Wikipediaa lainaten:
Elämä ja ura
Juice Leskinen syntyi ja eli lapsuutensa ja nuoruutensa Juankoskella, Pohjois-Savossa. Hän muutti Tampereelle opiskellakseen Kieli-instituutissa englannin kielen kääntäjäksi, mutta keskeytti opintonsa riitaannuttuaan kieli-instituutin johtajan kanssa. Tutkinnosta jäi suorittamatta ainoastaan lopputentti.
Leskinen aloitti levytysuransa 1970-luvun alussa yhdessä Mikko Alatalon ja Harri Rinteen kanssa Coitus Int -yhtyeessä. Alatalon kanssa yhteistyö jatkui myöhemminkin, ja he julkaisivat pitkän tauon jälkeen 2004 yhteislevyn Senaattori ja boheemi. Vuonna 1977 Leskinen oli mukana lyhytikäisessä Välikausitakki-yhtyeessä.
Juice Leskisen uran hedelmällisin kausi sijoittui 1970- ja 1980-luvuille, jolloin syntyivät hänen merkittävimmät klassikkoalbuminsa kuten PerVers, runoilija (1974), Keskitysleirin ruokavalio (1976), XV yö (tauko III) (1980), Ajan henki (1981) ja Yölento (1986). Leskisen yhtyeet olivat Coitus Intin jälkeen Juice, Juice Leskinen Slam ja Juice Leskinen Grand Slam, joka jäi tauolle vuonna 1991. Leskisen Grand Slamin jälkeinen tuotanto 1990- ja 2000-luvuilla ei yltänyt myynnillisesti klassikoiden tasolle. Taivaan kappaleita (1991) ja Kautta aikain -kokoelma (1997) ovat kuitenkin myyneet kultaa.
Leskinen tunnettiin myös muille tekemistään lauluista. Leskinen sanoitti lukuisille artisteille kuten Maaritille, Yölle ja Frederikille. Kappaleita, jotka hän on sekä säveltänyt että sanoittanut, ovat muun muassa Apua! Orkesterin ”Maksamme velkaa”, Sakari Kuosmasen "Rakkauden haudalla" ja Aku Syrjän soolo ”Ringo ja Aku”.
Juice Leskinen julkaisi useita kirjoja. Erityisesti 1990-luvulta alkaen kirjalliset tuotokset saivat lisääntyvässä määrin sijaa Leskisen tuotannossa. Hänen tuotantoonsa kuului niin romaaneja, proosaa, runoja kuin lastenkirjallisuuttakin. Hän kirjoitti kirja-arvosteluja Soundi-lehteen ja Savon Sanomiin sekä pakinoita muun muassa Hymyyn ja Aamulehteen.
Juice Leskinen toimi kääntäjänä. Eräs hänen tunnetuimmista suomennoksistaan on Stephen Sondheimin ooppera Sweeney Todd, jonka ensi-ilta Suomessa oli Suomen Kansallisoopperassa 19. syyskuuta 1997.
Leskisen teksteille ominaista on sanoilla ja niiden merkityksillä leikittely sekä kekseliäät riimitykset. Tekstien sisältö vaihtelee kevyistä humoristisista teksteistä syvällisiin ja herkkiin, tunnepitoisiin teksteihin. Leskinen tunnetaan yhteiskuntakriittisistä ja yksilön tärkeyttä korostavista aiheistaan. Uskontokin on Juicen tuotannossa usein nähty aihe, usein kriittisessä valossa. Leskisen auktoriteettien vastaisuus ulottui myös hyvien elämäntapojen puolesta saarnaaviin terveysvalistajiin, ja hän polttikin ketjussa tupakkaa ja käytti runsaasti alkoholia.[1] Monet hänen kappaleistaan käsittelevät päihteitä, esimerkiksi ”Viidestoista yö” kertoo kahden viikon ryyppyputken päättymisestä.
Leskinen on maininnut saaneensa vaikutteita muun muassa Bob Dylanilta, Lauri Viidalta ja Reino Helismaalta.
Juice Leskiselle myönnettiin valtion puolikas taiteilijaeläke 2006. Hän kuoli saman vuoden marraskuun 24. päivänä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa sairastettuaan munuaisten vajaatoimintaa, maksakirroosia ja diabetesta[2] Juice oli kärsinyt heikosta terveydestä jo 1980-luvun lopusta alkaen. [3]
Elämä ja ura
Juice Leskinen syntyi ja eli lapsuutensa ja nuoruutensa Juankoskella, Pohjois-Savossa. Hän muutti Tampereelle opiskellakseen Kieli-instituutissa englannin kielen kääntäjäksi, mutta keskeytti opintonsa riitaannuttuaan kieli-instituutin johtajan kanssa. Tutkinnosta jäi suorittamatta ainoastaan lopputentti.
