Ongelmien koko riippuu aivan siitä mitä mittaa käyttää.
..tuota minun tilannettani. Tarkoitin että kun minulle selvisi lesbouteni vasta aikuisiällä, jouduin muovaamaan elämäni aivan uudelleen. Ei minulle niin sanotusti ulkoiset paineet sitä kriisiä yksistään aiheuttanut vaan se miten olin kuvitellut itsestäni muuta.
Pikkusen kritisoisin tuota "ahdasmielisyyttä" kanssasisarissa (vai tarkoititkohan sitä?), muista ettei ns. identiteetti muotoudu kaikilla samaa vauhtia. Ja vaikka geenit muovaavat meidät fysiologisesti, se on se ympäristö ja kasvatus joka mahdollistaa "minän" kehityksen.
Ei, en voi sanoa että lesbouteni olisi aiheuttanut minulle kriisiä oikeastaan missään vaiheessa elämääni. On ollut niin paljon suurempia kriisejä, joista pitänyt selvitä ihan yksin. Siitä yksin selviytymisestä on tullut toden totta vahvaksi. Niin vahvaksi ja itseensä luottavaksi, etteivät muiden mielipiteet vaikuta. Iän myötä sitä on tullut niin rohkeaksi että voi jo päästää joitain ihan lähellä, vaikka ei luottaisikaan. Pettymyksiä tulee, tottakai. Mutta minä vain vahvistun, niin vahvaksi että uskallan paljastaa heikoimmankin kohtani muiden nähtäväksi.
Ehkä onneni on se, etten ole lainkaan dramaattinen. Minusta esim uskovaisten asenteissa ja huuteluissa ei ole oikeastaan mitään mikä koskettaisi minua -vaikka ovatkin minulle osoitettuja.
Minä olen tällainen, uudet kokemukset tuovat uusiakin puolia itsestäni esille. Mutta hyväksyn itseni ja ominaisuuteni, onhan minulla selvä suunta johon pyrin ihmisenä.