Onko liian aikaista, alkaa puhua joulusta,haluan vain aloituksellani tuoda esiin tosiassian, että me 70-set, olemme tulleet lapsiksi jälleen, kuten sanonta käy, meillä on kuitenkin muistoja tukuttain niin hyvistä kuin huonostakin jouluista, olemmehan sota ajan lapsia.
Aloitteentekijänä kerronkin miten oma jouluni, noin suurinpiirtein menee. Ison perheen isänä, minulle on kertynyt lapsenlapsia, ison vasikkahaan verran,Lapsen lapsenlasiakin, pienemmän haan verran. Tai lapsenlapsia 14-ta ja seuraavaa polvea 5-lasta, joten kyllä papalla lahjaostoa riittää.
Minä aina kapinoin, ja yritän toppuutella lapsiani ostelemasta sitä turhaa krääsää, jota nykyyhteiskunta tarjoaa. Kuitenkin Joulukylään mennessäni, huomaan että varoitukseni on taas kerran mennyt kuuroille korville.
On toki tunnustettava että itsekin syyllistyy turhanpäiväisten lahjojen osteluun kun tietää, mistä Papan ipanat tykkäävät. Ja siitähän saa jatkuvasti kuulla miten Pappa hemmottelee heidän lapsensa pilalle. Pappahan aikoinaan sai pukilta vain ja ainoastaan Nisupojan jolla oli rusinasilmät suu ja nenäkin, neolivat niitä sotaajan ankeita Jouluja.
Tietenkin ne vähäiset lahjat silloin, olivat taatusti yhtä rakkaita kuin tuo nykyajan krääsäkin. Mietin olenko Joulualoitteellani liian aikaisessa, toisaalta tuo aika menee kuin siivillä, kohta se pukki jo ovellamme kolkuttelee, ei muuta kuin muistelemaan, varhaisjoulu terveisin Uusi-Ukki.
Aloitteentekijänä kerronkin miten oma jouluni, noin suurinpiirtein menee. Ison perheen isänä, minulle on kertynyt lapsenlapsia, ison vasikkahaan verran,Lapsen lapsenlasiakin, pienemmän haan verran. Tai lapsenlapsia 14-ta ja seuraavaa polvea 5-lasta, joten kyllä papalla lahjaostoa riittää.
Minä aina kapinoin, ja yritän toppuutella lapsiani ostelemasta sitä turhaa krääsää, jota nykyyhteiskunta tarjoaa. Kuitenkin Joulukylään mennessäni, huomaan että varoitukseni on taas kerran mennyt kuuroille korville.
On toki tunnustettava että itsekin syyllistyy turhanpäiväisten lahjojen osteluun kun tietää, mistä Papan ipanat tykkäävät. Ja siitähän saa jatkuvasti kuulla miten Pappa hemmottelee heidän lapsensa pilalle. Pappahan aikoinaan sai pukilta vain ja ainoastaan Nisupojan jolla oli rusinasilmät suu ja nenäkin, neolivat niitä sotaajan ankeita Jouluja.
Tietenkin ne vähäiset lahjat silloin, olivat taatusti yhtä rakkaita kuin tuo nykyajan krääsäkin. Mietin olenko Joulualoitteellani liian aikaisessa, toisaalta tuo aika menee kuin siivillä, kohta se pukki jo ovellamme kolkuttelee, ei muuta kuin muistelemaan, varhaisjoulu terveisin Uusi-Ukki.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toivottavasti joulupukki menee ohi ja vie lahjat,niille joilta puuttuu jotakin.
Minulle älköön missään nimessä tuoko mitään.Haluan auttaa perikuntaa ja tyhjentää jo pikkuhiljaa tätä huushollia.
Minulta on pysyväiskielto nuorille lahjojen antamiseen. Kerron sen varmuuden vuoksi joka syksy uudelleen koko perhekunnalle. Tavaraa on jo melkoisesti eikä uutta tarvita. Kukkia en ole kieltänyt. Niistä pääsee eroon. Nuoremmille annan lahjarahat. Maltilliset tuntuvat hakevan lahjansa vasta tammi-ALEsta.
Meille vanhoille uusin kulutustavaraa, vaivihkaa jonkun tarpeellisen, hyvälaatuisen ja pukevan vaatekappaleen. Saattaa olla hankinta jo varhain syksyllä. Joka toinen vuosi hankin joulunvärisen M.m:n pitkän, pitkähihaisen, puuvillaisen yöpaidan.
