Tai siis miehellä 2 lasta ja meillä tulossa vielä yklsi yhteinen..
Lapset on nyt 3 ja 6 vuotiaat. Aina ruinaamassa jotain, mikään ei kelpaa, kaikki huonosti. Ruoka ei käy, pitää olla toista, karkkia pitää olla, jätskiä pitää olla. Juustokaan ei ole oikean merkkistä, pitää olla Oltermannia kuin äidinkin luona on sitä.
Lapset tulee meille joka toinen v-loppu ja meininki on tämmöstä. Ja isi myöntyy aina lasten mieliksi. En voi sitä sietää. Toinen vaihtoehto on että isä huutaa ja raivoaa, en siedä sitäkään.
Tarkoitan että itse mielummin juttelen lasten kanssa, neuvottelen. Jos joku ei käy, ei sitten käy, mutta muuta ei ole tarjolla.Huutaminen ei auta, muttei myöskään ainainen myöntyminen lasten vaatimuksiin.
Kun mennään kauppaan, aina on saatava jokin lelu. ja lelu on aina joku väh 50e maksava, ja isi ostaa. Olen sanonut että pian on joulu, odota nyt siihen asti. Lapset eivät pian arvosta edes joululahjoja kun saavat niitä ihan milloin vain! Olenko väärässä? Lapsille sanon että odottakaa kun pian tulee joulupukki, katsotaan mitä se tuo, mutta ei, kun pitää saada heti.
Sitten vielä tuosta ruokapuolesta, Lasten äiti on laiska tekemään ruokaa, aina ollaan hakemassa Hesestä hampparia tai kotipizzaa. Tai vaihtoehtoisesti saarioisten valmisruokia. Ymmärrän etteivät kaikki jaksa perehtyä ruuanlaittoon, mutta ruokamaailma jää aika niukaksi lasten maailmassa jos näin jatkuu!? Itse teen mielelläni itse ruokaa, se nyt onkin harrastukseni, mut en tee lapsille kuitenkaan mitään erikoista, vaan perunamuusia ja lihapullia, spagettia ja jauhelihakastiketta... ei syö, aina joku vika.
Mä purkaudun nyt täysin, älkää välittäkö.
Yks juttu vielä on cokacola. Lapset on ylivilkkaita ja toisella pientä keskittymishäiriötä tavattu. Isä hermostuu ihan totaalisesti iltaisin kun ei saa lapsia nukkumaan, lapset huutaa ja räyhää milloin mitäkin. O len koittanut lukea iltasatuja mutta eivät jaksa kuunnella. Sitten he juovat litratolkulla cokacolaa ennen nukkumaan menoa. Olen sanonut ettei se nyt ainakaan edistä nukkumista kun se kerta piristää. Ei auta, mies antaa juoda. J a huuto jatkuu niin lapsilla kuin isälläkin.
Olen neuvoton. Itselläni ei ole ollut lasta, mutta on tulossa.. onko minulla ihan vääränlaiset kuvitukset lasten kasvatuksesta? Olen 22 ja yritän olla edes jonkunmoinen äitipuoli. Mies on 37.
Lapset on nyt 3 ja 6 vuotiaat. Aina ruinaamassa jotain, mikään ei kelpaa, kaikki huonosti. Ruoka ei käy, pitää olla toista, karkkia pitää olla, jätskiä pitää olla. Juustokaan ei ole oikean merkkistä, pitää olla Oltermannia kuin äidinkin luona on sitä.
Lapset tulee meille joka toinen v-loppu ja meininki on tämmöstä. Ja isi myöntyy aina lasten mieliksi. En voi sitä sietää. Toinen vaihtoehto on että isä huutaa ja raivoaa, en siedä sitäkään.
Tarkoitan että itse mielummin juttelen lasten kanssa, neuvottelen. Jos joku ei käy, ei sitten käy, mutta muuta ei ole tarjolla.Huutaminen ei auta, muttei myöskään ainainen myöntyminen lasten vaatimuksiin.
