Hermot tuntuu menevän tällä äidillä täällä. Yksi lapsi ja miehen kanssa menee tuo kasvatuspolitiikka vallan ristiin.
Lapsella (12v) useita harrastuksia kesät talvet.
Äitinä opettanut ja kasvattanut lasta, että jos jotain alkaa harrastamaan, niin sitä sitten jatkaisi sopivin välein, mitä koulusta jää aikaa.
Ulkoharrastukset paljolti sään mukaan.
Mutta noita sisäharrastuksia; keilailua, mikroautoilua, tietsikkapelejä, rata-autoilua ja muitakin vielä päälle talvellakin.
Kaikkiin vielä pitänyt hankkia kalliita välineitä ja asusteita.
Miehen kanssa tullut oikein riitaa, kun lapsi ei "jostain syystä" haluakaan lähteä varattuna aikana johonkin harrastukseen.
Mies puolustelee lasta ja sanoo, että ei voi pakottaa!!!
Se tietysti totta, mutta miksi mies ottaa heti sellaisen kannan, että ei voi pakottaa!
Usein lapsi alkaa itkemään, koska minä vuorostani puutun asiaan ja sanon, että eikö hänen olisi hyvä kuitenkin pariksi tunniksi lähteä harrastuksensa pariin...
Mutta ei....!
Isä sai taas tahtonsa läpi lapsemme myötä.
Meillä on todella vaikeaa ollut vuoden verran.
Hyvin ymmärrän, että olemme hemmotelleet lastamme, koska ovat sellaiset hyvät taloudelliset mahdollisuudet olleet.
Nyt vaan tuntuu kärjistyvän monikin käytännön asia lapsen ympärille!!!
Onko muilla vastaavaa kotonaan?
Ovatko keskustelut auttaneet kuinka?
Kiitos etukäteen "omista" kokemuksistanne ja neuvoistanne.
Lapsella (12v) useita harrastuksia kesät talvet.
Äitinä opettanut ja kasvattanut lasta, että jos jotain alkaa harrastamaan, niin sitä sitten jatkaisi sopivin välein, mitä koulusta jää aikaa.
Ulkoharrastukset paljolti sään mukaan.
Mutta noita sisäharrastuksia; keilailua, mikroautoilua, tietsikkapelejä, rata-autoilua ja muitakin vielä päälle talvellakin.
Kaikkiin vielä pitänyt hankkia kalliita välineitä ja asusteita.
Miehen kanssa tullut oikein riitaa, kun lapsi ei "jostain syystä" haluakaan lähteä varattuna aikana johonkin harrastukseen.
Mies puolustelee lasta ja sanoo, että ei voi pakottaa!!!
Se tietysti totta, mutta miksi mies ottaa heti sellaisen kannan, että ei voi pakottaa!
Usein lapsi alkaa itkemään, koska minä vuorostani puutun asiaan ja sanon, että eikö hänen olisi hyvä kuitenkin pariksi tunniksi lähteä harrastuksensa pariin...
Mutta ei....!
Isä sai taas tahtonsa läpi lapsemme myötä.
Meillä on todella vaikeaa ollut vuoden verran.
Hyvin ymmärrän, että olemme hemmotelleet lastamme, koska ovat sellaiset hyvät taloudelliset mahdollisuudet olleet.
Nyt vaan tuntuu kärjistyvän monikin käytännön asia lapsen ympärille!!!
Onko muilla vastaavaa kotonaan?
Ovatko keskustelut auttaneet kuinka?
Kiitos etukäteen "omista" kokemuksistanne ja neuvoistanne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko keskustellut toisten äitien kanssa?
Varmaan paljon muitakin vastaavissa tilanteissa.
Voimia sinulle täältä!
tuskaa täynnä ja minkä takia?Ei mennyt oikein perille mulla.
Onko pentu tuskaa täynnä koska sen pitäis harrastaa?
Vai ukkos siitä että sen pitäis pakottaa pentua?Vai sinä siksi että ikinä et saa parin tunnin rauhaa?
Jos lapsi kertoo, ettei halua mennä harjoituksiin on hyvä selvittää syy. Jos syynä on se, ettei lapsi halua kyseistä lajia harrastaa on ainoa oikea tapa - lopettaa koko harrastaminen.
12v. ikäinen lapsi tietää varmasti pitääkö jostain vai ei.
Pitääkö lapsen harrastaa äidin mieliksi jotain mikä ei kiinnosta - ei pidä!
Joskus mukavakin harrastus on vain jonain päivänä liikaa ja silloin voi hyvin mielin jättää jonkun kerran väliin. Jos taas äidin tai isän toive on saada esim. tennistä harrastavasta lapsestaan oikea tennistähti, olisi varmasti syytä keskustella asiasta myös lapsen kanssa.
On hienoa jos lapsella on mahdollisuus valita monesta mielenkiintoisesta lajista se (ne) mielenkiintoinen, mutta pakottamisella ei saa mitään hyvää aikaiseksi.
Paljonko "kivasta" harrastuksesta on iloa itkevälle lapselle?
tarvitsette molemmat hoitoa,sinä sekä miehesi kannattaa ottaa yhteyttä perheneuvolaan ja kysellä sieltä lapsen-kasvatus neuvoja,teillä molemilla on kyllä hakoteillä lapsenne kasvatus.
Kyllä tulin surulliseksi minäkin luettuani juttusi ! Sääliksi käy lastanne. 12-vuotiaan koulunkäynti vie varmasti aikaa ja voimia niin paljon, ettei harrastuksia todellakaan tarvita montaa. Lapsenne on varmasti vain väsynyt ja kaipaa rauhallista yhdessäoloa teidän kanssanne ilman sen kummempaa harrastamista. On hienoa, kun olette pystyneet tarjoamaan lapsellenne mahdollisuuksia kokeilla erilaisia asioita, mutta rajansa kaikella.
Ehdotankin, että kysytte lapseltanne, mitä hän oikeasti haluaa harrastaa (ettekä tuputa mitään väkisin). Valitsette 1-3 harrastusta, joihin panostatte ja muut unohdatte ainakin toistaiseksi. Antakaa lapsellenne aikaa olla lapsi. Rauhallista jatkoa teille kaikille !
"Äiti minäkin" esitti mielestäni hyvän neuvon. Itse olen yrittänyt seurata lapsieni harrastuksia olemalla mukana mahdollisimman paljon. Siinä on huomannut 1-3 harrastusta/lapsi olevan hyvä määrä. Täytyy toki muistaa, että ne 1-3 harrastusta jonka lapsi on joskus aloitanut ei välttämättä pysy samana vuosien varrella, kiinnostus kun muuttuu iän mukana. On vaikeata aina muistaa mutta lapsen ehdoilla tarvitsi näissä asioissa liikkua.