naisen kanssa, jolla on pieniä lapsia? Voiko siitä tulla "oikea perhe"? Olen tavannut ihanan naisen jolla on 3-v poika eikä mulla ole itselläni oikein mitään kokemusta lapsista.
Ajatuksia? Kellään?
Ajatuksia? Kellään?
Uskaltaisitko muuttaa
yhteen
162018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos suhde äidin kanssa olisi vankalla pohjalla, ei lapsi olisi haitta, päin vastoin. Se tietysti vähän vaikuttaisi, mikä on tilanne lapsen isän kanssa, siis jos äiti olisi jotenkin kiinni isässä vielä, voisin olla itse vähän epävarma.
Onko kyseessä bi-nainen, jolla on ollut miessuhde?
Ikävä, että täältä et voi missään tapauksessa saada kuin jotakin aivan yleispätevää vastaukseksi kysymyksiisi. Sellainen vastaus on ainakin tämä: "PERHE" MÄÄRITELLÄÄN VÄLJÄSTI. TE OLISITTE OIKEA PERHE, JOS MUUTTAISITTE YHTEEN.Te olisitte avopuolisoita ja esim. Kela katsoo, että lasten äiti ei voisi saada enää yksinhuoltajakorotusta lapsilisiinsä, jos te muuttaisitte yhteen. Monta muutakin asiaa voi tulla eteen, riippuen elämäntilanteestanne.
Katsoin tänä iltana TV1:ltä ruotsinkielistä ohjelmaa, jossa ent. naispappi kertoi asuvansa yhdessä naisystävänsä ja tämän kahden pojan kanssa. Mitään ongelmia ei ole heillä ollut suhteessa lapsiin. Täysin selväksi ei käynyt, onko ollut ongelmia suhteessa sukulaisiin yms. Ongelmia tuntuu yleensä kuitenkin piisaavaa uusperheissä.
Mutta teidän elämänne on teidän elämänne ja sinä ja sinun kumppanisi olette te ja miten te elämänne ja ihmissuhteenne sovitatte yhteen, jää teidän tehtäväksenne. Pienen lapsen kanssa asuessasi sinä olet hänestä vastuussa oleva aikuinen, jolla olisi oltava myös tietoa lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista - ja onhan sitä varmaan, sillä onhan sinutkin kasvatettu ja jotakin näppituntumaa sitä kautta lienee jäänyt handuun, vaikkei omia lapsia olekaan ;). Ei biologisetkaan vanhemmat ole yleensä kokeneita lasten kasvatuksessa ennen kuin saavat oman lapsen. Jostakin siis on aina aloitettava!
Erossa kasvatuksestahan sinä et voi olla, koska asuisit yhdessä lapsen äidin kanssa. Sellaiset uusperheet, joissa avopuoliso ei ota mitään kantaa toisen lapsen asioihin, on pidemmän päälle kestämätön.
Näistä ja monista muista asioista kannattaa keskustella, ennen kuin menette yhteen.
"Sellainen vastaus on ainakin tämä: "PERHE" MÄÄRITELLÄÄN VÄLJÄSTI. TE OLISITTE OIKEA PERHE, JOS MUUTTAISITTE YHTEEN.Te olisitte avopuolisoita ja esim. Kela katsoo, että lasten äiti ei voisi saada enää yksinhuoltajakorotusta lapsilisiinsä, jos te muuttaisitte yhteen."
Itse asiassa näin ei ole. Naispari Kelan silmissä on avopuolisoihin rinnastettavissa vasta kun ovat rekisteröineet parisuhteensa. Meidän perheeseen kuuluu minun ja rakkaani lisäksi minun biologinen lapseni, eikä Kela katso meidän olevan edes samaa ruokakuntaa. Minä saan asumis- jne. tuet omalle puoliskolleni vuokrasta ja vaimoke omalleen. Saan yksinhuoltajakorotusta lapsilisään.
