Miten paljon sakemanni tarvitsee liikuntaa päivässä? Onko se niin että jos se on vaikka 2h päivässä niin se pitää olla joka päivä se sama vai onko siitä haittaa jos vaikka esim. perjantaina olisi kiire jonnekkin ja ehtisi olla ulkona koiran kanssa vain tunnin mutta sitten lauantaina olisi vaikka 3h ulkona ?
Millaisen koulutuksen vaatii? Pitääkö läydä koulutuksessa vaiko riittääkö jos itse opettaa perusjutut? Ja totuttaa muihin koiriin?
Jos ottaa pennun kunnon kasvattajalta ja pennun vanhemmat ovat esim. valioita niin tuleeko pennusta helpommin oppiva?
Tossa muutama kysymys johoin olisi hyvä saada tarkentavia vastauksia :)
Millaisen koulutuksen vaatii? Pitääkö läydä koulutuksessa vaiko riittääkö jos itse opettaa perusjutut? Ja totuttaa muihin koiriin?
Jos ottaa pennun kunnon kasvattajalta ja pennun vanhemmat ovat esim. valioita niin tuleeko pennusta helpommin oppiva?
Tossa muutama kysymys johoin olisi hyvä saada tarkentavia vastauksia :)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eli se liikunta:
Parasta liikuntaa olisi vapaanajuoksentelu. Esim kepinheittäminen on enempi hyödyllistä kuin pelkkä lenkkeily. Jos on kiire, niin voi vaikka vaan lähellä heitellä vähän aikaa kepakkoa ja huolehtia pissitykset.
Sitten, saksanpaimenelle aivotyöskentely on tosi paljon tärkeämpää kuin se kuinka monta kilsaa se päivässä kulkee. Eli joku harrastus olisi tosi hyväksi, mikäli koiraa kiinnostaa. Esim jälki tai haku.
Eli tuo liikunnan määrä on aika vaihteleva riippuen tilanteesta, koirasta ja sille tarjottavan muun aktiviteetin määrästä.
Käyttölinjainen luonnollisesti vaatii näitä kaikkea (yleensä!) paljon enemmän kuin puhdas näyttö.
Koulutusosio:
Kuulostat aika vasta-alkajalta koiramaailmassa (tai ainaki spk). Saksanpaimen oppii tosi helposti mm siksi koska sen miellyttämisenhalu on suuri. Johtajuuden on myös oltava kunnossa. Narttu voisi myös olla ekana saksanpaimenena helpompi koska urosten murkkuikä voi olla tosi hankala vasta- alkajille.
Suosittelen kovasti että kävisit koirasi kanssa ainaki peruskoulutuskursseja. Vaikkapa siihen asti kun koira on vuoden-puolitoista. Tällöin kriittisemmät hetket koulutuksen kannalta on ohi.
Myös sosiaalistaminen on todella tärkeää! Pennulle pitää tarjota paljon erilaisia, positiivisia kokemuksia jottei siitä tule arka.
Pentua pitää myös osata lukea, onko se luonteeltaan pehmeä vai kova ja tässä voi saada paljon apua koulutusohjaajalta.
Jos osaat, voit opettaa itse perusjutut, mutta paljon helpompaa on mennä koulutuksiin koiran ollessa pentu. Sillon vältyt tod. näköisemmin omilta mokiltasi jotka voivat vaikuttaa koko koiran eliniän.
Viimeinen kysymys:
Se mistä otat koiran, tuskin vaikuttaa suoranaisesti sen oppimiseen. Jos vanhemmat on muotovalioita (eli näyttölinjaisia todennäköisesti) se ei vaikuta millään tavalla oppimiseen. Se linja taas voi vaikuttaa.
Jos koiralla on vahva saalisvietti, se on paljon helpompi kouluttaa kuin sellainen jolla ei ole, eikä viettiä voi käyttää hyväksi. Käyttölinjaiset ovat yleensä vietikkäitä.
Ulkonäkö seikat ei vaikuta luonteeseen, linja ja vanhemmat kyllä.
Sulle voisi sopia vähän semmonen "puolet ja puolet", eli kannattaa kysellä paljon kasvattajilta mimmoisia koiria juuri hän kasvattaa ja kertoa omat toiveesi.
Hyvän kasvattajan valinta on kyllä muista syistä tärkeää. Saksanpaimenilla esiintyy paljon esim. lonkkavikaa ja siihen sekä muihin sairauksiin kannattaa todella tutustua kun alkaa harkitsemaan pennun hankintaa.
