Kadun toisella
puolella lapsen
nään.
Sen silmiin
mun katse
hetkeks jää.
Näen silmät
tuskaiset,
itkeneet.
Katse kauas
harhailee.
Se anoo elämältä
rakkautta.
Hyvyyttä,
ystävyyttä jaloa.
Ei jaksa enää
kauaa.
Lapsi jatkaa
matkaa,
sillä varrella matkan
se kohtaa paljon
pahaa.
Siihen hankeen
lapsi uinahtaa.
Sielu ylös
kohoaa.
Pilvenreunalta lapsi
katsoa saa.
Suurta,
julmaa maailmaa.
Ja niin hän
käy sieltä siunaamaan.
Jokaista,
pientä kulkijaa.
**************************************************
Ok, tää oli mun ensimmäinen runo...
puolella lapsen
nään.
Sen silmiin
mun katse
hetkeks jää.
Näen silmät
tuskaiset,
itkeneet.
Katse kauas
harhailee.
Se anoo elämältä
rakkautta.
Hyvyyttä,
ystävyyttä jaloa.
Ei jaksa enää
kauaa.
Lapsi jatkaa
matkaa,
sillä varrella matkan
se kohtaa paljon
pahaa.
Siihen hankeen
lapsi uinahtaa.
Sielu ylös
kohoaa.
Pilvenreunalta lapsi
katsoa saa.
Suurta,
julmaa maailmaa.
Ja niin hän
käy sieltä siunaamaan.
Jokaista,
pientä kulkijaa.
**************************************************
Ok, tää oli mun ensimmäinen runo...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Todella kaunis runo:)!
ja koskettava runo,älä päästä otetta kirjottamisesta.
Kiitos ja kumarrus. Tosin runosuoni alkaa ehtyä...aivot teki lakon.