Kokemuksia leikkauksesta..

Olin juuri polven tähystyksessä, joka tehtiin nukutuksessa. Ilmapiiri leikkaussaliin mennessä oli hyvin positiivinen. Ja kun pääsin lavetille pitkälleen, ja neula kämmenselkään oli laitettu, en tiennyt enää tästä maailmasta mitään. Heräsin hyvin pian jo heräämössä (1,5 h) ja tuntui kuin olisin herännyt yöunilta. Olo oli heti hyvä, ei yhtään tokkurainen ja jo tunnin päästä pääsin kävelemään kepeillä odotustilaan odottamaan kotiin pääsyä. Leikkaus oli minulle erittäin myönteinen kokemus, ja henkilökunta käyttäytyi erittäin hyvin ja muutenkin koko yksikössä oli hyvin rauhallinen ilmapiiri. =Ilta-aika, jonon purkuaika. Olipa ihana huomata, että kiirettä ei näytetty potilaille. Ja varmasti jokainen potilas tunsi itsensä tärkeäksi ja hyvin hoidetuksi. Tuhannet kiitos Keski-Suomen Keskussairaalan päiväkirurgian yksikköön leikkausosasto 3:lle. Hienoa ja arvokasta työtä teette!!!

Minut on nukutettu elämäni aikana kahdeksan kertaa, kolmessa eri sairaalassa. Toivottavasti ei enää koskaan. Ei mitään huonoja kokemuksia, mutta tuntuu, että kyllä minun osaltani jo saisi riittää.

RUUSUJA voin kyllä antaa joka kerrasta. Ei ole ollut koskaan mitään moittimista. On ollut tunne, että kaikki ovat hyvin asiantuntevia ja asiansa osaavia. Koskaan ei ole kukaan "pahaa sanaa" sanonut. Päinvastoin. On ollut turvallinen olo, enkä koskaan ole mitään pelännyt.

Viimeksi minut on leikattu tänä syksynä. Leikkausaliin tuodessa tuntui, että vähän palelin. Kyllä tuli taivaallinen olo, kun päälleni laitettiin "kuuma peitto"! Hienoa, että joku on sellaisenkin keksinyt.

Voimia ja jaksamista teille sinne leikkaussaliin! Teette arvokasta työtä! Ja paljon kiitoksia! Harvoin potilas pääsee teitä kiittämään.

Polvi korjattiin 3viikkoa sitten tähystämällä. Puudutuksella tehtiin homma.

Leikkuriin mentiin kävelten ja kyllähän siinä rauhallinen olo oli, kun kerrottiin kokoajan mitä tehdään ja lääkäri näytti työkaluja minkä kokoisia ne todellisuudessa oli mitä käytti, koska TV:stähän ne näytti monta kertaa suuremmilta mitä todellisuudessa.

Hoitajat olivat mukavavia. Kokoajan vitsailivat jotain ja pitivät jutustelua yllä.
Ensimmäinen kerta leikkauksessa ja positiivinen kuva siitä jäi.

Mut nukutettiin nielurisaleikkauksen ajaksi. Leikkaussalin porukka oli tosi rentoa ja mukavaa. Pari hoitajakokelasta jutteli niitä näitä, olin varmaan hermostuksissa. Muu porukka jutteli taustalla iloisesti ja vitsaili ja muuta. Oli ihan mukava fiilis. Miksipä sitä ei saisi nukutushenkilökunnalla haustaa olla:)

Eli postitiivista positiivista!

Ekan kerran minut on nukutettu kun täytin yksi, samana päivänä leikattiin kitarisat. Äiti aina muistelee miten mukava oli ollut hoitaja joka oli minut saliin hakenut sylissä oli vienyt, ja sanonut et heiluta äitille. hyvä mieli oli porukoille jäänyt...

toisen kerran minut nukutettiin kun olin 5 otettiin MRI selästä. En muista oikein mitään.