Itse kasvattaja ei ole aina niin tärkeä, vaan koiran vanhemmat ja niiden suku. Vaikka vanhemmilla olisi esim. A- lonkat, voi suvussa silti olla paljon lonkkavikaa---> pennuille se peritytyy.
Hyvä kasvattaja myös on valmis tukemaan ja neuvomaan sua aina kun tulee kysyttävää.
Tässä nyt pieni vastaus, kysy lisää mikäli jotain epäselvää jäi tai uutta tulee mieleen! :)
tunnut olevan, jos kehoitat hoitamaan koiran lenkityksen keppiä heittelemällä???
Sinulla ollut yksi sakemanni, kotikoirana sekin.
Tällä hetkellä ei koiraa.
Että tällainen tapaus.
ohjeet mutta älä ihmeessä heittele keppejä koirallesi. Keppihulluus tarttuu etenkin vietikkääseen koiraan kuin tauti. Senjälkeen se on vuodesta toiseen tarjoamassa sulle keppejä joka tilanteessa todella häiriöksi asti.
siis ou nou.karseeta
Ensinnäkin, olisin halunnut käydä edellisen koirani kanssa koulutuksissa ja harrastaa. Se ei vain ollut mahdollista syistä, joita en täällä aio kertoa, se ei ollut minun valintani. Tulevien koirieni kanssa aion harrastaa aktiivisesti. Niin enkä kyllä ole kotikoiriakaan vastaan, ei kaikista ole aktiivisiksi harrastuskoiriksi.
Toiseksi siitä kepinheitosta, tarkoitin että jos ei ole kuin vaikka vartti aikaa kiireen takia, itse käyttäisin sen ajan mieluummin vaikka kepin heittämiseen tai muuhun nopeampaan väsyttämiseen kuin pelkkään tallusteluun. En missään vaiheessa kehoittanut korvaamaan lenkkejä säännöllisesti tuolla.
Sen myönnän, että tuota keppihulluutta en ajatellut. En ole itse tuollaisiin yksilöihin törmännyt enkä sitä ajatellut. Jos koira selvästi "sekoaa" jostain, esim kepin heitosta tai repimisleikeistä, ei niitä tietenkään sen kanssa kannata tehdä.
Jos vastauksestani jäi vielä jotain epäselvää, kysykää vain niin selvennän.
Se että minulla on ollut vasta yksi täysin oma koira eikä tällä hetkellä koiraa, ei mielestäni tee itsestäni "tällaista tapausta". Te jotka vastauksiani tutkitte, tiedätte varmasti miksi koiraa ei tällä hetkellä ole. Onko valintani teistä tietämättömän ja harkitsemattoman valinta? Mitä ne ekan koiran omistajat sitten mahtavat olla?
mennä kurkkuun ja vaurioittaa koiran kitalakea,henkitorven päätä,ikeniä. Juostessaan voipi kepin toinen pää osua maahan ja tökkästä kepin vakavin seurauksin kurkkuun tms. myös kepin kaluamisesta voi tulla ikävästi tikkuja ikeniin,jotka voivat tulehtua ja seuraukset voivat olla melkoisen ikäviä. Kuminen puruluu tms. kestävä turvallinen lelu jos haluaa jtn heitellä noudettavaksi. Nähty ja koettu keppien vaarallisuus, lähinnä fyysisistä vammoista varottelen.=)
Niihän se on että kukaan ei ole seppä syntyessään,mutta se ei suinkaan tarkoita etteikö osaisi ajatella asioita ilman vankkaa kokemustakin. Kokemus sitten vahvistaa aiemmin opittua tai oikaisee käsityksiä aiemmista. =)
Pitäähän sitä osata koiranomistajan ittekii tajuilla mitä ei voi oman koiransa kanssa tehdä. Kaikki ei tosiaan kykene,kuten supukka mainitsikin aktiivisiin harrasteisiin,siis koiratkaan saati ihmiset. Ja niiden mahdollisuutten puitteissa on sitten vaan elettävä. Eiks jeps=)
Tahtois päästä osingoille viisaudestanne=)
Kyllä se välillä osaa munakin kanan yllättää..ei välttämättä ikää mutta sitäkin enempi ajatusta,nääs..Hyvänkin keskustelun voi pilata keskustelu taidottomuudellaan. Se on vähän sellanen taito ettei haittaa märät korvantakusetkaan jos osaa kanssakäymisen taidon.=) Taas tietokaan ei auta jos sitä ei osaa asiallisesti tuoda julki=)oli sitten korvan takuset ruutikuivat tai ei...