Ihan oikeana perheenä me itseämme silti ajattelemme. Ja kutsun vaimoketta myös avopuolisoksi erinäisissä yhteyksissä. Samapa tuo on mitä Kela siihen sanoo. :D
Zorzenzio, jos puhuin peetä, mikä lie mennyt minuun, kun luulojani kirjoitin tänne. KELAn perhekäsitys ei taida olla kovin väljä, vaikkakin noin muuten se on nykyään väljä. Perheeksi luetaan se, mikä itseään perheenä pitää. Kaipa tuo edellytys kuitenkin on, että vähintäin kaksi henkilöä on sitä muodostamassa. Olen kyllä joskus kuullut mainittavan, että yhden hengen perhekin olisi olemassa.
Minun käsitykseni KELAn systeemeistä perustui erään tuntemani kaverin ja KELAn väliseen jatkuvaan mittelöön siitä, asuuko kaverini yhdessä toisen samaa sukupuolta olevan kanssa vai ei. Nyt en lopultakaan ole varma, haluaako KELA sitten tiedon siitä, ovatko he rekisiteröineet parisuhteensa. Täytypä ottaa selvää tarkemmin, mistä asiassa olikaan kyse. Jatkuvaa kissanhännänvetoa siinä kuitenkin tuntuu olevan.
Onneksi KELA ei todellakaan määrittele meitä vielä täysin, vaikka se kovastikin väliin ihmisten elämää ohjailee ja vaatimuksiaan esittää. Eri asia on sitten se, että joskus olen kuullut KELAssa työskenneeltä henkilöltä, että ihmiset ovat kysyneet heiltä etuuksien saamisen maksimoimiseksi, että missä vaiheessa heidän kannattaisi tehdä lapsi tai toinen lapsi. Onneksi KELA ei ole lähtenyt tällaiseen perhesuunnitteluun mukaan!
En minäkään tiedä tarkemmin KELAN yleisiä ohjeistuksia, mutta oma kokemus on siitä, että kun olen asunut samaa sukupuolta olevan serkkuni kanssa yhdessä (huom eri sukunimet, ei syytä olettaa, että olisimme pari) ja on ollut yhteinen vuokrasopimus, niin kyllä vaan KELA katsoi meidät yhdeksi ruokakunnaksi (vaikka molemmilla omat tulot ja menot eikä siis yhteisiä tilejä, ruokaostoksia, eikä vuokranmaksuja ollut), ja KELAn mukaan siis toisen tulot ja varallisuudet vaikuttivat myös toisen saamiin tukiin (ts toinen ei saanut tukia, vaikka niitä tarvitsi). Ehkä vuokrasopimuksen muodosta kiinni? Muistaakseni meille tehtiin sitten erilliset vuokrasopimukset ja homma ratkesi sillä. KELAlla on aina ihan oma logiikkansa...
Mulla on sellainen kokemus, että olen asunut yhdessä naisystäväni kanssa seurustellessamme ja yhdessäasuminen on jatkunut vielä eron jälkeenkin. Yhteistä tiliä ei ole ollut, mutta koko ajan on ollut yhteinen vuokrasopimus, ruokamenot jne. Eikä meitä koskaan ole laskettu yhdeksi ruokakunnaksi, eikä toisen tulot ole vaikuttaneet toisen saamiin tukiin.
Puolivitsillä ja puolitosissaan oon sitä mieltä, että KELA-logiikka ei koskaan oo normaalijärjellä ymmärrettävissä. Ehkä eivät lue samaksi ruokakunnaksi niitä, jotka sitä haluavat olla, mutta lukevat ne, jotka sitä eivät halua olla? Joka tapauksessa serkultani tuki evättiin minun tulojeni perusteella, ja oli siinä setvimistä.
Mutta jos KELA ei yleensä lue samaksi ruokakunnaksi esim. naispareja, eikö se ole hyväkin, siis nimenomaan että sitten voi saada tukia, joita ei muuten saisi? Vaikka varmaan sitten ei voi hakea muita, joita voisi saada? Parasta olisi, kun ei tarvisi hakea ylipäätään mitään tukia, ei tarvitsisi eksyä byrokratian viidakkoihin...
