Vajausmiehistössä kesken jääneen talkoon, musta mies lyö lapionsa nietokseen. Taloyhtiössä lippu puoli salkoon, maaliskuussa tuuli pyyhkii kyyneleet. Meitä sadattelut, tavat, sormet jäiset, pappi ylitöinä kertoo juttujaan, kahvipöydän luona vitsit väkinäiset, aivot autioina soivat hysteriaa tulvillaan. Hän nyt jostain katsoo meidän ihmisvanaa, ehkä hymyilee hän saattaa naurahtaa, hah. Ylistystä vain ei yhtään pahaa sanaa. Kuinka paljon pikku juttu aikaan saa. Kuinka ahkerasti joskus töitä tehtiin, iltayöstä aina aamu aurinkoon. Yksi kuolema ja naama kaikkiin lehtiin, korppikotkat niiltä myötämieltä saanut on, keski yöllä kun peijaiset hiljenee, outo kulkija, vaeltaa, painaa korvansa maahan ja kuuntelee, oman verensä kohinaa. Lintu viidasta tuuli nyt unta tuo kukat kuihtuvat huurteeseen, häipyy kaikki kun ois ollut unta tuo matka huomeneen.
"kitara sooloa"tupla kitara sooloa"
Onko taivaassa hän nyt vai helvetissä, tyhmä kysymys se vastaamatta jää. Yhden tekevää hän olkoon vaikka missä. Joka paikassa on monta ystävää. Uusi aamu, käymme kiinni työhön uuteen. Vielä silmissämme suola kirveltää, vaikka jaksaisimme elää ikuisuuteen, joka kerta meistä tuntuu että kaikki kesken jää.
HÄN PALANNUT ON JUURILLEEN (x7)
Laudausten vedenviivausten aadunaausten ....
Hän on poistunut hommansa tehtyään, hän on ansainnut seppeleen. Joilla kesken on työnsä ne painaa pään ja ne puhuvat hiljakseen. Uusi aamu, ja viikko ja uusi kuu, me elämme edelleen, sillä puusta jos pystyy sen kuivettuu saa vain koristeen.
HÄn palannus on juurilleen (x7)
Siellä jonottaa hän luona taivaan portin. Tilaa oluen ja selaa iltistään, portsarikin hymyilee ja tarjoo nortin, eikä vaadi lomakkeita täyttämään. Hän saa kitaran ja kunnon jenkkikamaa, katsoo väkeä taas monta vainajaa, pari sointua hän näppää Alabamaa, lopppuillan nimmareita käsivarsiin raapustaa.
"kitara sooloa"Tupla kitara sooloa"
Itse sääliämme jäämme murehtimaan, emme ymmärtää voi mitään ennen kuin. Hänen laillaan saamme homman viimein himaan, maailmamme keinutamme alassuin. Nikkekään ei enää saavu aulaan. Hänkin luuli löytäneensä satumaan. Sinne päästäkseen hän kiskoi narun kaulaan, sitä koko loppuelämänsä joutui katumaaaaan.
"kitara sooloa"tupla kitara sooloa"
Onko taivaassa hän nyt vai helvetissä, tyhmä kysymys se vastaamatta jää. Yhden tekevää hän olkoon vaikka missä. Joka paikassa on monta ystävää. Uusi aamu, käymme kiinni työhön uuteen. Vielä silmissämme suola kirveltää, vaikka jaksaisimme elää ikuisuuteen, joka kerta meistä tuntuu että kaikki kesken jää.
HÄN PALANNUT ON JUURILLEEN (x7)
Laudausten vedenviivausten aadunaausten ....
Hän on poistunut hommansa tehtyään, hän on ansainnut seppeleen. Joilla kesken on työnsä ne painaa pään ja ne puhuvat hiljakseen. Uusi aamu, ja viikko ja uusi kuu, me elämme edelleen, sillä puusta jos pystyy sen kuivettuu saa vain koristeen.
HÄn palannus on juurilleen (x7)
Siellä jonottaa hän luona taivaan portin. Tilaa oluen ja selaa iltistään, portsarikin hymyilee ja tarjoo nortin, eikä vaadi lomakkeita täyttämään. Hän saa kitaran ja kunnon jenkkikamaa, katsoo väkeä taas monta vainajaa, pari sointua hän näppää Alabamaa, lopppuillan nimmareita käsivarsiin raapustaa.
"kitara sooloa"Tupla kitara sooloa"
Itse sääliämme jäämme murehtimaan, emme ymmärtää voi mitään ennen kuin. Hänen laillaan saamme homman viimein himaan, maailmamme keinutamme alassuin. Nikkekään ei enää saavu aulaan. Hänkin luuli löytäneensä satumaan. Sinne päästäkseen hän kiskoi narun kaulaan, sitä koko loppuelämänsä joutui katumaaaaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.