Nuo keppijutut on kyllä ihan totta. Oikeastaan kiinnoistaisi kuulla lisää tuosta keppihulluudesta. Toimiiko keppihullujen kanssa paremmin jotkut muut lelut? Aiheuttaako esim pallo saman jutun? Mitä lelua keppihullujen omistajat olette käyttäneet palkitsemiseen?
keppihullu koira. Joka ainoalla metsälenkillä etenkin irti ollessaan se repii maasta kaiken irtilähtevän pikkupuuston alut ja tarjoaa niitä minulle revittäviksi. Myös irtokepit käyvät yhtälailla. Yritän olla keppien suhteen niin välinpitämätön kuin suinkin, siitä seuraa kepeille mahtavat "tappomeiningit"
Kaikki esineet, pallot, lelut ym. ovat tälle koiralle yhtä kiihoittavia. Palkkaamiseen käytän kuitenkin patukkaa, jota ei ehdottomasti heitetä sille vaan se saa hetken taistella siitä.
Makupaloilla palkkaamisen sanotaan rauhoittavan koiraa, mutta ei toimi meillä. Se menettää kiinnostuksensa etenkin seuraamiseen ellei se tiedä että patukka on mukana jossain piilossa.
En tiedä edes miksi se on niin innostunut kepeistä. En ole oikeastaan koskaan innostanut sitä niihin. Epäilen, että mieheni on tämän saanut aikaan. SIIS SISKOT ÄLKÄÄ ANTAKO KOIRAANNE MIEHEN LENKITETTÄVÄKSI, SIITÄ EI HYVÄÄ SEURAA
Taitaapa tulla patukka ihan vakiokäyttöön sitten meilläkin. Sikäli mikäli vain koiraa innostaa. Onhan se myös ainakin turvallisempi :D
Onko tuo keppihulluus yleensä vietikkäiden koirien ongelma? Eli enempi käyttöjen.
Mulla on onneks niin tottelevainen ukko että se varmaan uskoo kun antaa mukaan listan lenkille mitä koiran kanssa saa tehdä ja mitä ei ;D Jos vaikka sattuu oleen itse kipeänä... ;)
ensimmäinen koira oli tuollainen. Se oli sitä jo ihan pennusta asti. Kaikki nopeasti liikkuva sitä kiinnosti, oli se sitten pallo, pyöräilijä, auto, lenkkeilijä. Ja oli siinä opettamista, ettei jahdata em. asioita. Huh. Sen virheenkin tietenkin tein, että heittelin koiralle keppiä. Ja keppihulluhan siitä tuli. Etsi aina jonkun kapulan lenkillä, mitä kantoi koko matkan ja säännöllisin väliajoin vilkuili, josko tuo pyytäisi luo ja heittäisi tätä mulle. Ei se niitä keppejä kyllä käynyt tappamaan, mutta repi myöskin kannot matkaan, jos ei sopivaa irtokeppiä löytynyt. Ja joskus sillä oli ihan järjettömiä karahkoja (nuoria koivuja tms.) matkassa, niiden kanssa se sitten yritti väistellä puita ja ihmisiä... Keppien heittämisen lopetin, kun ongelman huomasin, mutta liian myöhään. Noudot se oppi kyllä nopeasti. Ja hakumetsällä saatiin koira toimimaan, kun annettiin maalimiehelle keppi patukan sijaan.
Ei ollut ihan yhtä pöllö pallojen perään, mutta tosiaan, kaikki lentävä kiinnosti. Myös itse palkkasin tottikset ja seuraamiset patukalla ja taistelulla, eikä tätäkään koiraa namit kiinnotaneet vähääkään.
Mutta se kantoi niitä keppejä kyllä ihan kuin noutoesinettä, ei mutustellut eikä kantanut "kuin sikaria", että ei ne kovin vaarallisia kyllä olleet.
Kyllähän keppihulluudessa on kyse vahvasti saalisviettisestä koirasta, joka on ainakin minun tapauksessa ihan omalla käytöksellä pilattu. Viisastuin kokemuksesta, ei keppejä meille.