Kelan sisälläkin toimivat ihmiset ja ihmiset tulkitsevät tulkinnanvaraisia säännöksiä eri tavoin. Sen on saanut huomata. Toinen kieltää ja toinen myöntää. Eihän niin saisi olla, mutta kyllä niin vain on. Siinä missä toinen höylää pilkkua, toinen antaa asian mennä. Hyvä vai paha?
Unohtui vielä sanoa, että koska naisystävälläsi on pieni lapsi, niin hänen takiaan sinun mukaan tulosi lapsen kuvioon täytyisi tapahtua vasta siinä vaiheessa, kun olette tutustuneet paremmin ystäväsi kanssa. Pienen lapsen elämä kun ei saisi muodostua mitä erilaisimpien kumppanien läpijuoksuksi äidin elämässä. Lapsi aivan varmasti kiintyy sinuun ajan kanssa ja jos et pysy hänen elämässään, se on menetys hänelle.
Joten miettikää tarkkaan ja ajan kanssa, mitä kumpikin tahdotte. Kirjoituksestasi tuli jotenkin olo, että olet vastikään tavannut hänet. Jos suhde on tuore, anna sille aikaa. Lapsen elämään ei pitäisi siis rynniä miettimättä, miten pitkään siinä aikoo olla.
Kiitos neuvoistasi. Sain paljon ajateltavaa. Tietysti keskustelen naisystäväni kanssa, mutta halusin vähän ulkopuolista näkemystä.
Olemme tosiaan tunteneet aika vähän aikaa, mutta olen hyvin rakastunut häneen ja hän minuun. Siksi ajattelen tätäkin puolta.
tuleva naisystäväsi on jo ennemmin hoitanut lapsiasian miehen kanssa. Nyt voitte lähteä naisparina puhtaalta vuoteelta ja sanoa perustellusti "ei siihen miestä tarvita".
rohkaisen sua muuttamaan
lapset on ihania
Kunhan pidätte tärkeimmän mielessä, eli lapsen. Mikäli lapsen isäkin on kuvioissa, jutusta voi tulla hankala. Hoitakaa se fiksusti ja pitäkää huoli, ettei lapsi jää liian vähälle huomiolle. Usein lapset tuntevat tulevansa syrjäytetyksi, kun kuvioihin tulee mukaan vanhemman uusi kumppani ja se saattaa ilmetä monenlaisina käytösongelmina ja mustasukkaisuuden purkauksina. Se voi olla suuri rasite parisuhteelle.
Mieti myös sitä, että jos teille tuleekin ero, miten sinun ja lapsen suhde eron jälkeen? Lapsi ehtii kiintyä sinuun ja tulee hylätyksi eron sattuessa. Toki lapsi ei ole virallisesti sinun vastuulla, mutta moraalisesti kyllä. Oletko valmis siihen vastuuseen?
Mahdollisuus siihen, että teistä tulee oikea perhe, on hyvä, jos tiedostat lapsettoman ja "lapsellisen" suhteen, elämän ja arjen erot ja olet valmis hyväksymään sen. Vapaa-aikaa ei ole mielin määrin, lapsi on aina etusijalla ja moni asia huomattavasti monimutkaisempi, kuin ilman lapsia.
Koska sinulla ole itsellä lapsia, eikä juuri kokemusta lapsista, niin älä hätiköi. Kaikkien paras on, jos ajan kanssa tutustut lapseen ja vietät mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan, tutustut arkeen jne. ennenkuin teet päätöksen yhteenmuuttamisesta.
Parhaimmillaan elämä lapsen kanssa on ihanaa, hauskaa ja täynnä onnellisuutta, mutta pahimmillaan se voi olla täysin päinvastaista. Kaikki riippuu oikeastaan sinun asenteestasi ja sietokyvystäsi.