12 vuotiaana tehtiin rintarangan jäykistys. Salissa oli mukavat hoitsut, jutteli kivoja. tai niin muistelen.


19 vuotiaana tehtiin polven tähystys, siihen ehdotti narkkari spinaali puudutusta koska tulen todella kipeäksi nukutuksesta. Suostuin, vaikka pelkään kuollakseni piikkejä. Sanoin tuosta ennen saliin menoa ja oli kyllä todella mukavaa kun yks komia mies hoitsu tuli juttelemaan siihen jotain, ja koko operaation ajan hän jutteli mukavia ja kertoili mitä monitorissa näkyy, ok en ole varma oliko hän lääkäri vai hoitaja :D

Viimeisin operaatio oli tammikuussa vajaa vuosi edellisestä operaatiosta, samaa polvea leikattiin ihan kunnolla. Kieltämättä hiukan pelotti, ja pahoinvoinnin takia valitsin taas spinaalin. Sairaalasa muistettiin että pelkään piikkejä ja se otettiin taas huomioon. Mistä olen äärimmäisen iloinen. Naurettavaahan on et aikuinen ihminen pelkää piikkejä mut sille ei voi mitään.

mut itellä on leikkaussalin väestä vain pos kokemuksia ja minua ei pelota jättää terveyteni hoitamista heidän varaansa

kun olet asiantuntija, niin haluisin kysymyksen esittää..Olin syksyllä rasvaimussa, joka tehtiinyleisanestesiassa. Nukutus ei sinällään pahalta tuntunut, sitähän vain nukahtaa. Mutta herätessäni, tai muistikuvani alkavat siitä, kun minua siirrettiin sänkyyni, ensimmäinen havainto oli kova pahoinvointi ja sitten kova, asteikolla 1-10, ainakin 7-8 luokkaa oleva kipu. En sellaista osannut odottaa. Kuvittlin että lääkkeillä estetään pahin vaihe. Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisiko kipuun ollut syynä se, että minut herätettiin kiireellä, eikä odotettu että lääke alkaa vaikuttaa. Kello oli melkein 16, kun minut siirrettiin vuoteeseeni ja tiimiltä työaika loppumassa. Valitin kipua, ja hoitaja sanoi, että infuusiopussissa on lääkettä. Ajan kanssa se ohi sitten meni ja tilalle tuli kova pahoinvointi.Se lienee johtuneen nukutus-, ja kipulääkkeistä. Olin joskus harjoittelussa leikkurissa, ja tällaiseen tulokseen päädyin.Eipä tusta henkisiä traumoja jäänyt, mutta olisi kiva jos valaisisit..Kiitos etukäteen.

muutamia kertoja olen ollut vatsan alueen leikkauksissa. Viimeisin 1,5 vuotta sitten.
Kun annetaan se esilääkitys, minä ainakin olin leikkaussaliin viedessä sen verran pökkyrässä että kaikki tuntuu tapahtuvan siellä mahdottoman nopeasti.
Salin kylmyys jää mieleen, kirkkaat valot. On outoa olla makuulla ja nähdä useiden _vieraiden_ ihmisten kasvot siitä makuuasennosta. Näinhän ei koskaan normaalielämässä tapahdu. Kun siellä oli niin kovin kiireistä, vähän pelotti että malttavatko odottaa ettei se epiduraalipuudutusjuttu aleta antaa niin että se sattuisi. (Sitten aikanaan sen puudutusletukun poisotto sattuikin tosi sairaan kovaa.)

ystävällistä vaikka parin sekunnin oleilua siinä sängyn vierellä, vaikka rauhoittava iloinen hymy ja sellaista. ei se ainakaan mitään pahaa tee.