Mun pappa vainaa heitteli vielä eläessään (tietty)
meidän vanhemmilla olleelle,myös jo edesmenneelle Sirulle aina keppiä(joskus jopa kiviä=() ja koira haki aina puuliiteristä kunnon pöllin suuhunsa ja riepotti sitä. No, sitten mun äitini jatkoi keppien heittelyä aina seuraaville koirille(ei onneksi kivien) ja Eppu,joka kuoli siis kuukausi sitten märkäkohtuun oli taas sellainen koira joka jämähti niihin. Ja kulki kepit suupielessä autonkylkiä kopistellen ja komensi heittämään sitä keppiä- No, mä otin aina kepin tai polttopuuksi tarkoitetun halon sen suusta ja piilotin sen koiralta pois. Mutta ei se paljon auta jos yksi koittaa opettaa ja toinen kumoaa hetkessä kaiken mitä olet opettanut.
Mun koiralle olen heitellyt kumista puruluuta tai damia. Ei vaan oikeen meinaa kiinnostua enää aiheesta. Saattaa lähteä hakemaan,mutta pian jo meneekin nenä maata nuuskien parempien juttujen perässä. Toisaalta ennen taas rieheentui liikaa leikkimisestä ja komenteli ketä milloinkin leikitti. Käskin leikit loppuun ja koiran rauhottumaan. Kun näytti sille,että hampaat jo loksui suussa kun koitti tavoitella esinettä kädestä jne.Etsintä sujuu paremmin ja näyttää olevan mielekkäämpää koirastakin. Malttaa hajujen mukaan etsiä ihmistä/esinettä,mutta aina jos jtn lentää menee max. puoli tuntia ja taas ollaan viriviri tööt tööt. Ei hyvä. =/
Niin tosta kepin vaarasta vielä,että mun pappani siis heitteli aikoinaan keppiä sekä meidän aiemmalle seropille ja ekalle sesselle ja kumpasellakin kävi niin et keppi tökkäsi kitalakeen mojovan haavan ja toisella ikenessä tikku joka alkoi märkimään ja jouduttiin poistattamaan eläinlääkärillä. Oli vieläpä ikenen takapuolelle ettei näkyvässä paikassa. Syöminen oli vaikeaa,voitte arvata.=/
Niin unohdin mainita ettei nekään haukut keppiä kantaneet kuin sikaria =) keppi pyörähti osuttuaan vauhdissa väärään asentoon ja tökkäsi suuhun. Siitä jäänyt keppi kammo =)Toki suurimman osan kepinkantoreisuista kaikki meni hyvin,muutamaa vahinkoa lukuun ottamatta.
ole täällä palstalla munan nähnyt yllättävän.
Kun yhden kotikoiran kokemuksella lähdetään tuoretta koiran omistajaa neuvomaan niin hoh hoijakkaa. Hyvä tulee!
"munan nähnyt yllättävän" Heh, no joo. Ehkä mä sitten tarkoitin itseäni,että olen yllättynyt nuoremmankin väen harkinta kyvyistä ja sitten taas vanhempien vähän vähemmän harkitsevasta ajattelusta. Mutta meitä mahtuu joka junaan,eiks vaan =)Onhan se niinkii et neuvoja voidaa kysyä ja antaa ja sit vaan jokaisen on ite tehtävä ratkaisuja oman koiransa kanssa. Ihan sokeesti ei kannata uskoa mitää,jos tarkkoja ollaan.
Kyllä täs matkanvarrella miettinyt itteänikin,et oisin kyl saattanu päästä mones asias helpommallakin,jos olisin saanut ihan henkilökohtaista opastusta,sen sijaan et kyselly umpimähkäänkin asioita. Ja et vaik suurin osa meidänkin perheen koirista on ollu ns. tosi helppoja koulutettavia ja hallittavia,niin tää mun koira oli kyllä ihan erilainen tapaus ja yllätti kyllä ensin ikävällä tavalla. Mutta onneksi sitten kuitenkin asiat saatiin sisulla ja aivoja raastavalla ajattelulla aika kivaan malliin.Jos ei yhtään koiraa olisi ollut nähnyt aiemmin ja elänyt niiden kanssa syntymästä asti,niin veikkaan että munkin koira olisi nyt iso ongelma ja purisi kaikkia ja kaikkea.