Kun mennään kauppaan, aina on saatava jokin lelu. ja lelu on aina joku väh 50e maksava, ja isi ostaa. Olen sanonut että pian on joulu, odota nyt siihen asti. Lapset eivät pian arvosta edes joululahjoja kun saavat niitä ihan milloin vain! Olenko väärässä? Lapsille sanon että odottakaa kun pian tulee joulupukki, katsotaan mitä se tuo, mutta ei, kun pitää saada heti.
Sitten vielä tuosta ruokapuolesta, Lasten äiti on laiska tekemään ruokaa, aina ollaan hakemassa Hesestä hampparia tai kotipizzaa. Tai vaihtoehtoisesti saarioisten valmisruokia. Ymmärrän etteivät kaikki jaksa perehtyä ruuanlaittoon, mutta ruokamaailma jää aika niukaksi lasten maailmassa jos näin jatkuu!? Itse teen mielelläni itse ruokaa, se nyt onkin harrastukseni, mut en tee lapsille kuitenkaan mitään erikoista, vaan perunamuusia ja lihapullia, spagettia ja jauhelihakastiketta... ei syö, aina joku vika.
Mä purkaudun nyt täysin, älkää välittäkö.
Yks juttu vielä on cokacola. Lapset on ylivilkkaita ja toisella pientä keskittymishäiriötä tavattu. Isä hermostuu ihan totaalisesti iltaisin kun ei saa lapsia nukkumaan, lapset huutaa ja räyhää milloin mitäkin. O len koittanut lukea iltasatuja mutta eivät jaksa kuunnella. Sitten he juovat litratolkulla cokacolaa ennen nukkumaan menoa. Olen sanonut ettei se nyt ainakaan edistä nukkumista kun se kerta piristää. Ei auta, mies antaa juoda. J a huuto jatkuu niin lapsilla kuin isälläkin.
Olen neuvoton. Itselläni ei ole ollut lasta, mutta on tulossa.. onko minulla ihan vääränlaiset kuvitukset lasten kasvatuksesta? Olen 22 ja yritän olla edes jonkunmoinen äitipuoli. Mies on 37.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En halua loukata, mutta olisikohan kannattanut harkita vielä, ennen kuin hankkiutuu raskaaksi miehelle, joka ei selvästikään mielestäsi ole osannut kasvattaa vanhempiakaan lapsiaan!?
Ei kai kaikista kasvatusvirheistä voi ex-vaimoakaan syyttää?
Sikäli ymmärrän sinua täysin, minun puolisoni lapsi on juuri samanlainen kuin nuo miehesi lapset, mikään ei koskaan kelpaa eikä riitä, mistään ei koskaan kiitetä, eikä häneltä saa mitään kieltää, kun on tottunut saamaan kaiken haluamansa. Ja minä asun hänen kanssaan 24/7. Olen jo aikoja sitten antanut periksi, mies tehkööt lapsensa kanssa mitä lystää, vieköön pizzalle ja hampurilaiselle vaikka joka päivä, ja ostakoot kaikki maailman ps-pelit, jos vaan omat rahat riittää. Minä en enää vähistä rahoistani lapselle osta mitään, kun en kuitenkaan osaa ostaa mieleistä. ( minä kun ostan esim. vaatteita niiden lelujen sijaan ja nehän ei ole kivoja, ja se kyllä näytetään...)
Mieleeni ei kyllä tulisi harkitakaan yhteistä jälkikasvua mieheni kanssa, kun näyttää epäonnistuneen tuon yhdenkin kanssa...
Vähän kuin ottaisi toisen koiran, jos ei saa/jaksa ensimmäistä koulutettua kunnolla =)
Meillä nyt muuten menee ihanasti ja rakkautta on, mutta lasten kanssa menee hommat vähän pipariksi, kun äidin luona tehdään asiat ihan erilailla kun meillä.
