Kuka olen?

Ei ollut aikomus tänään kirjoittaa. Tulin vain vilkaisemaan palstalle, ei pulppuillut lyyrisiä lausahduksia mielessä eikä ollut halua sellaisia kehittää, sanaleikkeihin heittäytyä edes leikillään. Kuitenkin sitten ajattelin jos jotain kirjoittaisin niin millaista. Syntyi tuo runo.
Ehkä versioni Saima Harmajan vanhaan ja kauniiseen tekstiin "Oi Jumala siipeni murtuneet, ota käsiisi ihmeellisiin, olen lentänyt liian kauas, olen lentänyt eksyksiin...".
Jonkin verran on runossa omaa kokemusta varsinkin vuosien takaa ja yleistä aihepiirin koskettelua ja kuvausta. Tietysti olisin voinut jättää runon laittamatta mihinkään tai laittaa sen toiselle palstalle, tuonne uskonto-puolelle, mutta kun se tässä syntyi niin laitoin tänne.
Kirjoitin vielä kaksi runoa tässä illan mittaan ja laitan ne myöskin tähän.
Sitten hyvää yötä. Nukkukaa hyvin rakkaat...

Kun katson lasta kehdossa:
silmissään asuu valo, jota ei saa sammuttaa

Ja askelteni kaiku lähes tyhjään huoneeseen
sen toistaa kuin rukouksen tai pyynnön
Jumalalle:
Auta että lapsi aina saisi olla
niin kuin avoin talo, jota seinät suojaavat

Ja ovet sekä ikkunat hän voisi auki pitää
maailman tulla, ei jäätyisi
kylmiin tuuliin eikä ikkunoitaan sulkisi vihan kaihtimin,
katkeruuden pimeyksiin ei sammuisi

Tässä autiossa, kolkossa huoneessa
jonka tavarat vain vaivoin omikseni tiedän
etäältä häntä katselen, kuin kaukaista
joka joskus olin, pyydän

Jumala, niin auta käsiisi taas antautumaan
että sinussa lapseksi saisin tulla -
ja varjeluksesi löytäisin maailman tuuliin

Monen rakkauden repimä
on ihmisen rinta, kun kuilun partaalla
hän jo hoippuu, hetkittäin toivoenkin
että heittäytyä uskaltaisi syvyyteen
ja kaikesta pääsisi pois

Vaan kuitenkin, maksettiin hänestä
kallis hinta!

Syvyyksiin kun katsot ihminen, ja sieltä
kuiskii ääni kiusaajan -
kuoleman maalaa eteesi
kuin pakopaikan, tarjoaa jo kättään luisevaa
ja tahtoo sinut sinne vetää pimeyteensä

Muista kallis hinta

Yli syvyyden ja kuilun, joka voisi
sinut muuten niellä, on nyt rakennettu silta!
Tie on avoin jokaiselle joka tahtoo käydä
kuolon voimat voittamaan

Kivutonta tietä sinulle ei tarjota -
miksi sitä etsisitkään?
Kun voit Hänet löytää avuksesi
kaikkeen kipuun, voiman jolla valheen valta
paljastuu ja takaa käden luisevan
voit nähdä kiusaajasi kasvot, kuinka monin tavoin
meitä pettääkään tuo varas

Vaan onko rehellistä paeta
sen otteen alta?

On! Niin, on Golgatalla kerran
sinun puolestasi kuollut - ja syvyyden voimat
kaikki päälleen ottanut vain Jeesus

Hänen ristinsä on pakopaikka
jonka luona kohtaat
kysymykset kaikki, mitä ihmissielu kantaa,
et niitä väistä

Jeesuksen armosyliin heittäytyessäni sain
hoidon haavoihini,
nyt heikkona
voin kanssaan käydä ilman että näännyn
Ja kun kuilu joskus katsettani houkuttaa, ja vetää
halpaa ratkaisua etsimään, että tarttuisin
käteen pettäjäni

Silloin muistan kalliin hinnan -
ja riemuiten kasvoni saan kohottaa, vaikka
elämäni taakka ehkä sattuu, lausun yhä
riemullisesti, vain kirkkaammin:

On silta, jota käydä tahdon!

Kysytkö kuinka yhä jaksan, kuinka viitsin?
Siis kuule se

On rakkaus
joka sydäntäni parantaa, ja rakkauksien muiden
tuomat haavat pehmittää
armollisin sanoin
Niin ihmisiin en katkeroidu, en toisiin
enkä itseeni, kun virheistämme huolimatta
saan rakastaen tietä käydä

Silta kestää