Minä näen sinun ajatuksesi,
uskon ymmärtäväni toiveesi.
Ainakin kuvittelen tietäväni.
Melko varmasti, niin luulen,
ellet sitten ajattele toisin.
Oletko sinä koskaan kysynyt,
ymmärrätkö minun ajatuksiani,
sitä, mitä toivon?
Vai luuletko vain tietäväsi,
samalla tavoin?
Olen kirjoittanut sinulle
jo tuhat sanaa,
mutta ne eivät ehkä auta.
Eivätkä sinun vähät vastauksesi
auta minua ymmärtämään.
uskon ymmärtäväni toiveesi.
Ainakin kuvittelen tietäväni.
Melko varmasti, niin luulen,
ellet sitten ajattele toisin.
Oletko sinä koskaan kysynyt,
ymmärrätkö minun ajatuksiani,
sitä, mitä toivon?
Vai luuletko vain tietäväsi,
samalla tavoin?
Olen kirjoittanut sinulle
jo tuhat sanaa,
mutta ne eivät ehkä auta.
Eivätkä sinun vähät vastauksesi
auta minua ymmärtämään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Uskon
että tunnet minut,
minut ja toiveeni.
Tämä on vain
niin kovin vaikeaa,
enkä rohkene kysyä
mitään.
En mitään nyt
mitä toivot
ja luen sinua
kuin avointa kirjaa.
Olet turhautunut jo,
sanojesi tulvassa
rakkaudessa.
Ole ymmärtäväinen,
ole.
Koskaan ei tiedä
mitä huominen tuo ...
Ehkä vielä kysyn sinulta jotain,
ole maltillinen
- tiedät
etten sinua ja rakkauttasi
unohda milloinkaan.
Joskus tuntuu, että melkein luet minua kuin kirjaa.
Ja ehkä toisenkin ajatuksia.
mutta et voi tietää toiveitani
Ei en ole kysynyt
ymmäränkö ajatuksiasi
kuinka voisinkaan
kun ne eivät näy päältäsi
Mutta kaikki ne tuhat sanaa
ne osaan lukea
vaikka en osaa aina vastata
että ymmärtäisit
Hienon ja niin arvoituksellisen runon kirjoitit että menin sanoissani sekaisin enkä ymmärrä enää itsekään mitä vastasin...