Tapaamiset joulun aikaan antavat lämpimän mielen ilman lahjomistakin. Lisäksi voi laulaa lurauttaa tutun joululaulun ja nauttia kohtuullisesti pöydän antimia. Yhdessäolo ruokkii syvimpiä tuntoja.
noudatteleva juhla joulu on .Ainakin meidän ikäisten ihmisten mielestä!
meidän kahden lapsen perheistä muodostuu tusinan verran "lautasia" joulu-aaton ruokapöytään ! on perinteenä kokoontua meille, itse valmistan ja tarjoan kaikki perinteiset jouluruuat! AAttoa vietetään yhdessä, ja erilaisia joulupukkejakin on käynyt vuosien varrella !
Kaikille ostetaan joku paketti, Paitsi meille
isovanhemmille on ostokielto ollut jo 20 v.
Koska kaikkea jo on ja tarpeellista tulee ostettua aina ajallaan . kieltoa tottelevat vaihtelevasti, vaikka joka vuosi sanon, ettei sitten mitään lahjoja !
lapset ovat aina asia erikseen.
Joulun suurin lahja on kun saa oman "katraansa"
kotiinsa, saa jokaisen kyllästettyä jouluruuilla
ja yhdessä ololla, ja kaiki ovat terveitä.
ja se lasten aito riemu tuo tyytyväisyyttä kaikille.
Sitten kun kasvavat niin isoiksi joku joulun
taian-omainen kupla menee rikki !
mutta jäljelle jää aina se aito oikea joulun sanoma!!
asuvat kaikki n 100m päässä minusta . Syömme yhdessä ja sitten lähdemme joulukynttilät viemään haudalle ,minun isän hauta on täällä ruotsissa . Mieheni ja muu suku onkin haudattu Suomeen.
Vietämme rauhallisen Jouluaaton ,ei mitään lahjoja aikuisille ,lapset saa ,mutta ei hekään mitään turhaa roinaa.
Itse toivon että saisin vielä viettää läheisteni lähellä monta Joulua.
Perinteiset Joululaulut on jossain taasen kuunneltava ,ja jos mahdollista itsekkin laulan mukana .
Lahjakielto meilläkin on ,mutta lastenlasten ollessa pieniä ,on heidän mielikseen ostettu sovittuja juttuja ja kääritty lahjapakettiin koska suru on suuri ,jos vanhemmat ja ukki ja mummu eivät saa pukilta mitään. Nyt on siinä rajalla tyttärenlapsien kanssa ,että uskoako vai ei.Kun tiedetään ,ettei oikeaa pukkia ole voidaan sopia hyvin ettei lahjoja osteta.
Mutta useimmiten tulee joku yllätys lahja ,hyviä ovat keksimään aivan sellaisia lahjoja joita ei osaa odottaakaan.
Ukki ostaa aina kaikille yhdet yllätys lahjat joita kukaan ei ole toivonut. Ne saattaa olla aika epäonnistuneita ostoksiakin ,mutta sitä ei tunusteta .Siinä sitä sitten odottaa pukkia pian kuin lapset.
Samoin lastenlapsien itsensä ostamat lahjat hellyyttävät ,kun ei tiedä onko lahjanostajan tehnyt sitä itsekkin mieli , parasta kuitenkin haluaisi antaa.
jo vuosia sitten, että emme jaa joululahjoja toisillemme. Joulukorttien lähettämisestä olemme myös luopuneet sukulaisten keskinäisellä sopimuksella.
---
Ukin Nisupojasta palasi mieleeni ensimmäinen koulun joulujuhlani heti jatkosodan alettua. Joulun alla koulussa oppilaiden käskettiin tuoda koululle pieni määrä vehnäjauhoja ja jonkinlainen nappi voita. Talollisten lasten piti tuoda myös maitoa.
Koulun 'talonmies' - siis 'talonhenkilö' - ennätti tehdä mahdottoman määrän töitä. Hän hoiti koko koulun siivouksen, veden ja puiden kannon ja kaikkien luokkien lämmityksen ja vielä koulukeittolan. Nyt joulun alla hän sai tahtäväksi leipoa kaikille oppilaille 'nisupukin' oppilaiden tuomista tarvikkeista.
Pullatarvikeiden hankkiminen oli ylimääräinen rahanreikä meille talottomille vuokralaisille. Talollisten lapset toivat kuitenkin tarvikkeita reilusti, ja Venlan leipomat nisupukit olivat valtavan suuret. En muista, vieläkö silloin sai pukkien silmiksi rusinoita ja pitikö niitäkin tuoda?