Kyse ei oikeastaan ole uskaltamisesta, vaan riittävyydestä. Oletko valmis siihen, vai ahdistaako jo ajatus kasvatusvastuusta? Koska siihen olet menossa, ja ottamassa vastaan osan kasvatusvastuusta vapaaehtoisesti. Se voi olla suunnattoman palkitsevaa, tai ahdistava taakka - riippuen siitä, mitä itse haluat ja miten asian koet.
Itselläni on pieni lapsi ja ainakin omalla kohdallani laittaisin mahdollisen uuden kumppanin kovaan koetukseen ennen yhteenmuuttoa ym. En ilkeyttäni tai siksi, että haluaisin jonkun, jolle sysätä vastuu lapsestani, vaan siksi, että perhe-elämä ja lapsen kasvatus vaativat ihmiseltä aika paljon. Aina ei ole kivaa, ja lapsen elämään ei ole syytä tuoda sellaista ihmistä, joka ei kestä sitä.
Tietysti se riippuu paljolti myös lapsen äidistä, että minkälaiseksi elämänne muodostuu. Jokatapauksessa, jos päädytte muuttamaan yhteen, niin pakkaa muuttokuormaan tärkeimpänä asiana ylimääräinen annos kärsivällisyyttä, huumorintajua, vastuuntuntoa ja rakkautta, niitä tarvitset.
P.S. 3-vuotias on todennäköisesti pahimmassa uhmaiässä juuri nyt, mutta älä huolestu, se menee ohi viimeistään 5-v mennessä :) Sitten on muutama rauhallinen vuosi ennen murkkuikää... useimmiten ;)
Tsemppiä!
Jaa-a, rakkaan puolisoni rakas veli kertoi, että heidän muksullaan oli ollut jo ennen kolmen vuoden ikää puolen vuoden välein jokin himskatin kuperkeikkaikä ja sama tahti tuntui jatkuvan senkin jälkeen. Ei puhettakaan, että olisivat saaneet jäädä kolmivuotistemputteluista selvittyään odottamaan murkkuikää :). Jotkut lapset kun nääs osaavat...Eli valmistautua saa siihen, että lapsi vaatii paljon huomiota ja kärsivällisyyttä.
Luulen uskaltavani, jos lapsi olisi naisystäväni oma. Siihen mennessä tietysti olisimme päätyneet suhteessamme siihen että yhdessä eläminen on kaikin puolin muutenkin mahdollista. Suhteitten lapsen ja isän ja naisystäväni välillä toivoisin olevan myös kunnossa eli asiallisella pohjalla.
Nyt vaan olen joutunut tilanteeseen jossa en toivoisi olevani enkä siihen luullut koskaan joutuvani. Olemme olleet yhdessä pitkään rakkaani kanssa. Olemme joskus päättäneet ettemme hanki lapsia, siihen on olleet syynä ikä- ja muut syyt eikä lapsien saanti ole muutenkaan houkuttanut. Rakkaalleni on tullut entistä tärkeämmäksi huolehtia ystäväpiirimme naisten lapsista. Hän hyysää ja hössöttää kuin kanaemo heidän tarpeistaan vaikka luoden niitä itse. Lapsista on tullut hänelle velvollisuuksia joiden tieltä omat ja yhteiset suunnitelmamme saavat väistyä. Aivan näin kiinteää symbioosia en osannut aikaisemmin odottaa. Vuosia, vuosia on vielä edessä, lapset ovat pieniä ja heidän vanhemmat nuoria.
varsinkin jos lapsien kanssa toimeen tulee loistavasti.. itselläni tilanne, jossa olen rakastunut naiseen jolla lapsia jo muutamakin, eikä ongelma ole lapsissa.. heti muuttaisin, tottakai jos vaan pyydettäisiin.. omat murheensa tietysti suhteessa niinkin, mutta jos rakkaus riittää, niin kaikesta on tapana selvitä..=)mutta sydänhän sen kertoo, mikä tuntuu oikealta ja mikä väärältä...