Toivoisin myös että vaikka potilas on nukutettu, niin tiedostaisitte että hänen aivonsa kuitenkin reksiteröivät kaiken mitä puhutaan. Voi olla että se sieltä nousee joskus tietoisuuteen, jos vaikka on puhuttu että asiat olisivat kovin huonosti. Kukapa tietää. Ja jos puhutaan kuinka hyvin leikkaus meneekään, niin sehän vois vaikuttaa myönteisesti.

Muillahan on tietysti sellaisesta
hereilläololeikkauksesta kokemusta, toivon että saat sellaisiakin viestejä.

Minulla leikattiin 23.11. nielurisat ja voin sanoa, että koko hoitohenkilökunta oli todella ammattitaitoista ja erittäin ystävällistä.
Heräsin ilman mitään kipuja, olo tosin hieman tokkurainen kokopäivän. Kokoajan kävi jotain hoitohenkilö kuntaa kyselemässä vointia ja jos yhtään kipua ilmeni niin heti sai kipulääkettä.
Lääkäri määräsi hyvät kipulääkkeet joiden ansiosta nyt olen selvitynyt.
Odottelen että pääsen syömään normaali ruokaa, mutta voi olla vielä vähän aikaa kunnes siihen pystyy.
Ja kyseessä oli korva ja nenäklinikka meilahdessa, eli kiitos vaan sinne :).

niin unohdoin sanoa että sairastan astmaa eli se on voinut vaikuttaa noiden kipulääkkeiden käyttöön. Sanoin kyllä lääkärille että pystyn ibuprofeenia jne suun kautta ainakin ottamaan. Kiitos vastauksesta, vaikeatahan sitä on sanoa mikä syy tuohon ikävään heräämiskokemukseen todella oli..Liekö olivat opiaattikipulääkkeen sitten laittaneet infuusiopussiin.

itse kävelin leikkaussaliin enkä ehtinyt edes tajuta ku olin jo unessa, viimeisin muistikuva kun yksi mies höpötteli mitä touhuaa siinä. herääminen meni hyvin omalta osaltani, ei pökkyräinen olo. ainoastaan harmitti herätä kun näin jotain unta :) yritin alkaa puhumaan mutta hampaat kalisi niin että oli miltei mahdotonta, mutta pian sain lämpimän peiton päälle ja helpotti heti. jotain sykettä nopeuttavaa ainetta taidettiin myös antaa, mutta oli oli kumminki hyvä siinä. kokonaisuudessaan hyvä reissu, hartiapistos vaan vähän yllätti ja kaks ekaa päivää oli ihan hirveitä. seuraavana päivänä kyllä soiteltiinki aamulla päiväkirurgiasta että mikä on olo :)5 vrk oon nukkunu puoli-istuvassa asennossa, nyt meni eka yö että uskalsin kokeilla vaakatasoa ja se vielä vähän pisti.
hoidonseurantaan oli kyllä tarkotus osallistua mutta odottamaani sähköpostia ei oo koskaan tullut, joten se siitä. en oo viitsinyt perään huudella.

Mulla leikattiin sappi päiväkirurgisesti.Ekaa kertaa leikkauksessa nukutettuna. En enää jaksanut hermoilla sairaalassa ollessani, kun koki alusta alkaen olevansa hyvissä käsissä.

Itse leikkaussalissa jäi hieman turhaa aikaa ihmettelyyn ja hääräämisen seuraamiseen ympärillä. Siitä vaakatasosta kun ei enää voi paeta, vaikka alkaisi hirvittää...:) Siinä voisi tietty olla mukavaa, että joku selittäisi hieman enemmän mitä laitteita joka raajaan tungetaan, mutta asiallista ja ystävällistä toimintaa silti.

Heräämisessä oli hienointa se, että ihan ensimmäiseksi joku silitti päästä ja kertoi läheltä sen, että leikkaus on mennyt hyvin. Saa rauhassa tajuta missä on ja vaipua tokkuraan uudestaan turvallisin mielin. Kivunhoito oli tehokasta. (Kauas jäi mummon muinaiset sappileikkauskertomukset heräämöstä, jossa kuulemma inhottavasti oli herätetty läpsimällä lujaa poskille, tiedä sitten oliko siinä ollut jotain häikkää vai muuten vaan tyly meininki).