Leskinen aloitti levytysuransa 1970-luvun alussa yhdessä Mikko Alatalon ja Harri Rinteen kanssa Coitus Int -yhtyeessä. Alatalon kanssa yhteistyö jatkui myöhemminkin, ja he julkaisivat pitkän tauon jälkeen 2004 yhteislevyn Senaattori ja boheemi. Vuonna 1977 Leskinen oli mukana lyhytikäisessä Välikausitakki-yhtyeessä.
Juice Leskisen uran hedelmällisin kausi sijoittui 1970- ja 1980-luvuille, jolloin syntyivät hänen merkittävimmät klassikkoalbuminsa kuten PerVers, runoilija (1974), Keskitysleirin ruokavalio (1976), XV yö (tauko III) (1980), Ajan henki (1981) ja Yölento (1986). Leskisen yhtyeet olivat Coitus Intin jälkeen Juice, Juice Leskinen Slam ja Juice Leskinen Grand Slam, joka jäi tauolle vuonna 1991. Leskisen Grand Slamin jälkeinen tuotanto 1990- ja 2000-luvuilla ei yltänyt myynnillisesti klassikoiden tasolle. Taivaan kappaleita (1991) ja Kautta aikain -kokoelma (1997) ovat kuitenkin myyneet kultaa.
Leskinen tunnettiin myös muille tekemistään lauluista. Leskinen sanoitti lukuisille artisteille kuten Maaritille, Yölle ja Frederikille. Kappaleita, jotka hän on sekä säveltänyt että sanoittanut, ovat muun muassa Apua! Orkesterin ”Maksamme velkaa”, Sakari Kuosmasen "Rakkauden haudalla" ja Aku Syrjän soolo ”Ringo ja Aku”.
Juice Leskinen julkaisi useita kirjoja. Erityisesti 1990-luvulta alkaen kirjalliset tuotokset saivat lisääntyvässä määrin sijaa Leskisen tuotannossa. Hänen tuotantoonsa kuului niin romaaneja, proosaa, runoja kuin lastenkirjallisuuttakin. Hän kirjoitti kirja-arvosteluja Soundi-lehteen ja Savon Sanomiin sekä pakinoita muun muassa Hymyyn ja Aamulehteen.
Juice Leskinen toimi kääntäjänä. Eräs hänen tunnetuimmista suomennoksistaan on Stephen Sondheimin ooppera Sweeney Todd, jonka ensi-ilta Suomessa oli Suomen Kansallisoopperassa 19. syyskuuta 1997.
Leskisen teksteille ominaista on sanoilla ja niiden merkityksillä leikittely sekä kekseliäät riimitykset. Tekstien sisältö vaihtelee kevyistä humoristisista teksteistä syvällisiin ja herkkiin, tunnepitoisiin teksteihin. Leskinen tunnetaan yhteiskuntakriittisistä ja yksilön tärkeyttä korostavista aiheistaan. Uskontokin on Juicen tuotannossa usein nähty aihe, usein kriittisessä valossa. Leskisen auktoriteettien vastaisuus ulottui myös hyvien elämäntapojen puolesta saarnaaviin terveysvalistajiin, ja hän polttikin ketjussa tupakkaa ja käytti runsaasti alkoholia.[1] Monet hänen kappaleistaan käsittelevät päihteitä, esimerkiksi ”Viidestoista yö” kertoo kahden viikon ryyppyputken päättymisestä.
Leskinen on maininnut saaneensa vaikutteita muun muassa Bob Dylanilta, Lauri Viidalta ja Reino Helismaalta.
Juice Leskiselle myönnettiin valtion puolikas taiteilijaeläke 2006. Hän kuoli saman vuoden marraskuun 24. päivänä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa sairastettuaan munuaisten vajaatoimintaa, maksakirroosia ja diabetesta[2] Juice oli kärsinyt heikosta terveydestä jo 1980-luvun lopusta alkaen. [3]
Vastaukset 1
Vanhimmat
viidestoista yö ei kerro nimenomaan kahden viikon ryyppyputken päättymisestä lueppa Harri Rinteen kirjoittamasta kirjasta Juice on(off)
siellä lukee ihan tarkkaan mistä se viidestoista yö kappale kertoo tai on tehty ja juice itsekkin on silloin tällöin sanonut ettei se kerro ryyppyputkesta vaan ihmissuhteista ja siitä pahimmasta aktista joka tapahtui Tampereen koskipuistossa.