Harry Potter ja lapset!

En tiedä itkeäkö vai nauraa näistä silloin tällöin esiin pulpahtelevista Potter-pakokauhuista ja-pelotteluista! LUKEKAA ne kirjat,KAIKKI, ennen kuin puhutte mitään.

Kirjastonhoitajana minulta kysytään toistuvasti, mitä mieltä olen Pottereista. Kysymyksen takaa kuultaa aina kauhistelu "niistä kauheista noitakirjoista, saatananpalvontaakohan?" Tähän astisista Potter -kauhistelijoista en ole tavannut vielä yhtäkään, joka todella olisi lukenut koko sarjan. Vain yksi kuudesta oli lukenut (selaillut) yhtä teosta.

Itse olen uskovainen ihminen, enkä näe kirjoissa mitään arveluttavaa. Kirjoissa tärkeintä on yhteisöllisyys, lasten ystävyys, lämpö ja välittäminen. Hyvän sadun tavalla kirja käsittelee ikiaikaisia, yleisinhimillisiä teemoja, vastapareittain;yksinäisyys-ystävyys, orpous-yhteenkuluvuus,petollisuus-uskollisuus jne. Ennen kaikkea kirja on lämmintä huumoria tulvillaan ja upean mielikuvituksellinen. Kirjat ovat todella jännittäviä, kuten hyvän sadun kuuluukin olla.

60-luvulla käytiin vanhojen kansansatujen (mm. Grimmin veljesten sadut, kuten Hannu ja Kerttu) samanlaista puolesta-vastaan väittelyä. Yhä on ihmisiä jotka pelkäävät lukea lapsilleen oikeita satuja. Nykyisin asiaa on jopa tutkittu omanan alanaan. Useat satututkimukset ovat osoittaneet satujen hoitavan vaikutuksen lapsiin. Sadut ovat terapeuttisia. Lukekaa mm.Hilkka Ylösen väitöskirja aiheesta:"Taikahattu ja hopeakengät".

Nämä kauhistelijat voivat kyllä huoletta antaa lasten katsoa Disneyn videoita YKSIN. Videoiden katselemiseen nimittäin vaatisin aina aikuisen lapsen seuraksi! LAPSELLE ON PALJON VAARALLISEMPAA nähdä actionia, vaikkakin viattomassa TOM&Jerry -muodossa, mutta levoton liike ja aggressiivinen kuvatulva vaikuttaa lapsen psyykeen. TOISEKSEEN, useat vanhemmat antavat lastensa katsoa uutiset ihan varauksetta. Siellä sekunin kuvaotoksessa pansssarit vyöryvät ihmisen yli ja tornit räjähtelevät. Eikä kukaan selitä. Kuva jää lapsen alitajuntaan ja vaikuttaa siellä. Eipä ihme, että nykyisin on niin paljon keskittymishäiriöisiä ja psyykkisesti oireilevia lapsia. Nämä videot ja uutiskuvat vaikuttavat paljon vauriottavammin lapseen kuin vanhat kunnon sadut, joihin Potteritkin luen.

Itse olen koulutukseltani kirjallisuudentutkija, siis keskimääräistä valveutuneempi ja kriittisempi "ammattilukija", joten uskoisin vastaukseni olevan suhteellisen objektiivisen. Luopukaa telkkarista ja videoista. LUKEKAA ENEMMÄN; LUULKAA VÄHEMMÄN!