Minä olen 35 vuotias mies.Ja olen ihastunt 19 vuotiaaseen naiseen.
En ole asiasta mitään hänelle puhunut,kun olen mielessäni punninut erilaisia asioita.
Sen tiedän,että hänkin pitää minusta.
Olemme kumpikin vapaita,joten siinä mielessä.
Mutta toi ikäero hieman arveluttaa.
Onko teillä kokemusta suurista ikäeroista?
En ole asiasta mitään hänelle puhunut,kun olen mielessäni punninut erilaisia asioita.
Sen tiedän,että hänkin pitää minusta.
Olemme kumpikin vapaita,joten siinä mielessä.
Mutta toi ikäero hieman arveluttaa.
Onko teillä kokemusta suurista ikäeroista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olin (Nainen) 38 vuotta avioituessani itseäni 18 v vanhemman miehen kanssa. Nyt olen 52, mieheni 70 ja olemme eronnee. Ikäero ei ollut varsinainen syy, mutta kyllä se vanhemmalla iällä vaikuttaa. Mutta jos suhde on hyvä, ikäeroa ei kannata ajatella liikaa!
Tsemppiä sulle elämään!
no en voi hirveesti neuvoa, koska en taustoja enempää tiedä.. Itse olen 19v. ja kyllä HURJALTA kuulostaa.. ymmärrän tavallaan sinun kantasi.. ja olen yleensä sitä mieltä että ikä on vain numero... mutta jos se 19v. tyttö kysyis toisinpäin tän kysymyksen.. sanoisin, että äläs nyt saatana viitti!! Voisit olla sen faija.. mut niin kuten sanoin, en tiedä tarkemmin. Kannattaa varmaan jutella tuon itsensä kanssa. Sillä se selviää. Se ei pelaa joka pelkää.....
Itse tapailin miestä joka oli mua 9v. vanhempi, ite olin tuolloin 18v. Emme kyllä sitten tapailleet tosi mielessä, kumpikin ymmärsi, että kemiaa välillämme oli ja siksi halu tapailla, mutta itelläni se ikäero oli kyllä se, joka esti vakavan suhteen syntymisen.
Mies oli mukava eikä sinänsä tuntunut liian vanhalta, sillä luonteemme synkkas kyllä mukavasti yhteen. Lähinnä ikäeron vaikutus ilmeni elämän tilanteissa, ne olivat kahdesta ihan eri maailmasta. Aivan kuin mies olisi oikeasti elänyt aurinkokunnan toisella puolella. Niiden yhteensovittaminen olisi ollut aika hankalaa, kun miettii opiskelijatyttöstä ja paikoilleen asettunutta miestä, jolla on kaikki se melkein hankittu, mitä ihminen elämältään odottaa, siis perhettä lukuunottamatta..
Toisesta osapuolesta en sitten osaa sanoa mitä se ajatteli, sillä me ei hirveästi puhuttu asioista, kun tajusimme, että kumpikin ajatteli samoin suhteen mahdollisuuksista.
Mutta sinulle sanon, että ota selvää mitkä ovat suhteenne mahdollisuudet, sillä ei niitä muuten selville saa. Olisi harmi, jos teillä voisi olla yhteinen tulevaisuus ja se jäisi syntymättä siksi, että jätät yrittämättä ikäeron takia, sillä jos kaikki synkkaa hyvin ja saatte yhytettyä elämäntilanteenne yhteen, niin ette tod olisi ainoat joilla on hieman enemmän ikäeroa.. Onhan noita sellaisia pariskuntia vaikka kuinka paljon.
Oottekohan nyt ihan oikeella foorumilla puhumassa aiheesta..? Nii, miettikääs sitä.