Jäi semmoinen mieli, että päiväkirurgia on intensiivisyydessään hyvä juttu. Kiitokset Marian Sairaalaan. Jos joskus uudestaan joudun leikattavaksi, niin lähden luottavaisesti matkaan.

Kokemuksia on kolme ja kaikki melko erilaisia.

Yhden kerran melko lyhytkestoinen toimenpide yleisanestesiassa ja mitään muuta ongelmaa ei ollut kuin jälkeenpäin tajuttoman kipeä kurkku. Ihan nätisti mulle selitettiin, miksei juomaa heti saanut, mutta tuotiin kyllä muistaakseni jotain, jolla sain suutani ja huuliani vähän kostutettua.

Sitten oli pitkä alaraajaleikkaus (valtimonohitusleikkaus nilkan yläpuolelle) epiduraali-spinaali -puudutuksessa, jossa omasta toiveestani sain suoneen jotain niin, että nukuin koko pitkän (kuutisen tuntia) operaation ajan mitä nyt välillä hätkähdin anestesiahenkilökunnan ystävälliseen kysymykseen "millainen sulla on olo?". Leikkauksen jälkeen ei mieleen ole jäänyt muuta kuin se, että ihan lopuksi multa heräämössä kysyttiin haluaisinko olla mukana tutkimuksessa, jossa selvitettiin tuon epiduraali/spinaali-jutun käyttöä kipulääkityksenä ja siihen suostuin ilomielin.

Kolmas kokemus oli rannemurtuman yhteydessä laitettavan Hoffmanin laitteen asennus, joka tapahtui käden epiduraalipuudutuksella. Trauma-puolella sain odotella puudutettuna ennen saliin pääsyä (onko se nyt sama tila, siis heräämö/puuduttamo) jopa kolmisen tuntia ja hyvin minusta huolta pidettiin, käytiin kyselemässä vointia ja heti huomattiin, jos jotenkin vaikutin hermostuneelta (mä koin määrätynlaista nielemisvaikeutta siinä odotellessani). Taas olin pyytänyt jotain "nukuttavaa", joten salin puolelta ei pahemmin muistikuvia ole ja jälkeenpäin pääsin lähes heti takaisin osastolle ja syömään...

Siis ruusuja ojennan, ehdottomasti.

Itse kauhistuin sairaalan päiväkirurgian liukuhihnatyyliä,ja piittaamattomuutta nukutuspelosta.

Laitoin toki palautetta sairaalalle, kerroin etten uskalla teille tulla,jotain tapahtuikin, kiinnitetään entistä enemmän huomiota etenkin leikkauksissa tapahtuneisiin hoitovirheisiin.

Menin yksityiselle joka huomioi nukutuspelkoni, eikä patistanut kotiin noin kahden tunnin kuluttua.

...Vaan aina hyvät muistot jääneet. Siis muistot oikeastaan siitä, että saa esilääkkeen (nestemäisenä tai tablettina) ja sitten nukuttaa jo hyvin omassa sängyssä. Kertaakaan en muista leikkaussaliin päässeeni. Seuraavat muistikuvat jokaiselta (ties kuinka monelta) leikkauskerralta ovatkin sitten heräämössä. Siellä on usein vieressä istunut hoitaja, joka heti on ollut kyselemässä vointia ja esim. päivämäärää tai syntymäaikaa, jotta tietää minun olevan oikeasti hereillä. Kipuja en muista ikinä olleen. Siis pelkästään ruusuja Mikkelin Keskussairaalalle ja KYS:lle, joissa olen ollut kirurgin veitsen alla.