Joulujuhla oli valtava satuelämys, koska sen ohjelma ja musiikki oli meille alaluokkalaisille ensimmäinen kokemus. Me pienimmät istuimme lattialla luokan sivustoilla, koska juhla pidettiin suurimmassa luokassa ja yläluokkalaiset sekä paikalle saapuneet kirkonkyläläisten vanhemmat olivat miehittäneet pulpetit.
Jossakin vaiheessa jaettiin nisupukitkin. Vieressäni istui pienikokoinen luokkatoverini Mauri. Katselin ja vertailin toisiinsa hänen pullaansa ja vyötäröään. Ajattelin, ettei Maurin mahaan mahdu millään noin iso pukki!
Nisupullaa ei ollut meillä usein tarjolla, joten sehän maistui hieman nälkäiselle lapselle. Eihän niin hyvistä aineista leivottua pullaa saa nykyisin kaupastakaan!
koulun Joulujuhlat. Meillä oli kotona sotaaikaan tosi köyhää ,vaikka köyhää se oli ilman sotaakin . Ei nähtu nisupullaa ennenkun sodan loputtua . Sai olla tosi kiitollinen että sai leipää jokapäivä.
Äiti oli yksinhuoltaja ja jos ei oltais asuttu lähellä äidin kotitaloa missä "pappa" äidin isä vielä eleli ,josta saimme perunoita ,särpimen sai äiti hankkia jostain ,mutta ,kaikki 5 lasta (kaikki likkoja) vartuttiin terveiksi,solakoiksi aikuisiksi ,minä olin nuorin .
Ja sain 7 vuotiaana ensimmäiset sukset Jouluna ,olin niistä tosi onnellinen. Voitin koulujen välisissä jopa palkinnonkin(jokin kirja se oli).
Nyt runsauden tähden eivät lapset pidä" mitään minään" hyvä jos kiittää osaavat.
on sanontatapa, oltiinkohan niin onnellisia,Noinhan se juuri oli miten ullamirjami kertoo, luulisin että suurimmassa osassa Suomen kodeissa. Muistan kun naisväki kutoi silloin talvisotatalvena Rintamasotilaille Kaulureita ja Villapaitoja.
Siskoistani kaksi olivat Lottia, he pyörivät peilin edessä saatuaan uudet harmaat Lottapuvut, sitten he lukivat pienestä kirjasta Lottasfäärtin sääntöjö,jotenkin näin se alkoi,Lottasfäärtin kotipaikka on Hesinki, Lottasfäärtin Päällikkö on, olisiko ollut jokin Luukkonen, en muista mutta sisareni olivat touhua täynnä.
Se Talvisotajoulu oli ehkä elämäni ankein Joulu, kuten varmaan jokaisella Sumalaisella.
Varmaan näin oli, köyhempiä ja onnellisempia !
meilläkin suuri perhe, kuten yleensä monilla!
Koulun joulujuhlassa sai paperipussin jossa oli omena ja 2 piparia. Se otettiin vastaan silmät loistaen, onnesta.
Kotona yleensä niitä äidin neulomia tarve esineitä, kuten sukkaa, lapasta kaulahuivia ja sen sellaista.
Kuusen oksilla roikkui koristeena ne joulun ainoat karkit, jotka sai sitten joulun jälkeen
syödä (jaettiin kaikille tasapuolisesti)!!
Myöhempinä vuosina kun alkoi tulla jotain leluja
vakuutteli pukki käydessään, että jos kiistaa tulee, ne haetaan pois.
Kävi joskus Tapanin iltana katsomassa, onko leluilla tapeltu !!
Ne sen ajan pukit olivatkin mukavia (isäni).
Tarinaa riitti ja lapsia laulatetttiin.
Ihmettelimme mistä se pukki tiesikin kaikki,
Ihan nimeltä luetteli, missä pitäisi tulla korjausta kenenkin käytökseen... ja taas me
ihmeteltiin !!Pakkohan siihen pukkiin oli uskoa !
Mutta joku hohto hävisi kun totuus aikanaan paljastui !
Vaikka onhan se joulu edelleenkin koko perheen jonkinmoinen satu, sanoisiko niin.
Mutta kaikki olivat tyytyväisiä saamiinsa lahjoihin.
Ja ne harvinaiset jouluherkut, joita ei muulloin ollut. Kuten nyt on kaupat pullollaan ympäri vuoden kaikenlaista.. ja ihmiset ei kun purnaa
kuka mistäkin... aiheitahan löytyy aina jos on sen sorttinen ihminen.
Ennen joulukin tuntui ja maistui joululta...
joten mukavaa odotusta, itsestämmehän se on kiinni, millaisen joulun saamme !!