Ihan varma olen siitä etten ole tehnyt kaikkea oikein koiran kannalta ja osaa mokista on paha oikoa jälkikäteen ja että vieläkin vaikka koiralla ikää on , on meillä tilanteita joissa koiran arkuus nousee pintaan. Vaikka tosi tosi harvoin enään,mutta kuitenkin. Sitä piirrettä ei taida saada koskaan ihan tykkänään koirasta pois vai ? Sillai muutenkin miettinyt et koiran menetys kauhea asia ja mulle henkilökohtaisesti vielä ison kasvun paikka,mikäli ikinä kasvan siinä asiassa. Suren niin itteni aina kipeeksi asti,liekö luonteeni heikkoutta vai mitä mut vaikea asia kuitenkin. Ja funtsinu tulevaisuuttakin koiran ottamisen kannalta,sitten kun nykyisen koiran kanssa tiet eroaa,kuolema erottaa..Mun mies on aivan outo koirien ja eläinten kanssa,ekat lemmikit sai mun myötä kun yhteen päädyttiin. Ja työelämä kiireempää koko ajan ja illat jää tosi lyhkäsiksi,et tulevaisuudes aika koiran pitoon ei varmasti riitä siinä määrin kun koiralle hyväksi olisi.
Et viisainta varmaan jättää koira ottamatta jatkossa.Ja tämän koiran mikä nyt on hoidan tietty niin hyvin kun suinkin osaan ja taidan koko sen loppu elämän. Mut kaikenlaisii ajatuksii on heränny täs teidänkin kanssa kirjotellessa. Eli ei yhtään hukkaan silleen ole aika menny täälä surffaillessa=)
Jos sä sitten tiedät näistä koira-asioista, ja huomasit tekstissäni jotain mikä oli pielessä, ole kiltti ja korjaa se. Ei siitä ole apua että päivittelet siinä että hohhoijakkaa kylläpä tulee hyvä tästäki. Ei siitä ole kellekään mitään hyötyä! Ehkä susta on kiva päästä morkkaamaan ihmisiä joilla ei ole niin paljoa kokemusta kuin joillain muilla, mutta ei se sustakaan fiksua kuvaa anna.
Joten, perustelujen kera kerro mitkä antamani ohjeet olivat väärin, voin itsekin oppia niistä tärkeitä asioita.
Niin tossa heräsi kysymys et miten tosiaan neuvoisit ekan koiransa ottanutta? Supu laittoi mun mielestä ihan asiallisen ja toimivan ohjeen tuossa aiemmin,joka ei tietty kaikkia miellytä. Mut voisitko oikasta ne jutut mitä et pitänyt asiallisina ohjeina. Mun mielestä supu on kertonut olevansa nuori,mutta ainakin mut "muna yllätti,vaikka vähän vanhempi kana ite olenkin" harkinnallaan. En usko et koira olisi mitenkään huonoissa käsissä supunkaan antamilla vinkeillä..
Kukin sitten maustaa arkensa kukin omilla lisukkeillaan..Mut sillai ois kiva kuulla et miten sit ite sellai henkilö toimisi,jos huomaa toisen tekstissä jotain mikä muka toimisi...Siks jo aiemmin kysyin et voisitko jakaa viisautesi meille muillekin.Se ois aika reilua,eikö?
Aina ei ehdi eikä kerkeä samalla tavalla. Koira ei mene rikki, jos sitä ei joka päivä ehdi ulkoiluttamaan tuntikausia. Joskus on enemmän aikaa. Kannattaa muistaa, että lyhyelläkin tottistreenillä saa saman vaikutuksen väsyttämismielessä kuin tunnin hihnalenkillä. Puhumuttakaan muista hyvistä vaikutuksista.
Koulutus riippuu koirasta. Monelle koiralle ja ihmiselle riittää kotikasvatus, tiukempi paketti vaatii asiantuntevampaa ohjausta ja apua- ja kyllä sieltä kentältä saa aina viisaammilta hyviä vinkkejä ja neuvoja.
sosialistaminen kannattaa aloittaa ihan pennusta ja hihnakäytökseen kiinnittää huomio heti alusta, vältyt kuuluta remmirähjältä.
Tuo valiokysymys oli hauska, valioita kun on niin monenlaisia. Jos koira on näyttövalio, ei sillä ole mitään tekemistä oppimisen kanssa. Jos se on käyttövalio, voit vain toivoa, että on periyttänyt hyviä ominaisuuksia jälkikasvulleen. Ja se, mistä lajista se valion arvo on tullut, on tietysti hyvinkin ratkaisevaa. Kyllä ne kaikki ovat oppivia, pitää vaan löytää se konsti ja lukea omaa koiraansa niin, että tietää miten se nopeiten oppii.
Pitää saada koira nopeasti ns väsytetyksi,tekisin jäljen sille,se vaatii päätä,nenää ja se on samalla myös koulutusta.
Oman koirieni kanssa,en heittele keppejä,itse saavat etsiä kepin ja leikkiä,mutta en heittele.