On ollut mukava lukea vastauksianne! Olen positiivisesti yllättynyt, että lähes kaikki vastaukset ovat olleet positiivista palautetta:) Se auttaa taas tsemppaamaan ja jaksamaan työssä, parhaamme aina yritämme!

terveyshuollossa työskenteleville.

http://personal.inet.fi/tiede/kuorsaus.ja.olkapaaleikkaus/

Hei, anehoituri! Mä oon varmaan tosi iisi nukutettava, kun vaivuin uneen aikas nopeesti! Leikkuri on kylmä, lämmitetty huopa ihana, jonka sain leikkuriin mennessä.

Mulle tehtiin 21. 2 umpparin poisto tähystyksellä ja sanottiin että 20 minuuttia, meni tunti. Ja herääminen oli vaikeaa tuntienkin kuluttua. Paineet romahti leikkauksessa 20 ala - paine ja osastollakin tuntien kuluttua oli 40 alapaine, annettiin nopeana tippana nesteitä ja mä olin tosi kesy tapaus. Hoitaja yritti herätellä usein... Sitten mulle tuli siitä leikkauksesta virtsaumpi, joka vaatii katetrointia 6 - 7 kertaa päivässä. Rakon toiminta on pysähtynyt kokonaan, ei siis hermo toimintaa. Ja ilmeisesti poistivat sisään mennessään vasemmalta munasarjan. Vatsa on turvoksissa, vajaat 10 kk leikkauksesta, 20 cm ja vasemmalla on kivikova kohta, josta koputus äänet vaikenee. Ja kaikki tää umpparin poiston jälkeen! Että tiedätkö, onks se yleistä? Leikkaus tehtiin siis yleisanestesiassa, leikannut lääkäri ei tutkinut mua ja syytti puudutusainetta. Käytetäänkö umpparin tähystyksessä puudutetta? Onko tää yleistä? Henkilökunta oli ystävällistä. Voitko sä vastata?

Elämäni ensimmäinen leikkaus ja nukutus, kumpaakin pelkäsin aivan sairaasti(olin lähdössä pakoon sairaalasta hiukan ennen kuin hakivat leikkaukseen...en kerinnyt lähteä onneksi). Leikkaus tehtiin TYKSissä pari kuukautta sitten. Puhuin onneksi pelostani hoitajille ja lekurille. Osastolla tosi kiire ja vuoteita 5 kpl käytävälläkin ,siitä huolimatta hoito hyvää ja ystävällistä. Leikkaussalin hoitajat (en muista titteleitä)olivat upeita!!!...saivat käytöksellään ja puheillaan mukin rauhoittumaan ja muistankin vain hymyileviä kasvoja. Koko ajan selitettiin mitä tehdään ja mitä tapahtuu seuraavaks. Nukkumattilekuri hoiti hommansa hyvin,ei pahoinvointia leikkauksen jälkeen. Mulle jäi positiivinen kuva ja enään en pelkää leikkausta enkä nukutustakaan seuraavalla kerralla. Upeeta toimintaa!!!Kiitos!

Olen ollut nenän leikkauksessa jossa niitä jotain nenän juttuja pienennettiin ja henkilökunta oli hyvin lempeä eikä näyttäneet kiirettä ja selitti kaiken mitä tulee tapahtumaan:)

Tarkempi lukeminen potilas asiakirjat.
Pitäsi unohtaa Kärsämäki puu-ukko meluaminen kun Ruotsin kielen Toininsa alkoivat rikos kuitit.

Perehtyminen ennen leikkausta potilaan astioihin, onko pakko kauneus ihanne ettei tarvitse S pankki lehteä lukea Kärsämäki kanssa pakara leikkaukset Terveystalo jälki pyykinä.

Silmien räpyttelyn seurata Laskut.
Hoitaja pieni ole kokoiseksi, älä lääkärin puheen päälle puhuva, hoitaja .
Kasvo sanelin LVI on taas seksin tarpeessa Karsikas