Enkä eksää syytä mistää missään nimessä, mutta koska lapset on pienestä asti tottunut pizzaan ja hampurilaisiin, ei niille kelpaa enää muu, ja se ketuttaa myös miestäni ja siksi kotona on riitaa. Mies on vain sellainen että se antaa aina periksi, se ei jaksa alkaa mihinkään kasvatus rituaaleihin mihin taas minä olisin valmis.
Esim että lapset kinuavat ruokapöydässä jäätelöä kun pitäisi syödä, mies sanoo että kun lautanen on tyhjä,saa jäätelön. No, isompi poika ei kuuntele eikä syö vaan lähtee pelaamaan tietokoneella. Tyttö syö ja hän saa jäätelön. Hetken päästä poika raivoaa MULLEKIN PITÄÄ SITÄ JÄÄTELÖÄ ANTAA!! Sanon miehelle, että älä anna, että pojan pitää oppia. Pienen kädenväännön jälkeen poika SAA kuin saakin jäätelön. Ja minä ihmettelen että miksi. Ei poika ikinä opi kun iskä antaa periksi.
Sitten kun olen joskus lasten kanssa kolmistaan (isä harrastuksissa) Saan lapset järjestykseen jotenkin kun en tanssi heidän pillinsä mukaan, Iltapala uppoaa mahaan ja that's it. Eli iskä vaan ei jaksa taistella asiallisesti näistä...
mutta kuitenkin kerrot että hän on liian lepsu lasten kasvatuksen suhteen,kun antaa lapsille periksi!
Lapsi on vain oppinut käyttämään tilannetta hyväksi,jos antaa periksi kerran..joutuu myöntymään
toisenkin kerran.
Ehkä tuo puoliskosi yrittää tuolla periks antamisellaan tehdä itselleen "paremman omantunnon"ostamalla lapsilleen tavaroita,ja antamalla periksi kaikessa!?
Niin tehden,tulee suuret ongelmat lasten ollessa murrosiässä.Kumpiko siis teillä tahdin määrääkään,te vaiko lapset?Kirjoituksesta saa sen kuvan että lapset vie...
Sinullahan on enemmän auktoriteettia lapsiin, kuin heidän isällään! Ole siitä ylpeä!
Minulla on nimittäin auktoriteettia enemmän mieheni lapseen, kun lapsen omalla äidillä. Lapsi pompottaa, nimittäin äitiään 6-0.
Sanoinkin kerran miehelleni, että sanoppa eksällesi, että minulla tuo homma on hanskassa ja meillä hommat toimii, auktoriteetin vuoksi. Voipi olla, että ottaa pikkasen luonnolle ja voipi mennä herne nenukkiin ;)
Jospa sitä sitten alkaisi heräilemään.
Siis nyt kun lapset on vielä "nuin pieniä" niin pitäis jotain kuria yrittää pitää...auta armias sitten kun he ovat murrosikäisiä, jos tuolla tavalla siihen asti jatkuu.
Rajat on rakkautta! (Ei siis tietenkään mikään natsileiri-meininki.)
Mutta meillä miheni vanhin lapsi on samanlainen kun kuvasit miehesi lapsia. ( Meillä ei yhteisiä lapsia, vielä). Aina vinkumassa ja vonkumassa. Pakko jaksaa...ehkä joskus rauhoittuu. Nyt lapsi on 6. En ymmärrä käytöstä, sillä mieheni eksä ei osaa kasvattaa lastaan. Eli kyllä sitä äitiäkin voi vain syyttää kasvatuksesta. Miehelläni on tiukka kasvatus ja lapsi uskoo meillä ensimmäisellä sanomalla. Kotona lapsi heittelee tavaroita ja hajoitetaan paikkoja, haukkuu jne... Eli missäköhän vika? Mieheni eksä antaa lapselle KAIKEN periksi, aivan kaiken. Näin pääsee VIELÄ helpommalla. Kohta ei nimittäin niin olekaan, kun lapsi oppii vaatimaan aina vaan enemmän.
Onneksi en oo sen muijan kengissä, on nimittäin kohta kusessa!!